Mielenkiintoinen aihe ja erittäin hyvä keskustelunavaus. Purtsin kaverilla on asiallisia näkemyksiä. En voi väittää että olisin eri mieltä kirjeessä esiintyvistä asioista sinänsä, kuten palkka-armeijan kalleudesta, armeijan asemasta kuntokouluna ja suuren reservin tärkeydestä maamme uskottavassa puolustamisessa. Väittäisin kuitenkin että meillä on muitakin vaihtoehtoja tarkasteltavana kuin vain valinta palkka-armeijan ja asevelvollisuuden välillä; Sitäpaitsi meillä on jo palkka-armeija. Sitä vain täydentää asevelvollisten reservi.
On totta että asevelvollisuudella saamme riittävät reservit armeijaamme. On myös totta, että nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä sortaa vain toista sukupuolta; On väärin että miehiltä ja naisilta vaaditaan eri asioita vain ja ainoastaan sukupuolen vuoksi. Historiallisesti näin on ollut, koska on ollut tapana että miehet sotivat ja naiset synnyttävät ja hoitavat kotona lapsia. Tänä päivänä on huomattu että jyrkästi sukupuoleen perustuvat roolit eivät pidä paikkaansa; Monet naiset suorittavat esimerkillisesti asepalveluksen vapaaehtoisesti. On fakta, että sukupuoli sinänsä ei estä ketään suoriutumasta asepalveluksen rasitteista. Lisäksi monet miehet suorittavat siviilipalveluksen asepalveluksen sijasta ja naiset selviävät samoista siviilipalveluksen tehtävistä työelämässä vallan mainiosti.
En vastusta asevelvollisuutta, vaan valikoivaa asevelvollisuutta. Minusta meillä on valjastamatta suuri resurssi maamme naisissa. Voisimme tuplata reservimme kasvattamalla asevelvollisuuden koskettamaan myös naisia. Tämä poistaisi tasa-arvo-ongelman.
Argumentteja naisten asevelvollisuutta vastaan:
Naiset ovat heikkoja eivätkä selviä asepalveluksen rasitteista.
-Tämä väite on seksistinen ja epätarkka. Pitäisi todeta että keskimäärin naiset ovat fyysisesti heikompia. Estääkö tämä asepalveluksen suorittamisen? Ei estä. Suurin osa armeijan tehtävistä on sellaisia, joissa ei tarvitse olla erityisen fyysinen. Riittää että on normaali keskiverto ihminen.
Naisten hygienia- ja terveystarpeet ovat erilaisia:
-Monet naiset suorittavat asepalveluksen ilman vaikeuksia. Armeija järjestelmänä voi sopeutua.
Sotiminen on miesten hommaa:
-Höpönlöpö. Kautta historian naiset ovat osallistuneet sodankäyntiin. USA:n ja Israelin armeijoissa palvelee paljon naisia menestyksellisesti.
Asepalvelus on miesten kunniatehtävä:
-Niin on. Se voisi yhtä hyvin olla myös naisten kunniatehtävä. Ja itseasiassa onkin kaikkien niiden vapaaehtoisten naisten, jotka palveluksen suorittavat.
Sotilaiden määrän kasvattaminen vaatisi puolustusmäärärahojen kasvattamista:
-Totta. Tämä on täysin perusteltu syy olla kasvattamatta reserviä, mikäli maamme puolustus ei sitä vaadi. Tästä pääsemme...
...riittävään maanpuolustusreserviin. Kuinka paljon sotilaita tarvitsemme uskottavaan puolustukseen? Onko nykytaso hyvä? 350000 reserviläistä? 25000 asevelvollista per vuosi? On arvioitu että 250000 riittäisi 2010-luvulla.
Jos levittäisimme asevelvollisuuden koskemaan myös naisia, tuplaisimme asevelvollisten määrän, mikäli naisista sama prosenttiosuus suorittaisi asepalveluksen kuin miehistä.
Tämä johtaisi siihen, että on valittava kahdesta vaihtoehdosta: valikoiva asevelvollisuus tai vapaaehtoinen asepalvelus. Näistä valikoivalla asevelvollisuudella on sama kansakunnan moraalia heikentävä painolasti kuin sukupuoleen perustuvalla asevelvollisuudella. Vapaaehtoinen asepalvelus taas on puheenaiheena lähes tabu. Miksi?
Pääargumentti vapaaehtoista asepalvelusta kohtaan on se, että riittävän moni ei suorittaisi asepalvelusta. Tämä on minusta kyyninen näkemys ja on osoitus siitä moraalisesta ja fyysisestä rappiosta, mikä asevelvollisuuteen perustuvalla armeijalla on tänä päivänä ongelmana. Tämä argumentti on yhtä järkevä kuin sanoa "armeija on paska paikka, koska se on paska paikka. Ei sinne kukaan halua, paitsi hullut." Onko armeijan oltava paska paikka? Lukeeko se jossain laissa, että asepalveluksen on oltava vastenmielinen?
Äkkiä ajateltuna armeija on joka pojan (ja varmaan monen tytönkin) unelmapaikka:
-Saa tehdä asioita, jotka siviilissä ovat mahdottomia tai vaikeita/kalliita järjestää; aseiden käyttö, sota-ajoneuvojen ajaminen, sotaharjoitukset. Lukemattomat harrastajat käyvät vapaa-ajallaan ampumassa toisiaan metsässä kuula- ja värikuula-asein. Tarkkuusammunta ja metsästys ovat yhä suosittuja harrastuksia.
-Joukkuehenki. Toimitaan ryhmässä saman asian äärellä. Armeijassa saa uusia hyviä kavereita. Monet siellä solmitut ystävyydet kestävät lopun elämää.
-Mahdollisuus kehittää itseään ja kohdata haasteita. Oma yleneminen riippuu paljolti omasta paneutumisesta.
Miksi siis asepalvelus on niin vastenmielinen? Eikö näitä huonoja seikkoja voitaisi lievittää sen verran, että sotilailla säilyisi motivaatio koko palveluksen ajan? Voisiko asepalveluksesta tulla tavoiteltava ja mielenkiintoinen asia, jonka riittävän suuri osa ikäluokasta haluaa suorittaa joka tapauksessa?
Tässä on joitain ongelmia, mitä tulee äkkiseltään mieleen:
Epätasainen fyysinen rasitus. Ensin juoksutetaan tottumattomia rakot jalassa nuhaisena, sitten loppuaika vedetään munkkia niin että sepelvaltimot repeilevät. Armeija on myös suuri tasapäistäjä; siellä huonokuntoiset kehittyvät ja hyväkuntoiset rapistuvat.
-Merkittävä osa asepalveluksen keskeyttäneiden määrästä johtuu heikosta fyysisestä kunnosta. Kun on alunperin heikko kunto, niin ensimmäiset kevyet marssitkin vievät puhdin ja moraali heikkenee. Tästä päästäisiin eroon sillä, että asepalveluksesta osa suoritettaisiin pääosin siviilissä; Esim. heinäkuun erä alottaisi jo keväällä, ensin esim. viikonloppuisin ja erilaisten kuntoleirien kautta huipentuisi heinäkuussa varsinaiseen asepalvelukseen astumiseen. Arvioisin että 3 kk kunnonkohotus ennen asepalvelusta riittäisi kohottamaan kunnon riittävälle tasolle, mikäli kyseessä on normaali ihminen. Rajusti ylipainoisten ja todella heikkokuntoisten kohdalla olisi kunnon kohottaminen aloitettava vielä aikaisemmin, mahdollisesti jo välittömästi kutsuntojen jälkeen. Vapaaehtoinen asepalvelus tosin karsisi heikoimmat pois, mutta minusta kutsuntojen pitäisi olla kaikille pakollinen. Ja varmaan monet huonokuntoisetkin olisivat kiinnostuneita kunnonkohotusprojektista. Tällä saavutettaisiin mittavat kansanterveydelliset hyödyt. Kunnon kehittämisessä tärkeätä olisi; progressiivisuus, johdonmukaisuus, matala aloituskynnys, eri tasoryhmät, vertaistuki.
Turhautuminen; Jäykässä ja hierarkisessa järjestelmässä aloitekyky ja motivaatio laskevat. Yhteys vaivannäön ja tuloksen kanssa hämärä. Gonahtaminen varhaisessa vaiheessa, kun jopa puoli vuotta ennen kotiutumista ruvetaan vain vetämään lonkkaa ja laskemaan TJ:tä.
-Aloitekyvyttömien idioottien sijaan voitaisiin asepalveluksen tavoitteeksi kouluttaa älykkäitä ammattisotilaita. Vähemmän hierarkiaa ja järjettömiä sääntöjä. Enemmän haasteita, jotka on levitetty tasaisemmin ympäri asepalvelusta. Enemmän vaihtoehtoja. Yhteyttä vaivannäön ja tuloksen (palkinnon) välillä parannettava.
Rajalliset resurssit; Ei riittävästi mielenkiintoista ja haasteellista tekemistä.
-Tämä on osittain seurausta asevelvollisten suuresta määrästä. Mikäli todella tarvitsemme nykyisen kokoisen reservin, pitäisi resursseja kasvattaa. Tätä pitäisi ajatella investointina paitsi turvallisuuteen, myös osana investointia kansanterveyteen yleensäkin. Yrittäisin jollain lailla pyrkiä jokaisen kansalaisen kohdalla luomaan johdonmukaisen kunto-ohjelman kehdosta hautaan. Partio nuorena voisi olla hyvä keino saada nuoret kiinnostumaan asepalveluksesta ja luonnosta yleensäkin. Tässä systeemissä asepalveluksella olisi merkittävä rooli.
Varmasti olisi paljon muitakin asioita, mutta nämä tulivat päällimmäisinä mieleen.
Kysymys on nyt lähinnä siitä, mitä haluamme tehdä ja mitkä realistiset vaihtoehdot ovat. Minusta on väärin ajatella asevelvollisuutta ammattiarmeijan vastakohtana, kun ne nykyisin täydentävät toisiaan. Pitäisi ottaa yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi vapaaehtoinen asepalvelus ja miettiä miten sen saisi toimimaan. Nykyisellä järjestelmällä on suuri moraalinen ongelma sukupuolisyrjinnän vuoksi. Mikään sorrolle perustuva järjestelmä ei voi pohjimmiltaan lisätä sortamiensa moraalia ja motivaatiota osallistua kyseenalaiseen toimintaan. Asevelvolliset tiedostavat kyllä tämän tekopyhyyden järjestelmässä ja se laskee heidän haluaan yrittää parhaansa. Mitkään maailman juhlapuheet ja vetoomukset perinteiden kunnioittamiseen systeemin puolustamiseksi eivät tilannetta muuta. Tilanne on sama kuin Yhdysvalloissa oltaisiin pidetty orjuus yllä "historian kunnioittamiseksi" tai Etelä-Afrikassa apartheid. Periaate on sama, vaikka nyt on kysymyksessä sukupuolisyrjintä eikä rasismi.
Tämän moraalittoman ihmisoikeuksia rikkovan epäsymmetrisen tilanteen korjaamiseksi asevelvollisuus tulisi laajentaa koskemaan myös naisia tai muuttaa asepalvelus vapaaehtoiseksi kaikille. Henkilökohtaisesti sanoisin että jälkimmäinen vaihtoehto olisi toivottava, mutta molemmat olisivat selkeitä parannuksia nykyiseen. Ainakaan molempia sukupuolia tasaisesti rasittava asevelvollisuus ei kärsisi tekopyhyyden taakasta.