LEIVÄTÖN, TERVE ELÄMÄ
Lääketieteen tohtori Wolfgang Lutz ja fil.tri Christian Allan suosittavat elämää ilman leipää. Suomalaista ruisleipäaddiktia ajatus saattaa kauhistuttaa. Tohtorit kuitenkin tuntevat asian, josta kirjoittavat. Yli neljänkymmenen vuoden ajan Itävallassa ja Saksassa lääkärinä toimiessaan tohtori Lutz hoiti tuhansia potilaita vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Hänen potilasarkistojensa tiedot todistavat ihmiselle optimaalisen ruokavalioon kuuluvan runsaasti eläinperäistä proteiinia ja rasvaa, mutta vain vähän hiilihydraatteja, ja sekin vähä tulee kasviksista ja marjoista eikä suinkaan viljoista ja perunasta.
sivun alkuun
Mitä ruoaksi ellei leipää?
Tohtori Lutzin suosittelemien ruoka-aineiden lista on suurelta osalta sama mikä muidenkin vähähiilihydraattisissa ruokavalioissa ehdotettujen. Kalaa, kokolihaa, munia, juustoja, kermaa ja hapanmaitotuotteita, kaikenlaista eläinrasvaa, kasviksia, pähkinöitä ja kohtuullisesti viiniä. Ruoanvalmistustavat ovat jokaisen valittavissa: paistamalla pannussa tai uunissa, paahtamalla, grillaamalla tai höyryttämällä. Tärkeää on, että hiilihydraatteja syödään korkeintaan 72 grammaa päivässä jaettuna kuudelle eri aterialle tai välipalalle.
Lutz antaa esimerkkejä hiilihydraattien vaarallisuudesta ja proteiinien hyödyllisyydestä. Jo vuosisatoja sitten pantiin merkille, että jauhoruoat ja sokeri lihottavat. Kirjassa mainitaan "herkkusuiden kuninkaan", Antoine Brillat-Savarinin (muistattehan aidon savariinin – tuon ihanan jälkiruokakakun, joka onneksi kuuluu hamaan menneisyyteen) maininneen jo 1700-luvun lopulla niiden vaikutuksesta vyötärönympärykseen. Hänen jälkeensä saman huomion ovat tehneet monet muut. Lutz huomauttaa terävästi, että länsimaisessa ruokavaliossa sanotaan olevan liian paljon rasvoja, kun siinä itse asiassa on liian paljon hiilihydraatteja.
Klassiseksi esimerkiksi proteiiniruokavalion terveellisyydestä on tullut lääkäri, antropologi Wilhjalmur Stefanssonin kokemus. Viettäessään 1900-luvun alkupuolella viisitoista vuotta Kanadan eskimoiden keskuudessa Stefansson huomioi, että suurimmalta osalta eläinperäistä ruokaa syövillä eskimoilla ei ollut sivistyneessä maailmassa pelättyjä tauteja, ei korkeaa verenpainetta, ei sydänoireita, ei halvauksia eikä syöpää. He eivät myöskään olleet ylipainoisia, vaikka saivatkin niin paljon kaloreita, että jos ne olisivat tulleet hiilihydraateista, ylipaino olisi taatusti ollut seurauksena.
Matkoiltaan palattuaan Stefansson julkaisi huomionsa useissa terveysaiheisissa kirjoissaan ja sai vastaansa senaikaisen tiedeyhteisön. Kuitenkin useiden kuukausien oleskelu ja pitäytyminen hiilihydraatittomaan ruokavalioon tarkoin valvotussa sairaalaympäristössä todensi hänen väitteensä.
sivun alkuun
Hiilihydraatit – monien sairauksien alku ja juuri
Tohtori Lutz kirjoitti vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista jo vuonna 1967, ja hänen jälkeensä ovat tulleet monet muut. Eroja näkemyksissä kuitenkin on. Muutamat vähähiilihydraattisten ruokavalioiden kehittäjät ja suosittajat ilmoittavat eri ravintoaineiden määrät prosenteissa, Lutz ja muut paleoliittisia ruokavalioita tutkineet grammoissa. Toisin kuin ne, jotka vannovat kasviöljyjen ja monityydyttymättömien kasviöljyjen nimeen, Lutz on jyrkkänä: tyydyttyneet eläinrasvat ja proteiinit ovat lääke moniin nykysairauksiin.
Lutz tähdentää, että hiilihydraattien käyttö ravinnoksi vaikuttaa suoraan hormoneiden eritykseen ja näin aiheuttaa ongelmia sisäerityksessä. Seurauksena on aineenvaihdunta- ja rappeumasairauksia, liikalihavuutta, diabetesta, sydänsairauksia ja syöpää. Lutz selostaa yksityiskohtaisesti hormoneiden, kuten insuliinin ja kasvuhormonin, vaikutuksia ylipainon kertymiseen ja erityisesti tyypin 2 diabeteksen kehittymiseen.
Tohtori Lutz sanoo suoraan: tyypin 2 diabetes on seuraus liioista hiilihydraateista. Hän kysyy, miten on mahdollista, että lääkäri kertoo diabeetikolla olevan liian paljon sokeria veressään, mutta kehottaa olemaan huolehtimatta ruoan hiilihydraattien määrästä. Lutz toteaa, että tällainen on sekä ennenkuulumatonta että vaarallista potilaalle. Lutzin neuvo diabeetikoille on vähentää hiilihydraatteja, lisätä rasvoja ja proteiineja sekä olla kärsivällinen: keho tarvitsee aikaa toipuakseen sairaudesta, joka on kehittynyt vuosia.
Vähähiilihydraattisia ruokavalioita on mainittu nimellä "fad", muotidieetti, muoti-ilmiö, jossa ei ole mitään perää. Tässäkään Lutz ei anna periksi: tämän hetken todellinen "fad" ovat itse asiassa hiilihydraatit. Hän kehottaa pitämään mielessä, että rasvan syöminen ei ole ongelma, vaan kun hiilihydraatteja vähennetään, elimistö käyttää rasvaa ja veren rasva-arvot normalisoituvat.
Lutz viittaa Stanfordin yliopiston professori Gerald Reavenin jo yli kaksikymmentä vuotta sitten tekemiin havaintoihin insuliiniresistenssistä diabeteksessa. Reavenin tutkimukset osoittavat, että nimenomaan runsas hiilihydraattien käyttö aiheuttaa kohonneen verensokerin, -rasvat ja –kolesterolin.
sivun alkuun
Sydämelle ja aivoille rasvaa
Jo edellä esitetyillä väittämillään tohtori Lutz hätkähdyttää varmasti monia tämänkin tekstin lukijoita, mutta vieläkin tuhdimpaa tietoa on tulossa: tiesittekö, että sydän käyttää ensisijaisesti rasvaa energiaksi? (Minä en tiennyt.) Näin on Lutzin mukaan: hiilihydraatit avustavat vain hyvin vähän sydäntä sen työssä, ja enemmän kuin niistä sydän pitää tyydyttyneestä rasvasta (s. 56). Lutz kysyy, kuinka voidaan väittää, että vähärasvainen ravinto on terveellisintä sydämelle, kun tiedetään, että sydänlihas tarvitsee rasvaa toimiakseen?
Lutz ottaa kantaa "Seitsemän maan tutkimukseen", johon Suomikin osallistui. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sydän- ja verisuonitautien yhteyksiä eri riskitekijöihin kuten verenpaineeseen, liikuntaan, tupakointiin, veren kolesteroliin ja ruokavalioon. Ruokavaliossa kuitenkin otettiin huomioon vain rasvan määrä, mutta ei proteiineja eikä hiilihydraatteja. Jotta tutkimuksella olisi ollut merkitystä, kaikki kolme ravintoaineryhmää olisi pitänyt ottaa huomioon. Lutz toteaakin, että tutkijat olivat mahdollisesti jo ennakkoon päättäneet rasvojen olevan vahingollisia, mikä käsitys tutkimuksen loputtua vahvistettiin. Tehtiin huonoa tiedettä.
Tutkimuksen oikeellisuudesta heräsikin epäilyksiä, ja tehdyt virheet paljastettiin aikanaan. Vuonna 1994 ilmestynyt tutkimus, joissa myös proteiinit ja hiilihydraatit otettiin huomioon, tuli päinvastaiseen tulokseen kuin Seitsemän maan tutkimus: muutamien sairauksien vähenemisestä tuli kiittää ravinnon rasvoja eikä hiilihydraatteja. Veren kolesterolilla ei ollut mitään tekemistä kuolevuuden kanssa, päinvastoin kuolevuus oli alhaisempi niissä ryhmissä, joissa veren kolesteroli oli korkeampi! Tällä välin kuitenkin käsitys rasvojen vahingollisuudesta ja hiilihydraattien terveellisyydestä oli jo ehditty iskostaa ihmisten mieliin.
Vuonna 1999 tutkimuksia ja niiden seurauksia oli aika arvioida taas kerran. Yhdysvalloissa ylipaino ja tyypin 2 diabetes olivat saavuttamassa epidemian luonteen. Harvardin yliopiston professori Walter Willett palasi Seitsemän maan tutkimukseen Yhdysvaltain kansallisten terveysinstituuttien, NIH:in (National Institutes of Health) järjestämässä seminaarissa esitelmässään, jonka otsikkona oli "Ruokavalio ja sydänsairaudet: olemmeko johtaneet kansakuntaa harhaan?" Esityksessään hän totesi, ettei em. tutkimuksen aineisto tue käsitystä rasvojen vahingollisuudesta ihmiselle ja esitti aineistoa, jonka mukaan korkeaglykeemiset ruoka-aineet muodostavat riskin sydämelle. Myös viime vuosien tutkimukset osoittavat runsashiilihydraattisen ruokavalion lisäävän veren LDL-kolesterolia ja triglyseridejä.
Entä aivot? Aivojen tiedetään tarvitsevan 150 – 200 g energiaa päivittäin, ja yleisesti ajatellaan niiden tarvitsevan glukoosia hiilihydraateista. Hiilihydraatit eivät kuitenkaan ole välttämättömiä, sillä maksa huolehtii glukoosintuotannosta: se tekee glukoosia proteiineista tarpeen mukaan. Toinen energialähde ovat kehon rasvavarastot. Sekä aivot että muut kudokset pystyvät käyttämään ketoneita, joita syntyy rasva-aineenvaihdunnassa. Lutz muistuttaa, että suurimman osan kehityshistoriastaan ihminen on käyttänyt energiaksi ketoneita. Ketoositilassa olo on ollut ihmisen aineenvaihdunnan kannalta normaali tila, ja nykyinen normaalina pidetty tila on itse asiassa epänormaali.
sivun alkuun
Elämän energiakierto
Kaikki tietävät, että elämää maapallolla yllä pitävä energia alkaa auringosta. Jokaiselle terveydestään kiinnostuneelle on tärkeää tietää, mistä ja miten eri organismit, eliöt, ihminen mukaan luettuna, ottavat ja hyödyntävät energiaa. Kirjassaan Lutz tekee selkoa elämän energiakierron monimutkaisista koukeroista selkeästi ja kiintoisasti.
Erityistä huomiota hän kiinnittää jokaisessa solussa oleviin "energialaitoksiin", mitokondrioihin, jotka käyttävät ensisijaisesti rasvoja energiaksi. Rasvan viemiseksi niihin tarvitaan L-karnitiinia, jota on pääasiallisesti vain lihassa. Jo se seikka, että soluihin on kehittynyt näitä rasvaa energiaksi käyttäviä organelleja, osoittaa rasva-aineenvaihdunnan olevan pitkälle kehittynyt mekanismi.
Tohtori Lutz tulee sekä potilaidensa kokemusten että tutkimusten perusteella päätelmään, johon lukuisat tutkijat ja lääkärit ovat tulleet hänen jälkeensä: kehittyessään apinasta nykyihmiseksi ihmiskunta on sopeutunut eri aikakausina ja eri ympäristöissä erilaisiin ruokavalioihin, mutta sopeutuminen käy hitaasti.
Missä aikataulussa ihminen pystyy terveyttään menettämättä sopeutumaan runsashiilihydraattiseen ruokavalioon, jota nykyään suositetaan? Ihmisen kehityshistoriassa hiilihydraatit, joita ihminen saa pääasiassa viljoista ja muusta tärkkelyksestä sekä sokereista, ovat varsin uusia tulokkaita. Noin kymmenen tuhatta vuotta sitten alkanut viljanviljely on levinnyt käytännöllisesti katsoen kaikkialle. Sokereiden saanti on viimeisen sadan vuoden aikana yli kymmenkertaistunut. Kun epidemiologisissa tutkimuksissa tarkastellaan ns. elämäntapasairauksien esiintyvyyttä eri puolilla maapalloa, todetaan, että lyhyimmän aikaa hiilihydraatteja käyttäneillä väestöryhmillä esiintyy eniten syöpää, sydäntauteja, diabetesta ja MS-tautia, sillä sopeutuminen on vielä käynnissä.
Miksi sitten runsashiilihydraattista – 55 – 50 % energiasta – ruokavaliota suositetaan, kun viimeisimmät tutkimukset selkeästi osoittavat niiden vaarallisuuden terveydelle? Siihen voinevat parhaiten vastata suositusten tekijät. Tohtori Lutz ei luovu suorapuheisuudestaan: "Yhteiskuntamme monet sektorit hyötyvät nykyisestä hiilihydraattien aiheuttamasta epidemiasta. Miljardeja dollareita käytetään edistämään hiilihydraattien käyttöä ruoaksi. Einesteollisuudella, lääketieteen harjoittajilla, vakuutusyhtiöillä ja lääketeollisuudella ovat vahvat taloudelliset intressit pitää kuluttajat tietämättöminä ravinnon, sairauden ja terveyden välisistä yhteyksistä."
