Ruotsissa nousi valtakunnallinen kohu ja oppiriita ravitsemussuosituksista sen jälkeen, kun yleislääkäri Annika Dahlqvist (s. 1948) alkoi hoitaa ylipainoisia diabetespotilaitaan ruokavaliolla, joka poikkeaa suuresti virallisista ohjeista. Käytännössä Dahlqvistin ruokavalio on vähähiilihydraattinen (VHH). Vaikka Dahlqvistin potilaat pääsivät eroon liikakiloistaan ja veriarvot paranivat, häntä syytettiin virkavirheestä ja vaadittiin lääkärinoikeuksien peruuttamista, koska Ruotsin puoskarilain mukaan terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa antaa muuta kuin yleisesti hyväksyttyä hoitoa. Sosiaalihallitus vapautti Dahlqvistin kuitenkin syytöksistä, hänestä tuli VHH-julkkis ja VHH:n noudattaminen yleistyi Ruotsissa, Suomessa ja muualla. Suomessa Diabetes- ja Sydänliitto eivät hyväksy vieläkään VHH:ta.
Vähähiilihydraattinen (VHH) ruokavalio tarkoittaa sitä, että
karsitaan pois turhat ja terveydelle haitalliset hiilihydraatit eli sokerit (tärkkelys) kuten peruna, valkoinen riisi, valkoinen leipä, pulla ja muut leivonnaiset, kuten kakut, viinerit ja pikkuleivät. Keksitkin ovat vain kuivaa pullaa, josta vesi on puristettu pois. VHH on paras mahdollinen ruokavalio etenkin diabeetikoille, sydänpotilaille ja kaikille ylipainoisille ihmisille.
VHH:ssa syödään tärkkelyksen sijasta enemmän proteiineja ja rasvaa sekä paljon kuitupitoisia kasviksia. Runsas tärkkelys vaatii haimaa erittämään paljon insuliinia, jolloin se voi ajan oloon menettää tehoaan. Silloin ihmisestä voi tulla insuliiniresistentti, ja hän voi sairastua tyypin 2 diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään. Sitä luonnehtivat vyötärölihavuus, verenpaineen nousu sekä sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöt.
Liika tärkkelys näet muuttuu maksassa rasvaksi, jota alkaa kertyä vyötärölle ja sisäelimiin. Sokeri muuttuu triglyseridi- ja alipoproteiini-nimisiksi rasvoiksi, jotka ovat sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Seuraukset voivat olla terveydelle vaaralliset: valtimot kovettuvat ja verenkierto heikkenee, seurauksena voi olla sydän- tai aivoinfarkti. Hiilihydraattien rajoituksella vältytään tässä mainitulta kierteeltä ja elimistö kykenee polttamaan niin syödyt kuin varastossa olevat kalorit energiaksi. VHH alentaa veren triglysedilukemia ja lisää ”hyvää” HDL-kolesterolia jo muutaman kuukauden kuluessa ravitsemusmuutoksesta. Näitä muutoksia on vaikea saavuttaa edes lääkityksellä. Itse kutsun VHH-ruokavaliota mieluiten ortoglykeemiseksi (orto = oikea; glykemia = sokerin läsnäolo veressä), koska se pitää verensokerin tasapainossa.
Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan, Diabetesliiton ja Sydänliiton ravitsemusohjeiden noudattaminen – rasvan välttäminen ja 6–9 palaa leipää päivässä – pitää ihmisiä suurimman osan päivästä aterianjälkeisessä hyperglykemiatilassa (veren sokeri on koholla). Rasvakammo johtaa useimmiten liian tärkkelyksen syöntiin. Tällainen jatkuva glykemiakuorma alentaa sydäntä ja verisuonia suojaavan hormonin, adiponektiinin, tuotantoa elimistössä. VHH eli ortoglykeeminen ruokavalio puolestaan vähentää sokerien hapetusta, mikä puolestaan estää mm. metyyliglyoksaalin (MG:n) syntyä kudoksissa. MG on yksi pääsyyllisiä valtimoiden jäykistymiseen ja verenpaineen nousuun. Nämäkin havainnot puoltaisivat ravitsemussuositusten pikaista uusimista VHH:n suuntaan.
Maailmalla on ollut jo vuosikymmeniä monia erilaisia VHH-ruokavalioita, esimerkiksi itävaltalaisen lääkärin Wolfgang Lutzin leivätön malli (Das Leben ohne Brot) ja ranskalaisen herkkusuun ja amatööriterveystieteilijän Michel Montignacin kirjoissaan esittelemät vaihtoehdot. Montignac lupaa ylipainon häviävän kahdeksassa viikossa hänen ohjelmallaan. Suomessa muun muassa Esko Aho kertoi pudottaneensa painoaan sillä, minkä jälkeen kuulemma eduskunnan kahvilakin alkoi tarjoilla Montignac-aterioita. Maailmalla ja Suomessakin suosittu amerikkalaisen tohtori Barry Searsin Zone-dieetti perustuu myös paljolti VHH-periaatteeseen. Sears neuvoo käyttämään lisäksi farmaseuttista runsaasti EPAa sisältää kalaöljyä. Suomessa tunnettuja VHH:n puolesta puhujia ovat kirjailija Varpu Tavi sekä lääkärit Antti Heikkilä, Ilkka Salmenkaita ja Timo Kuusela, joka on vaatinut Suomen Lääkärilehdessäkin ravintosuositusten uudistamista.
