THL linkittää:
http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/kansalaisen_terveystietoportti/
TerveSuomi-portaali edistää verkosto-organisaatioiden tuottamien sisältöjen ja palveluiden verkkokäyttöä ja poistaa yhteiskäytön esteitä. Se on riippumaton ja maksuton, eikä myy mainostilaa.
http://www.tervesuomi.fi/fi/teema/Ravitsemus
Viitteissä toistuu peräperää Sydänliitto, Diabetesliitto, Leipätiedotus, Sydänliitto, Diabetesliitto... Onneksi nämä kuitenkin ovat
riippumattomia toimijoita kansanterveyden hyväksi. On silkkaa sattumaa, että diabeetikoillakin runsas hiilihydraattien saanti edellyttää runsasta insuliinin saantia, jota saa kätevästi päivittäis- tai ateria-annoksina reseptillä apteekista.
---
Tätä ei onneksi taida lukea Diabetesliiton julkisissa suositusperusteissa, mutta oli kyllä huippu:
Kiitos mielenkiinnosta diabetesasiaa kohtaan.
Ruokavalion rasvojen osalta haluan korjata esittämääsi väittämää. Rasvan saanti lisää insuliiniresistenssiä rasvalaadusta riippumatta silloin, kun rasvan saanti on runsasta eli suuruusluokassa yli 35 % energiansaannista. Siksi emme voi suositella kovin runsaasti rasvaa sisältävää ruokavaliota.
Rypsiöljyn n-3 ja n-6 rasvojen suhde pysyy samanlaisena riippumatta siitä käytetäänkö se kotona öljynä vai lisätäänkö se öljynä teollisuudessa. Rypsiöljy sisältää runsaasti n-3 rasvahappoja. Juuri siksi meillä n-3/n-6 rasvahappojen saannin suhde ruokavaliossa on huomattavasti parempi kuin eteläisemmässä Euroopassa.
Ystävällisin terveisin,
Eliina Aro, ravitsemusterapeutti
Diabeteskeskus
:D
Löytyy veteraaniurheilijan blogiarchivesta:
http://sundqvist.blogspot.com/2008_02_01_archive.html
---
Ravitsemussuosituksia lukiessa on jännittävää havaita, että kummempia perusteluja rasvan saannin rajoittamiselle ei ole. Se on vain lähtökohta. Varovasti ehkä sanotaan, ettei runsasrasvaisen ruokavalion terveysvaikutuksista ole riittävästi tietoa, ja että rasvasta saa paljon energiaa. Koska rasvasta saa paljon energiaa, sen saantia tulisi rajoittaa. Minkäänlaisena vaihtoehtona ei esitetä, että energian saantia voisi rajoitaa energiansaantia hiilihydraateista.
Vaikuttaa, että rasvojen nauttiminen nähdään syntinä, jota tulee harrastaa vain välttämätön minimi. Ikään kuin rasvojen nauttiminen johtaisi automaattisesti liian suureen energiansaantiin ja mässäilyyn. Ja ikään kuin hiilareita mättäessä tällaista riskiä ei olisi. Rasvat + kuitu, unohdettu yhdistelmä?
Kuituja kyllä muistetaan suositella, ja mainitaan että puhdistettuja hiilareita (= sokeria, suosituksissa) tulisi saada niukasti. Yhtäläisyysmerkkejä ei kuitenkaan vedetä sokerin ja niukkakuituisten luonnollisten tärkkelyslähteiden, kuten perunan tai pastan, välille.
---
Ja vielä: millä kriteereillä leipäpussin kylkeen saa kirjoittaa "kuitupitoinen"? Vehnäpaahtoleivässä (ei graham-) on kuitua 3,1 % ja tämän ansiosta se mainitaan
kuitupitoiseksi. Onko tämäntasoisilla kriteereillä mitään, mikä ei olisi kuitupitoista? Pullakin on noilla kriteereillä kuitupitoista! Joissain ruisleivissä on kuitua 15%, ja oman kokemuksen mukaan
sekään ei tahdo riittää pitämään verensokeria tasaisena.
.
