Niin ja mitä se kertoo :D Sotii sua vastaan itseasiassa se tutkimus :D
POHJOIS-karjala projekti ilmeisesti ? Joku pitää sitäkin vielä huippuna :D
Jos englanti sujuu niin,
http://ije.oxfordjournals.org/cgi/content/full/30/6/1496
Tässä on mielenkiintoinen käppyrä kanssa aiheesta
http://ije.oxfordjournals.org/cgi/content-nw/full/30/2/201/F1
Eli vähennystä EI suinkaan on pelkästään pohjois-karjalassa :D
Joo pahoittelen ilmansuunta lapsusta, mutta eihän tuo sodi millaan lailla tuloksia vastaan, esimerkiksi tuloksia on analysoitu (Lääkärilehti 1993;48(31):3017 Pekka Puska, Erkki Vartiainen, Jaakko Tuomilehto, Pekka Jousilahti, Heikki Korhonen, Markku Tamminen ja Aulikki Nissinen):
Tulokset osoittavat sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden muutokset vertailukelpoisten tutkimusten perusteella Itä-Suomessa viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana, Länsi-Suomessa viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana sekä myös riskitekijätason Helsingin ja Vantaan alueella vuonna 1992.
Mittausmenetelmät on pyritty pitämään mahdollisimman samankaltaisina. Kolesterolin määritysmenetelmässä tapahtuneen eron vaikutus on huomioitu. Verenpainemittauksessa käytettiin vuosina 1972 ja 1977 lyhyempää mansettia (23 cm) kuin myöhemmissä (42 cm). Tämä on todennäköisesti aiheuttanut vähäistä tason laskua vuosien 1977 ja 1982 välillä. Muuten mittausmenetelmät ovat olleet mahdollisimman samanlaiset.
Mittausten standardointiin kiinnitettiin erityistä huomiota, ja kullakin tutkimuskerralla pyrittiin kaikki mahdolliset erot alueiden välillä eliminoimaan mm. kierrättämällä tutkimushenkilöstöä eri alueiden välillä. Koska tutkimusjakson ikärakenteet eri alueilla ja tutkimuskerroilla vaihtelivat vain vähän, ei ikävakiointi vaikuttanut tuloksiin juuri lainkaan. Sen vuoksi tulokset esitetään taulukoissa vakioimattomina.
Tulokset osoittavat, että kuluneiden 20 vuoden aikana riskitekijämuutokset Itä-Suomessa ovat olleet erittäin suuria. Erityisen suuria ne olivat Pohjois-Karjalan miehillä vuosina 1972–77 ja uudelleen vuosina 1987–92. Muutokset Kuopion läänissä ovat ensimmäistä viisivuotiskautta lukuun ottamatta olleet samaa suuruusluokkaa. Muutokset Lounais-Suomen tutkimusalueella viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana ovat olleet vähäisempiä.
Viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana erityisesti seerumin kolesterolin lasku on ollut erityisen huomattavaa. Tämän havainnon taustaa on pohdittu kolesterolimuutosten ennakkotietoja koskeneessa artikkelissa (11). Myös verenpainetasossa on viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana tapahtunut selvää myönteistä muutosta–ehkä hieman yllättäen. Tämä saattaa ainakin osittain olla seurausta samoista ruokavaliomuutoksista, jotka ovat vaikuttaneet veren kolesterolitasoon. Ruokavaliolla tehdyt kokeelliset tutkimukset Pohjois-Karjalassa tukevat käsitystä, että ravintorasvojen laadun muutos vaikuttaa verenpainetasoon (12).
Havaitut myönteiset riskitekijämuutokset sopivat hyvin yhteen sepelvaltimotautikuolleisuuden vähenemistä koskevien tietojen kanssa (13). Seuraavat vuodet tulevat osoittamaan, tasoittuvatko alueiden väliset sairastuvuuserot, kuten riskitekijämuutokset voisivat antaa odottaa.
Vuonna 1992 eri alueiden väliset erot ovat kiintoisat: Miesten tupakointi oli vähäisintä Pohjois-Karjalassa ja yleisintä Lounais-Suomessa. Naisten tupakointi oli vähäisintä Pohjois-Karjalassa ja selvästi yleisintä Helsingin ja Vantaan alueella. Seerumin kolesterolitaso oli Itä-Suomessa suunnilleen sama kuin Lounais-Suomessa, mutta jonkin verran korkeampi kuin Helsingin ja Vantaan alueella. Systolisen verenpaineen taso oli Itä-Suomessa myös hieman korkeampi kuin Lounais-Suomessa ja varsinkin Helsingin-Vantaan-alueella. Diastolisen verenpaineen taso sen sijaan oli sekä miehillä että naisilla vuonna 1992 hieman matalampi Itä-Suomessa kuin Lounais-Suomessa ja Helsingin ja Vantaan alueella.
Kehitys on ollut myönteistä kaikilla alueilla. Pohjois-Karjalassa jatkuva projektityö on mitä ilmeisimmin myötävaikuttanut riskitekijöiden laskun pysyvyyteen. Ruokavaliomuutoksia koskevat innovaatiot näkyvät selvimmin pääkaupunkiseudulla erityisesti naisten muuta maata alhaisempana kolesterolitasona. Toisaalta tupakointi on huolestuttavan yleistä pääkaupunkiseudun naisten parissa.
Myönteisestä riskitekijäkehityksestä huolimatta suomalaisten sydän- ja verisuonitautien riskitekijätaso, kuten myös sydäntautikuolleisuus, on kansainvälisissä vertailuissa edelleen varsin korkea (14). Sekä seerumin kolesterolitaso että verenpainetaso ovat maassamme kansainvälisisesti arvioiden vielä huomattavan korkeat (15). Vaikka suomalaisten tupakointitilanne on kansainvälisissä vertailuissa tyydyttävä, vielä yli 30 prosenttia miehistä ja yli 20 prosenttia naisista polttaa. Tämä aiheuttaa tälle väestöryhmälle huomattavan lisäriskin.
Koska sydän- ja verisuonitaudit ovat edelleen suomalaisten ylivoimaisesti tärkein kuolinsyy ja tärkeä työkyvyttömyyden aiheuttaja ja niiden yleisyys kansainvälisissä vertailuissa on edelleen erittäin suuri, on myös tulevien vuosien kansanterveystilanne Suomessa olennaisesti riippuvainen siitä, missä määrin riskitekijämuutokset jatkuvat myös tulevina vuosina. Myönteiseen kehitykseen on olemassa hyviä edellytyksiä. Toisaalta kehitys ei jatku itsestään, kuten 1980-luvun puolivälin kokemukset osoittivat.
---
Laitetaan vielä samaiseen liittyen toinen hyvä teksti, joskin se on arvio kirjasta joka ehkä sunkin kannattaa lukaista (Voiton vei voiton. Sata puheenvuoroa. Martti J. Karvonen ja Ritva Vuokila.):
Rasvasodan kaikuja
Lääkärilehti
2000;55(31):3026
Antti Aro
Suomalaisten sepelvaltimotautikuolleisuuden väheneminen on viime aikojen menestystarinoita, ja monet henkilöt ja tahot ovat tarjoutuneet jakamaan kunniaa sen toteutumisesta. Suomen mallista ollaan myös halukkaita oppimaan monessa sydäntautiongelman kanssa painiskelevassa maassa. Tällaisessa tilanteessa on hauskaa ja hyödyllistä pysähtyä muistelemaan, miten kaikki alkoikaan, ja oliko menestys sittenkään niin itsestään selvää, miltä se tänä päivänä näyttää.
Voiton vei voiton on kokoelma tieteellisestä kirjallisuudesta ja mediasta koottuja katkelmia toisaalta ravinnon rasvojen ja sepelvaltimotaudin yhteyksiä koskevan tietämyksen kehityksestä, toisaalta tämän synnyttämistä mielipiteistä ja reaktioista matkan varrelta viisikymmenluvulta nykyaikaan. Rasvasodan monet yksityiskohdat ovat vielä monien muistissa, mutta oli yllätys palauttaa mieliin se, miten aikaisin, jo 1950-luvun puolivälissä, Martti J. Karvonen työtovereineen oli aktiivisesti käymässä ongelman kimppuun sittemmin alan klassikoiksi muodostuneissa mielisairaalatutkimuksessa ja Seitsemän maan tutkimuksen osaksi kasvaneessa Itä-Länsi-tutkimuksessa. Todisteketju tyydyttyneen rasvan, seerumin kolesterolin ja sepelvaltimotaudin syy-yhteydestä onnistuttiin pala palalta rakentamaan, mutta hommaan kului kolmisenkymmentä vuotta.
Tänä aikana vastapuoli, erityisesti meijeriteollisuuden lippulaiva Valio, ja monet todistamaan kutsutut tai nousseet epäilijät, puolustivat pahimmaksi syntipukiksi leimattuja voita ja maitorasvaa joko kaupallisin tarkoitusperin tai luontaisiin epäluuloihin perustuen. Tietämyksen ja sen herättämien kaikujen vastakkaisasetelma kulminoitui 1988 Valion lehti-ilmoitukseen, jossa kolesterolihypoteesi vielä kerran yritettiin kumota ja joka johti osuusliikkeen tieteellisen neuvottelukunnan toiminnan tylyyn lopettamiseen. Samoihin aikoihin julkaistut Valtion ravitsemusneuvottelukunnan laajapohjaisesti hyväksytyt suositukset saivat sitten aikaan pehmeän rasvan käytön ja vähärasvaisten vaihtoehtojen leviämisen joukkoruokailuun aina puolustusvoimia myöten.
Kirjan lainaukset ovat runsaasta aineistosta valittuja lyhyitä haarukkapaloja, jotka kuitenkin havainnollisesti kuvastavat kahden kilpailevan linjan läpikäymää kehitystä ja vuorovaikutusta. Vaikka kirjassa nimestä alkaen tehdään lukijalle selväksi, ketkä olivat oikeassa, ei siinä ole sopimatonta jälkiviisautta, vahingonilosta puhumattakaan. Lopuksi esitetään hyvinkin sovinnollinen ja ymmärtävä synteesi, jossa todetaan sydäntautikuolleisuuden vähenemisen ja väestön keski-iän kasvamisen koituvan molempien osapuolien hyödyksi. Vaikka vastarinnan sitkeys onkin turhauttanut tutkijoita ja kehitys on varmasti ajoittain tuntunut tuskastuttavan hitaalta, voi retrospektroskoopilla asiaa tarkastellen kuitenkin vain ihmetellä sitä, miten nopeasti ja voimakkaasti sepelvaltimotautikuolleisuus on keski-ikäisessä suomalaisväestössä vaihdellut: ensin nopea nousu yli kaksinkertaiseksi 1950-luvulla ja 1960-luvun alkupuolella ja sitten jokseenkin yhtä nopea, yli kahden kolmanneksen lasku viimeisten 30 vuoden aikana.
Kiista voin ja margariinin paremmuudesta on tavallaan historiaa nykyaikana, jolloin rintamalinja (jos sellainen halutaan nähdä) kulkee pikemminkin kasviöljyjen ja kiinteiden rasvojen välissä. Suomalaisen ruokavalion monipuolistuttua ja rasvasodan tomun laskeuduttua joudutaankin miettimään, miten maitotuotteisiin ja niiden rasvaan nykyisin pitäisi suhtautua. Kirjan sivulla 83 siteerataan 1983 Helsingissä vieraillutta saksalaista professori Renneriä, jonka käsitykset ravinnon rasvojen merkityksestä olivat kovin nihilistiset mutta joka lopuksi antoi tulevaisuuteen hyvin osuvan elämänohjeen syödä monipuolista ruokaa kohtuullisesti, pitää paino kurissa ja nauttia ruoasta.
ja säästä aikasi työntekoon niin ei tartte täällä roikkua. ei muuten mutta kun pitää mennä aina henkilökohtaisuuksiin. kertoo aina siitä kuinka paljon oikeasti on asiaa aiheesta...
