Onhan afrikassa ollut useitakin menestyneitä valtioita, esim. Karthago, Etelä-Afrikka ja Rhodesia. En usko siihen, että olisi jotain rodullista piirrettä tms. mikä aiheuttaisi sen, ettei afrikka voisi menestyä. Sen sijaan syynä on kulttuuri ja korruptio. Kaikki kulttuurit eivät ole samanarvoisia ja kulttuuri voi olla myös vahingollinen. Hyviä esimerkkejä tästä on jenkkien mustien urbaanikulttuuri ja euroopan roadmanit. Suvakit vaan vetää yhteläisyysmerkit rodun ja kulttuurin välille ja nyt kulttuurirelativismin avulla väittävät silmät loistaen miten kaikki on samanarvoisia. Sen sijaan pitäisi voimakkaasti taistella noita negatiivisia kulttuureja vastaan ja kääntää somesensuurit noita vastaan samalla tavalla kuin Andrew Tatet yms. sensuroitiin.
Pitkähkö kirjoitus ja ei nyt rajoitu Afrikkaan.
Kulttuureista voi poimia asioita, tai kulttuurillisia asioita, jotka tuntuvat vaikuttavan todella paljon moneen mitattavissa olevaan asiaan, kuten elintasoon, kehitykseen tai muuhun vastaavaan. Löytyy varmasti muitakin tekijöitä, mutta nostaisin pari esimerkkiä: autoritäärisyys ja optimismi, tai usko tulevaisuuteen. Toki voidaan väitellä siitä, että mikä on kehitystä ja elintasoa, mutta tyypillisimmillä mittareilla (esim. lapsikuolleisuus) missään maailmassa ei ole juuri ikinä tapahtunut mainittavaa kehitystä. Eli siis mihin aikaan sivilisaation alku laitetaankaan, niin sieltä jonnekin 1800-luvulle asti ei tapahtunut missään maailmassa käytännössä minkäänlaista kehitystä näiden asioiden suhteen. Teknologista kehitystä tapthui, joskin todella hitaasti, ja niiden vaikutukset menivät pitkälti ihan muihin asioihin, kuin ihmisten hyvinvointiin.
Myös koko tuon ajan autoritäärisyys ja optimismin puute olivat hyvin kattavia. Eli yleisesti uskottiin aina, että ennen oli ollut paremmin ja tulevaisuudessa asiat ovat huonommin. Käytännössä kaikki hallitsijat ja imperiumit vetosivat aina menneeseen kulta-aikaan ja lupasivat palauttaa asiat entiselleen vanhaan kukoistukseen. Kukaan ei viitsinyt sijoittaa tulevaisuuteen, koska tulevaisuus on kuitenkin huonompi - ja noihin aikoihin tämä piti siinä määrin paikkansa, että koska käytännössä aina hallitsijan kipatessa syntyi valtataistelu ja jonkinlainen sota tai paikallisempi kahina, niin tavallisen maanviljelijän tai duunarin elämä ei ollut kovin stabiilia ja kannatti elää hetkessä. Tämä näkyi myös siinä, että aika lailla kauttaaltaan elettiin siinä uskossa, että kaikki merkittävät keksinnöt on jo tehty ja kaikki merkittävä tieto tunnetaan. Käytännössä oppineet keskittyivät lukemaan muinaisia pyhiä tekstejä, koska sieltähän kuitenkin oli saatavissa kaikki tieto. Jos tieteellisiä instituutioita oli, niin niiden johtaja sitten torppasi kyllä kaiken kehityksen ja kritiikki niin hallintoa, uskontoa kuin "tieteellisiä" teorioita kohtaan oli kiellettyä. Jos väitti maata pyöreäksi tai sen kiertävän aurinkoa, niin rovio odotti ja tämä ei koskenut pelkästään Eurooppaa.
Muutamassa paikassa tapahtui lyhyitä oikkuja, jolloin kritiikki sallittiin ja siihen jopa kannustettiin samoin, kuin etsittiin vimmatusti ihan oikeasti uutta tietoa ja haastettiin olemassa olevia näkemyksiä. Tunnetuimmat ja vaikutuksiltaan laajimmat lienee Ateena joskus ennen ajanlaskun alkua Sokrateen aikoihin ja Firenzessä 1500-luvun vaihteessa, sekä Euroopan ulkopuolella vähän vastaava oli Arabimaissa 800-luvun vaihteessa, joka on pitkälti syy siihen, että esim. Antiikin Kreikasta ja Roomasta selvisi paljon historiaa Euroopan pimeän keskiajan kirjarovioista ja ymmärtääkseni Kiinaan mahtui myös tällainen vaihe - ja näitä on varmaan ollut muuallakin. Kaikki kuitenkin tukahdutettiin väkivallalla ja palattiin status quohon. Näin siis ennen kuin lopullinen, yhä jatkuva valistusaika syntyi ja lähti leviämään Länsi- ja Keski-Euroopassa joskus 1700-luvulla. Tuolloin käytännössä syntyi nykyään täysin itsestäänselviltä tuntuvia mullistavia ajatuksia, kuten että ylempänä hierarkiassa oleva voi olla väärässä ja todellisuus tai totuus ei riipu siitä, että kuinka korkealla pallilla oleva sen sanoi.
Tästä sitten alkoi ennen näkemätön teknologinen kehitys ja sen myötä nousu elintasossa ja tällä linjalla mennään edelleen. Samalla hallitsijat menettivät erikoisasemansa, eli vaikka nyt puhutaan, että miksi ministereille tai presidenteille sallitaan erityisoikeuksia ja kuinka ne pitäisi ottaa pois, niin ei ennen kukaan edes uskaltanut miettiä, että pitäisikö kuningasta tai aatelistoa kohdella vaikkapa lain edessä samalla tavalla, kuin rahvasta. Valitettavasti nämä ilmiöt eivät ole täysin lyöneet läpi vieläkään, vaan kyllä Suomestakin löytyy porukkaa, jotka haikailevat menneisyyttä ja absoluuttista valtaa käyttävistä johtajista. Samoin löytyy tieteellisistä instituutioista (vaikka yliopistoista tai WHO:n tapaisista) pamppuja, jotka katsovat olevansa oikeutettuja torppaamaan tutkimusta oman auktoriteettinsa turvin. Tai sitten, jos katsotaan vaikka itäistä rajanaapuriamme, niin siellä nuo em. tahot eivät ole edes vähemmistössä ja meno on enemmän tai vähemmän sitä, mitä se on oli ennen valistusaikaa.
Valitettavasti Afrikassa tilanne on aika lailla sama. Miksi näin, niin on hyvä kysymys ja miten asia saataisiin korjattua, olisi vielä parempi. Mutta halusin vain tuoda vähän perspektiiviä sille, että jos sivilisaatiota voidaan pitää n. 6000 vuoden ikäisenä ja pysyvää asutusta on ollut suurissa määrin ja laajalla alueella viidellä mantereella, niin näistä n. 2:lla ja puolella mantereella on ollut 250 vuoden mittainen pätkä, kun asiat eivät ole kulttuurillisesti olleet päin persettä - eikä meno länsimaissakaan mitään hirmu hienoa ollut vaikka 100 vuotta sitten, vaikka se oli jo paljon parempaa, mitä aiempina vuosisatoina, eli siinä mielessä voisi jopa sanoa, että meno on ollut jossain määrin kelvollista ehkä 50-100 vuotta vähän reilulla kahdella mantereella. Esim. diktatuuri ja muu skeida on ollut normi kaikkialla aina, paitsi näissä muutamassa paikassa n. 100 vuoden ajan. Eli ei Afrikka korruptioineen siinä mielessä ole mitenkään harvinainen tapaus ja pidän varmana, että asiat siellä parantuvat, mutta tässä skaalassa vaan muutama vuosikymmen on lyhyt aika. Ja olen tässä samaa mieltä kuin SIC-, että Afrikan nykytilan selittämiseen ei todellakaan tarvita mitään teoriaa rodullisista eroista tai muuta vastaavaa. Ihan historian tuntemus riittää.