Ringsidelta asiaa. Nuo älykkyystestit ovat aika hauska juttu. Mulla on töissä työkaveri, joka jaksaa jauhaa pällitesteistä päivästä toiseen (on myös Mensan jäsen...). Siinä mielessä vähän ärsyttävä kaveri, että aina kun joku sanoo, että noi testit on perseestä, niin aina tulee vastareaktiona, että pelkäät saavas huonon scoren... Noh mulla on hauska argumentoida tämän tyypin kanssa, koska itse sain sitä paremmat scoret mensan testissä.
Mensan testissä jaetaan myös paperiläpyskä, joka on aika mielenkiintoinen. Siinä pyritään määrittämään mikä on älykkyys ja määritelmänä annetaan kyky keksiä hyviä ja ratkaisuja tilanteisiin, joita ei ole ennen kohdannut. Se olisi siis kyky pystyä keksimään uutta sen sijaan, että hyödyntäisi pelkästään vaistoja ja ennestään opittua tietoa. Hauskinta mensan testissä taas on se, että testi on täysin aikarajoitteinen. Kysymykset ovat todella helppoja ja väitän, että kaikki yli 100 ÄO:hon (mensan testissä) yltävät saavat kaikki tehtävät tehtyä kunhan aikaa olisi hiukan enemmän. Periaatteessa ei siis tarvitse keksiä mitään, vaan lähes kaikki tehtävät ovat täysin "kombinatorisia" eli on äärellinen määrä vaihtoehtoja ja täytyy vain systemaattisesti etsiä se, mikä on oikein.
Esim. on kuva, jossa on geometrisiä kuvioita, jotka leikkaavat toisensa määrätyllä tavalla ja sitten kuvia vieressä, joista täytyy valita kuva, jossa samat kuviot leikkaavat toisensa samalla tavalla, mutta ovat hieman eri asennoissa. Tuo ei vaadi mitään muuta kuin systematiikkaa; vaihtoehdot pitää vaan käydä läpi mahdollisimman nopeasti.
Tieteissä onnistutaan myös tekemään monet asiat turhan vaikeiksi. Opiskelen myös HY:llä matikkaa erikoistuen algebraan ja tuossa on kyllä ala, jossa on onnistuttu vääntämään kaikesta vaikeeta. Yleinen menetelmä on se, että kun löydetään kaksi asiaa, jossa on yhtäläisyyksiä, niin aletaan tarkistella struktuuria, jolla on nämä yleiset ominaisuudet (eli abstraktio) sitten kun on pari eri abstraktiota, niin huomataan yllättäen, että näillä on samoja ominaisuuksia ja väännetään uusi abstraktio abstraktioiden päälle jne... lopulta ollaan niin monta abstraktiotasoa yli kaiken konkreettisen, että kun joku lause on todistettu abstraktilla tasolla, niin tiedetään vain se, että todistus toimii käytännön tasoilla, mutta ei ymmärretä miksi ja joskus lausekin voi olla niin vaikea formuloida konkreettisena esimerkkinä, että se on hädin tuskin mahdollista.
Loistavana esimerkkinä ja kaikille hiukan yliopistomatematiikkaa lukeneille voin lämpimästi suositella kategoria- ja homologiateoriaa. Tosin jälkimmäinen on vielä suht konkreettinen.
Miten tuo nimi "Panu höglund" kuulostaa niin tutulta? Onko tuo se sama kaveri joka joskus aikoinaan mellasti sfnetin nyysseissä...?
