- Liittynyt
- 28.5.2013
- Viestejä
- 76
Vois kait sitä itekki tähän koota näitä vitutuksen aiheita: Eniten vituttaa se jos oma treeni ei kulje. Jotenkin tuntuu, että energiaa olis ja intoa puhkuen suuntaat salille. Siellä huomaat tehdessäsi jotain päälikettä, että eihän tämä helvetti suju alkuunsakaan. Siinä koitat sitte vääntää ees niillä sarjapainoilla, jotka edellisellä viikolla on ollut. Sitten kun huomaat, ettei mene edes samoilla sarjapainoilla kun edellisellä viikolla niin vitutus raja alkaa olla maksimissaan ja salireissu on täysin pilalla. Siinä sitten kirot koko viikon sitä tulosta ja odotat kokoajan seuraavaa viikkoa, että pääset itsellesi todistaamaan, että kyllä sitä jaksaa tehdä.
Toiseksi eniten kyrsii kaiken maailman sairaudet ja vammat. Olen monesti miettinyt kuinka paljon helpompaa olisi jos urheillessa ei tulisi vammoja. Ei tulisi takapakkeja eikä turhaa kyrsiintymistä. Itselläni oli jokin aika sitte pitkäkestoinen rasitusvamma vasemmassa olkapäässä. Ei siinä, kun sen sai kuntoon niin joku järjen jättiläinen vetää treeneissä polvilukon ja siitä tulee sitten kuukauden paussi ristisiteiden rispaantumisen takia.
Sitten on toki näitä kaikkia pienempiä asioita jotka kohdistuvat muihin salilla kävijöihin. Sali jolla käyn on onneksi niin pieni ja laitevalikoimaltaan vaatimaton, että siellä ei paljoa ihmisiä käy. Täten vältyn näiltä mummoilta, jotka keskittyvät enemmän juoruilemaan naapurin Pertistä kuin treenaamaan.
Itseäni kyrsii eniten neuvojat. Salillani on jätkä joka neuvoo joka saatanan asiassa. Alkuun ajattelin, että hyväähän hän vain tarkoittaa, mutta alkaa vähitellen tuntua, että hän on joku saatanan lähetti maan päällä minua varten. Eilen viimeksi kun tein mavea niin sieltä sitä tullaan ja neuvotaan, että käsien on aivan pakko olla lähellä jalkoja, on kuulemma terveydelle haitallista pitää kauempana. En jaksanut kiinnittää huomiota asiaan niin aloin tekemään seuraavaa sarjaa samalla tavalla. Eikö mitä, sama tyyppi suurin piirtein hyökkää paikalle suojelemaan minua ja hysteerisesti selittää, että noin ei aivan oikeasti saa tehdä. Hauskinta on, että tää jätkä käy yleensä max. kerran viikossa salilla. Se, että neuvoo on jees, mutta liika on liikaa. Se vielä, että hän on juuri sellainen elämäntapa treenaaja. Vetää samoilla painoilla viikosta viikkoon ja kiva kaljamaha löytyy.
En voi myöskään kestää "oon parempi ko sä" jätkiä. Tulevat salille ja eivät ikinä tee sarjoja minkäännäköisestä treenijaottelusta puhumattakaan. Meidän salillemme on ikävä kyllä rantautunut tällainen.. Aina kun teen jotain niin tän jätkän on pakko tehdä perässä isommilla painoillaa ja hänen tekniikkansa on jostain hämärän rajamailta.. Se vielä, että jätkä painaa mua varmaankin 40kg enemmän niin onhan se vähän eri asia tehdä samoilla painoilla.
Täällä moni on sanonut, että kyylääjät vituttaa. Minusta se on ennemminkin hyvä asia. Heti siinä tulee muutama toisto lisää kun joku jätkä katsoo aivan mykkäsuuna sun sarjaa niin pakkohan se on vähän rykästä..
Mutta tuossa oli kaikki pahimmat. Kaikkea pientä löytyy toki aina ja en varmasti ole kokenut vielä lähellekään kaikkea..
Toiseksi eniten kyrsii kaiken maailman sairaudet ja vammat. Olen monesti miettinyt kuinka paljon helpompaa olisi jos urheillessa ei tulisi vammoja. Ei tulisi takapakkeja eikä turhaa kyrsiintymistä. Itselläni oli jokin aika sitte pitkäkestoinen rasitusvamma vasemmassa olkapäässä. Ei siinä, kun sen sai kuntoon niin joku järjen jättiläinen vetää treeneissä polvilukon ja siitä tulee sitten kuukauden paussi ristisiteiden rispaantumisen takia.
Sitten on toki näitä kaikkia pienempiä asioita jotka kohdistuvat muihin salilla kävijöihin. Sali jolla käyn on onneksi niin pieni ja laitevalikoimaltaan vaatimaton, että siellä ei paljoa ihmisiä käy. Täten vältyn näiltä mummoilta, jotka keskittyvät enemmän juoruilemaan naapurin Pertistä kuin treenaamaan.
Itseäni kyrsii eniten neuvojat. Salillani on jätkä joka neuvoo joka saatanan asiassa. Alkuun ajattelin, että hyväähän hän vain tarkoittaa, mutta alkaa vähitellen tuntua, että hän on joku saatanan lähetti maan päällä minua varten. Eilen viimeksi kun tein mavea niin sieltä sitä tullaan ja neuvotaan, että käsien on aivan pakko olla lähellä jalkoja, on kuulemma terveydelle haitallista pitää kauempana. En jaksanut kiinnittää huomiota asiaan niin aloin tekemään seuraavaa sarjaa samalla tavalla. Eikö mitä, sama tyyppi suurin piirtein hyökkää paikalle suojelemaan minua ja hysteerisesti selittää, että noin ei aivan oikeasti saa tehdä. Hauskinta on, että tää jätkä käy yleensä max. kerran viikossa salilla. Se, että neuvoo on jees, mutta liika on liikaa. Se vielä, että hän on juuri sellainen elämäntapa treenaaja. Vetää samoilla painoilla viikosta viikkoon ja kiva kaljamaha löytyy.
En voi myöskään kestää "oon parempi ko sä" jätkiä. Tulevat salille ja eivät ikinä tee sarjoja minkäännäköisestä treenijaottelusta puhumattakaan. Meidän salillemme on ikävä kyllä rantautunut tällainen.. Aina kun teen jotain niin tän jätkän on pakko tehdä perässä isommilla painoillaa ja hänen tekniikkansa on jostain hämärän rajamailta.. Se vielä, että jätkä painaa mua varmaankin 40kg enemmän niin onhan se vähän eri asia tehdä samoilla painoilla.
Täällä moni on sanonut, että kyylääjät vituttaa. Minusta se on ennemminkin hyvä asia. Heti siinä tulee muutama toisto lisää kun joku jätkä katsoo aivan mykkäsuuna sun sarjaa niin pakkohan se on vähän rykästä..

Mutta tuossa oli kaikki pahimmat. Kaikkea pientä löytyy toki aina ja en varmasti ole kokenut vielä lähellekään kaikkea..