Fiona sanoi:
Tässä se just huomataan, miten erilaisia ihmisten kropat on. Mä en IKIMAAILMASSA pystyis vetää punttitreeniä 7xvk+90 min aerobista joka päivä 5-6 tunnin yöunilla! Edes normaali eläminen ei onnistuisi noin lyhyillä unilla kovin pitkään. Tarvin vähintään 8 h unta per yö, ja kun treeniä ja aerobista tulee enemmän, unentarve nousee lähemmäs 10 h/yö.
Maso sanoi:
Pitää tässäkin nyt huomata, että kyllä kaikille sellaiset lääkeaineet löytyy, että oma ihmillinen kipuraja saadaan hyvinkin korkealle. Siis jos joku sellaista haluaa.
Fiona: Kuten moni on maininnut, se keho tottuu ajan kanssa isompiin treenimääriin kun niitä määriä nostetaan hitaasti ylöspäin. Samoin tuo unentarve voi vaihdella ihan yksittäisellä ihmiselläkin. Mä luulin samaa kuin sinäkin, mutta kummasti sitä vaan porskuttaa menemään vaikka treenimäärät on nyt suuremmat kuin syksyllä missään vaiheessa, jolloin siitä ylikunnosta kärsin. Unentarvekin on muuttunut - aiemmin nukuin 9h unia, nyt pärjää alle 6h unilla.
Käytän nyt taas itteeni tästä esimerkkiapinana, kun on tästä asiasta viime aikoina karttunut kokemusta. Syksyllä treenasin aerobista 3-4 x vk aamuisin 45-60min, punttia 5 x vk, 1-2 loikkatreeniä ja lisäksi pilatesta tai venyttelytunteja. Ylikunto puski päälle ja sydän heitti ihan häränpyllyä. Nyt dieetin myötä treenimäärää on nostettu hitaasti: ennen dieettiä punttia 5 x vk, ei aerobista -> dieetin alussa punttia 5 x vk + 3 x 30min aerobista puntin jälkeen + 4 x 60min aamuaerobisia -> määrää kasvatettu vähitellen -> nyt punttia 5 x vk + 4-5 x 40min aerobista puntin jälkeen + 6 x 90min aamuaerobisia. Vasta nyt on alkanut tulla minkäänlaisia oireiluja siitä, että treenailen ylikunnon rajamailla. Hankala tosin erottaa johtuuko enemmän ylikunnosta vai ylipäätään dieetistä (lähinnä ajoittainen unettomuus).
Maso ja Cartman: Täysin puhtain papereinkin voi vetää yllättävän pitkälle tätä touhua, noin kestävyyden kannalta. Olettaisin että pääasia on, että treenimäärän lisäys/ruokamäärän vähennys jne. tehdään asteittain muuttamalla eikä kertarysäyksellä. Keho tottuu mitä omituisimpiin juttuihin. Mutta... kuten sanottu - tästä ei ole yleismaailmallista totuutta, vaan joku kestää enemmän kuin toinen. Mielenkiintoista on vaan ollut nähdä, miten oma kroppa on alle vuodessa mennyt ylikuntorauniosta siihen mitä se nyt on. Omituisinta on se, että tämmöinen natupuuhastelijakin on voinut miinuskaloreilla kehittyä, ainakin voiman suhteen. Siitä mulla ei ole hajuakaan miten se on mahdollista.
Leelucky: TODELLA asiallisia posteja! :thumbs: Ja sitä paitsi, kyllä sä yhden tunnet jolla on ollut lääkärin toteama ylikunto. Minut.
edit: Nyt lun luin ketjun loppuun, niin sieltä pomppasikin pari postia jotka olin jostain syystä ohittanut aiemmin kokonaan.
Kalimeron postin jälkeen mulle tuli kyllä sellainen olo, että onpahan tainnut olla tuo minunkin "ylikuntoni" oikeasti vaan pitkään venynyt ylirasitustila, vaikka sit kuukausia parantelemaan jouduinkin. Kroonista ylikuntoa kai joutuu parantelemaan vielä paljon, paljon pidempään? Tosi hyvä posti Kalimerolta. Tekis mieli oikein alleviivata tämä kohta:
Miten voi tietää ettei siihen/johonkin tule pystymään? Jos siihen ei ole järjestelmällisesti pyrkinyt vuosien ajan. Sopeutumista tapahtuu. Erityisen suurta siirtymää saa aikaan vahva pakko- ja/tai tahtotila. Mukavuuden ehdoilla ei voi mennä, sillä jo pelkän unen määrän rajoittaminen on helvettiä mutta siihenkin tottuu. Ja kas kompensaatiota on tapahtunut, ehdin, pystyn enemmän.
Ihminen venyy todella ihmeellisiin suorituksiin, kun oikeasti haluaa jotain asiaa
palavasti... sitä tulee tehneeksi enemmän ja kovempaa kuin mihin luuli ikinä olevansa kykeneväinen. Tuollaisen hoksaaminen muuten motivoi aivan mielettömästi. Siitä saa sellaisen buustin, ettei sille ololle vedä vertoja kyllä mikään asia maailmassa (tai ainakaan mikään mitä olen tähänastisessa elämässäni kokenut).
?
oonpas ollut kuuntelematon 
