- Liittynyt
- 23.3.2004
- Viestejä
- 1 760
- Ikä
- 38
Samaa mieltä, sama se miksi sitä kutsutaan ylikunto/ylirasiintuminen tai mikä tahansa, niin jos alkaa kroppa pistämään vastaan kannattaa varmasti hiukan hellittää.Annie Stark sanoi:Hoppsan! Mitä väliä sillä on, kutsutaanko sitä ylikunnoksi vai ylirasitukseksi vai miksi. Kansanomaisessa kielessä sitä tilaa kutsutaan"ylikunnoksi", vaikka viralisessa mielessä kyse olisi vasta ylirastiuksesta tyms.Jos uni ei tule, reeni ei kulje/huvita, ruokahalua ei ole, leposykkeet on korkealla ja muutenkin huono ja väsynyt olo-> ON TILA JOSTA ON PÄÄSTÄVÄ EROON LEPÄÄMÄLLÄ/HELLITTÄMÄLLÄ TAHTIA tai muuten tarkistettava ruokailuja ja muutenkin elämää. Eiks vaan? Enkä nyt tällä tarkoita vaan normaalia kovaan treeniin kuuluvaa väsymystä jne, enkä muita tekosyitä treenistä luistamiseen.. On totta että nykyään kuulee paljon niitä että "oon pitäny kuukauden taukoa ku oli ylikuntoo".. Joillekki se on tekosyy olla treenamatta, mutta sillon kun on oikeasti ylirasituksen/ylikunnon merkkejä, on tämä mun mielestä syytä ottaa vakavasti. Kyllä sen jokainen kropastaan tuntee!
Kerran jo postasin tuntemuksista, kun olin treenannut pirun kovaa pidemmän aikaa (ehkä jonkun mielestä reenaan kuin akat, mutta en kovempaakaan pysty treenaamaan) niin alkoi yksinkertaisesti tuntumaan että pää lahoaa. Ei saanut nukuttua, hermot todella kireällä ja pumppu hakkasi niin, että taisi leposyke oli luokkaa 110 (mulla on aika korkea syke normaalistikin 70-85).
Ja yksi joka tähän "ylikuntoon" vaikuttaa minusta merkittävästi on oma vastustuskyky, eli paljonko sietää rasitusta ja stressiä ennenkuin tulloo kipeäksi.
(Enkä nyt tarkoita missään vaiheessa kroonista rasitustilaa tms.)
Kyllä kroppa todellakin tottuu monenlaiseen ja pystyy kohtuu hyviin suorituksiin kovan rasituksen alla, kunhan siihen vain opettelee rauhassa. Tässä on itselläkin jotain hämärää käsitystä siitä mitenkä kropan saa tottumaan kaikkeen ikäväänkin.
Loppujen lopuksi sitä oppii treenaamaan kuitenkin siten, että lepää sillon kun on pakko ja niin edespäin ja muillakin elämän alueilla oppii tekemään niitä kompromisseja, tai ainakin luulis oppivan ;)