- Liittynyt
- 17.10.2003
- Viestejä
- 27
Vein viikko sitten rakkaan vanhan dobberityttöni nukutettavaksi. Syöpää oli jo vähän kaikkialla; silti vielä tykkäsi viimeiseen saakka lähteä pitkille lenkeille merenrantaan, vaikka ruokahalu oli jo kuihtunut olemattomiin - loput ajat syötin likkaa lusikalla.
Jäljelle jäi tyhjä paikka ja sanaton suru.
Jäljelle jäi tyhjä paikka ja sanaton suru.


ja menin kattomaan. No valjaat se oli sitten pureskellu, riiviö, poikki. Sitten siinä semmonen reilun vartin hippasleikki vedettin neljän henkilön voimin, koetettiin pyydystää sitä. Mutta huh, se kävi töistä. Tommonen vajaan kilon painonen rääpäle ja pirun nopea liikkeistään. Ja aivan varmasti Eppu naureskeli meille ja leikitteli meiän kustannuksella kun päästi aina niin lähellä niin, niin lähelle ja kun kädet sai mahan alle ni kani päätti lähteä livohkaan. No sitten loppuviimein, uskon että Eppu anto ottaa ittensä kii kun mä sen syliin koppasin ja pistin häkkiin. Muutama ärräpää kerkesi kyllä lennellä, mutta on silti ni ihana.
. Toivottavasti tommosta ei mun pupelle tapahdu. Toistaiseksi ainoat "kohtaukset" se on saanu häkissä kun ravailee siä ympäriinsä, ihan iloloikkia siis :haart: