- Liittynyt
- 3.4.2004
- Viestejä
- 3 171
- Ikä
- 39
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 7.2.2005
- Viestejä
- 137
- Ikä
- 40
Miten vilvoitatte lemmikejänne helteillä? Vinkkejä?
Uitan koirani päivittäin helteillä, mutta se alkaa olemaan jo niin vanha, ettei uiminen jaksa innostaa. Se on lapin porokoiran ja rotikan risteytys, paksu on turkki paralla.
Mulla on myös pari lämminveri hevosta, joita suihkuttelen silloin tällöin. Järveen ei saa kumpaakaan millään!
Kisuja löytyy myös 4kpl ja hyvää kotia etsii kohta 2 luovutusikäistä tavis-pentua. Söpöjä ovat.
Uitan koirani päivittäin helteillä, mutta se alkaa olemaan jo niin vanha, ettei uiminen jaksa innostaa. Se on lapin porokoiran ja rotikan risteytys, paksu on turkki paralla.
Mulla on myös pari lämminveri hevosta, joita suihkuttelen silloin tällöin. Järveen ei saa kumpaakaan millään!
Kisuja löytyy myös 4kpl ja hyvää kotia etsii kohta 2 luovutusikäistä tavis-pentua. Söpöjä ovat.
ZannaZ
Hysteerinen söpöliini
- Liittynyt
- 4.10.2003
- Viestejä
- 1 757
- Ikä
- 39
Lemmikkien vilvoituksesta
Mä en sit tiä toimiiko kaikilla, mutta ainakin porukat ja meikä Tampereella vaikuttaessani vilvoitan Pörröä (kattokaa vaik http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showpost.php?p=695267&postcount=148 tosta millanen karvakasa on, joten uskotte varmaan että ON KUUMA!) suihkuttamalla ihan normi suihkepullollla vettä turkkiin, niin että se vähän kostuu. Tätä täytyy kyl aika usein tehä, mutta kyllä se lemmikin oloa on helpottanut.
Samaa sumutin-juttua oon nyt käyttänyt rakkaille kaneilleni (joita siis tätä nykyään on jo 3 :D [
tulee myöhemmin kun pääsen täältä töistä kotikoneelle], kaksi siis Epun lisäksi), joka kyllä musta toimii. Tietysti kylmää/viileään vettä runsaasti tarjolla, ja jos vaan mahdollista ni mehukkaita ja vetisiä hedelmiä/vihanneksia kuten kurkkua, porkkanaa, omenaa tms. Pyrin myös tietoisesti tekemään viileitä varjokohtia häkkeihin.
Mutta joo, eipä sitä lemmikeille mitään hirmu kummosia tämmösellä ilmalla voi tehä. Aika pitkälle samoja kikkoja kun immeisillekin - paljon vettä, sekä juotavaksi että päälle laitettavaksi (suihku :D). Mun käsityksen mukaan lemmikkien se turkki kuitenkin jonkinverran suijeliskin auronginpaisteelta ja kai vähän kuumuudeltakin, siksi en kamalasti suosittele paksun turkin ihan lyhyeksi kynimistä tai vastaavaa. Kuitenki eläimillä on se turkki kesälläkin syystä.
Nii ja tosiaan nää on sit ihan mutu-ja oma kokemuspohjalta. Jos jollain on jotain muita vinkkejä ni anti palaa vaan. Ne on aina tervetulleita. Meikä menee nty juomaan pari litraa vettä, tuppaa olemaan sen verran lämmin täälläkin.
Anna-Kristiina sanoi:
Mä en sit tiä toimiiko kaikilla, mutta ainakin porukat ja meikä Tampereella vaikuttaessani vilvoitan Pörröä (kattokaa vaik http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showpost.php?p=695267&postcount=148 tosta millanen karvakasa on, joten uskotte varmaan että ON KUUMA!) suihkuttamalla ihan normi suihkepullollla vettä turkkiin, niin että se vähän kostuu. Tätä täytyy kyl aika usein tehä, mutta kyllä se lemmikin oloa on helpottanut.
Samaa sumutin-juttua oon nyt käyttänyt rakkaille kaneilleni (joita siis tätä nykyään on jo 3 :D [
tulee myöhemmin kun pääsen täältä töistä kotikoneelle], kaksi siis Epun lisäksi), joka kyllä musta toimii. Tietysti kylmää/viileään vettä runsaasti tarjolla, ja jos vaan mahdollista ni mehukkaita ja vetisiä hedelmiä/vihanneksia kuten kurkkua, porkkanaa, omenaa tms. Pyrin myös tietoisesti tekemään viileitä varjokohtia häkkeihin.Mutta joo, eipä sitä lemmikeille mitään hirmu kummosia tämmösellä ilmalla voi tehä. Aika pitkälle samoja kikkoja kun immeisillekin - paljon vettä, sekä juotavaksi että päälle laitettavaksi (suihku :D). Mun käsityksen mukaan lemmikkien se turkki kuitenkin jonkinverran suijeliskin auronginpaisteelta ja kai vähän kuumuudeltakin, siksi en kamalasti suosittele paksun turkin ihan lyhyeksi kynimistä tai vastaavaa. Kuitenki eläimillä on se turkki kesälläkin syystä.
Nii ja tosiaan nää on sit ihan mutu-ja oma kokemuspohjalta. Jos jollain on jotain muita vinkkejä ni anti palaa vaan. Ne on aina tervetulleita. Meikä menee nty juomaan pari litraa vettä, tuppaa olemaan sen verran lämmin täälläkin.
ZannaZ
Hysteerinen söpöliini
- Liittynyt
- 4.10.2003
- Viestejä
- 1 757
- Ikä
- 39
Pyry esittäytyy
Hei, minä täällä taas _o/.
Pupuperheeni on kasvanut kahdella asukilla lisää. Tässä esittelen toisen poikapupuni, Pyryn. Kasvattajanimeltään "Pulla".
Keskiviikkona 13.7.2005 ajoin Helsingistä Hattulan (Hämeenlinnan kyljessä) kautta Tampereelle. Edestakaisin matka. Menomatkalla hain Hattulasta kasvattajaltaan risteytyskanin, Pulla-pojan. Pullan vanhemmista ei ole tietoa muuta kun että isä on leijonharjas ja emä ilmeisesti hermeliini. Pulla-poju oli isäänsä isompi, vaikka poikanen olikin. Pulla oli luovutettaessa "jo" 14vk:n ikänen, kun kanit ovat jo 8 vk:n iässä luovutusikäisiä. Oli poikueen viimeinen "vaavi", yhtä lukuunottamatta, joka jäi kotiin, joten ei ole edes luovutuksessa.
Pyry nimi syntyi vahingossa yhteistyössä Gillyannen kaa, joka oli mun luona yötä (Tuska-festarit Helsingissä). Pyry on tosi tuuheaturkkinen ja se kohtuu karkeakarvainen loppuviimein kerää tuota pesäpurua niin maan mahorottomasti niihin karvoihinsa, eritoten upeaan "leijonanharjaansa" ja peppukarvoihin. No siitä sit tuli "purunkerääjä" ja siitä sit väännettiin "purupupupuru" tms ja siitä sitten tuli ahaa-elämys että "PYRY!". Pullasta sitten tuli Pyry, ja ihan Pyryn näkönen se onkin. Möröks myös joskus sitä kutsun kun on tommoine vähän mörököllin näkönen, harmaa/musta-tuuheaturkkisena.
Pyryllä on todella komea leijonanharjas, joten se on perinyt isältään (puhdas leijonaharjas) komean harjansa, joka tumman harmaana ympäröi koko päätä. Todella upean näkönen. Vähän kun laittais jotain muotovaahtoa tai geelillä ni sais komeita kampauksia :D. No jos ei sentäs................ *wirn*
Pyryn turkki vaatii esim. Eppua enemmän hoitoa, koska se on niin pitkä ja tuuhea. Mutta leikata sitä ei tarvitse, riittää että harjaa tarpeaksi usein. Mutta onneks mä tykkään tehdä sitä hommaa, johan siihen on jo Pörrön kanssa opittu
.
Tää mun uusin tulokki on aivan ihana :haart:. Oon menettänyt sydämeni taas täysin. Tosin täytyy muistaa aina huomioida myös Eppua, onhan hän se "the one and the only". Epusta näkee että se on vähän mustis uudella tulokille. Joten aina kotiin tullessa pitää muistaa ekaks ihan ekaks aina silitellä ja rapsutella Eppua ja sitten vasta saa sanoa morjens Pyryllekin.
Epun ja Pyryn häkit ovat toistaiseksi päällekäin, tiedä sitten jos jonkun paremman sijoitusjutun keksin. Hyvin tuntuvat pojat tulevan toistensa kanssa toimeen, mitä olen niitä antanut haistella toisiaan häkkien läpi tai sitten niin että toinen on häkissä ja toinen sylissä. Eppu tosin on ekana talossa ollut joten sen myös näkee. Mutta luulenpa että noista vois saada ihan sopuisia häkkikavereita... ajan kanssa.
Hmm. Olikos mulla sitten viä jotain. Eipä kai. Tässä muutama kuva Pyrystä (Pulla lapsinimi). Nii ja joo, Pyryllä ei ole punaista silmää, vaikka noissa kuvissa joissain onkin.. salama sen tekee.
Hei, minä täällä taas _o/.
Pupuperheeni on kasvanut kahdella asukilla lisää. Tässä esittelen toisen poikapupuni, Pyryn. Kasvattajanimeltään "Pulla".
Keskiviikkona 13.7.2005 ajoin Helsingistä Hattulan (Hämeenlinnan kyljessä) kautta Tampereelle. Edestakaisin matka. Menomatkalla hain Hattulasta kasvattajaltaan risteytyskanin, Pulla-pojan. Pullan vanhemmista ei ole tietoa muuta kun että isä on leijonharjas ja emä ilmeisesti hermeliini. Pulla-poju oli isäänsä isompi, vaikka poikanen olikin. Pulla oli luovutettaessa "jo" 14vk:n ikänen, kun kanit ovat jo 8 vk:n iässä luovutusikäisiä. Oli poikueen viimeinen "vaavi", yhtä lukuunottamatta, joka jäi kotiin, joten ei ole edes luovutuksessa.
Pyry nimi syntyi vahingossa yhteistyössä Gillyannen kaa, joka oli mun luona yötä (Tuska-festarit Helsingissä). Pyry on tosi tuuheaturkkinen ja se kohtuu karkeakarvainen loppuviimein kerää tuota pesäpurua niin maan mahorottomasti niihin karvoihinsa, eritoten upeaan "leijonanharjaansa" ja peppukarvoihin. No siitä sit tuli "purunkerääjä" ja siitä sit väännettiin "purupupupuru" tms ja siitä sitten tuli ahaa-elämys että "PYRY!". Pullasta sitten tuli Pyry, ja ihan Pyryn näkönen se onkin. Möröks myös joskus sitä kutsun kun on tommoine vähän mörököllin näkönen, harmaa/musta-tuuheaturkkisena.
Pyryllä on todella komea leijonanharjas, joten se on perinyt isältään (puhdas leijonaharjas) komean harjansa, joka tumman harmaana ympäröi koko päätä. Todella upean näkönen. Vähän kun laittais jotain muotovaahtoa tai geelillä ni sais komeita kampauksia :D. No jos ei sentäs................ *wirn*
Pyryn turkki vaatii esim. Eppua enemmän hoitoa, koska se on niin pitkä ja tuuhea. Mutta leikata sitä ei tarvitse, riittää että harjaa tarpeaksi usein. Mutta onneks mä tykkään tehdä sitä hommaa, johan siihen on jo Pörrön kanssa opittu
.Tää mun uusin tulokki on aivan ihana :haart:. Oon menettänyt sydämeni taas täysin. Tosin täytyy muistaa aina huomioida myös Eppua, onhan hän se "the one and the only". Epusta näkee että se on vähän mustis uudella tulokille. Joten aina kotiin tullessa pitää muistaa ekaks ihan ekaks aina silitellä ja rapsutella Eppua ja sitten vasta saa sanoa morjens Pyryllekin.
Epun ja Pyryn häkit ovat toistaiseksi päällekäin, tiedä sitten jos jonkun paremman sijoitusjutun keksin. Hyvin tuntuvat pojat tulevan toistensa kanssa toimeen, mitä olen niitä antanut haistella toisiaan häkkien läpi tai sitten niin että toinen on häkissä ja toinen sylissä. Eppu tosin on ekana talossa ollut joten sen myös näkee. Mutta luulenpa että noista vois saada ihan sopuisia häkkikavereita... ajan kanssa.
Hmm. Olikos mulla sitten viä jotain. Eipä kai. Tässä muutama kuva Pyrystä (Pulla lapsinimi). Nii ja joo, Pyryllä ei ole punaista silmää, vaikka noissa kuvissa joissain onkin.. salama sen tekee.
Liitteet
- Liittynyt
- 23.6.2002
- Viestejä
- 2 481
Aevan ihana tuo ZannaZin Pyry-poika. Tahtois kanssa tuommoisia. :haart:
ZannaZ
Hysteerinen söpöliini
- Liittynyt
- 4.10.2003
- Viestejä
- 1 757
- Ikä
- 39
Pupuperheen neiti tervehtii _o/
Jep, pupuperheen neiti hurmaava kaunis Fanny esittäytyy. Kasvattajanimi on Skywalker's Yam Lei.
Keskiviikkona 13.7.2005 ajoin Helsingistä Hattulan (Hämeenlinnan kyljessä) kautta Tampereelle. Edestakaisin matka. Hattulasta tosiaan tarttui mukaan Pyry-poika, mutta se minkä takia Tampereelle alunperin lähdin oli se että hain sieltä tulevan tyttöpupun itselleni (tai siis Epulle :D).
Lei oli 8 vk:n ikäinen kun se mulle luovutettiin. Lei on ihan täysin puhdasrotuinen Jamora eli kääpiöangora. Todella nätti väritys, joka on siis musta-keltainen japanilainen.
Fanny nimi syntyi siitä kun Lei oli niin vaaleavoittoinen väritykseltään, ja mulle tuli siitä vaaleasta mieleen vanukas... Ja siitä sitten se Fanny syntyi.
Fanny on todella rauhallinen ja kiltti luonne. Aivan erilainen kuin esim. Epulla. Pyrykin on vilkkaampi kuin Fanny. Fanny on sellainen kiltti neiti, niinkuin kasvattajakin häntä kuvaili. Niinkuin kääpiöangorasta voi päätelläkin niin mahtava todella tuuhea turkki on Fannyllä. Karvapallo nimitys jos joku sopii sille, sen turkki on tooodella tuuhea ja kani on yhtä pitkä kuin leveäkin (siis karvat sen tekevät). Todella hurmaavan näköistä kun karvat pörhistyvät ulkotuulessa.
Fannyn turkki vaatii näistä eniten hoitoa. Karvaa on paaaljon joten sitä kampaustakin tarvitsee kohtuu paljon harrastaa, onneksi kääpiöangoran turkkia ei tarvitse leikata, koska pupu on kääpiökani....
Hmm... Fannylla on vasemmassa korvassa tatuointi ja on todella hyvistä vanhemmista polveutunut. Jamoroitahan ei Suomessa ole. Fannynkin vanhemamt ja sukujuuret ovat ulkomailla, Ruotsissa ja Saksassa ainakin. Vanhemmat olivat muistaakseni haettu Saksasta.
Tässä kuvia vielä tästä karvapellerosta, aivan hurmaava
Jep, pupuperheen neiti hurmaava kaunis Fanny esittäytyy. Kasvattajanimi on Skywalker's Yam Lei.
Keskiviikkona 13.7.2005 ajoin Helsingistä Hattulan (Hämeenlinnan kyljessä) kautta Tampereelle. Edestakaisin matka. Hattulasta tosiaan tarttui mukaan Pyry-poika, mutta se minkä takia Tampereelle alunperin lähdin oli se että hain sieltä tulevan tyttöpupun itselleni (tai siis Epulle :D).
Lei oli 8 vk:n ikäinen kun se mulle luovutettiin. Lei on ihan täysin puhdasrotuinen Jamora eli kääpiöangora. Todella nätti väritys, joka on siis musta-keltainen japanilainen.
Fanny nimi syntyi siitä kun Lei oli niin vaaleavoittoinen väritykseltään, ja mulle tuli siitä vaaleasta mieleen vanukas... Ja siitä sitten se Fanny syntyi.
Fanny on todella rauhallinen ja kiltti luonne. Aivan erilainen kuin esim. Epulla. Pyrykin on vilkkaampi kuin Fanny. Fanny on sellainen kiltti neiti, niinkuin kasvattajakin häntä kuvaili. Niinkuin kääpiöangorasta voi päätelläkin niin mahtava todella tuuhea turkki on Fannyllä. Karvapallo nimitys jos joku sopii sille, sen turkki on tooodella tuuhea ja kani on yhtä pitkä kuin leveäkin (siis karvat sen tekevät). Todella hurmaavan näköistä kun karvat pörhistyvät ulkotuulessa.
Fannyn turkki vaatii näistä eniten hoitoa. Karvaa on paaaljon joten sitä kampaustakin tarvitsee kohtuu paljon harrastaa, onneksi kääpiöangoran turkkia ei tarvitse leikata, koska pupu on kääpiökani...
.Hmm... Fannylla on vasemmassa korvassa tatuointi ja on todella hyvistä vanhemmista polveutunut. Jamoroitahan ei Suomessa ole. Fannynkin vanhemamt ja sukujuuret ovat ulkomailla, Ruotsissa ja Saksassa ainakin. Vanhemmat olivat muistaakseni haettu Saksasta.
Tässä kuvia vielä tästä karvapellerosta, aivan hurmaava
Liitteet
. Mutta, täytyy kyllä sanoa, että Fanny :haart: Weak eniten - Liittynyt
- 29.5.2003
- Viestejä
- 628
Porukoiden kissa, tai minun silloin ennen kuin muutin pois kotoa, on nyt kesälomalla kämpilläni muutaman viikon ajan. Oli mielenkiintoisen nukkumapaikan löytänyt, kun olin dippivyöni jättänyt kiikkutuoliin lojumaan, niin sinne vyön sisään se oli onnistunut änkäytymään. Juuri kissan mentävä kolo ja vyö tukee vartaloa joka puolelta, niin mikäs siinä köllötellessä
Aika huono kuva kännykällä, mutta kai siitä selvää saa.
Aika huono kuva kännykällä, mutta kai siitä selvää saa.
Liitteet
- Liittynyt
- 16.5.2003
- Viestejä
- 502
Wanhasta ystävästä aika jätti ja uuden aika tuli parin kuukauden jälkeen.
Olen 12 viikkoisen koirasuden omistaja. Labradori sekä Sakemanni / Susi on kaverini rotu. Sus prosentiksi tulee noin 15% perujen mukaan.
Todella tarkka vainuinen sekä herkkä kuuloinen otus
Olen 12 viikkoisen koirasuden omistaja. Labradori sekä Sakemanni / Susi on kaverini rotu. Sus prosentiksi tulee noin 15% perujen mukaan.
Todella tarkka vainuinen sekä herkkä kuuloinen otus
- Liittynyt
- 18.4.2004
- Viestejä
- 436
Kah, en ole tainnut tähän vielä vastata...
Meillä karvaiset otukset ovat mahdottomia, allergian takia (meidän piti sekä minun että miehen luopua koiristamme sen vuoksi :itku: ). Niitä jäi isosti ikävä. Mulla oli sileäkarvainen noutaja, miehellä walesinspringerspanieli. Loistavia tyyppejä kyllä. Miehen koiraa nähdään silloin tällöin, kun anoppilassa käydään, asuu siellä nykyjään. Mun koira on mukavalla nuorella parilla täällä omalla paikkakunnalla, mutta mun mielestä on jotenkin outoa käydä tapaamassa sitä... On niin tottunut jo uuteen kotiin, ja tuntuu sitten pahalta lähteä ilman sitä pois...
Mutta siis nykyisestä lemmikistä. Mies innostui noista liskoista ja käärmeistä joku aika sitten, ja on siitä purpattanut tohkeissaan pitkään. Joten viime joulukuussa sitten ostettiin meille käärme, leukistinen teksasin rottakäärme, valkoinen ja sinisilmäinen. Kotio tullessaan se oli säälittävä rääpäle, vähän lyijykynää isompi ja varsin ärhäkkä. Yritti hampaita näyttää ja muuta, tosi hupsun näköinen, sellainen pikkuruikkunen. Nyt on n. 70 cm pitkä ja kasvaa vielä, n. 1,5-2 metriseksi. Siitä ei kuitenkaan tule mikään "massiivinen" käärme, koska nuo pysyvät aika hoikkina, siis niistä ei tule sellaisia pyton-tyyppisiä paksuja käärmeitä.
Kuvia mulla ei siitä ole laittaa, meidän Stevestä siis, mutta vastaavanlaisen käärmeen kuvia:
http://www.cornsnakes.net/gallery/tx55oc4aaa.jpg
http://www.cornsnakes.net/gallery/leu2.jpg
Mainio tyyppi se on kyllä. Yllättävän moni vieras on sanonut jo tullessaan, että sitä matoa en sitten halua nähdä... Mutta sitten halunnut nähdä kumminkin ja kysellyt kovasti. Että "eihän tuo mikään ällöttävä mato olekaan".
Kun terraario on saatu kuntoon, siitä eteenpäin tuo on varsin helppohoitoinen lemmikki. Ei ulkoilutusta ja muuta. Terraarion siistinä pitäminen, vesiastian veden vaihto ja ruokkiminen (n. kerran viikossa) ovat liki ainoat toimenpiteet. Ruuaksi meidän pikku Steve syö ainoastaan hiiriä, pakastettuja. Mies hoitaa syöttöoperaation, sulattaa hiiret ja antaa ne Stevelle, siitä mä olen kieltäytynyt. Jotenkin karua... Mies heiluttelee sellaisilla pitkillä pinseteillä, no sellaisilla millä ruokaa laitetaan, muoviset, hiirtä käärmeen nenän edessä. Steve katsoo, että kappas hiiri, metsästän sen, ja kaappaa kiinni. Sitten se ihan tohkeissaan kuristaa hiirtä hengiltä (voi Steve-parka, niin tosissaan saaliinsa kanssa joka on kumminkin jo valmiiksi vainaa) ja sit vaan napostelemaan. Mitä muut käärmeenomistajat kertovat, jotkut käärmeet suostuvat syömään paremmin, jotkut huonommin noita pakastehiiriä, eläviä kun ei saa syöttää. Meillä se onneksi sujuu ihan mukavasti, Steve huolii vähän vähemmänkin vastaantappelevan saaliin ruuaksi.
Että sellainen pikku murkula meillä lemmikkinä... :D
Meillä karvaiset otukset ovat mahdottomia, allergian takia (meidän piti sekä minun että miehen luopua koiristamme sen vuoksi :itku: ). Niitä jäi isosti ikävä. Mulla oli sileäkarvainen noutaja, miehellä walesinspringerspanieli. Loistavia tyyppejä kyllä. Miehen koiraa nähdään silloin tällöin, kun anoppilassa käydään, asuu siellä nykyjään. Mun koira on mukavalla nuorella parilla täällä omalla paikkakunnalla, mutta mun mielestä on jotenkin outoa käydä tapaamassa sitä... On niin tottunut jo uuteen kotiin, ja tuntuu sitten pahalta lähteä ilman sitä pois...
Mutta siis nykyisestä lemmikistä. Mies innostui noista liskoista ja käärmeistä joku aika sitten, ja on siitä purpattanut tohkeissaan pitkään. Joten viime joulukuussa sitten ostettiin meille käärme, leukistinen teksasin rottakäärme, valkoinen ja sinisilmäinen. Kotio tullessaan se oli säälittävä rääpäle, vähän lyijykynää isompi ja varsin ärhäkkä. Yritti hampaita näyttää ja muuta, tosi hupsun näköinen, sellainen pikkuruikkunen. Nyt on n. 70 cm pitkä ja kasvaa vielä, n. 1,5-2 metriseksi. Siitä ei kuitenkaan tule mikään "massiivinen" käärme, koska nuo pysyvät aika hoikkina, siis niistä ei tule sellaisia pyton-tyyppisiä paksuja käärmeitä.
Kuvia mulla ei siitä ole laittaa, meidän Stevestä siis, mutta vastaavanlaisen käärmeen kuvia:
http://www.cornsnakes.net/gallery/tx55oc4aaa.jpg
http://www.cornsnakes.net/gallery/leu2.jpg
Mainio tyyppi se on kyllä. Yllättävän moni vieras on sanonut jo tullessaan, että sitä matoa en sitten halua nähdä... Mutta sitten halunnut nähdä kumminkin ja kysellyt kovasti. Että "eihän tuo mikään ällöttävä mato olekaan".
Kun terraario on saatu kuntoon, siitä eteenpäin tuo on varsin helppohoitoinen lemmikki. Ei ulkoilutusta ja muuta. Terraarion siistinä pitäminen, vesiastian veden vaihto ja ruokkiminen (n. kerran viikossa) ovat liki ainoat toimenpiteet. Ruuaksi meidän pikku Steve
syö ainoastaan hiiriä, pakastettuja. Mies hoitaa syöttöoperaation, sulattaa hiiret ja antaa ne Stevelle, siitä mä olen kieltäytynyt. Jotenkin karua... Mies heiluttelee sellaisilla pitkillä pinseteillä, no sellaisilla millä ruokaa laitetaan, muoviset, hiirtä käärmeen nenän edessä. Steve katsoo, että kappas hiiri, metsästän sen, ja kaappaa kiinni. Sitten se ihan tohkeissaan kuristaa hiirtä hengiltä (voi Steve-parka, niin tosissaan saaliinsa kanssa joka on kumminkin jo valmiiksi vainaa) ja sit vaan napostelemaan. Mitä muut käärmeenomistajat kertovat, jotkut käärmeet suostuvat syömään paremmin, jotkut huonommin noita pakastehiiriä, eläviä kun ei saa syöttää. Meillä se onneksi sujuu ihan mukavasti, Steve huolii vähän vähemmänkin vastaantappelevan saaliin ruuaksi.Että sellainen pikku murkula meillä lemmikkinä... :D
- Liittynyt
- 5.6.2003
- Viestejä
- 29 708
- Ikä
- 45
Meidän kissalla todettiin todella paha munuaisten vajaatoiminta, kreatiniini ja urea-arvot olivat yli viisinkertaiset viitearvojen yläpäähän verrattuna. Suurena vaarana on, että munuaiset ovat tuhoutuneet. Jos tämä kissa olisi ihminen, niin se olisi jo laitettu teholle dialyysiin, eli homma on todella vakava. Eläinlääkärin mukaan toivoa on kunhan kissa saadaan syömään ja pikku pakolla sillen ollaankin saatu ruokaa alas pieniä määriä. Lisäksi saimme äsken sille verenpainetta alentavan lääkkeen, jonka pitäisi helpottaa oireita jonkinverran. Jos jollakin on asiasta kokemusta, niin tietoa otetaan ilolla vastaan.
- Liittynyt
- 28.5.2005
- Viestejä
- 24
Minkä ikäinen kissa? Nuoremmilla eläimillä elimistö korjaa paremmin itse vaurioita kuin vanhoilla,eli jos vika johtuu vanhuudesta aika huono ennuste oman kokemuksen mukaan.Fortekort tosiaan helpotta verenkiertoa munuaisissa ja helpottaa näin niiden toimintaa.Koita syöttää kissalle mahdollisimman vähä proteiinipitoista ruokaa (tosi helppoo lihansyöjälle).Proteiini on vaurioituneille munuaisille pahasta,tämän tosin varmaan jo tiesitkin. Eläinlääkäri asemilta saa ostettua dietti ruokia (helvetin kalliita) mitkä meillä ainakin toimi hyvin,en tiedä kummalla oli ennemmän vaikutusta lääkkeellä vai sapuskalla. arvot laski 8 kertaisista normaalin rajoille.Kyseessä oli lääke aineista saatu myrkytystila mikä vaurioitti munuaisia.
- Liittynyt
- 5.6.2003
- Viestejä
- 29 708
- Ikä
- 45
Kissa on kuusivuotias ja urosmerkkinen, eli ikä ei tässä ole kyseessä, vaan todennäköisesti synnynnäinen vika.
Me saatiin lääkäristä ruokaa joka on tarkoitettu munuaisten vajaatoiminnasta kärsiville ja lisäksi parituubia tuollaista geeliä, jossa on paljon vitamiineja ja ravintoaineita.
Mitenkän muuten tuon proteiinin laita sitten jatkossa, sillä kissa on nyt todella laihassa kunnossa, painaa vain 2,6-2,7 kiloa ja lihoamaan se pitäisi saada? Tosin suurin ongelma tässä toki on se, että saadaan se yleensäkin syömään ja selviämään hengissä nyt tämän pahimman yli.
Me saatiin lääkäristä ruokaa joka on tarkoitettu munuaisten vajaatoiminnasta kärsiville ja lisäksi parituubia tuollaista geeliä, jossa on paljon vitamiineja ja ravintoaineita.
Mitenkän muuten tuon proteiinin laita sitten jatkossa, sillä kissa on nyt todella laihassa kunnossa, painaa vain 2,6-2,7 kiloa ja lihoamaan se pitäisi saada? Tosin suurin ongelma tässä toki on se, että saadaan se yleensäkin syömään ja selviämään hengissä nyt tämän pahimman yli.
- Liittynyt
- 11.11.2003
- Viestejä
- 1 908
Anna-Kristiina sanoi:
Hyvä vilvoituskonsti ainakin omalle kissalle on kun kastelee frotee tms. pyyhkeen ja puristaa ylimääräiset vedet pois, siten että pyyhe on sopivan kostea. Ja sit pyyhe vain lattialle. Toimi ainakin mun kissalle hyvin kun oli kovat helteet viime viikolla. Heti se meni köllöttelemään siihen päälle kun laitoin. Toimii varmaan myös koirille.
Ens viikon jälkeen tulee meillekin uusi kissanpentu, pitäis vaan etsiä sopiva kissaneito jostain äijälle kaveriksi.
Missäs päin Anna-Kristiinan kisut sijaitsevat?
