10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 5.8.2004
- Viestejä
- 190
No niin :D
Kissoja on. Laumaan kuuluu tällähetkellä:
Anòrien`s Black Magic Woman a.k.a Tara tai Milla Magia
Anòrien`s Black Velvet a.k.a Jera tai Kirppu
Molemmat ovat mustia itämaisia lyhytkarvoja.
Delicatin Sarpedon a.k.a Riuku, nykyään tuntee myös nimen Läski Lassila..
ja Delicatin Valiance eli kotoisasti Anssi
Lilanaamio ja sininaamio siamilaiset.
Tuossa pari kuvaa kissoista, kuvanlaatu on mitä on, kiitos kännykän..
Kissoja on. Laumaan kuuluu tällähetkellä:
Anòrien`s Black Magic Woman a.k.a Tara tai Milla Magia
Anòrien`s Black Velvet a.k.a Jera tai Kirppu
Molemmat ovat mustia itämaisia lyhytkarvoja.
Delicatin Sarpedon a.k.a Riuku, nykyään tuntee myös nimen Läski Lassila..
ja Delicatin Valiance eli kotoisasti Anssi
Lilanaamio ja sininaamio siamilaiset.
Tuossa pari kuvaa kissoista, kuvanlaatu on mitä on, kiitos kännykän..
Liitteet
- Liittynyt
- 1.9.2004
- Viestejä
- 118
- Ikä
- 40
Minustakin tuli äiskä 11.5.2005! Avokin kanssa haettiin italianvinttikoira uros Ekavintin Maestro Mistico, eli Vertti, synt. 23.3.2005. Vertti on sininen ja todella iloinen ja rohkea pentu.
Luonne sillä on muuten maailman rauhallisin, ei turhista hötkyile. Yölläkin vain pari minuuttia saattaa inistä yksinään olkkarissa, mutta sitten jatkaa unia omassa korissaan kiltisti. Kasvattaja kertoi, että muut sisarukset ovat reagoineet muuttoon paljon voimakkaammin. Mutta ei meidän Vertti. :haart:
Kynsiä on leikattu, taluttimessa harjoiteltu kävelyä ja tietenkin leikitty paljon. Vertti osaa tulla luokse kun kutsutaan tarpeeksi iloisella äänellä. Ja lujaa tuleenkin! Huomaa kyllä että on juoksija!
Eräs päivä oltiin avokin vanhempien luona ja heillä on häkissä suomenajokoira. Vertti tietenkin halusi leikkimään ja kun käänsin selän niin johan oli pentu ryömimässä verkon läpi! Äkkiä juoksin että saisin sen jalasta kiinni, vielä mitä- huomattuaan minut Vertti kiskaisi itsensä häkkiin!
Suomenajokoira tietenkin innostui uudesta kaverista niin, että alkoi hulluna pomppimaan Vertti jaloissaan. Minä tietenkin perään häkkiin pelastamaan sitä. Kun Vertti näki minut, se salamannopeasti puikahti toisesta reiästä ulos! Siellä sitten olin häkissä ja pentu paineli jo toisella puolella pihaa ja oli ihan että :evil:
Ja tosiaan pentu on pieni, kokoajan ulkona kuulee ihmisiltä päivittelyä kuinka pieni koira...
Joo, tulihan tarinoitua. Laitan kyllä kuvia kunhan pääsen kotiin.
Luonne sillä on muuten maailman rauhallisin, ei turhista hötkyile. Yölläkin vain pari minuuttia saattaa inistä yksinään olkkarissa, mutta sitten jatkaa unia omassa korissaan kiltisti. Kasvattaja kertoi, että muut sisarukset ovat reagoineet muuttoon paljon voimakkaammin. Mutta ei meidän Vertti. :haart:
Kynsiä on leikattu, taluttimessa harjoiteltu kävelyä ja tietenkin leikitty paljon. Vertti osaa tulla luokse kun kutsutaan tarpeeksi iloisella äänellä. Ja lujaa tuleenkin! Huomaa kyllä että on juoksija!
Eräs päivä oltiin avokin vanhempien luona ja heillä on häkissä suomenajokoira. Vertti tietenkin halusi leikkimään ja kun käänsin selän niin johan oli pentu ryömimässä verkon läpi! Äkkiä juoksin että saisin sen jalasta kiinni, vielä mitä- huomattuaan minut Vertti kiskaisi itsensä häkkiin!
Suomenajokoira tietenkin innostui uudesta kaverista niin, että alkoi hulluna pomppimaan Vertti jaloissaan. Minä tietenkin perään häkkiin pelastamaan sitä. Kun Vertti näki minut, se salamannopeasti puikahti toisesta reiästä ulos! Siellä sitten olin häkissä ja pentu paineli jo toisella puolella pihaa ja oli ihan että :evil:
Ja tosiaan pentu on pieni, kokoajan ulkona kuulee ihmisiltä päivittelyä kuinka pieni koira...
Joo, tulihan tarinoitua. Laitan kyllä kuvia kunhan pääsen kotiin.
Gillyanne
Vaa'at kaatikselle ry
- Liittynyt
- 5.7.2002
- Viestejä
- 5 744
jaki_ sanoi:
Jos ruoka loppuu kupista yön aikana, niin kisut tulevat satavarmasti sänkyyn maanvaivailemaan, kukin omalla tavallaan: Muusa puree varpaasta, Sasu nuolee korvaa (jepjep, ehana herätys indeed :jahas: ) ja Mirkku tunkee itsensä tyynylle makaamaan (=kiilaa emännän/isännän siitä pois) ja kehrää niin maan mahdottoman pontevasti. :haart:
Tilasin muuten 4 kg:n säkin Acana-kuivaruokaa, ja hyvin se on lähtenyt maistumaan - varmasti tilaamme toistekin, on nimittäin puolet halvempaa kuin Hill's tai Nutro ja myös laadukasta (korkea lihapitoisuus, eikä yhtään vehnää eikä gluteenia). :thumbs:
- Liittynyt
- 23.4.2002
- Viestejä
- 337
Aika paljon kissa-ihmisiä täällä. Meillä on 9 kk vanha dobberiuros, joka on tuotu Virosta. Kiltti, mutta itsepäinen...
- Liittynyt
- 12.2.2005
- Viestejä
- 140
- Ikä
- 39
Meillä on kotona kolme kissaa, joista kaksi tyttöä ja yksi poika. Kaikki ovat ehtoja maatiaisia. Poika on jo varmaan 12-vuotias, tosin kukaan ei tarkalleen muista, millon se on meille otettu. 
Se on aina ollut melko omalaatuinen (lue: ilkeä 
), nyt vanhempana on toisaalta rauhoittunut, toisaalta tullut vähän omituiseksi. Se on ilmeisesti mustasukkainen, koska kun minä tai siskoni mennään käymään kotona, se voi olla tosi aggressiivinen, mutta vanhemmille ei yleensä ilkeile. Siskon koirat saa totista kyytiä, jos joskus sattuvat papparaisen tielle osumaan. Siksipä ne pitääkin visusti pitää eri huoneessa ja ovi kiinni, jos ovat meillä kotona kyläilemässä.
Tytöt ovat sitten kanssa ihan omia persooniaan. Molemmat ovat löytökissoja, toinen 4-vuotias pitkäkarva löydettiin kahden muun pennun kanssa vanhan navetan vintiltä, toinen 3-vuotias mummolamme vanhan talon pihapiiristä. Pitkäkarvainen on melko itsenäinen luonne, sitä saa hoitaa vain silloin kun neidille sattuu sopimaan. Kotiväelle se on tosi kesy ja luottavainen, mutta auta armias kun mummo ja pappa sattuvat tulemaan kylään... Se menee aivan paniikkiin ja säntäilee ympäri taloa. Kukaan muu vieras ei aiheuta yhtä pahaa reaktiota, vaikka mummo ja pappa on oikeasti tosi kissarakkaita.
Toinen tyttö kärsii hienoisesta ylipainosta, joka ei onneksi ole ihan täysin päässyt karkaamaan käsistä. Isä heltyy joka kerta, kun kissa säntää keittiöön ja aloittaa vienon naukumisen. Sillä on kunnon repertuaari eri ääniä, silloin kun se löydettiin sen ääni kuului traktorin ja klapikoneen äänten yli... :D
Kissoista riittäisi juttua vaikka monen sivun verran. Syksyllä oli haikeaa muuttaa omaan kämppään 300 km päähän kissoista, niihin kun ei voi pitää yhteyttä niinkuin vanhempiin ja kavereihin. Mieli tekisi ottaa tännekin joku ötökkä. Onko kellään kokemusta kissojen kuljettamisesta linja-autossa tms.? Olisi kyllä tosi ihanaa, jos olisi täälläkin vaikka kaksi kissakaverusta touhuamassa.
Tuo kotona vierailu vaan mietityttää, kun ei varmaan aina saisi kissalle hoitajaa reissun ajaksi.
Se on aina ollut melko omalaatuinen (lue: ilkeä ), nyt vanhempana on toisaalta rauhoittunut, toisaalta tullut vähän omituiseksi. Se on ilmeisesti mustasukkainen, koska kun minä tai siskoni mennään käymään kotona, se voi olla tosi aggressiivinen, mutta vanhemmille ei yleensä ilkeile. Siskon koirat saa totista kyytiä, jos joskus sattuvat papparaisen tielle osumaan. Siksipä ne pitääkin visusti pitää eri huoneessa ja ovi kiinni, jos ovat meillä kotona kyläilemässä. Tytöt ovat sitten kanssa ihan omia persooniaan. Molemmat ovat löytökissoja, toinen 4-vuotias pitkäkarva löydettiin kahden muun pennun kanssa vanhan navetan vintiltä, toinen 3-vuotias mummolamme vanhan talon pihapiiristä. Pitkäkarvainen on melko itsenäinen luonne, sitä saa hoitaa vain silloin kun neidille sattuu sopimaan. Kotiväelle se on tosi kesy ja luottavainen, mutta auta armias kun mummo ja pappa sattuvat tulemaan kylään... Se menee aivan paniikkiin ja säntäilee ympäri taloa. Kukaan muu vieras ei aiheuta yhtä pahaa reaktiota, vaikka mummo ja pappa on oikeasti tosi kissarakkaita.
Toinen tyttö kärsii hienoisesta ylipainosta, joka ei onneksi ole ihan täysin päässyt karkaamaan käsistä. Isä heltyy joka kerta, kun kissa säntää keittiöön ja aloittaa vienon naukumisen. Sillä on kunnon repertuaari eri ääniä, silloin kun se löydettiin sen ääni kuului traktorin ja klapikoneen äänten yli... :D
Kissoista riittäisi juttua vaikka monen sivun verran. Syksyllä oli haikeaa muuttaa omaan kämppään 300 km päähän kissoista, niihin kun ei voi pitää yhteyttä niinkuin vanhempiin ja kavereihin. Mieli tekisi ottaa tännekin joku ötökkä. Onko kellään kokemusta kissojen kuljettamisesta linja-autossa tms.? Olisi kyllä tosi ihanaa, jos olisi täälläkin vaikka kaksi kissakaverusta touhuamassa.
Tuo kotona vierailu vaan mietityttää, kun ei varmaan aina saisi kissalle hoitajaa reissun ajaksi.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 2.5.2005
- Viestejä
- 18
- Ikä
- 47
Diva sanoi:Kissoista riittäisi juttua vaikka monen sivun verran. Syksyllä oli haikeaa muuttaa omaan kämppään 300 km päähän kissoista, niihin kun ei voi pitää yhteyttä niinkuin vanhempiin ja kavereihin. Mieli tekisi ottaa tännekin joku ötökkä. Onko kellään kokemusta kissojen kuljettamisesta linja-autossa tms.? Olisi kyllä tosi ihanaa, jos olisi täälläkin vaikka kaksi kissakaverusta touhuamassa.
Minä kuljetan kissojani bussissa muutamia kertoja vuodessa. Tytsyt painavat vain noin 4 kg/tyyppi, joten mahtuvat yhdessä suureen kuljetusboksiin, jota on kätevämpi kantaa kuin kahta lootaa. Koko on juuri mahdutettavissa bussissa istuimen eteen jonka päälle voi nostaa jalat, jos vieressä istuu joku. Vinkuvathan nuo mutkissa ja jos näkevät minut, mutta onneksi äänet ovat suht hiljaiset ettei tarvitse hävetä silmiään päästään. Kissoillani esiintyy matkapahoinvointia eli oksentamista ja kakkaamista vain henkilöautossa. Ilmeisesti juna- ja bussikyyti ovat tasaisempaa menoa.
Tuo mainitsemasi 300 km on vielä sellainen matka, että kissa kyllä pärjää kopissa koko matkan. Meillä on kopassa vesikuppi, mutta eivät nuo siitä koskaan juo. Talvella laitan vähän enemmän lämmikettä pohjalle ja kesällä vastaavasti vähemmän.
Oma ilonsa on tietenkin kissan saaminen boksiin :whip: Kaksi kissaa on vielä pahempi yhtälö. Kaikilla kissoilla ei tietenkään ole ongelmia tässä asiassa, mutta meillä se on tahtojen taistelu. Nykyään proseduuri menee niin, että asian suhteen rennompi katti yllätetään lennossa ja pistetään koppaan vauhdilla. Toinen kissa etsitään sängyn alta (mistä ne aina vaistoavatkin kun on lähdön aika?!) ja tungetaan hanskat kädessä takki päällä (valtimohaavojen välttämiseksi) VAHVAN tyynyliinan tai kauppakassin sisään. Tämä mytty tungetaan toisen kissan perään. Kissa pääsee viidessä sekunnissa ulos kassista kopan sisällä ja emäntä säästyy lääkärireissulta.
- Liittynyt
- 15.11.2004
- Viestejä
- 4 688
No nyt on kissoja meillä enää yksi. Toinen nukutettiin tänään kun sillä oli maksa paskana. Harmi kun ikää sillä oli vasta 3v, mutta parempi niin :(
Nyt voi sitten hemmotella vain sitä toista kisua. Siitä tuleekin varmaan tosi lihava. Sitten ollaan symmetrisiä kisun kanssa :D
Nyt voi sitten hemmotella vain sitä toista kisua. Siitä tuleekin varmaan tosi lihava. Sitten ollaan symmetrisiä kisun kanssa :D
Gillyanne
Vaa'at kaatikselle ry
- Liittynyt
- 5.7.2002
- Viestejä
- 5 744
kodari76 sanoi:
Voi että, otan osaa :itku: Mutta, kuten itsekin sanoit, välillä se vain on eläimen kannalta paras ja joskus jopa ainut ratkaisu. Jaksamista!
Ettekö meinannut ottaa uutta kaveria toiselle kisulille? Tuli vain mieleen, että kun se on kuitenkin toiseen kissaan tottunut, ettei tuntisi oloaan yksinäiseksi...
EDIT: Tuosta kissojen kuljettamisesta: Olen itse kuljettanut Muusa-kissaa paljonkin sekä julkisissa kulkuvälineissä että myös henkilöautossa, eikä se ole kyllä mitään ongelmia aiheuttanut. Yhden ainoan kerran katti on oksentanut matkan aikana, ja silloin oli kuuma kesäpäivä ja todella mutkainen tie, ja minkäänlaista huutamista/miukumista kisu ei kuljetuskopassa harrasta (tämä on toki hyvin kissakohtaista). Pikemminkin kyhjöttää kerällä kopan nurkassa, murjottaa ja mulkoilee emäntää ylen sydämistyneen näköisenä :D
Kokonaan toinen asia onkin sitten kissan saaminen kuljetuskoppaan, Nekobasun kuvaamat toimenpiteet eivät ole ihan vieraita meillekään...
- Liittynyt
- 15.11.2004
- Viestejä
- 4 688
Gillyanne sanoi:
No mä ajattelin nyt odotella ainakin syksyyn. Nääs kun nytkin tuolla olohuoneen puolella huutaa 2kk pikkuneiti. Joten muija on äitiyslomallakin ensivuoteen asti. Siinä on kissalle seuraa ja lihottajaa. Saa vähän liikuntaakin sitten kun tuo pieni oppii konttaamaan ja tarttumaan kiinni.
- Liittynyt
- 26.9.2004
- Viestejä
- 294
Kissojen kuljettamisesta. Meidän poikia on kuljetettu ympäriinsä junassa ja autossa. Parasta olis pienestä pitäen opettaa kisut siihen. Aiemmin vanhempi kissa oli aivan innoissaan matkustamisesta ja meni aina ite kuljetusboxiin valmiiksi. Nykyään se tykkää vähemmän, lähinnä sen takia että se joutuu matkustamaan yhdessä toisen kanssa sellasessa kantokassissa. Kassi alkaa jäädä vähän pieneksi, kun nuorempikin on kasvanu isoksi. Nykyään vanhempi kissa menee ensin laukkuun ja vie sieltä mahdollisimman suuren tilan. Sen jälkeen yritetään tunkea pienempää ja vastaanhangoittelevaa kissaa jäljelle jääneeseen tilaan. Kumpikaan ei oksentele eikä huuda juurikaan. Newtonin siskon kissalla oli alkuun tosi paha matkapahoinvointi eikä sen kanssa voinu mennä mihinkään kun se aina sotki joka paikan. Jotenkin mystisesti se on nyt kuitenkin loppunut...
