- Liittynyt
- 17.10.2003
- Viestejä
- 27
Vein viikko sitten rakkaan vanhan dobberityttöni nukutettavaksi. Syöpää oli jo vähän kaikkialla; silti vielä tykkäsi viimeiseen saakka lähteä pitkille lenkeille merenrantaan, vaikka ruokahalu oli jo kuihtunut olemattomiin - loput ajat syötin likkaa lusikalla.
Jäljelle jäi tyhjä paikka ja sanaton suru.
Jäljelle jäi tyhjä paikka ja sanaton suru.