Powerhousu sanoi:
Täällähän ei saanu tapella, mutta pakko kertoa haiseva vastalause.
Jaa ei terrorisoi naapureita? Mä en voi sietää koirien räksytystä, siis nimenomaan räksytystä. Haukkuminen on eri asia. Toi koira räksyttää 90% siitä ajasta kun on hereillä. Huh. Ja on muuten vielä aivan saatanan tyhmä koiraks.
Joo, tosi tyhmä... Haistaa linnun... öööö... mitä mä valehtelisin... tosi kauas kuitenkin! Löytää jäljille ilman maavainua. Istuu, antaa tassua, leikkii kuollutta, pitää paikkansa, vahtii, on lapsiystävällinen.
Mä arvostan koirassa sellaista "maanläheisyyttä". Mulle on tärkeätä, että sillä on kontakti luontoemon kanssa. Kun menee metsässä pystykorvan kera, niin voi kuvitella itsensä tuhansia vuotta sitten eläneeksi metsästäjäksi, jolle koira on korvaamaton.
Siis oletko nähnyt kunnollista pystykorvaa tositoimissa? Sillä tulee kaikki ihan luonnostaan. Se haukkuu hirven jos vastaan tulee. Haukkuu kanalinnut, noutaa sorsat. Se on viettiensä ajama, se tottelee sisäistä kutsuaan. Se tekee sen omasta halustaan. Se nöyristelee isäntäänsä, mutta sillä on oma vahva luonteensa. Se haukkuu vieraat, mutta tuttujen kesken se heittää maahan selälleen, ja kerjää rapsuttamaan.
Mulle on eläimessä tärkeätä, että se on eläin. Mä en haluaisi mitään pilalle paijattua syöttöporsasta, jonka emonemonemo on joku "spanielichamppioni ryhdin suhteen".
Myönnän, että otokseni on vajavainen. Vanhemmillani on nyt kolmas pystykorva, jonka mä itse muistan. Kaikki ovat olleet aivan loistavia. Jotain naapurin luisevaa tanskandoggia tai pölyharjaa katson, että "WTF?". Pääasia kuitenkin, että ihmiset tykkään eläimistä. Monissa muissa lajeissa/roduissa on paljon paljon hyviä piirteitä. Mä en toisaalta tunne niitä, joten niiden hienous menee mulla vähän ohi.
Peace.