Yleinen lemmikkikeskustelu

[Dragon]

Mitä muuten syötätte kisuillenne?

Meidän katilla on juoma- ja kuivaraksuautomaatit ja äiti laittaa sille kerran päivässä jotain fiskass-hyytelöä tai muuta kuppiin, katkaravut kelpaavat myös neidille.

Eniten kissamme tykkää kuitenkin keitetystä kalasta. Ollaan monta kertaa katottu suu auki, kun kissa ahmii juuri uunista/kattilasta tulleen kalan suihinsa ja selvästi kuumaa on ja sattuu mutta pakko vaan ahmia kala heti. :D Kerran se veti niin ison mateen kerralla, että maha viisti kävellessä maata ja katti ei pystynyt raapimaan korvaansa, kun maha oli edessä :D Me naurettiin ton kissan touhua vedet silmissä. Sitten se nukkuikin matikka-aterian jälkeen varmaan pari päivää putkeen...

 

[Timba79]

Pistäkää vaan juttua lisää tyyliin "meidän kissa tulee yöllä nukkumaan jalkojen viereen" tai "kun tulee vieraita niin menee oikeen selälleen ja antaa rapsuttaa". Noita löytyy varmaan paljon lisää. Niitä on kiva lukea.
Ps. Omassa ruokakunnassani minulla tulee olemaan joku úbersöpö lemmikki.

Meillä tuo poistsu nukuun kans jalkojen välissä ja jos varpaat pilkottaa peiton alta, niin vittuillakseen se vähän näykkäsee. Yhtään se ei satu, mutta kutittaa sitäki enemmän.

Aamulla se on hyvä kun puhelin herättää, niin se sitä herätystä ei tahdo pois saada kun se on jo puskemassa siinä päällä ja yrittää sovittaa hampaitaan tyytyväisen puhelimeen.

Emäntä kun nousee, niin kissat ei välttämättä edes nouse sängystä, mutta mun ei tartte kun suuni avata, niin ne tietää että hereillä on, nyt saa ruokaa. Annan siis kissoille ruuat meillä melkein poikkeuksetta.

Ne myös tunnistaa jos meistä jompikumpi tulee kotiin (kerrostalossa asutaan). Jo alimpien ovien avaamisen ne tunnistaa. Ne ei välitä jos muita ihmisiä kulkee, mutta jos vaikka emäntä on tulossa ja itse oon kotona, niin ne pomppaa täydestä unestakin ovelle. En tajua miten tuo on mahollista.

Meidän tyttökissa on myös vahti, jos joku soittaa ovikelloa tai puhuu rappukäytävässä liian äänekkäästi, niin se murisee. Mutta se on muutenkin outo kissa, en oo koskaan saanu sitä puremaan tai raapimaan, vaikka kuinka mahasta rapsuttaisi, se vaan lähtee pois jos ei tykkää. Toinen kyllä tinttaa kiinni ihan huvikseenkin.

 

[JPK]

Meille on tulossa ipana (laskettu aika ens viikolla) ja sille olemme hankkineet hoitopöydän ja siinä on hoitoalusta. Ja meidän kollien mielestä se on nyt sit maailman paras nukkumapaikka.

 

[Iceman]

Piti ihan kokeilla toimiiko tuo uploatus nettiin.. Tässä on aika tuore kuva kotiasukista

koiruli

 

[Francine]

No laitetaas vihdoinkin meidänkin sankareista tänne.

Meillä asustaa kaksi pyhä birma -kissaa, Albert ja Nemo. Molemmat ovat Kokkolasta kotoisin, mutta eri pentueista. Arska on nyt 2-vuotias ja Nemo-vauva 1-vee. Albert on vähän rauhallisempi luonteeltaan ja Nemo puolestaan vilkkaampi (välillä öisin vähän liiankin aktiivinen, leikkaus ei auttanu yhtää). Albert bongailee päivisin lintuja ikkunalla istuen ja tykkää ulkoilusta (valjaissa). Nemo taas ei halua ulos lähteä, hän on mielestään 100 %:sesti sisäkissa.

Aamuisin pojat leikkii formulaa ja tavaroiden keilausta ruokapöydältä. Ideana on ilmeisesti ottaa kunnon vaudit olohuoneesta asti juoksemalla, hypätä ruokapöydälle ja katsoa, montako vesilasia ja puurolautasta kaatuu . Lisäksi kaikkiin pusseihin, pahvilaatikoihin ja sanomalehtien alle on ihan pakko koittaa piiloutua. Jos Albert ehtii ensin, Nemo tulee läimimään sitä etutassuillaan. Arskaa saa aika monta kertaa läimäistä ja huitoa, mutta kun sen mitta tulee täyteen, saa Nemo kyytiä.

Nemo tietää herätyskellon äänen ja tulee äänekkäästi makuuhuoneeseen huutamaan, jos ei kukaan nousekaan ylös. Se yrittää toisinaan myös keskellä yötä herätellä leikkikaveria itselleen. Jos herää sen sängyssä tassutteluun ja raottaa silmiä, se tuijottaa noin kymmenen sentin päässä silmistä ja alkaa naukumaan kovaäänisesti kun huono-onninen ihminen raottaa silmiään.

Ruoka-asioista tuolla kyseltiinkin. Pojat syö Royal Caninen fit-raksuja, kaupan kissanruokia (vaihtelevalla menestyksellä), lihoja ja molempien herkkua on tonnikala. Ne varmaan heräis vaikka koomasta tonnikalan tuoksuun. Albertin ruokaerikoisuutena on sinihomejuusto ja Nemolla himo munuaisiin sekä Ehrmanniin. Hiekkana on ollu koko ajan Evercleania (eläinkaupasta), eikä oo tullu mieleenkään kokeilla mitään muuta.

On ne vaan niin hauskoja ja seurallisia tyyppejä :haart: . Newton on lukenu viime viikot tentteihin keittiön pöydällä ja tenttien loputtua seuraavana päivänä Nemo meni jo valmiiksi makoilemaan pöydälle ja odottelemaan koska sen lukukaveri tulee. Miten sitä nyt sitten kissalle selitetään, että koulu loppui jo?


Newton laittaa kuvia tuohon alle...

 

[Newton]

Ja tässä vielä kuvia Nemosta (vauhtiraidat) ja Albertista .

1 ja 2. Nemo "istuu". Sillä on omituinen tyyli löhöttää hyvin epäkissamaisesti...
3. Sinisilmät kiipeilypuun huipulla. Albert vasemmalla ja Nemo oikealla (tai Arskan päällä).
4. Albert.
5. Albert nukkuu kirjakaupan paperipussissa. Joskus voi väsähtää kesken leikin...

 

[Rita]

Meidän koira se kiistelty pystykorva. Miehen metsäkaveri, minun lenkille kiskoja. Taatusti meidän perän hiljaisin piski, ei juuri hauku/räksytä. Asiansa ilmaisee vinkumalla yms ääniillä (lenkille, haluaa mukaan tms) Tuntee koko kadun autot ja asukkaat joita ei koskaan hauku! Ilmoittaa vain oudot öiset kulkijat (saakin sellaisille haukkua) joten pihasta ei varmasti katoa mitään (naapureiltakaan).

Päivän ikäisestä itse ruokittu (emä kuoli kohtutulehdukseen) joten ei ehkä mikään tavallinen piski. Todellakin yhden perheen koira. Minä ja mies ainoat, joita uskoo ja tottelee, menisi varmasti meidän puolesta vaikka karhun päälle. Vieraista ei välitä, hyväksyy kavereistammekin vain osan (tiiä sitten miten valitsee ne) muut ihmiset sille kuin ilmaa. Kiinni ei vieraalle anna (puraisee jos yrittää) eikä tule käskemällä puhuttelemaan muuta kuin omaa väkeä.

Itsenäinen, itsepäinen omantiensä kulkija mutta uskoo isäntäänsä yhdestä käskystä (miehen tarvii komentaa kerran, minä joudun korottamaan ääntä enemmän). Hyvä mehtäkoira, haukkuu linnut, haistaa jänikset, niityllä hyvä ajamaan rusakot liikkeelle. Hirveen ei olla törmätty mutta jäljet kiinnostaa kovasti. Ei ehkä kuitenkaan niin riistaverinen kuin pystärit yleensä. Joten voi pitää irti sekä pihassa että lenkillä. Metsässäkin tulee huutamalla luokse kohtuu joutuin. Laajaliikkuinen mutta koskaan ei jää miehestä jälkeen vaan aina pysyy metsässä edellä.

 

[Elchubagabra]

Viitaten edelliseen kirjoittajaan, ja pystykorvan mollaajiin. Miettikääpä sitä.

 

[Lilith]

Meillä asustelee lemmikkeinä 3kpl kissoja ja koira.
Nökö on mun oma kissani, muitten se ei anna silittää eikä ottaa syliin, mutta mun kainalooni se yöllä mielellään mönkii. Täysin kesykissaa siitä ei varmaan koskaan tule, koska olen sen aikuisesta villikissasta kesyttänyt.

Siru ja Arska löytyivät kuutisen vuotta sitten surkean pieninä, arviolta pariviikkoisina suurinpiirtein hiiren kokoisina rääpäleinä viljasiilosta. Pentueessa oli ollut kaksi muutakin, mutta ne olivat jo ehtineet kuolla ennen kuin löydettiin. Emä (villi kissa) löytyi auton alle jääneenä tienposkesta. Oltiin melko varmoja, ettei niin pienistä raukoista ole eläjiksi, mutta yritettiin kuitenkin. Kovalla etsiskelyllä löytyi sopiva tuttipullo (tarkoitettu vauvanukelle) ja viikon verran kun oltiin rääpäleitä hoivailtu, huomattiin että nehän on päättäneetkin jäädä henkiin.
Pennut olivat kyllä käsittämättömän pieniä, Arskakin mahtui hyvin makoilemaan selällään mun kämmenelläni, nyt se on iso paksuposkinen kollinroikale.
Siru on hillittömän mustasukkainen omistajastaan/orjastaan. Vaikka se ihmisille on suloinen ja loputtoman hellyydenkipeä, se ei hyväksy että kukaan muu kissa saa multa huomiota, käy heti kilpailijansa kimppuun. Se on myös huolissaan musta kun lähden liian kauaksi kotoa (esim. kävelen postilaatikolle) Siru juoksee perässä ja naukuu, kun tulen takaisin kotiin se juoksee häntä pystyssä edellä tyytyväisen näköisenä.

Koiruus on mummolta perintöä, vanha ihminen kun ei oikeen pysty isoa huonosti koulutettua koiraa ulkoiluttamaan.

 

[lepex]

Tässä on meidän puputtimet, Taavi ja Luna.
Taavi on 4-vuotias Hermeliini-rotuinen kääpiökaniuros. Väri sinisoopeli.

Luna on 2½-vuotias kääpiöluppakorva, naaras.

Molemmat leikattuja, ei tarvita enempää näitä tällä hetkellä ;)

Aika mielenkiintoista näiden pidossa on ollut huomata että kanit todella oppii asioita aivan kuin koiratkin ja niille kehittyy myös persoonallisuus.
Jännää

 

[Anne P]

Mulla ei ole lemmikkiä :itku: Olen silti ihan hirmuisen eläinrakas ja koiraihmisiä Menetin oman rakkaani pari vuotta sitten, eikä tämä ikävä lopu koskaan. Ei kuulu tassujen tupsutusta eikä veikeää murinaa. Olen etsiskellyt tässä itselleni uutta vauvaa, kova olis koirakuume! Olosuhteet kuitenkin pakottavat vielä odottamaan uuden perheenjäsenen hankintaa. Tässäpä kuva omasta edesmenneestä pikku mussukasta.

 

[Afrodite]

Menetin oman rakkaani pari vuotta sitten, eikä tämä ikävä lopu koskaan.

Yks mun elämän vaikeimmista päätöksistä oli koiran vieminen lopetettavaksi viime kesänä. Sattui niin hirmuisen paljon vaikka kuinka tiesi, ettei se voi parantua enää :itku: . Kuin läheinen ja rakas ihminen olisi mennyt pois.

 

[jarhu]

Tässä on meidän puputtimet, Taavi ja Luna.
Taavi on 4-vuotias Hermeliini-rotuinen kääpiökaniuros. Väri sinisoopeli.

Luna on 2½-vuotias kääpiöluppakorva, naaras.

Molemmat leikattuja, ei tarvita enempää näitä tällä hetkellä ;)

Aika mielenkiintoista näiden pidossa on ollut huomata että kanit todella oppii asioita aivan kuin koiratkin ja niille kehittyy myös persoonallisuus.
Jännää

Tuli mieleen oma entinen puputtini. Muistan kun joskus pienenä, olinkohan 8 -vuotias otin kiinni poikasen mummoni takapihalta. Erittäin arka jänönen oli ja muistutti erehdyttävästi metsäjänistä. Se oppi aina herättämään mummoni viiden tai kuuden aikoihin aamulla hyppäämällä sen sänkyyn ja nuolemalla kasvoja. Sillä oli oma hiekkalaatikko niin kuin kissoillakin, johon se kävi tekemässä tarpeensa. Ovet saivat olla auki eikä kani mihinkään lähtenyt, jos se pihalle asti meni niin siitä pidemmälle ei hän uskaltanut ja tykkäsi juoksuttaa isäntäväkeä perässään. Jos naputti lattia sormillaan niin se tuli rapsutettavaksi, ja sellaisella pehmeällä ja kevyellä pallolla se tykkäs pelata. Yksi leikki oli hauska, aina jos kasasi kalkkikiviä torniin niin se tuli hajottamaan sen, aina. Muuten se ei niistä kivistä välittänyt. Paljon muitakin jänniä juttuja siihen liittyy, mutten enää muista. Kuka väittää että kanit ovat ryhmiä tai eivät opi mitään. Niitä ei tulisi lukita häkkiin vaan antaa juosta vapaana, ne oppivat tekemään jätöksensä tiettyyn paikkaan kuten kissat.

 

[Jake76]

Meiltä löytyy 4- vuotias Novascotiannoutaja narttu Elli, jonka kanssa on jo sorsavesiä koluttu muutaman vuoden ajan ja todella hyvin pienikokoiseksi noutajaksi "Elmeri" on pärjännyt vaikeissakin olosuhteissa. Mutta se mikä erityisesti sydäntä lämmittää on kun huomaa kuinka kiintynyt isäntäväkeen koira onkaan, varsinkin nämä meidän pikkuprinsessat(3kpl) joista nuorin puolivuotias ovat koiran erityisen tarkan suojelun kohteena, edes minun ei kestä leikkiä nuorimmaisen kanssa kovempiäänisesti vaan samantien koira työntää itsensä väliin.
Kerran uidessani erehdyin typeryyttäni kokeilemaan koiran pelastustaitoja, jonka jälkeen ei ole ollut veteen menemistä koiran nähden

 

[Buuffitus]

Threadi meinas mennä ihan kisumisu keskusteluksi
Kukaan ei ole tainnut ilmoitella mistään isommista otuksista... Multa löytyy tuollainen 165cm korkea ja noin 600kg painoinen tummakarvainen hurmuripoitsu. Nooh... en tosin tiedä lasketaanko hevosta lemmikiksi, mutta on välillä ihan höpö otus sekin.

 

[Nekobasu]

Juu tässä toinen kissa vaatii, että heistä pitää kirjoittaa. Kaksi 2,5 v maatiaiskaunotarta elää taloudessa. Ovat siskoksia ja muuttivat meille 7 kk iässä HESY:n kautta. En löytänyt kuvia mistään, mutta laitan heti kun löydän CD:n joka on täynnä niitä.. Valkoisia kilpikonnakuvioinnilla, joka on sellainen sävy mitä esiintyy vain naaraskissoilla.

Aikuisuus on vielä kaukana edessäpäin ja tuo formula-ilmiö toistuu täälläkin joka ikinen ilta, välillä päivälläkin. Kissat ovat aikamoisen sosiaalisia vieraitakin kohtaan eivätkä pelkää juuri mitään (toinen vähän imuria, menee aina sohvan sisään takaseinämässä olevasta raosta). Kuullessaan kovaa ääntä ne eivät peräänny vaan juoksevat kohti katsomaan mitä tapahtuu. Ovat todella kiinnostuneita koirista, mitä suurempi, sen parempi. Mökillä pihallemme tuli vieras koira, jonka toinen kissa ajoi pois eli omasta reviiristä kuitenkin pidetään huolta!

Joku mainitsi noutavan kissan. Meillä lempileikki on, että kirjahyllyn päälle heitetään paperitollo tai hiuslenkki, jonka toinen kissa noutaa. Leikki jatkuu niin kauan kuin minä kyllästyn. Ja joku mainitsi kassifiksaation. Sama täällä. Joka ikiseen muovikassiin, paperikassiin ja laukkuun pitää tunkea. Parasta on tietenkin, jos laukku on jonkun vierailijan. Sitten muovikassissa voi kuljettaa matkustajaa ympäri kämppää, vetää hyrränä ympäri lattiaa (jee, lintsillä!) tai ripustaa kassin kiipeilypuun oksaan, johon voikin jäädä kätevästi nukkumaan.

Ensimmäiset 7 kk kissat olivat ainoastaan sisäkissoja. Nytkin asuvat kerrostalossa, mutta maalle mennessä kissat pääsevät ulos ja nauttivat siitä kovasti (sydäntä riipaisee..). Täällä keupungissa ne pelkäävät ulkona valjaissa, joten en vie niitä ollenkaan ulos. Pari kauhukokemusta takana siitä kun kissat pääsivät valjaista irti. Metsästämään eivät siis pienenä oppineet, joten nyt on todella huvittavaa katsoa kun ne yrittävät kytätä lintuja. Juu, rauhassa odottavat kyllä että lintu tulisi lähemmäs, mutteivat tajua pitävänsä hirveää mekkalaa samalla. Suusta kuuluu 'väkätys' ja häntä huiskii hulluna.

Toinen kissoista on muuten ihka oikea punttimimmi. Ihmettelin kun sille oli kasvanut ihan kunnon hartiat (ovat tosi hoikkia muuten) ja sitten tajusin mistä se johtuu. Kissa vetää leukoja ulko-ovenkahvassa melkein joka ilta (huomioi kyllä että täytyy pitää lepopäiviä). Muut ovenkahvat on käännetty ylösalaisin jotteivat saisi niitä auki, mutta ulko-ovi on vain takalukossa. Ehkä 1/100 kerta onnistaa jos oven on unohtanut vetää lukkoon. Ja voi sitä riemua kun pääsee käytävään haistelemaan ja hurjastelemaan!

 

[IsoDino]

"Whiskas, sitä kissa ostaisi..." Ja paskat ainakaan mun kissa ostais! :D Mun kissa vetää bilanx ja mikässenytsemerkkioli -eläinkaupan ökyraksuja. Markettien purkkiruoista menee ainoastaan Latz hyytelö ruoat (kastikemalli ei kelpaa) sekä sheba. Suuurta herkkua on isännän pilkkimä, keitetty ahven.
Mulla on yks vessa kissalle, katettu ja luukulla varustettu. Käytän fresh&easy hiekkaa joka ei ole paakkuuntuvaa. Pitää kyllä ödöörit poissa sen pari viikkoa kevyesti, kunhan paskat siivoaa joka päivä. Paakkuuntuvaa en käytä siksi että en jaksa jatkuvasti lapioida niitä palloja pois sieltä, ja jos jättää päiväksi laatikon niin hiekkalaatikon pohja on suurinpiirtein iso savikiekko ku äijä kusee aika reippaasti. :D
osaakos muiden kissat temppuja? Mun kissa osaa hakea pallon, tai ihan minkä tahansa lelun minkä sille nakkaa. Jos tämä leikki aloitetaan niin saa nakella palloa ihan kiitettävän kauan, äijä tuo nakatun esineen joka kerta takaisi mulle. :D
Mun kissa tulee yleensä aamuyöstä mun kylkeen/mahan päälle nukkumaan, joskus se pitää työntää pois ku se kehrää ku moottorisaha, tökkii märällä nokalla ja tassuttelee terävillä kynsillä ihanasti kylkeen tai mahan päällä. Jos ollaan muijan kans nukkumassa kylki kyljessä kiinni--> pakko päästä siihen väliin, eikä luovuteta ennen ku siinä ollaan.

Ja kuva: :haart:

Meillä on suurinpiirtein saman värinen kissa (sen mitä kuvasta erottaa) kuin sulla. Meillä on naaras puoleinen, ikä n.1v. ja sen nimi on Psyko :D .

Meidän kissa syö pääasiassa kissan kuivamuonaa eli raksuja ja tietty juo vettä(vaihdan 1-2 kertaa/pv.). Myös tuore liha kelpaa ja kalakin. Mutta purkkiruokaa nykyään vaan nuuhkii... ei kelpaa. Raksut olen ruokakaupasta ostanut, mutta olen ajatellut hakea myös eläinkaupasta, koska niissä kuulemma on paremmat vitamiini ym. pitoisuudet. Oletko tai onko joku muu täällä antanut kissalleen esim. pirskattia eli kissanvitamiineja. Näistäkin olen jotain kuullut.

Juu, meidän kissan mielileikki on kans (paperi)pallon hakeminen eli teen sille paperista pienen pallon ja heitän sitä sille. Se voi hakea sitä vaikka 20 kertaa, kun vaan jaksaa heitellä. Se on ihan innoissaan, silmät tapilla vahtaa, kun teen sille palloa. Se tuo sen mulle esim. sohvalle ja pyytää heittään uudestaan. Ja taas heitän sen pallon alakertaan, niin se tuo sen vaikka alle 10 sekunnin takas, jos heti löytää sen.

Kisumme on älytön tytsä kehrään. Jo ihan pienestä pitäen kehrännyt heti, kun sitä vähänkin silittää. Se on tosi pelkäävää sorttia, juoksee aina piiloon kun joku tulee kylään tai ovikello soi ja imuria pelkää ihan homona. Ja edes parvekkeelle ei uskalla mennä, mutta sinne se aina pyytää. Ja kun oven avaa, niin jää vaan kökkimään ovelle ja nuuskimaan raitista ilmaa. Ovenraosta ei sitten kirveelläkään mene pitemmälle. Tosin varmaan nyt kesällä, kun ovi alkaa olemaan auki aamusta iltaan, niin kai se sinne jo oppii menemään.

Faidralta haluisin kysyä, jos luet tätä vielä. Mistä nuita cornish rexejä voi hankkia. Haluttaisiin toinenkin kissa ja olen ihastunut nuihin rexeihin. Onko sulla tiedossa joku kasvattaja, jolta olet kissasi hankkinut? Paljonko tuollaisesta rotukissasta muuten yleensä maksetaan?

 

[Timba79]

No laitetaas vihdoinkin meidänkin sankareista tänne.

Meillä asustaa kaksi pyhä birma -kissaa, Albert ja Nemo. Molemmat ovat Kokkolasta kotoisin, mutta eri pentueista. Arska on nyt 2-vuotias ja Nemo-vauva 1-vee. Albert on vähän rauhallisempi luonteeltaan ja Nemo puolestaan vilkkaampi (välillä öisin vähän liiankin aktiivinen, leikkaus ei auttanu yhtää). Albert bongailee päivisin lintuja ikkunalla istuen ja tykkää ulkoilusta (valjaissa). Nemo taas ei halua ulos lähteä, hän on mielestään 100 %:sesti sisäkissa.

Emäntä halusi tietää kun katseltiin teidän kissojen kuvat, että mitkä niiden "värit" ovat, kun olivat kuitenkin senverran erinäköisiä? Olivat kuulemma varsin ihania otuksia, varsinkin se paperipussiin sammunut tapaus.

Ja IsoDino: kissoista, heti! ;)

 

[IsoDino]

Ja IsoDino: kissoista, heti! ;)

Kuhan kerrot kuinka noi thumbnailit saa tehtyä tohon.

 

[Francine]

Emäntä halusi tietää kun katseltiin teidän kissojen kuvat, että mitkä niiden "värit" ovat, kun olivat kuitenkin senverran erinäköisiä? Olivat kuulemma varsin ihania otuksia, varsinkin se paperipussiin sammunut tapaus.

Ja IsoDino: kissoista, heti! ;)

Albert on sininaamio ja sillä on selvästi syvemmän siniset silmät. Nemo puolestaan on ruskeatabby.