Yleinen lemmikkikeskustelu

Juu, kyllä sen kissanpennun kannattaa antaa olla rauhassa, kuten Leeluckykin totesi. Meille tuli 3 vuotta sitten n. 4kk ikäiseksi asti villinä kasvanut maatiaispentu, yhtään jos olisi ollut vanhempi, ei varmaan olisi kesyyntynyt ollenkaan. Ensimmäiset pari päivää meni kirjahyllyssä ahtaasti kirjojen päälle tunkeutuneena sähisten, ei puhettakaan että olisi uskaltanut koskea. Lisäksi pikkuisella oli flunssa; mikä on kissoille, etenkin pennuille, usein hengenvaarallista. Melkein 3vrk meni syömättä ja juomatta, mutta heti kun se itse hoksasi ettei täällä niin vaarallista olekaan, niin sitten jo kiehnättiin sylissä. Ei terve kissa tee itsemurhaa olemalla syömättä ja juomatta. Omaa rauhaa pitää antaa, samassa huoneessa voi oleskella, yrittämättä itse ottaa kontaktia. Kyllä sitä kissaakin alkaa jossain vaiheessa kiinnostaa, että mikäs tuo ihminen tuossa oikein on, kunhan tuntee olonsa turvalliseksi.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Uwish sanoi:
Juu, kyllä sen kissanpennun kannattaa antaa olla rauhassa, kuten Leeluckykin totesi. Meille tuli 3 vuotta sitten n. 4kk ikäiseksi asti villinä kasvanut maatiaispentu, yhtään jos olisi ollut vanhempi, ei varmaan olisi kesyyntynyt ollenkaan. Ensimmäiset pari päivää meni kirjahyllyssä ahtaasti kirjojen päälle tunkeutuneena sähisten, ei puhettakaan että olisi uskaltanut koskea. Lisäksi pikkuisella oli flunssa; mikä on kissoille, etenkin pennuille, usein hengenvaarallista. Melkein 3vrk meni syömättä ja juomatta, mutta heti kun se itse hoksasi ettei täällä niin vaarallista olekaan, niin sitten jo kiehnättiin sylissä. Ei terve kissa tee itsemurhaa olemalla syömättä ja juomatta. Omaa rauhaa pitää antaa, samassa huoneessa voi oleskella, yrittämättä itse ottaa kontaktia. Kyllä sitä kissaakin alkaa jossain vaiheessa kiinnostaa, että mikäs tuo ihminen tuossa oikein on, kunhan tuntee olonsa turvalliseksi.
Click to expand...

Okei, hyvä kuulla että noinkin pitkään saattavat olla syömälakossa.

Kävin tuossa pari tuntia sitten vähän silittelemässä kissaa ja taas alkoi kehrääminen(johtunee pelosta?) ja nyt uskaltauduttiin jo vähän liikkeellekin. Nuoli jopa vähän vettä mun sormista kun yritin saada sen innostumaan vesikiposta. Sitten se nousi boksin kannelta toiselle(boksi siis avattu kokonaan kahdeksi osaksi) ja takaisin, sen jälkeen ulos boksista ja vähän tutkimaan lähellä olevaa patteria. Sitten se paikansi kissanhiekkaboksin ja kusemisen jälkeen väänsi suurimmat kissanpaskat mitä olen koskaan nähnyt :D ei ihme jos vähän oli hankalan tuntuinen olo...

Mokoma sitten piiloutui kaappiin sillä aikaa kun olin suihkussa ja ehdin jo huolestua ettei se olisi enää koko asunnossa(joka ei siis ole mahdollista, koska kaikki ovet ovat kiinni :D) ja löysin sen sattumalta kun olin siirtämässä kissanhiekkapussia sinne :)
 
Noniin, nyt on edes jonkunlainen kuva tästä villikissasta. Neiti ei tunnu tykkäävän kameroista alkuunkaan, joten se kääntää päänsä aina pois kun kuvia yritetään räpsiä.

64331_1456294966519_1207684804_1040315_1578008_n.jpg



Ja niin, kissa on tosiaan kasvanut villinä ensimmäiset 10 viikkoa, joten meille sanottiin että sen kanssa joutuu etenemään pienin askelin, eikä se tykkää silittelystä, sylissä olosta, huomiosta, eikä muustakaan ihmisten läheisyydestä. Arvatkaapa vaan suostuuko arvon kissa edes syömään, ellei sitä ensin silitetä ja ruokaa tarjota suoraan kädestä. Se myös tykkää hinkata itseään läsnäolijoihin ja tunkee väkisin päälle jos istut lattialle :D Kynnet tuolta kyllä pitäisi leikata, mokoma hyppäsi äsken syliin ja kynnet upposivat meikäläisen reiteen :(
 
Todella kauniin värinen kisuli! Kyllä se ruoka alkaa maistumaan ilman palveluakin ennemmin tai myöhemmin. Kynsien leikkuusta olisi mielenkiintoista muiltakin, meillä toisen kissan kynsiä siistin parin-kolmen kuukauden välein, toinen osaakin pureskella itse kyntensä lyhyemmiksi. Toisaalta olen kuullut, että jotkut eivät leikkaa kissojensa kynsiä ollenkaan. Toki tähän vaikuttaa kissan luonnekin ja miten on tottunut, tuo jälkimmäinen on elänyt luonnossa ensimmäisen elinvuotensa ja sieltä loukutettu, joten tiedän, että se olisi turha tappelu yrittää leikata kynsiä (hoiti se niitä itse tai ei), jäisi molemmille vain paha mieli ja meillä olisi taas arka kissa käsissämme.. Kuinkas muitten kissoilla, leikataanko vai ei?
 
^Kirjoitin pitkät tarinat äsken, mutta viesti katosi. Kirjoitan myöhemmin uudestaan. :)
 
Kissa saattaa kehrätä pelosta, mutta kyllä sen usein näkee tykkääkö kissa vai pelkääkö se (vähän pelästyneen oloinen tai vaikka oikein rento asento ja kauhea kehräys).

Ja hienon näköinen kissa. :)
 
Meillä siis lyhennetään kissojen kynnet. Ihan vaan sen vuoksi, että ovat jääneet muutaman kerran kynsistään kiinni erinäisiin huonekaluihin, silloin kun kynnet ovat olleet sapelimallia. Kissani ovat sisäkissoja, joten terävät kynnet eivät ole mitenkään elintärkeät. Ulkokissoilta en ehkä leikkaisi.

Oletko Hamaso aivan varma, että kissa pureskelee kynsiään lyhentämistarkoituksessa? En ole koskaan kuullut että kissat tekisivät noin. Sen sijaan kissat nyppivät välillä aika rajunkin näköisesti kynsistään irti päällimmäistä kynsituppikerrosta, eli näin ollen teroittavat kynsiään. Mietin joskus, että eikö se satu niitä. Ilmeisesti ei.

Feintin ei ehkä ihan vielä kannata suunnitella kynsienleikkuuta. Odota suosiolla jonkin aikaa, niin että kissa pitää sinua hyvänä tyyppinä ja luotettavana, eikä pienet toimenpiteet järkytä tätä uskoa, ainakaan kovin dramaattisesti. Lisäksi leikkaamiseen totuttelu kannattaa aloittaa ihan pienestä aran kissan kanssa. Ensin vaikka ihan sillä että otetaan syliin ja silitetään tassuja. Sitten kun tämä sujuu, voi kokeilla vaikka sitä että painaa kynsiä ulos ja koskee niihin. Tämänkin sujuessa voi vaikka leikata yhden kynnen jne. On tärkeää että itse on rauhallinen. Nameista voi olla hyötyä, mutta aika monet kissat ei halua syödä näissä tilanteissa. Näissä tilanteissa pitäisi pystyä olemaan myös jämäkkä. Kissaa ei pitäisi päästää heti ensimmäisen venkoilun jälkeen pois, sillä se oppii todella nopeasti sen, että ikävistä tilanteista saa palkinnon, eli poispääsyn sillä että käyttäytyy huonosti. Kannattaa tehdä aloitettu asia loppuun, eli päättää että nyt leikataan se yksi kynsi ja kun kissa on rauhoittuu hetkeksikin, se pääsee pois.

Harva kissa koskaan oppiii suoranaisesti nauttimaan näistä epämiellyttävistä toimenpiteistä. Se että kissa on vaikea ja pyrkii pois, ei välttämättä kerro siitä että se ei luota ihmiseen sinällään. Se ei vain tykkää niistä. Eikä sekään ole vaarallista että kissa toimenpiteiden jälkeen menee hetkeksi vaikka piiloon. Esimerkiksi meidän toinen kissa menee aina madotuksen, kynsienleikkuun, harjaamisen tai pesun tms. jälkeen n. 10 minuutiksi sängyn alle. Siihen ei kannata kiinnittää mitään huomiota, eikä yrittää mennä sitä sieltä ronkkimaan. Se tulee sieltä sitten, kun se huomaa ettei minua kiinnosta se tai sen kynnet enää yhtään enempää. Ja elämä jatkuu normaalisti. Aran kissan kanssa kannattaa tietysti tunnustella vähän tarkemmin miten se suhtautuu ja edetä sitä mukaa. Jos se menee ihan lukkoon ja ei viikkoon anna koskea, kannattaa ehkä edetä hitaanpaa tai odottaa vielä hetki ennenkuin aloittaakaan. :)
 
Meillä tuon narttukissan kynsiä pitää leikata noin kerran kuussa, ei ole mukava kun tassut tarttuu jokapaikkaan kiinni. Kyllä se niitä raapimapuuhun teroittelee mutta silti ne kasvaa niin nopeasti että niitä on sitten pakko leikata.
Kolli osaa pitää kynnet sopivan lyhkäisinä raapimapuun avulla eikä niitä tarvitse leikata koskaan. Hyvin tuo narttukissan kynsien leikkaus meillä ainakin onnistuu, toinen nappaa kissan syliin ja terävillä ihmisten kynsisaksilla (klipsu-malli) napsitaan menemään. Varmaan eläinkaupasta löytyisi sakset tuohonkin hommaan, mutta nuo terävät klipsu-sakset toimii myös hommassa ihan hyvin. Tuntuu että kissa jopa tykkää kun kynnet leikataan, on oppinut että nämä kun leikataan niin ei kynnet takerru jokapaikkaan kiinni.

edit. Se vielä että niitä kynsiä ei tarvitse lyhentää kuin ihan pienen pieni pätkä, se terävin kärki vain pois siitä. Ja kynnen ydintä täytyy varoa!
 
Tässä meidän kissat "esa nuppi ja tero nahka", eli Hermanni(musta-valk.) ja Veeti(Kirjava). Vanha mamma Emma onkin jo avatarissa.

Picture 027.jpg
 
Onhan ne " hauskoja " kun ne painaa ympäri kämppää menemään kauhealla sähinällä ;). Ei ilmankaan osaa olla vaikka ois joskus helpompaa.
 
Elenya sanoi:
Oletko Hamaso aivan varma, että kissa pureskelee kynsiään lyhentämistarkoituksessa? En ole koskaan kuullut että kissat tekisivät noin. Sen sijaan kissat nyppivät välillä aika rajunkin näköisesti kynsistään irti päällimmäistä kynsituppikerrosta, eli näin ollen teroittavat kynsiään. Mietin joskus, että eikö se satu niitä. Ilmeisesti ei.
Click to expand...

Nimenomaan raju on oikea sana, varsinkun kun pigmentiltään vaalea kissa niin ne verisuonet näkyy selvästi, kauhulla katselen sitä touhua mutta toistaiseksi ei ole satuttanut itseään. Nyt tosin kun mainitsit tuon kynsituppikerroksen niin täytyypä ensi kerralla katsoa tarkemmin mitä se touhuaa. Jotenkin päättelin, että kun on ulkokissana elänyt niin oppinut siellä näin pitämään kyntensä siistinä. Mutta kyseinen kisu tosiaan on melko arka, jos esimerkiksi yrittää sylissä nätisti pitää, niin heti halutaan pois ja kierretään sen jälkeen ihmiset kaukaa. Sitten itselle tullut semmoinen olo, että miksi kiusata toista, kun näyttää ne kynnet omalla avulla lyhyenä pysyvän.

Mä oon ehkä liian helläsydäminen noiden miukumaukujen kanssa, koiria osaan käsitellä eikä tee kipeää vaikka väkisin pitää paikoillaan (esim eläinlääkärillä kun piikki pistetään), mutta jotenkin noiden kissojen kanssa en pysty samaan kylmäpäisyyteen.

EDIT! Kun kynsiä leikataan, niin otsalamppu on kova sana kun pitää ne verisuonet niistä kynsistä bongata, varsinkin jos kissalla tumma pigmentti :D
 
Hommat etenee hienosti. Kasvattajaa käyty tapaamassa ja käyty silittelemässä pentuja. Juuri äsken soitin ja tein varauksen tulevasta pentueesta eli nyt se sitten on tulossa! 5-6 viikkoa pentueen syntymiseen ja 7-8 viikkoa luovutukseen nii saa pennun kotiin. Tulee olemaan pitkät viikot odotellessa :)
 
^ En usko että kukaan kissa, edes sisällä elävä haluaa kyntensä lyhyeksi. Varsinkin ulkoissalle ne on selviytymisen edellytys. :)
 
Elenya sanoi:
^ En usko että kukaan kissa, edes sisällä elävä haluaa kyntensä lyhyeksi. Varsinkin ulkoissalle ne on selviytymisen edellytys. :)
Click to expand...

Ihan loogista toki! Meikäläinen vain ollu ikänsä koiraihminen, niin näiden kissojen kohdalla (ollu pari vuotta) en osaa kyseenalaistaa käytöstä, koska en tiedä mikä on normaalia :) Kun tuo toinen napero tuli meille ja se ei tosiaan oo mikään sylikissa, niin mä ihmettelin että onko sillä jokin asia huonosti kun toinen taas ei muualla oliskaan ku sylissä. On karua kun sitten kaveri (jolla kissoja ollut aina) kertoo että se on normaalia ettei kissa viihdy sylissä :D
 
John R sanoi:
edit. Se vielä että niitä kynsiä ei tarvitse lyhentää kuin ihan pienen pieni pätkä, se terävin kärki vain pois siitä. Ja kynnen ydintä täytyy varoa!
Click to expand...

Jep jep. En tiedä onko kenelläkään muulla jäänyt hirveitä traumoja kun lapsena vanhemmat on leikannut kynnet ja lähes aina käynyt 'punaisen puolella', joka sattuu aivan saatanasti. Kissoille jää aivan varmasti samanlaiset fiilikset kynsienleikkuusta jos ei ole tosi tarkkana ja nipsaise vain ihan vähän pois, mielellään ei käy lähelläkään sitä punaista ydintä. Taitaa vaan olla vaikeaa kun ei se kissa mielellään niitä tassuja paikallaan pidä.


Onkos muuten ketään kissa-allergista ihmistä, jolla on kissa kotona? Mulla tuntuu olevan pientä reagointia kissaan, varsinkin jos se nuolee tai hinkkaa itseään mun naamaan. Aamulla sheivasin naaman ja kun menin toivottamaan kisulle huomenta, sen oli pakko hinkata naamaansa mun poskiin ja molempiin tuli isot punertavat jäljet jotka turpos todella paljon. Näin siis varmaan kävisi myös niillä, jotka ei allergisia ole kun iho on kulunut ja hajonnut sheivauksessa, mutta silti. Samoin alkoi korvat kutittamaan ja punoittamaan kun pikkuinen välttämättä halusi tulla antamaan pusun :) pientä niiskutustakin on ollut, mutta kunnon siivoaminen poisti sen lähes kokonaan. Vähän nyt pelottaa että saatan joutua palauttamaan kissan jos isompia oireita alkaa tulemaan :(
 
Feint sanoi:
Onkos muuten ketään kissa-allergista ihmistä, jolla on kissa kotona?
Click to expand...

Itselläni todettiin kissa-allergia tänä vuonna, niiskutti ja yskitti. Jostakin olen lukenut, että kissa-allergia voi puhjeta vuoden-parin sisällä kun kissa on otettu. Itselläni on auttanut akupunktio, yskiminen on saatu aisoihin kokonaan ja niiskuttaminen vähentynyt huomattavasti (edelleen aamuisin niiskuttaa). Ensiapuna suosittelen: kissa pois nukkumatilasta, imurointi kaksi kertaa viikossa ja pölyjen pyyhkiminen kerran viikossa. Kannattaa myös mennä allergiatestiin ja konsultoida lääkäriä. Itselläni sairaanhoitaja(terkkari?) oli sitä mieltä, että kissoista tulisi luopua, mutta lääkäri taas kannusti, siedätyshoito kuulemma voi auttaa eli heti ei välttämättä tarvi rakkauspakkauksista luopua. Tsemppiä kovasti, toivottavasti saat selvyyden asiaan :)
 
^^ Siksi siitä kissasta täytyy pitää tukevasti kiinni ja siitä tassusta kiinni myös, ettei mene liian syvälle. Myös yksin sen pystyy tehdä, jos vaan pitää kissan jämäkästi sylissä. Ja jos sattuu niin, että menee liikaa, ei kannata mennä paniikkiin. Kissakin pelästyy vielä enemmän, jos ihminen alkaa panikoida.
 
Hamaso sanoi:
Itselläni todettiin kissa-allergia tänä vuonna, niiskutti ja yskitti. Jostakin olen lukenut, että kissa-allergia voi puhjeta vuoden-parin sisällä kun kissa on otettu. Itselläni on auttanut akupunktio, yskiminen on saatu aisoihin kokonaan ja niiskuttaminen vähentynyt huomattavasti (edelleen aamuisin niiskuttaa). Ensiapuna suosittelen: kissa pois nukkumatilasta, imurointi kaksi kertaa viikossa ja pölyjen pyyhkiminen kerran viikossa. Kannattaa myös mennä allergiatestiin ja konsultoida lääkäriä. Itselläni sairaanhoitaja(terkkari?) oli sitä mieltä, että kissoista tulisi luopua, mutta lääkäri taas kannusti, siedätyshoito kuulemma voi auttaa eli heti ei välttämättä tarvi rakkauspakkauksista luopua. Tsemppiä kovasti, toivottavasti saat selvyyden asiaan :)
Click to expand...

Mulla ei vielä ainakaan oo tullu yskimistä ja varsinaista niiskuttamista. Aamulla oli sellanen fiilis että keuhkoissa on jotain, mutta se meni ohi. Pyyhin kaikki seinät ja lattiat kunnolla kotiin tultuani ja nyt on ihan hyvä olla. Nukkuminen ja liinavaatteet kai on se suurin ongelma, mutta onneksi ne petivaatteet saa aina kopisteltua parvekkeelta.
 
Tuplapostia taas. Tänä aamuna pentu keksi, että farkkuja pitkin voi hyvin kiivetä syliin. Minä puolestani keksin, että jos syliin haluaa niin kynnet pitää ensin leikata. Odotin että tästä tulisi hirveä taistelu, mutta koko homma oli ohi vajaassa kahdessa minuutissa, ja pentu nukahti kesken operaation syliini :)
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom