Yleinen keskustelu vapaaottelusta

[mikkoju]

Liittyen keskusteluun:
http://m.iltalehti.fi/fitnessvoimailu/201709202200404728_bs.shtml

 

[Seagram]

Ei liity mitenkään, ei kai kukaan luule että kehonrakentaja pärjää millekkään kamppailijalle, heh. Mutta sitä voisi miettiä missä vaiheessa voima ja massa, yhdistettynä tiukkaan lajitreeniin, menee edelle siitä pienemmästä kaverista. Tälläinen atleetti oli viikinki , pärjäsi ihan hyvin ottaen huomioon että junnuna treenasi käsipalloa ja siitä sitten täysi-ikäisenä bodylavalle.

 

[Bitch Slap]

Vittu mitä tää keskustelun taso. Eihän täällä voi edes trollata, kun nää jutut on lähteny ihan lapasista. Jätkät mussuttaa tosissaan tämmöstä ripulia :D
En nyt edes jaksa miettiä miten nää jutut liittyy mihinkään.

Kyllä tätä mielummin lukee, kuin tyhjänpäiväisiä yhden rivin viestejä ilman minkäännäköistä sisältöä. Mun mielestä on hyvä että saadaan rakentavaa keskustelua aikaiseksi.

 

[Huhtamo]

Makwan on parjännyt paremmin kuin Packalen juuri tämän painitaustansa takia. Kun Makwan oppii vielä lisää pystyottelua niin pärjää varmasti vielä paremmin, pohjat ja aihio on hyvä 145 sarjaan. Makwan on fight matrixin mukaan FW(145 paunaa) rankingeissa sijalla #90 ja korkeimmillaan ollut sijalla #53 1.7.2016. Packalenilla on seuraava matsi tulos tai ulos. Edellinen matsi ei myöskään oikein vakuuttanut. Korostetaan vielä sitä että Packalen oli 15v:nä sm-tason jääkiekkoilija TPS:stä ja sitten aloitti vapaaottelun ja BJJ:n. Nyt on BJJ:llä ruskea vöinen ja ottelee UFC:ssä fight matrixin rankigeissa sijalla #213 Lightweight(155 paunaa) sarjassa. Korkeimmillaan Teemu on ollut rankingeissa #114 1.1.2016. Lyhyesti sanottuna sun teoriasi on täyttä paskaa.

Jos katsot näitä mainitsemäsi entisiä ja "nykyisiä" mestareita niin GSP on otellut 4 vuotta sitten, Aldo on ollut 2 vuotta sitten mestari ja Bisping lopettaa seuraavan matsin jälkeen. Michael Bispingillä on vyö halussa, mutta jos hän lopettaa seuraavan matsin jälkeen ja vyön puolustus on 4 vuotta sitten otellutta WW ottelijaa vastaan, niin en pidä häntänkään mestarina. Jos osaat yhtään päätellä niin yhden yhteisen nimittäin tänäistä kolmesta voi nimetä: Jokainen oli mestari ja jokainen oli jotain, mutta ei ole enää ja taso on ajanut ohi jokaisesta, eivät ole enää mestari ainesta.

Samaa mieltä Luke Rockholdin kanssa näistä asioita.


Tiivitetään sulle nyt vielä että ymmärrät. Maailmaa muuttuu, MMA on nuori laji se kehittyy hyvin nopesti ja taso kasvaa samalla. Se mitä oli kymmenen vuotta sitten ei enää päde. Se mitä oli 5 vuotta sitten ei myöskään enää päde. Nyt on uudet vaatimukset, eikä siihen riitä enää mikää 5 höntsä treeniä viikossa juniorijääkiekko uran jälkeen. Joku superatleetti(NFL,NBA, Olympia-tason urheilija) pelaaja voi päästä top15 kymmenen vuoden systemaattisella MMA treenillä ammattilaistallissa jos sen kymmenen vuoden MMA-treenin jälkeen on alle 35v ikää mittarissa. Kymmenen vuoden MMA treenillä mestariksi hommat voi unohtaa jokainen, se ei tule enää onnistumaan. Jos on Olympia tason painitausta niin UFC mestaruuden saamis prosentit nousee huomattavasti, edelleen väitän että kaikista paras pohja tulevaksi UFC mestariksi. Mikään ei ole kuitenkaan kirjaan kirjoitettu ja muuttujia on monta, ennen kun joku tulee UFC mestariksi. UFC:ssa alkaa tulla samantyyppisiä rahaan painottuneita poliittisia tekijöitä jotka estävät parhaan atleetin mestaruuden saamisen. Bisping on hyvä esimerkki tästä kun väärä mies on mestarina ja sarjan kymmenen parhaan joukossa on monta jotka hyvin suurella prosentilla voisivat voittaa mestarin, mutta eivät pääse ottelemaan mestaruudesta.

Nyt sä muutit sun tarinaa. Ensin sanoit, että UFC:n huipuille ei voi pärjätä ilman nuorena hankittua painitaustaa ja nyt sä sanot, että paras pohja vapaaottelulle on paini. Kyllä, siitä mä oon samaa mieltä. Niin on. Mutta siitä mä oon eri mieltä etteikö huipuille voisi pärjätä tai tulla mestariksi ilman painitaustaa. Jos ei GSP, Aldo ja Bisping kelpaa esimerkeiksi, koska ovat "liian vanhoja" :D, ni mites Barboza? Vetelee aika kovassa voittoputkessa NYKYPÄIVÄNÄ (voitti juuri Dariushin, sitä ennen Melendezin ja Pettisin). Barbozalla ei minkäänlaista painitaustaa. Dariush on menestynyt BJJ ukko, jolla vahva tausta ja musta vyö. Pettisillä painitaustaa college -ajoilta lähtien. Cerronella ei minkäänlaista painitaustaa, silti voittaa huippuja. Näitä esimerkkejä löytyy NYKYOTTELIJOISTA vaikka kuinka. Semmosia jotka pärjäävät UFC:n huipuille ilman että omaavat painitaustaa.

 

[Arduous]

Olihan tuo Junior Dos Santoskin UFC Mestari ilman mitään painitaustaa. Tosin jatko-osissa Cainia vastaan se kyllä sitten näkyikin. Mutta votti kuitenkin Esim. Carwinin puhtaalla nyrkkeilyllä.
Mutta jos lähtisin rakentamaan uraa vapaaottelijana ja saisi valita yhden lajitaustan, niin minäkin valitsisin ehdottomasti painin.

 

[lieska]

Nyt sä muutit sun tarinaa. Ensin sanoit, että UFC:n huipuille ei voi pärjätä ilman nuorena hankittua painitaustaa ja nyt sä sanot, että paras pohja vapaaottelulle on paini. Kyllä, siitä mä oon samaa mieltä. Niin on. Mutta siitä mä oon eri mieltä etteikö huipuille voisi pärjätä tai tulla mestariksi ilman painitaustaa. Jos ei GSP, Aldo ja Bisping kelpaa esimerkeiksi, koska ovat "liian vanhoja" :D, ni mites Barboza? Vetelee aika kovassa voittoputkessa NYKYPÄIVÄNÄ (voitti juuri Dariushin, sitä ennen Melendezin ja Pettisin). Barbozalla ei minkäänlaista painitaustaa. Dariush on menestynyt BJJ ukko, jolla vahva tausta ja musta vyö. Pettisillä painitaustaa college -ajoilta lähtien. Cerronella ei minkäänlaista painitaustaa, silti voittaa huippuja. Näitä esimerkkejä löytyy NYKYOTTELIJOISTA vaikka kuinka. Semmosia jotka pärjäävät UFC:n huipuille ilman että omaavat painitaustaa.

Se on niin suhteellista mikä on huippu. Jos pidetään huippua top15 niin siihen pääsee ilman paini taustaa, mutta minä puhuin UFC mestaruudesta. Jos nyt lähdet tavoittelemaan mestaruutta, niin ilman painitaustaa ei onnistu. Se on totta, että ei välttämättä tarvitse olla Olympia mitalisti, ehkä jopa parempi että on aloittanut aikaisemmin pystyottelun ja BJJ:n harjoittelun, esim Jon Jones mikä oli hyvä painija ja aloitti MMA:n kesken painiuran. Jos joku tausta MMA:n lähtemiseen pitää valita niin vapaapainin Olympia kultamitalistista ei paljon parane. Joka tapauksessa, en muuttanut kantaani.

Barboza ja Cerrone ei ole mestareita. Barbozalla on jäänyt painista ja BJJ:stä jäänyt kiinni mm. Fegusinia ja Johnsonia vastaan. Jos Barboza saa kehitettyä PAINIA ja BJJ:tä riittävälle tasolle ennen kun ikä ja fysiikan rappeutuminen tulee vastaan varmasti mestaruus matsiin asti ainakin voi päästä. Ikää Barbozalla on nyt 31 vuotta että ei tuossanyt kovin montaa vuotta enää olla parhailla luontaisilla testo-arvoilla. Mietitään mitä tyyppejä siellä LW:ssä on vastassa TOP15:ssä Kevin Lee(painija), Khabib(sambo+paini), Ferguson(painija), Alvarez(painija), Gaethje(painija), Chiesa(painija), Poirier(painija), Iaquinta(painija), kyllä se paini tärkeesä roolissa on LW sarjassa ja Barboza saa tarkaa valita seuraavan vastustajan että rankingi pysyy. Cerrone tuntuu olevan jo parhaat päivänsä nähnyt, eikä tavoittele edes mestaruutta.

Tässähän se ongelma juuri on, että aika loppuu kesken ennen kuin hyvä pystyottelija saa paini- ja mattotaidot kehitettyä riittävälle tasolle. Sitä lapsena opittua painia voi pitää aika korvaamattomana tuossa vaiheessa, kun voi keskittyä pystyotteluun ja BJJ:n opetteluun. Sama oppiminen on painijoilla pystyottelun suhteen. Kun olet aloittanut painin 5 vuotiaana, niin siinä on aika hyvin aikaa oppina pystyottelu hyvälle tasolle ja BJJ oppiminen on myös paljon helpompaa kun painonhallinta ja matossa liikkuminen ei ole niin erinlaista vapaapainin kanssa.

Cody Garbrant on hyvä esimerkki kun paini on aloitettu lapsena ja nyrkkeily 15-vuotiaana ja kilpailtu hyvä amatööri ura, nyt se tuottaa tulosta MMA häkissä. Uskon, että tälläisiä kaverita tulee tulevaisuudessa paljon, mitkä on paini pohjilla ja treenaaneet myös nyrkkeilyä pienestä asti ja sitten lähteneet MMA treeneihin heti kun pääsee.

 

[mikkoju]

Oisko kuitenkin paras se että on liikkunut lapsena monipuolisesti ja aloittaa n.12v monipuolisen vapariharrastuksen, parempi kuin se että on ensin 12 vuotta treenannut yksipuolista painia ja vasta parikymppisenä alkaa vaparia. Vaparissa tulee vielä monet pysty taustaisetkin menestymään koska olympiapainijoita on vähän ja heistä vain promille lähtee yrittämään vapariuraa.

 

[mikkoju]

Ja noista nyt ainakin Alvarezilla on painin lisäksi nyrkkeily tausta. Poirier ei ole painija vaan aloittanut nuorena jo mma reenauksen.

 

[Phenomi]

Siitä olen samaa mieltä, että paini on paras pohjalaji MMA:lle. Se on sitten eri asia, että missä kohtaa on optimaalista aloittaa esim. nyrkkeily ja varsinaiset MMA-treenit. Jos tähdätään olympiakultaan painissa, niin saatetaan usein olla jo hieman myöhäisessä vaiheessa aloittamassa pystyottelua ja MMA:ta, jos siis ihan optimitilannetta ajatellaan. Painin olympiamenestys vaatii (lahjakkuuden lisäksi) aivan järjetöntä satsausta nimenomaan siihin lajiin, että siinä ei paljon bjj, nyrkkeily, thai-nyrkkeily ja MMA- taitoja opetella samaan aikaan.

Tähän asti menestyneimmät painijat ovat tulleet vapaaottelun pariin oikeastaan vasta sitten kun varsinainen painiura on alkanut hiipumaan. Ne joilta kv. menestys puuttuu painista, siirtyvät yleensä nopeammin MMA:n pariin. Nyt Henry Cejudo onkin siinä poikkeus, että primessään oleva huippupainija tuli MMA:n pariin. Cejudo nousi nopeasti sarjan kärkikahinoihin, mutta mestarilta tuli tylysti tukkaan vielä. Uskon kuitenkin, että Cejudo nähdään vielä mestarina jossain vaiheessa.

 

[AndyS]

Tuosta tulikin mieleen, että eikö myös 70kg vapaaottelijat tee jonkun verran punttia? Tai eikö ole optimaalista tehdä myös punttia eikä pelkästään lajia jos mahollisimman hyväksi halajaa? Eikö silloin teoriassa kaveri voi nostaa painonsa 70 kilosta 90 kiloon viiden vuoden aikana vain syömällä enemmän, kuitenkaan tinkimättä kamppailureeneistä? Lopputulos ei ole suhteellisesti parempi, eli omassa painoluokassa pärjätään huonommin, mutta eikö lähes varmuudella päästä absoluuttisesti kovempaan ottelijaan?

Ja eikö alkuperänen kysymys ollut että mitä henkilö haluaa jos mesturuuksiin ei ole saumaa: olla mahdollisimman absoluuttisti kova vai pärjätä mahdollisimman hyvin omassa painoluokassaan?

Jos olisi olemassa painoluokaton kamppailu-urheilulaji, niin luultavasti olisi järkevintä pyrkiä vuosien myötä kasvattamaan lihasmassaa niin että tekisi peruskuntojaksoilla massapunttia. Tällaista lajia ei kuitenkaan ole olemassa eikä sparrissa pärjäämisestä saa paljonkaan hyötyä, joten näin tekevät lähinnä jotkut luontaisesti raskaan sarjan ottelijat, joita taas on mitättömän vähän.

Tuntuu että monet eivät nyt yhtään tajua, miten valtavan paljon tuo +20kg lihasta on. Miehellä on normaalisti kehonpainosta noin 40% lihasta. 70-kiloisen miehen lihasmassa olisi tällöin 28kg. Tuo 20 kilon lisääminen tarkoittaisi siis luontaisen lihasmassan lähes kaksinkertaistumista. Tässä puhutaan sellaisesta määrästä lihasta, että sillä voisi alkaa jo pian kilpailemaan kehonrakennuksessa enemmin kuin vapaaottelussa. Tuollaista määrää lihasta ei tosiaan saavuteta sillä että tehdään punttia oheistreeninä ja syödään paljon.

 

[lieska]

Oisko kuitenkin paras se että on liikkunut lapsena monipuolisesti ja aloittaa n.12v monipuolisen vapariharrastuksen, parempi kuin se että on ensin 12 vuotta treenannut yksipuolista painia ja vasta parikymppisenä alkaa vaparia. Vaparissa tulee vielä monet pysty taustaisetkin menestymään koska olympiapainijoita on vähän ja heistä vain promille lähtee yrittämään vapariuraa.

Tottakai mahdolisimman monipuolinen liikunta on parasta, että kehonhallinta paranee. Telinevoimistelu olisi myös hyvää, kehohallinnan kannalta.. Myös jotain puhtaasi aeroobista liikunta esim yleisurheilua, salibandia, jalkapalloa, jääkiekkoa,etc. Lapsena olisi hyvä harrastaa monta eri lajia, mutta myös jotain kamppailua, että henkiset ominaisuudet kehittyvät kamppailuun. Paino/Judo lapsena lisää kropantoimintaa ja lisää henkisiä ominaisuuksia kamppailijalle. Miksi sinun mielestäsi paini on yksipuolista harjoittelua? Juniori paini on suurimmaksi osaksi kehonhallinta treeniä ja itse painia vähemmman. Kun keho "hermottumaan" lisätään painin määrä lisätään, niin valtetään loukkaantumisia. Pitää oppia ensin kaatumaan kunnolla ennen kuin voidaan heittää.

 

[number_one]

Jos olisi olemassa painoluokaton kamppailu-urheilulaji, niin luultavasti olisi järkevintä pyrkiä vuosien myötä kasvattamaan lihasmassaa niin että tekisi peruskuntojaksoilla massapunttia. Tällaista lajia ei kuitenkaan ole olemassa eikä sparrissa pärjäämisestä saa paljonkaan hyötyä, joten näin tekevät lähinnä jotkut luontaisesti raskaan sarjan ottelijat, joita taas on mitättömän vähän.

Tuntuu että monet eivät nyt yhtään tajua, miten valtavan paljon tuo +20kg lihasta on. Miehellä on normaalisti kehonpainosta noin 40% lihasta. 70-kiloisen miehen lihasmassa olisi tällöin 28kg. Tuo 20 kilon lisääminen tarkoittaisi siis luontaisen lihasmassan lähes kaksinkertaistumista. Tässä puhutaan sellaisesta määrästä lihasta, että sillä voisi alkaa jo pian kilpailemaan kehonrakennuksessa enemmin kuin vapaaottelussa. Tuollaista määrää lihasta ei tosiaan saavuteta sillä että tehdään punttia oheistreeninä ja syödään paljon.

En tiedä kuinka paljon tuosta 20 lisäkilosta on lihasta, mutta ei kai se ennenkuulumatonta ole että 70kg urheilija nostaa viidessä vuodessa painonsa 90 kiloon? Itse ainakin nostin pesäpalloaikoina ja niin että juoksu nopeus vielä parani hieman.

 

[mikkoju]

Ei paini mielestäni huono vaihtoehto ole kunhan sen lisäksi tehdään paljon muuta. Itse alle kymmenvuotiaana aloittanut judolla ja se loppui siihen kun alkoi parin vuoden jälkeen liikaa maistumaan puulta jonka vuoksi isä vei sitten mukanaan potkunyrkkeilyn pariin kun ikä riitti. Tämmöinen "erikoistuminen" olis mun mielestä järkevää vasta hieman myöhemmin, kun se urheilu ja kilpailu on ensin iskostettu lapseen kuitenkaan väkisin puskematta tiettyä päämäärää kohti.

 

[KD&MF]

Jos nyt saisin poikalapsen ja rupeisin siitä tekemään ufc ottelijaa. Niin veisin pojan painiin,sieltä vaan saa sen parhaan pohjan luotua,sen voi alottaa 5-6v ja sitä voitas treenata ja kilpailla sinne 12-13v asti,sit voitas ottaa mukaan potkunyrkkeilyä/suoraan junnuvaparia. Poika varmaan osaisi tempun jos toisenkin mutta ei niillä mitään tekisi jos pää ei kestäisi otteluita,ja miten sitä treenataan?

Olen nähnyt monia jätkiä ketkä vetää treeneissä ja sparreissa vitun hyvin mutta hyytyvät ja alisuorittavat matseissa.

Eli onko sillä loppujen lopuksi niin väliä mistä ne pohjat on hankittu,jos sinulla ei ole sitä motivaatiota ja halua minkä ufc vaatii. Jos pystyy vetämään epämukavia treenejä vuodesta toiseen ja nauttimaan niistä. Ja pääkoppa kestää sen kaiken paineen ja jännityksen että suoriudut häkissä paremmin kuin treeneissä. Niin silloin olet melko varmasti kärkikahinoissa. Olipa lapsena treenattu painia,jefua,tai mitä vaan.

 

[AndyS]

En tiedä kuinka paljon tuosta 20 lisäkilosta on lihasta, mutta ei kai se ennenkuulumatonta ole että 70kg urheilija nostaa viidessä vuodessa painonsa 90 kiloon? Itse ainakin nostin pesäpalloaikoina ja niin että juoksu nopeus vielä parani hieman.

Jos sen ei tarvitse olla lihasta, niin saahan sitä painoa nostettua 20 kiloa vaikka viidessa kuukaudessa. Ei epäilystäkään. - Se on sitten toinen asia, että paljonko siitä on hyötyä kamppailuun, etenkin jos laji ei ole sumopaini.

 

[number_one]

Jos sen ei tarvitse olla lihasta, niin saahan sitä painoa nostettua 20 kiloa vaikka viidessa kuukaudessa. Ei epäilystäkään. - Se on sitten toinen asia, että paljonko siitä on hyötyä kamppailuun, etenkin jos laji ei ole sumopaini.

Etkö muka nää että viidessä vuodessa pystys muuntautumaan 70kg kireestä ukosta 90kg silti vielä urheilulliseksi äijäksi?

Kun eikö tossa enemmän oo ongelmana se, ettei pärjää uudessa sarjassa mittasuhteiden ja sen vuoksi että antaa lihasmassassa tasotusta kireille 90 kilosille, mutta se vanha 70kg versio ittestä kyllä kaatuis? Sitähän painoluokka urheilu on suurinta sarjaa lukuunottamatta: pitää valita haluutko olla mahollisimman hyvä, vai mahollisimman hyvä omaan sarjaan.

 

[AndyS]

Etkö muka nää että viidessä vuodessa pystys muuntautumaan 70kg kireestä ukosta 90kg silti vielä urheilulliseksi äijäksi?

Pystyy, mutta samaan aikaan ei pysty muuntautumaan aloittelijasta ammattilaisvapaaottelijaksi.

Kun eikö tossa enemmän oo ongelmana se, ettei pärjää uudessa sarjassa mittasuhteiden ja sen vuoksi että antaa lihasmassassa tasotusta kireille 90 kilosille, mutta se vanha 70kg versio ittestä kyllä kaatuis? Sitähän painoluokka urheilu on suurinta sarjaa lukuunottamatta: pitää valita haluutko olla mahollisimman hyvä, vai mahollisimman hyvä omaan sarjaan.

Ei tuollaista valintaa ole kellään oikealla urheilijalla. Ei se että pärjää sparrissa omalla salilla pienemmille kavereille kiinnosta ketään. Siitä ei makseta, eikä sillä varsinkaan saa UFC-sopimusta. Siitä ei kehtaa edes julkaista promovideoita, koska kaikki ajattelevat kuitenkin, että se pärjäsi vain koska on epäreilusti isompi ja vaikutus maineeseen on negatiivinen.

Se että nostaisi painoa kireästä 70 kilosta läskiin 90 kiloon ja kilpailisi siinä sarjassa läskinä sen sijaan, että kilpailisi edes kireänä jossain 80 kilon tietämillä olisi jo niin typerä idea, ettei kukaan sellaista tee.

 

[lieska]

Ei paini mielestäni huono vaihtoehto ole kunhan sen lisäksi tehdään paljon muuta. Itse alle kymmenvuotiaana aloittanut judolla ja se loppui siihen kun alkoi parin vuoden jälkeen liikaa maistumaan puulta jonka vuoksi isä vei sitten mukanaan potkunyrkkeilyn pariin kun ikä riitti. Tämmöinen "erikoistuminen" olis mun mielestä järkevää vasta hieman myöhemmin, kun se urheilu ja kilpailu on ensin iskostettu lapseen kuitenkaan väkisin puskematta tiettyä päämäärää kohti.

Itse aloitin myös 10-11-vuotiaana Judolla ja sitä lukioon asti tuli harrastettua, sitten jatkettiin pystylajeilla ja palattiin taas lukion jälkeen mattolajeihin ja pysty lajit kulki siinä höntsänä rinnalla ja niin edelleen. Olisin henk. koht. halunnut aloittaa kamppailut jo aikaisemmin, mutta vanhemmat eivät olleet samaa mieltä. Omasta mielestäni se oli ihan monipuolista harjoitelua nuorelle. Kyllä ne treeni motivaatiot tulee sieltä omasta takaraivosta. Silloin nuorena siinä oli treeneissä muutama kaveri mistä tuli kilpa-judokoita, mitkä saivat nuorena ja aikuisena sm-mestaruuksia, sekä kansainvälisistäkin kisoista menestystä. He juoksivat jo lapsena lenkkiä ihan oma aloitteisesti ja treenasivat muuallakin kuin treeneissä judoon tähtäävää harjoittelua ja olivat alottaneet lapsena. Ei niistä perus harjoittelijoista edes sm-mitalisteja tullut, mutta ihan hyvät pohjat siitä tuli joka tapauksessa. Kun aloitti taas mattopainit vanhempana niin ne alokoi sujua hyvin nopeasti.

 

[number_one]

Pystyy, mutta samaan aikaan ei pysty muuntautumaan aloittelijasta ammattilaisvapaaottelijaksi.

Eikö esim 180cm pitkä henkilö joka reenaa kovaa joudu kontrolloimaan syömisiään että pysyy 70kg painoisena? En nää miten se plussakaloreilla olo rajoittaa lajin reenaamista? Samalla siinä kuitenkin kannattaa tehä punttiakin eikö että kehitys ammatti äijäksi on optimaalista? Michael Phelps reenas 8h päivässä uintia ja oli silti yli 90kg. En usko että kaveri oli 90kg ku alotti uinnin harjoittelun.

 

[lieska]

Jos nyt saisin poikalapsen ja rupeisin siitä tekemään ufc ottelijaa. Niin veisin pojan painiin,sieltä vaan saa sen parhaan pohjan luotua,sen voi alottaa 5-6v ja sitä voitas treenata ja kilpailla sinne 12-13v asti,sit voitas ottaa mukaan potkunyrkkeilyä/suoraan junnuvaparia. Poika varmaan osaisi tempun jos toisenkin mutta ei niillä mitään tekisi jos pää ei kestäisi otteluita,ja miten sitä treenataan?

Olen nähnyt monia jätkiä ketkä vetää treeneissä ja sparreissa vitun hyvin mutta hyytyvät ja alisuorittavat matseissa.

Eli onko sillä loppujen lopuksi niin väliä mistä ne pohjat on hankittu,jos sinulla ei ole sitä motivaatiota ja halua minkä ufc vaatii. Jos pystyy vetämään epämukavia treenejä vuodesta toiseen ja nauttimaan niistä. Ja pääkoppa kestää sen kaiken paineen ja jännityksen että suoriudut häkissä paremmin kuin treeneissä. Niin silloin olet melko varmasti kärkikahinoissa. Olipa lapsena treenattu painia,jefua,tai mitä vaan.

Lapset monesti alkaa esimerkin kautta kokeilemaan jotain ja johonkin pisteeseen asti tekevät jotain asiaa miellyyttääkseen vanhempia. Lapsesta itsestä tulee se tarve tehdä jotain. Ulkopuoliset vaikuttimet varmasti aika suuressa roolissa, että haluaako lapsi kamppailla vai ei ja mikä on lapsen oma luonne siihen päälle. En tiedä onko tästä tehty jotain ihan oikeaa tutkimusta, mutta aika pitkälti se lapsi itse määrää mitä tekee ja kuinka paljon. Joku asia sitä lasta pitää motivoida ja kuinka pitkälle se jonkun asian aiheuttama motivaatio kestää. Aika vaikea sitä on yksiselleisesti määrittää, varmasti aika monta muuttujaa tässä yhtälössä.