"Vuosisadan rahoitusmarkkinakriisi"

sivis;2967545 begin_of_the_skype_highlighting**************2967545******end_of_the_skype_highlighting sanoi:
Pointti liittyi siis Sayn lakiin, joka on keskeisessä roolissa itävaltalaisessa taloustieteessä. Sayn lain mukaan yleistä kysyntävajetta ei voi olla. Näitä esimerkkejä nyt alkaa olla jo aika runsaasti, joissa tarjonta on kuitenkin ylittänyt kysynnän ja ajanut kansantaloudet tai maailmantalouden lamaan. Maailmantaloutta tosin taitaa leimata jonkinlainen krooninen ylitarjonta ylipäätään.

Jos ja kun järjestelmä ajautuu deflaatioon, niin ihmiset alkavat säästää yhä enemmän ja enemmän, vaikka eivät olisi velkaantuneitakaan, koska odottavat hintojen laskevan päivä päivältä. Tämä oli se pointti, miksi mainitsin Marxin - rahatalous mahdollistaa omien hyödykkeiden myynnin ilman vastavuoroista hyödykkeen ostamista - joka johtaa kysyntävajeeseen. Tässä tilanteessa valtion kyky setelirahoitukseen astuu peliin ja mielestäni onnistuneita esimerkkejä tästä oli tuossa linkkaamassasi wikipedia-artikkelissa esim. nuo jenkkien infraprojektit.

Kun valtiolla on oma valuutta niin mahdollisuus setelirahoitukseen on, kun taas EMU:n jäsenmailla ei tätä mahdollisuutta enää ole (toki EKP voi printata). Tällaisessa tilanteessa julkinen sektori ja yksityinen sektori eivät edes kilpaile velkarahasta, koska velanoton sijaan rahoitus on hoidettu setelirahoituksella.

Minusta tuossa nyt sekoitetaan syy ja seuraus toisiinsa. Ylikapasiteetti on seurausta ylivelkaantumisesta, joka on tapahtunut viimeisen parinkymmenen vuoden ajan. Nyt ei ole kyse mistään sen ihmeellisemmästä, että aikaisemmin ihmiset, jotka ovat tuhlanneet kuin juopot merimiehet toimivat vastuullisesti ja alkavat säästää. Muut ihmiset, jotka ovat jo eläneet säästäväisesti käyttäytyvät edelleen vastuullisesti ja säästävät rahaa. He kyllä käyttävät sen sitten kun haluavat jotain. Tässä tullaan perimmäisten kysymysten äärelle, onko valtioiden ajama komentotalous tehokkaampi kuin vapaat markkinat ja hajautettu päätösten teko?

Deflaatiossa ei ole mitään pahaa tai pelättävää. Deflaatio on luonnollinen tila taloudessa. Inflaatio johtuu keskuspankeista ja nykyisestä pankkijärjestelmästä, mikä inflatooristen luotonlaajennusten lähde, joka johtaa spekulatiivisiin kupliin ja romahtaviin nousukausiin.

Minusta USA ei ole vielä setelirahoittanut mitään, miksi se muuten pyörittäisi 1600 miljardin dollarin vajeita?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Minusta tuossa nyt sekoitetaan syy ja seuraus toisiinsa. Ylikapasiteetti on seurausta ylivelkaantumisesta, joka on tapahtunut viimeisen parinkymmenen vuoden ajan. Nyt ei ole kyse mistään sen ihmeellisemmästä, että aikaisemmin ihmiset, jotka ovat tuhlanneet kuin juopot merimiehet toimivat vastuullisesti ja alkavat säästää. Muut ihmiset, jotka ovat jo eläneet säästäväisesti käyttäytyvät edelleen vastuullisesti ja säästävät rahaa. He kyllä käyttävät sen sitten kun haluavat jotain. Tässä tullaan perimmäisten kysymysten äärelle, onko valtioiden ajama komentotalous tehokkaampi kuin vapaat markkinat ja hajautettu päätösten teko?

Kuten varmasti tiedät, jos kaikki säästävät samaan aikaan, niin tulee ongelmia. Mites ne vastuulliset säästäjät säästävät edelleen vastuullisesti, jos yritys jossa he työskentelevät ei saakaan tuottamiaan hyödykkeitä myytyä, kun kaikki muutkin säästävät samaan aikaan? Vastuullisilta säästäjiltä menee mahdollisesti työpaikka alta. Vastuullinen säästäminen saattaa muuttua hieman vaikeaksi. Rahatalous on mystinen luomus.

Deflaatiossa ei ole mitään pahaa tai pelättävää. Deflaatio on luonnollinen tila taloudessa. Inflaatio johtuu keskuspankeista ja nykyisestä pankkijärjestelmästä, mikä inflatooristen luotonlaajennusten lähde, joka johtaa spekulatiivisiin kupliin ja romahtaviin nousukausiin.
Ei deflaatiossa muuta vikaa ole paitsi se, että kukaan ei selviä (velka)deflaatiosta.

Minusta USA ei ole vielä setelirahoittanut mitään, miksi se muuten pyörittäisi 1600 miljardin dollarin vajeita?

Jenkit ovat lainanneet rahaa markkinoilta, mutta keskuspankki on myös ostanut liittovaltion velkakirjoja. Ja nämä jälkimmäiset todellakin ovat ihan uusia dollareita. Käsittääkseni myös lainarahat ovat dollarimääräisiä, joten niistäkin jenkit pääsevät eroon helposti.

img.php


Lisää juttua:


But governments issuing their own fiat currency, subordinate to no higher authority, and owing no debt to anyone else in a currency other than its own can never go broke, or put another way, become insolvent. Because all they need to do to spend money is to issue credits to non-governmental sector accounts in banks, and all they need to do to pay back other Governments who have lent them their own currency, is to credit the accounts of the lender Governments in that currency, an action which they have full authority to do, absent any political constraint they have placed on themselves. We call such Governments “sovereign” in their own currency. And because they have this kind of sovereignty, they also have flexibility to facilitate economic activity to accomplish public purposes that Governments without that kind of sovereignty don’t have. But with that fiscal flexibility also comes fiscal responsibility – the responsibility to use the operationally unlimited spending power of an economically sovereign government to use that spending power for public purpose and not for private gain.

One of the Governments that fit these criteria and so can never go broke is the US Federal Government. Other common examples are Japan, Australia, New Zealand, Canada, Brazil, Argentina (though it was not always so), and the UK. Governments that don’t fit these criteria and that can go broke include the nations of the EU, such as Greece, Portugal, Spain, and Italy. Even France and Germany can go broke, since they no longer issue their own currency. Other examples include all those developing nations with loans from the IMF, the World Bank, and other international authorities that must be paid back in US Dollars, a currency they cannot issue; as well as state, local, provincial, and other governments subordinate to a super-ordinate currency-issuing authority such as California.

...

Most governments that are sovereign in their own currency haven’t been fiscally responsible in a very long time. While some have performed better than others in seeking and achieving public purposes, most have continued to act as if they are constrained by the gold standard, and have attempted to either reduce spending at the expense of the less well off, or to fail to pursue programs for full employment, or to fail to make enough investments that will fulfill other pubic purposes. In most of these cases, deficit hawkism and specifically the desire to either reduce deficits, or to balance budgets, has trumped the desire to fulfill public purposes.

In short, governments sovereign in their own currencies have been acting like governments on the gold standard, or those who owe debts in currencies they don’t issue. They have been acting in a fiscally irresponsible way given their fiat monetary systems, while at the same time claiming to be fiscally responsible. They can get away with this, because very few people make the distinction between governments sovereign in their own currency and governments that are not. And even fewer go on to recognize that what may be fiscally responsible for gold standard governments, or governments that are not economically sovereign, is most certainly fiscally irresponsible for economically sovereign Governments.

In systems where governments are economically sovereign like the United States, it is a big mistake to measure how the nation is doing by using deficit, the national debt, or debt-to-GDP ratios. Those measures, in fact, are the wrong things to measure, since the government is a scorekeeper that can always credit accounts when it needs to spend or pay what it owes or even set interest rates by flooding the market with reserves and driving short-term interest rates down to zero. In such systems, the money is always there for the non-governmental sector, not in the sense that the government has accumulated some physical stock of it, but in the sense that the Government can always spend or pay back by crediting accounts, regardless of any physical stock it may have.
 
Kuten varmasti tiedät, jos kaikki säästävät samaan aikaan, niin tulee ongelmia. Mites ne vastuulliset säästäjät säästävät edelleen vastuullisesti, jos yritys jossa he työskentelevät ei saakaan tuottamiaan hyödykkeitä myytyä, kun kaikki muutkin säästävät samaan aikaan? Vastuullisilta säästäjiltä menee mahdollisesti työpaikka alta. Vastuullinen säästäminen saattaa muuttua hieman vaikeaksi. Rahatalous on mystinen luomus.

Jossakin vaiheessa ihmiset alkavat kuluttaa säästöjään ja ne joilla on pätäkkää todennäköisesti kuluttavat rahaa ihan samalla tapaa kuin ennenkin. Ylivelkaantuminen on jokatapauksessa pakko purkaa ja on ihan totta, että ennenkuin velkojen taso kansantaloudessa on siedettävällä tasolla. Tämäkin operaatio olisi ollut kivuttomampi, jos laman olisi annettu tulla jo LTCM aikoihin tai viimeistään nettikuplan puhjetessa.

Ei deflaatiossa muuta vikaa ole paitsi se, että kukaan ei selviä (velka)deflaatiosta.

En tiedä tarkasti mitä tarkoitat, ettei kukaan selviytyisi. Aurinko varmasti nousee uudestaan ja ihmisiä on yhä pallo täynnä. Kaikki ne tekniset innovaatiot mitä on tehty 20 vuoden aikana ovat yhtä olemassa. Deflaatio kyllä tekee jauhenlihaa varomattomista spekulaattoreista ja muista kuplauunoista. BKT kyllä tulee laskemaan lonkalta varmaan sellaiset 25-30%, mutta uskon vakaasti, että tämän kaiken on pakko tapahtua ennenkuin ongelma on ratkaistu.

Jenkit ovat lainanneet rahaa markkinoilta, mutta keskuspankki on myös ostanut liittovaltion velkakirjoja. Ja nämä jälkimmäiset todellakin ovat ihan uusia dollareita. Käsittääkseni myös lainarahat ovat dollarimääräisiä, joten niistäkin jenkit pääsevät eroon helposti.

img.php

Mitäs tapahtui 2009 alkuvuodesta kun Bernanke alkoi harrastaa tuota omaa QE toimintaansa? USA:n bondien korot alkoivat nousta aggressiivisesti ylöspäin liki pystysuoraan. Jos tuota koetettaisiin jatkaa loputtomasti niin lopulta saataisiin aikaan Zimbabwe/Weimarin Saksa skenaario. Markkinat diskonttaavat jatkuvasti riskiä eteenpäin, joten yritykset monetisoida velkoja johtavat korkojen nousuun ja lopulta vararikkoon.
 
Jossakin vaiheessa ihmiset alkavat kuluttaa säästöjään ja ne joilla on pätäkkää todennäköisesti kuluttavat rahaa ihan samalla tapaa kuin ennenkin. Ylivelkaantuminen on jokatapauksessa pakko purkaa ja on ihan totta, että ennenkuin velkojen taso kansantaloudessa on siedettävällä tasolla. Tämäkin operaatio olisi ollut kivuttomampi, jos laman olisi annettu tulla jo LTCM aikoihin tai viimeistään nettikuplan puhjetessa.

Ongelmanahan ovat nimenomaan nuo säästöjen määrät kun niitä ei ole. Jengillä on (ainakin jenkeissä) asuntolainaa, autolainaa ja neljä luottokorttia tappiin vedettynä. Siinä tilanteessa kun tulee kenkää, niin lainat defaultataan ainakin ja kulutus pysähtyy samalla tavoin. Ja kapitalistinen järjestelmä ei toimi (tekisi mieli sanoa päivääkään), jos raha ei liiku.

Olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, että yksityisen sektorin velkaantumisaste on sietämättömällä tasolla. Valtion velka on vähän eri juttu, koska valtiolla ei ole eliniänodotetta. Mutta jos ihmisten velkamäärä alkaa olla sitä luokkaa, ettei sitä yhden ihmiselämän aikana saa maksettua, niin jotain on perseellään. Ongelmahan liittyy varmasti tuohon keskuspankkijärjestelmään, eli lainahanoja ei ole vedetty kireälle silloin kun olisi pitänyt. Eikä ole eka kerta. Tämä tukisi mielestäni tuon itävaltalaisen mallin käyttöönottoa, mutta toisaalta monet taloustietelijät ovat kritisoineet itävaltalaista mallia siitä, ettei se olisi käytännössä toimiva. Tiedä sitten.

Toisaalta tämä liittyy myös siihen, etteivät reaalipalkat ole länsimaissa nousseet. Kulutusta on kuitenkin haluttu, joten lainanantoon ja -ottoon on rohkaistu.

En tiedä tarkasti mitä tarkoitat, ettei kukaan selviytyisi. Aurinko varmasti nousee uudestaan ja ihmisiä on yhä pallo täynnä. Kaikki ne tekniset innovaatiot mitä on tehty 20 vuoden aikana ovat yhtä olemassa. Deflaatio kyllä tekee jauhenlihaa varomattomista spekulaattoreista ja muista kuplauunoista. BKT kyllä tulee laskemaan lonkalta varmaan sellaiset 25-30%, mutta uskon vakaasti, että tämän kaiken on pakko tapahtua ennenkuin ongelma on ratkaistu.

Tarkoitin, että velkadeflaation jyllätessä kukaan ei selvityisi veloistaan. Houkuttelevaa tässä itävaltalaisessa (?) mallissa on nimenomaan se, että se karsisi tuota spekulointia. Lisäksi tuotot ohjautuisivat sinne missä työtä ja tuotantoa ihan oikeasti tapahtuu.

Olen oikeastaan ihmetellyt, että miksi Vihreät eivät ole ottaneet itävaltalaista taloustiedettä "omakseen". Sen käyttöönottohan nimenomaan johtaisi degrowthiin, koska luotonlaajennus ei olisi mahdollista ja näin ollen talouskasvu olisi hitaampaa eikä ylituotantoa/-tarjontaa ehkä tapahtuisi siinä määrin kuin nyt. Käsittääkseni itävaltalainen taloustiede jopa hyväksyisi jonkinlaisen sosiaaliturvajärjestelmän (s.66-67):

Like the spurious ‘economic freedom’, and with more justice, economic security is often represented as an indispensable condition of real liberty. In a sense this is both true and important. Independence of mind or strength of character is rarely found among those who cannot be confi dent that they will make their way by their own effort.
But there are two kinds of security: the certainty of a given minimum of sustenance for all and the security of a given standard of life, of the relative position which one person or group enjoys compared with others. There is no reason why, in a society which has reached the general level of wealth ours has, the first kind of security should not be guaranteed to all without endangering general freedom; that is: some minimum of food, shelter and clothing, sufficient to preserve health. Nor is there any reason why the state should not
help to organize a comprehensive system of social insurance in providing for those common hazards of life against which few can make adequate provision. It is planning for security of the second kind which has such an insidious effect on liberty. It is planning designed to protect individuals or groups against diminutions of their incomes.

Arvelen kyllä tietäväni miksi Vihreät eivät tuota ole omakseen ottaneet, mutta kukin päätelköön itse.

Mitäs tapahtui 2009 alkuvuodesta kun Bernanke alkoi harrastaa tuota omaa QE toimintaansa? USA:n bondien korot alkoivat nousta aggressiivisesti ylöspäin liki pystysuoraan. Jos tuota koetettaisiin jatkaa loputtomasti niin lopulta saataisiin aikaan Zimbabwe/Weimarin Saksa skenaario. Markkinat diskonttaavat jatkuvasti riskiä eteenpäin, joten yritykset monetisoida velkoja johtavat korkojen nousuun ja lopulta vararikkoon.

Joo, ei kai sitä loputtomiin ole tarkoituskaan jatkaa. Ja kuinka paljon ne korot sitten lopulta ovat nousseet? Tasapainottaako tämä niiden lisääntyneiden dollareiden määrän? Tuotantokapasiteettia ei kuitenkaan ole tuhottu, joten ei tässä nyt ihan Zimbabwe / Weimar -akselille olla menossa.
 
sivis;2967920 begin_of_the_skype_highlighting**************2967920******end_of_the_skype_highlighting sanoi:
Ongelmanahan ovat nimenomaan nuo säästöjen määrät kun niitä ei ole. Jengillä on (ainakin jenkeissä) asuntolainaa, autolainaa ja neljä luottokorttia tappiin vedettynä. Siinä tilanteessa kun tulee kenkää, niin lainat defaultataan ainakin ja kulutus pysähtyy samalla tavoin. Ja kapitalistinen järjestelmä ei toimi (tekisi mieli sanoa päivääkään), jos raha ei liiku.

Olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, että yksityisen sektorin velkaantumisaste on sietämättömällä tasolla. Valtion velka on vähän eri juttu, koska valtiolla ei ole eliniänodotetta. Mutta jos ihmisten velkamäärä alkaa olla sitä luokkaa, ettei sitä yhden ihmiselämän aikana saa maksettua, niin jotain on perseellään. Ongelmahan liittyy varmasti tuohon keskuspankkijärjestelmään, eli lainahanoja ei ole vedetty kireälle silloin kun olisi pitänyt. Eikä ole eka kerta. Tämä tukisi mielestäni tuon itävaltalaisen mallin käyttöönottoa, mutta toisaalta monet taloustietelijät ovat kritisoineet itävaltalaista mallia siitä, ettei se olisi käytännössä toimiva. Tiedä sitten.

Toisaalta tämä liittyy myös siihen, etteivät reaalipalkat ole länsimaissa nousseet. Kulutusta on kuitenkin haluttu, joten lainanantoon ja -ottoon on rohkaistu.

Velkojen defaulttaaminen ja tappioiden pakottaminen lainoja otteneille todennäköisesti tappaisi kaikki isot finanssitalot sukupuuttoon maailmasta ja aiheuttasi sellaisen laman, että 30-luku tuntuisi piknikiltä. En usko, että kukaan poliitikko uskaltaa tehdä asialla mitään ennenkuin valtioiden velanottokyky katkeaa. Kunhan Saksat ja muut valtiot ovat kärvistelleet vähäsen aikaa taas taantumassa niin alkaa taas elvytys kiinnostaa.

Itävaltalainen taloustiede tuskin on ihan heti nousemassa taloustieteen mainstreamiin kun se on lähtökohtaisesti kovin suurpiirteistä, eikä pidä sisällään hienoa matikkaa niinkuin monetarismi. Itävaltalainen taloustiede antaa lähinnä sinnepäin olevia ennustuksia eikä sen itsensä mukaan voida asioita tarkemmin tietääkään.

Velkaantuminen on tosiaan peittänyt sitä faktaa, että länsimaisten ihmisten toimeentulo on tippunut tuottavien töiden lipuessa ulos maasta.

sivis;2967920 begin_of_the_skype_highlighting 2967920 end_of_the_skype_highlighting sanoi:
Tarkoitin, että velkadeflaation jyllätessä kukaan ei selvityisi veloistaan. Houkuttelevaa tässä itävaltalaisessa (?) mallissa on nimenomaan se, että se karsisi tuota spekulointia. Lisäksi tuotot ohjautuisivat sinne missä työtä ja tuotantoa ihan oikeasti tapahtuu.

Olen oikeastaan ihmetellyt, että miksi Vihreät eivät ole ottaneet itävaltalaista taloustiedettä "omakseen". Sen käyttöönottohan nimenomaan johtaisi degrowthiin, koska luotonlaajennus ei olisi mahdollista ja näin ollen talouskasvu olisi hitaampaa eikä ylituotantoa/-tarjontaa ehkä tapahtuisi siinä määrin kuin nyt. Käsittääkseni itävaltalainen taloustiede jopa hyväksyisi jonkinlaisen sosiaaliturvajärjestelmän (s.66-67):

Arvelen kyllä tietäväni miksi Vihreät eivät tuota ole omakseen ottaneet, mutta kukin päätelköön itse.

Yövartijavaltion kanssa on paha jakaa rahaa mihinkään naminami-ilmastohumppaan :D

sivis;2967920 begin_of_the_skype_highlighting 2967920 end_of_the_skype_highlighting sanoi:
Joo, ei kai sitä loputtomiin ole tarkoituskaan jatkaa. Ja kuinka paljon ne korot sitten lopulta ovat nousseet? Tasapainottaako tämä niiden lisääntyneiden dollareiden määrän? Tuotantokapasiteettia ei kuitenkaan ole tuhottu, joten ei tässä nyt ihan Zimbabwe / Weimar -akselille olla menossa.

Korkojen nousu rauhottui muistaakseni silloin kun Bernanke lopetti QE:n (Tompalla oli muistaakseni aika hyvä postaus ja kuvaajia tässä ketkussa jonku vuoden takaa). Ei nyt tosiaan olla Weimarin tiellä vielä, mutta bondimarkkinat kyllä rankaisevat ankarasti kusetusyrityksistä. Ei ole ilmaista lounasta.
 
Velkojen defaulttaaminen ja tappioiden pakottaminen lainoja otteneille todennäköisesti tappaisi kaikki isot finanssitalot sukupuuttoon maailmasta ja aiheuttasi sellaisen laman, että 30-luku tuntuisi piknikiltä. En usko, että kukaan poliitikko uskaltaa tehdä asialla mitään ennenkuin valtioiden velanottokyky katkeaa. Kunhan Saksat ja muut valtiot ovat kärvistelleet vähäsen aikaa taas taantumassa niin alkaa taas elvytys kiinnostaa.

Muutamia juttuja, joita suosittelen miettimään:

- valuuttajärjestelmien erot (esim. EU:n jäsenmaat vs. esim. jenkkien liittovaltio tai Japani. EU:n jäsenmaiden suhde EKP:hen on vähän samantapainen kuin osavaltioiden suhde FED:iin. Eli ei hyvä. ;))
- Yksityisen velan ja julkisen velan suhde. Ne eivät ole samanlaisia. Kun yksityinen ottaa velkaa, sen sitoumukset ovat jonkun toisen saamisia. Tämä ei luo mitään uusia nettomääräisiä finanssiasetteja. Kun valtio, jolla on oma valutta, ottaa velkaa, se luo yksityiselle sektorille assetin (saamisen) ilman että se luo yksityiselle sektorille vastaavaa sitoumusta. Julkinen velka luo näin ollen nettomääräisen finanssiassetin yksityiselle sektorille. Ja koska valtio luo oman rahansa se voi aina maksaa korkoa näille tileille (yksityisen sektorin tuloa) ja velka itsessään on edelleen yksityisen sektorin assetti. Jos valtiolla on oma valuutta ei valtiolla ole mitään pakkoa tasapainottaa budjettia jollain aikavälillä. Valtion ei tarvitse myöskään antaa markkinoiden sanella sitä korkotasoa, jonka VALTIO ITSE MAKSAA bondeille, koska bondien liikkellelaskeminen on tällaisen valtion (jolla on oma valuutta) vapaaehtoinen teko. Ja kääntöpuolella, esim. EU:n jäsenmaat taas ovat kusessa näiden bondien kanssa, koska ne JOUTUVAT lainaamaan pääomaa markkinoilta, koska niillä ei ole omaa valuuttaa (jonka liikkeellelaskemisella ne voisivat rahoittaa alijäämänsä). Asetelma on ihan sairas: markkinat ja reittausfirmat saavat sanella täysin esimerkiksi Kreikan taloudenpidon.
- Erilaiset taseet. Julkisen ja yksityisen sektorin välinen tase, valtioiden väliset kauppataseet yms. Kahdenkertainen kirjanpito paljastaa sen, että jos jossain on vaje niin jossain on ylijäämä. Sanoit, ettet usko tähän, mutta mielestäni olet väärässä.

Jos valtion valuutta on kelluvien valuuttakurssien järjestelmässä eikä vaihdettavissa mihinkään jalometalliin (esim. USA tai Japani), niin tällainen valtio ei voi joutua PAKOSTI ottamaan velkaa eikä se voi myöskään defaultata velkojaan. Esimerkiksi Japanin julkisen sektorin velka suhteessa BKT:hen on tuplat siitä mitä ns. PIIGS-maissa ja Japanin bondien korkotaso on silti äärimmäisen matala.

chart


Jenkkien korkotasossa en myöskään havainnut mitään "kauheaa", vaikka jenkit ovat lisänneet uuden rahan määrää taloudessa aika helvetisti:
file.png


Esimerkiksi Japanissakin kierrossa olevan rahan lisääminen sai bondeissa hetkellisen nousun aikaiseksi, mutta asiaa pohdittuaan "markkinat" tulivat siihen tulokseen, että ne olivat väärässä ja bondien korkotaso laski huomattavasti alhaisemmalle tasolle. Luottoluokitusten laskeminen pakotti Japanin kuitenkin kiristämään taloudenpitoaan keskellä ns. "balance sheet" -recessionia, joka esti talouden elpymisen 1990-luvulla. Luottoluokitusten palaaminen "oikealle" tasolla päästi Japanin talouden kuitenkin elpymään. Tällöinkin oli kyse länsimaisten reittausfirmojen virheestä. Ja ne taitavat tehdä samat virheet jälleen.

Itävaltalainen taloustiede tuskin on ihan heti nousemassa taloustieteen mainstreamiin kun se on lähtökohtaisesti kovin suurpiirteistä, eikä pidä sisällään hienoa matikkaa niinkuin monetarismi. Itävaltalainen taloustiede antaa lähinnä sinnepäin olevia ennustuksia eikä sen itsensä mukaan voida asioita tarkemmin tietääkään.

Velkaantuminen on tosiaan peittänyt sitä faktaa, että länsimaisten ihmisten toimeentulo on tippunut tuottavien töiden lipuessa ulos maasta.

Tätä kun ajatellaan makrotasolla niin ei siinä varsinaista ongelmaa ole. Johonkin niiden uusien tuottajamaiden täytyy myydä ne kamat ja usein ne kotimarkkinat eivät riitä tyydyttämään kysyntää esimerkiksi puutteellisen ostovoiman takia. Ja vaikka riittäisikin, niin suuremmat tuotot saadaan sillä, että myös muiden maiden kansalaiset ovat ostovoimaisia. Ei tämä ole mitään nollasummapeliä, luulisi merkantilismin jo opettaneen sen. Tämä myös vinkkinä Crusaderille toiseen threadiin, joka on jatkuvasti huolissaan valtioiden kilpailukyvystä. Kilpailukyky on loppuen lopuksi täysin merkityksetön käsite, kunhan ajattelee tarpeeksi pitkään vaihtotaseiden alijäämiä ja ylijäämiä sekä sitä mikä vaikutus yhteen maahan (jolla on vaihtotaseen ylijäämä) olisi sillä, että se valtio jolla on ollut vaihtotaseen alijäämä, katoaakin kartalta. Mihis sitte myydään?

Eli liian pitkään kasvua ei voida hakea sillä vientivetoisella strategialla, varsinkin jos kyseessä on Kiinan kokoinen talous, koska se kuormittaa muita maita eikä tämä ole myöskään Kiinan etu. Näin ollen kun tullaan lyhyelle tai keskipitkälle aikavälille, niin sillä valtion kilpailukyvyllä on väliä. Tästä syystä Kreikka on kusessa, koska se ei voi devalvoida valuutan ulkoista arvoa ja luoda tätä kautta "kilpailukykyä".

Korkojen nousu rauhottui muistaakseni silloin kun Bernanke lopetti QE:n (Tompalla oli muistaakseni aika hyvä postaus ja kuvaajia tässä ketkussa jonku vuoden takaa). Ei nyt tosiaan olla Weimarin tiellä vielä, mutta bondimarkkinat kyllä rankaisevat ankarasti kusetusyrityksistä. Ei ole ilmaista lounasta.

Tähän kirjoitinkin jo aikaisemmin.

My brain hurts.
 
sivis;2969099 begin_of_the_skype_highlighting**************2969099******end_of_the_skype_highlighting sanoi:
Muutamia juttuja, joita suosittelen miettimään:...

En jaksa alkaa siirtää tageja pitkin ja poikin, koetan nyt pysyä lyhyen ytimekkäänä.

Valtion velka on samanlaista kuin vaikka Nokian velka, ainoastaan luoton määrä on isompi valtiolla. Valtiot voivat painaa rahaa, mutta jostain syystä kaikissa länsimaissa on itsenäinen keskuspankki, joka päättää poliitikoista riippumatta (näin ei tapahdu oikeasti, mutta pitäisi) vallitsevan korkotason ja sitä kautta rahan määrän taloudessa.
Valtion on pakko maksaa bondeista sen verran korkoa kuin markkinat haluavat, toinen vaihtoehto on velkojen monetisointi eli painetaan uutta rahaa, jolla ostetaan velkoja. Tämä toiminta tarpeeksi pitkälle vietynä johti Weimarin Saksan tuhoon ja on aiheuttanut hyperinflaatiota pitkin historiaa, eli kun velan määrä kasvaa tietyn pisteen yli niin pelkät korkomenot muuttuvat niin haastavaksi, että niistä selvitään rahaa painamalla mikä kasvattaa korkoja ja sitten noidankehä onkin valmis. Rahamäärän kasvattaminen perinteisesti tunkemalla pankit täyteen rahaa ei kuitenkaan välttämättä aiheuta mitään inflaatiota kun pankit eivät halua lainata tuota rahaa eteenpäin.
Ylijäämä jossakin tarkoittaa alijäämää jossakin, noh ainoastaan siinä tapauksessa, että toisen tuotanto riippuu toisen kyvystä ostaa tuotteita. Tuotanto luo aina kysyntää, supply creates demand. Rahan sijaan voisimme käydä ihan kylmää tuote tuotteesta vaihtokauppaa, raha vain helpottaa tätä suuresti. Toisen jatkuva velkaantuminen tarkoittaa, että jossakin vaiheessa viimeistään korkomenot ylittävät tulot, jolloin musiikki loppuu ja jollakin ei ole tuolia. Ylijäämä-Alijäämä kikkailu ei ole muutakuin tietyllä ajanjaksolla toimiva yhtälö, joka nojaa vanhalle kunno "Greatest Fool" teorialle.
 
Tämä myös vinkkinä Crusaderille toiseen threadiin, joka on jatkuvasti huolissaan valtioiden kilpailukyvystä.

Aika kovalla itseluottamuksella oletat että luen täältä jokaisen postauksesi :) Satuin kuitenkin vilkaisemaan, ja sanon että en ole huolissani valtioiden kilpailukyvystä. Olen huolissani siitä, että köyhien valtioiden ei anneta hyödyntää mahdollisesti suurinta kilpailutekijäänsä, eli sitä että siellä tehdään halvemmalla ja ollaan toisinaan kiitollisia siitä että niitä töitä saatiin. Olen huolissani siitä että globaalia oikeudenmukaisuutta ei nähtävästi edes pyritä toteuttamaan muutakuin palopuhetasolla.
 
En jaksa alkaa siirtää tageja pitkin ja poikin, koetan nyt pysyä lyhyen ytimekkäänä.

Valtion velka on samanlaista kuin vaikka Nokian velka, ainoastaan luoton määrä on isompi valtiolla. Valtiot voivat painaa rahaa, mutta jostain syystä kaikissa länsimaissa on itsenäinen keskuspankki, joka päättää poliitikoista riippumatta (näin ei tapahdu oikeasti, mutta pitäisi) vallitsevan korkotason ja sitä kautta rahan määrän taloudessa.

Valtion on pakko maksaa bondeista sen verran korkoa kuin markkinat haluavat, toinen vaihtoehto on velkojen monetisointi eli painetaan uutta rahaa, jolla ostetaan velkoja. Tämä toiminta tarpeeksi pitkälle vietynä johti Weimarin Saksan tuhoon ja on aiheuttanut hyperinflaatiota pitkin historiaa, eli kun velan määrä kasvaa tietyn pisteen yli niin pelkät korkomenot muuttuvat niin haastavaksi, että niistä selvitään rahaa painamalla mikä kasvattaa korkoja ja sitten noidankehä onkin valmis. Rahamäärän kasvattaminen perinteisesti tunkemalla pankit täyteen rahaa ei kuitenkaan välttämättä aiheuta mitään inflaatiota kun pankit eivät halua lainata tuota rahaa eteenpäin.

Ei ole. Lähtökohta: Taantumassa/lamassa yksityisen sektorin deleverointi täytyy paikata julkisen sektorin velkaantumisella ellei vaihtotase muutu ylijäämäiseksi. Pitää erotella kaksi asiaa: kansallisvaltioiden keskuspankit ja esimerkiksi Euroopan keskuspankki. EU-mailla ei ole enää kansallisia keskuspankkeja (tai no on, mutta niiden funktio on todelliseen kansalliseen keskuspankkiin verrattuna minimaalinen). Valtio, jolla on oma keskuspankki, velkaantuu omassa valuutassaan. EU-maat velkaantuvat vieraassa valuutassa. Tässä on ratkaiseva ero, koska jälkimmäinen ei voi omasta päätöksestään monetisoida velkojaan tai alentaa valuutan ulkoista arvoa.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa liittovaltion tuhlaamiselle ei periaatteessa ole mitään rajoja, jos FED ostaa avomarkkinaoperaation kautta Yhdysvaltain joukkovelkakirjoja (eli monetisoi velkojaan, kuten sanoit). Yhdysvallat velkaantuu tällöin OMASSA valuutassaan. Se ei ole velkaa millekään markkinoille tällöin (toki sillä voi olla myös bondeja, jotka ovat "markkinoiden" omistuksessa).

Koska yksityinen sektori kuitenkin deleveroi samaan aikaan ei inflaatiopaineita ole. Rahoitusmarkkinat eivät hermostu vajeista tai julkisesta velasta, mutta korot ja varsinkin inflaatio niitä kiinnostavat. Kuten sanottua, yksityisen sektorin velkaa tuhoutuu, joten inflaatiopainetta ei ole, vaikka liittovaltio juoksuttaa vajeita ja muuttaa FED:n avulla pankkitilien elektronisia saldoja ylöspäin.

Täällä todetaan sama:
Yields there [the US and UK] will be determined by the outlook for interest rates and inflation. The latter will be particularly important when policy rates are close to zero. Also, the fact that private sector borrowing has been contracting at a faster rate than budget deficits have been growing adds downward pressure to inflation.

Ratkaiseva ero taas esimerkiksi Zimbabween ja Weimariin on se, että tuotantokapasiteetille ei ole nyt tapahtunut yhtään mitään. Hinnat nousivat Zimbabwessa ja Weimarissa yksinkertaisesti siksi, että tuotantokapasiteetti oli tuhottu. Zimbabwessa maataloustuotteiden tarjonta romahti paikallisen "isojaon" tuloksena ja Weimarin aikaan Ruhrin teollisuusalue vallattiin vieraan vallan toimesta (ja muistaakseni taidettiin jotain tuhotakin). Tässäkin tapauksessa tuotantokapasiteetti romahti. Tässä nykyisessä finanssikriisissä tuotantokapasiteetille ei ole tapahtunut yhtään mitään. Mitään ei ole tuhottu. Tämä kriisi on olemassa ainoastaan ns. "balance sheet" -recessionina.

Ylijäämä jossakin tarkoittaa alijäämää jossakin, noh ainoastaan siinä tapauksessa, että toisen tuotanto riippuu toisen kyvystä ostaa tuotteita. Tuotanto luo aina kysyntää, supply creates demand. Rahan sijaan voisimme käydä ihan kylmää tuote tuotteesta vaihtokauppaa, raha vain helpottaa tätä suuresti. Toisen jatkuva velkaantuminen tarkoittaa, että jossakin vaiheessa viimeistään korkomenot ylittävät tulot, jolloin musiikki loppuu ja jollakin ei ole tuolia. Ylijäämä-Alijäämä kikkailu ei ole muutakuin tietyllä ajanjaksolla toimiva yhtälö, joka nojaa vanhalle kunno "Greatest Fool" teorialle.

Aivan, mutta pointti onkin se, mihin viittasin Marxilla, että jos kauppa olisi hyödyke-hyödykkeeseen, ei se mahdollistaisi rahan hamstraamista. Käytännössä tämä nykytilanne johtuu monilta osin Kiinan puutteellisesta kulutuskysynnästä, Kiinan liian korkeasta säästämisasteesta ja renminbin keinotekoisen alhaisesta arvosta, joka osittain vaikuttaa siihen, että Kiinalla on vaihtotaseen ylijäämä. Kiina tuottaa tavaraa muihin maihin, mutta Kiina ei kuluta muiden maiden tuotteita, vaan säästää. Ja Kiinan liian korkea säästämisaste johtuu siitä ettei siellä ole mitään sosiaaliturvajärjestelmää, jonka vuoksi kaikki säästävät "pahan päivän varalle". Talous ei toimi näin. Ei se ole myöskään Kiinan edun mukaista pitkällä tähtäimellä, että asetelma on näin kierotounut. Siellä tulisi hyvin äkkiä suru puseroon, jos länsimaiden kulutuskysyntä katoaisi. Onko se sitten ollut länsimaiden kansalaisilta vastuutonta kuluttaa velaksi ja toisaalta Kiinalta vastuutonta olla avaamatta talouttaan ja kuluttamasta säästöjään? On.
 
Kaivoin vanhat Vinho Tinton postaukset huvikseni:

Jos keskuspankki printtaa rahaa, niin se tarkalleen ottaen tekee nimenomaan sitä eli pyörittää painokoneita ylikierroksilla. Ja raha voi ainakin teoriassa päätyä markkinoille montaa kautta, esim. USA.ssa FED voisi hyvin vain antaa printtaamansa rahan valtiolle, joka voisi sitten käyttää sen haluamiinsa projekteihin tai tukiaisiin. Käytännössä yleisin tapa on silti yllä mainittujen avomarkkinaoperaatioiden kautta, sillä vaikka ensi kädessä avomarkkinaoperaatiot vaikuttavat pankkien keskuspankin reservisaldoihin, täytyy keskuspankin tarvittaessa maksaa rehellinen käteinen pankeille, jos niiden reservit paisuvat ylisuuriksi. Tässä tapauksessa raha päätyy järjestelmään siis pankkien kautta. Toisaalta ymmärtääkseni viime kuukausina FED on käyttänyt printtaamaansa rahaa myös ihan suoraan mitä moninaisimpien arvopaperien ostoon (ei pelkästään pankkien hallussa olevien), jolloin raha siirtyy markkinoille näissä transaktioissa.

Printtaaminen ei tosiaan välttämättä johda inflaation kasvuun, esim. Japani koetti tätä huonolla menestyksellä katkaistakseen deflaatiokierteensa (muistaakseni Japani aloitti massiivisen painamisen 2000-luvun alussa).

Suurin syy lienee siinä, että inflaatio syntyy vain silloin kuin "suurempi määrä rahaa tavoittelee entistä määrää tavaroita ja palveluita". Vaikka käteisen rahan määrä kansantaloudessa (käytännössä pankkijärjestelmässä) kasvaisi printtaamisen seurauksena, pankit eivät välttämättä halua tai uskalla lisätä luotonantoaan jolloin uusi printattu raha ei lähde "kiertämään". Tällainen tilanne oli ainakin Pohjoismaissa viime syksynä, kun juttelin erään Suomen pankin johtajan kanssa, joka selitti, että pohjoismaiset pankit hamstraavat hirveitä summia keskuspankin tileille sen sijaan että koettaisivat tehdä minkäänlaista liiketoimintaa rahalla. Ja vaikka pankit laittaisivatkin rahaa liikkeelle, ihmiset voivat silti päättää hamstrata käteistä tyynyn alle, koska deflatorisessa ympäristössä sen voi olettaa olevan arvokkaampaa huomenna.

Eli jotta inflaatiota syntyisi, rahaa pitää olla ensinnäkin enemmän ja sen täytyy myös "liikkua" kansantaloudessa. Olet oikeassa siinä, että esim. USA:n tämän hetken painamisen inflatoriset seuraukset voivat hyvinkin tulla näkyviin viiveella, jos raha lähtisi jossain vaiheessa kunnolla kiertämään. Samoin vaikutukset dollarin kurssiin voivat tulla viiveella. Kuten aikaisemmin mainitsin, keskuspankilla olisi oiva keino nopeasti reagoida, jos inflaatio lähtisi holtittomaan nousuun nostamalla pankkien vähimmäisvarantovaatimuksia, mutta tämän tapahtuminen taitaa olla toiveajattelua...

Vastaavasti Argentiinan kaltaisessa hyperinflaatiotilanteessa keskuspankin on enää lähes mahdotonta hallita tilannetta perinteisin rahapolitiikan keinoin. Jos usko valuuttaan on romahtanut täysin ja se menettää arvoaan kymmeniä prosentteja päivässä, voi kierrettä olla todella vaikea katkaista muutoin kun koko valuutan uusimalla.

Se mitä Vinho ei eksplisiittisesti huomioinut on se, että tällä hetkellä yksityinen sektori deleveroi, joten inflaatiota ei synny. Tai voihan sen ajatella niin, että yksityisellä sektorilla jyllää deflaatio ja julkinen sektori inflatoi samaan aikaan. Näin siis Yhdysvalloissa (ja vissiin briteissä).

Olisi mielenkiintoista kuulla Vinhon mietteitä nykytilanteesta. Ja mitä tulee Argentiinaan, Argentiinan valuutta ei ollut kelluva, vaan sillä oli kiinteä vaihtokurssi Yhdysvaltain dollariin. Ongelmia oli varmasti lukuisia, mutta mokat nimenomaan tuon Currency Boardin toimesta olivat ratkaisevia. Näistä (Argentiinasta, Zimbabwesta ja Weimarista) on kuitenkin tullut tällaisia natsikorttiin tai kommunistikorttiin verrattavissa olevia asioita, joilla yritetään kertalaakilla delegitimoida kaikki julkisen sektorin puuttumiset rahatalouteen.
 
sivis;2969420 begin_of_the_skype_highlighting**************2969420******end_of_the_skype_highlighting sanoi:
Ei ole. Lähtökohta: Taantumassa/lamassa yksityisen sektorin deleverointi täytyy paikata julkisen sektorin velkaantumisella ellei vaihtotase muutu ylijäämäiseksi. Pitää erotella kaksi asiaa: kansallisvaltioiden keskuspankit ja esimerkiksi Euroopan keskuspankki. EU-mailla ei ole enää kansallisia keskuspankkeja (tai no on, mutta niiden funktio on todelliseen kansalliseen keskuspankkiin verrattuna minimaalinen). Valtio, jolla on oma keskuspankki, velkaantuu omassa valuutassaan. EU-maat velkaantuvat vieraassa valuutassa. Tässä on ratkaiseva ero, koska jälkimmäinen ei voi omasta päätöksestään monetisoida velkojaan tai alentaa valuutan ulkoista arvoa.

Ero on lähinnä, että euro on tässä suhteessa aidompi valuutta, koska euro pakottaa vastuullisuutta valtioille kun ne eivät voi luottaa siihen, että Trichet monetisoi heidän tuhlauksensa. En tosin löisi vetoa tästäkään.

sivis;2969420 begin_of_the_skype_highlighting 2969420 end_of_the_skype_highlighting sanoi:
Esimerkiksi Yhdysvalloissa liittovaltion tuhlaamiselle ei periaatteessa ole mitään rajoja, jos FED ostaa avomarkkinaoperaation kautta Yhdysvaltain joukkovelkakirjoja (eli monetisoi velkojaan, kuten sanoit). Yhdysvallat velkaantuu tällöin OMASSA valuutassaan. Se ei ole velkaa millekään markkinoille tällöin (toki sillä voi olla myös bondeja, jotka ovat "markkinoiden" omistuksessa).

Koska yksityinen sektori kuitenkin deleveroi samaan aikaan ei inflaatiopaineita ole. Rahoitusmarkkinat eivät hermostu vajeista tai julkisesta velasta, mutta korot ja varsinkin inflaatio niitä kiinnostavat. Kuten sanottua, yksityisen sektorin velkaa tuhoutuu, joten inflaatiopainetta ei ole, vaikka liittovaltio juoksuttaa vajeita ja muuttaa FED:n avulla pankkitilien elektronisia saldoja ylöspäin.

Onhan USA velkaa markkinoille, vapailta markkinoilta USA:n velatkin on lainattu. USA voi koettaa kusettaa sijoittajia antamalla aitoa ostovoimaa vastaan printattuja paperilappusia ja tämä toimiikin jonkin aikaa kunnes joko luottamus menee tai yksityinen sektori alkaa taas velkaantua lisää, vai miksi Bernanke muuten puhuisi exit-strategiasta, millä hän vetäisi ylimääräisen likviditeetin pois markkinoilta (=imee rahat takaisin ennenkuin ne alkavat taas lainautua ja monistua uudestaan FRB-systeemissä).

sivis;2969420 begin_of_the_skype_highlighting 2969420 end_of_the_skype_highlighting sanoi:
Ratkaiseva ero taas esimerkiksi Zimbabween ja Weimariin on se, että tuotantokapasiteetille ei ole nyt tapahtunut yhtään mitään. Hinnat nousivat Zimbabwessa ja Weimarissa yksinkertaisesti siksi, että tuotantokapasiteetti oli tuhottu. Zimbabwessa maataloustuotteiden tarjonta romahti paikallisen "isojaon" tuloksena ja Weimarin aikaan Ruhrin teollisuusalue vallattiin vieraan vallan toimesta (ja muistaakseni taidettiin jotain tuhotakin). Tässäkin tapauksessa tuotantokapasiteetti romahti. Tässä nykyisessä finanssikriisissä tuotantokapasiteetille ei ole tapahtunut yhtään mitään. Mitään ei ole tuhottu. Tämä kriisi on olemassa ainoastaan ns. "balance sheet" -recessionina.

Kyllähän rahan määrällä taloudessa on merkitystä. Alunperin inflaatio tarkoitti rahan määrän lisäystä, eikä yleistä hintojen nousua. Raha tavoittelee tavaroita ja palveluita taloudessa. Eli kun lisätään rahan määrää taloudessa ja nuo pysyvät samana niin hintataso alkaa nousta ja toisinpäin. Tuotantokapasiteetin romahtaminen vaikuttaa nostavasti yleiseen hintatasoon, mutta samoin rahamäärän kasvu. Miksei USA sitten suoraan printtaa ja siirrä vaikka miljoonaan dollaria jokaisen jenkin tilille? Köyhyysongelma olisi ratkaistu for good.

sivis;2969420 begin_of_the_skype_highlighting 2969420 end_of_the_skype_highlighting sanoi:
Aivan, mutta pointti onkin se, mihin viittasin Marxilla, että jos kauppa olisi hyödyke-hyödykkeeseen, ei se mahdollistaisi rahan hamstraamista. Käytännössä tämä nykytilanne johtuu monilta osin Kiinan puutteellisesta kulutuskysynnästä, Kiinan liian korkeasta säästämisasteesta ja renminbin keinotekoisen alhaisesta arvosta, joka osittain vaikuttaa siihen, että Kiinalla on vaihtotaseen ylijäämä. Kiina tuottaa tavaraa muihin maihin, mutta Kiina ei kuluta muiden maiden tuotteita, vaan säästää. Ja Kiinan liian korkea säästämisaste johtuu siitä ettei siellä ole mitään sosiaaliturvajärjestelmää, jonka vuoksi kaikki säästävät "pahan päivän varalle". Talous ei toimi näin. Ei se ole myöskään Kiinan edun mukaista pitkällä tähtäimellä, että asetelma on näin kierotounut. Siellä tulisi hyvin äkkiä suru puseroon, jos länsimaiden kulutuskysyntä katoaisi. Onko se sitten ollut länsimaiden kansalaisilta vastuutonta kuluttaa velaksi ja toisaalta Kiinalta vastuutonta olla avaamatta talouttaan ja kuluttamasta säästöjään? On.

Kiinalaiset säästävät ja alkavat kuluttaa joskus aikanaan. En minä ole vastuussa jos myyjä menee konkkaa kun minä en halua ostaa. Ei ihmisiä voi pakottaa alkaa kuluttamaan, se on moraalitonta.
 
Onhan USA velkaa markkinoille, vapailta markkinoilta USA:n velatkin on lainattu. USA voi koettaa kusettaa sijoittajia antamalla aitoa ostovoimaa vastaan printattuja paperilappusia ja tämä toimiikin jonkin aikaa kunnes joko luottamus menee tai yksityinen sektori alkaa taas velkaantua lisää, vai miksi Bernanke muuten puhuisi exit-strategiasta, millä hän vetäisi ylimääräisen likviditeetin pois markkinoilta (=imee rahat takaisin ennenkuin ne alkavat taas lainautua ja monistua uudestaan FRB-systeemissä).

Totta kai täytyy olla exit-strategia, joka tulee peliin siinä vaiheessa kun yksityisen sektorin sotkut on saatu kuntoon. Tämä ei käsittääkseni ole mikään ongelma. Eikä mielestäni mistään kusetuksesta ole kyse, jos liittovaltio oikeasti käyttää rahat esimerkiksi infran rakentamiseen ynnä muuhun.

Kyllähän rahan määrällä taloudessa on merkitystä. Alunperin inflaatio tarkoitti rahan määrän lisäystä, eikä yleistä hintojen nousua. Raha tavoittelee tavaroita ja palveluita taloudessa. Eli kun lisätään rahan määrää taloudessa ja nuo pysyvät samana niin hintataso alkaa nousta ja toisinpäin. Tuotantokapasiteetin romahtaminen vaikuttaa nostavasti yleiseen hintatasoon, mutta samoin rahamäärän kasvu. Miksei USA sitten suoraan printtaa ja siirrä vaikka miljoonaan dollaria jokaisen jenkin tilille? Köyhyysongelma olisi ratkaistu for good.
Toivottavasti en ole missään vaiheessa väittänyt, etteikö rahan määrällä ole vaikutusta. Mistään hyperinflaatiosta ei kuitenkaan tarvitse puhua, koska tuotantokapasiteetti ei ole Yhdysvalloissa romahtanut. Lisäksi inflaatiopaineita ei ole, koska yksityinen sektori deleveroi samaan aikaan.

Kiinalaiset säästävät ja alkavat kuluttaa joskus aikanaan. En minä ole vastuussa jos myyjä menee konkkaa kun minä en halua ostaa. Ei ihmisiä voi pakottaa alkaa kuluttamaan, se on moraalitonta.

Pointti oli, että kiinalaiset kyllä todennäköisesti kuluttaisivat jos voisivat. Mutta kun eivät voi, koska sosiaaliturvajärjestelmää ei ole. Ja tämä on kaikkien kannalta huono asia.
 
Alkaa olla sigumateriaalia jo :)

Jos kaikki haluavat samaan aikaan myydä omia (itse valmistamiaan) hyödykkeitä, mutta samanaikaisesti eivät halua/voi ostaa mitään hyödykkeitä (koska säästävät "pahan päivän" varalle), niin on selvää, että ongelmia tulee. Kaikki eivät voi säästää samaan aikaan.
 
Jos kaikki haluavat samaan aikaan myydä omia (itse valmistamiaan) hyödykkeitä, mutta samanaikaisesti eivät halua/voi ostaa mitään hyödykkeitä (koska säästävät "pahan päivän" varalle), niin on selvää, että ongelmia tulee. Kaikki eivät voi säästää samaan aikaan.

Tilanne paranee varmaan oleellisesti sillä, että osa kansa saadaan vieroitettua työnteosta ja siirrettyä kulutuspuolen hommiin. "Hei, jos jäät kotiin niin maksan sinulle siitä jotta voit ostaa minulta jotain."

Samalla saadaan kyllä tehokkaasti alasajettua koko halpatuotanto (lue: Kiinan tuotanto), joten eipä taida olla varastoista ongelmaa siinäkään mielessä tuon jälkeen.
 
Tilanne paranee varmaan oleellisesti sillä, että osa kansa saadaan vieroitettua työnteosta ja siirrettyä kulutuspuolen hommiin. "Hei, jos jäät kotiin niin maksan sinulle siitä jotta voit ostaa minulta jotain."

Samalla saadaan kyllä tehokkaasti alasajettua koko halpatuotanto (lue: Kiinan tuotanto), joten eipä taida olla varastoista ongelmaa siinäkään mielessä tuon jälkeen.

En voi sille mitään, että sun käsitys sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta on mitä on.

Staattinen kustannuslaskelma ei sitä paitsi kerro koko totuutta, sillä perusturva näkyy dynaamisessa tarkastelussa kansantalouden tilinpidossa sekä meno- että tulosarakkeissa. Taattu sosiaaliturva parantaa työn tuottavuutta sekä vahvistaa kansantalouksien kasvua ja kestävyyttä. Köyhät ihmiset tekevät toimeentuloriskejä vähentääkseen ratkaisuja, jotka eivät ole heidän itsensä ja kansantalouden kannalta parhaita mahdollisia, kuten talousnobelistit George Akerlöf, Daniel Kahnemann ja Joseph Stiglitz ovat osoittaneet.

...

Kiina käänsi kurssiaan

Suurin sosiaaliturvan menestystarina on kuitenkin 2000-luvun Kiina: 1980-luvun alun talousuudistusten aikana Kiinan aiemmin kohtuullinen sosiaaliturva oli pääsyt romahtamaan. Kansalaiset oli jätetty oman onnensa varaan. Sittemmin, vuodesta 2003 lähtien Kiina on jälleen laajentanut sosiaaliturvaansa niin, että esimerkiksi sairausvakuutuksen piiriin kuuluvien kansalaisten osuus oli noussut 15 prosentista 85 prosenttiin vuonna 2008 ja nousee edelleen. Myös kansaneläkkeen, äitiysavustusten ja työtapaturmakorvausten
saajien määrät ovat kasvaneet huomattavasti.

Köyhyyden ja haavoittuvuuden vähentämisen lisäksi sosiaaliturvan laajentamisella on Kiinassa suuri talouspoliittinen merkitys. Länsimaisen kulutuskysynnän heikentyessä Kiinan hallitus on nähnyt tarpeelliseksi kierrättää sosiaaliturvan kautta rahaa tavallisten kiinalaisten taskuihin ja lisätä näin kiinalaisten tuotteiden kysyntää.

Kiinan uudistuksista hyötyy koko maailma. Kuten talousnobelisti Joseph Stiglitz on sanonut John Maynard Keynesiä mukaillen: tie ulos nykyisestä talouslamasta kulkee kokonaiskysynnän kasvattamisen kautta. Kiinalaisten vaurastuessa kasvaa myös suomalaisten ja muiden teollisuusmaiden tuotteiden kysyntä Kiinan markkinoilla ILO:n motto ”Köyhyys yhtäällä on uhka hyvinvoinnille kaikkialla” on hyvä ohjenuora myös Suomen kehityspolitiikalle, jonka perustehtäväksi hallituksemme on antanut ohjata maailmaa ”kohti oikeudenmukaista ja kestävää ihmiskuntapolitiikkaa”.

Oikeudenmukaisuus ja kestävyys kuuluvat erottamattomasti yhteen. Mikä ei ole reilua, ei voi olla kestävääkään. Sosiaaliturva on siis ihmisoikeus. Se on myös yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen edellytys. Sitoutumalla globaalin perusturvan tarjoamiseen kaikille voimme saavuttaa YK:n vuosituhattavoitteet, liennyttää turvallisuusuhkia ja avata globaalien ilmasto- ja kauppaneuvottelujen umpisolmuja. Sen sijaan, että kysyisimme, onko maailmalla varaa perusturvaan kaikille ihmisille, on syytä kysyä, onko meillä varaa olla ilman sitä.

http://www.ulkopolitiikka.fi/article/612/

Ja ei, ei kiinnosta tippaakaan väitellä sun kanssa tästä aiheesta. Tiedän tasan tarkkaan mitä mieltä näistä asioista olet, joten antaa olla.
 
En voi sille mitään, että sun käsitys sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta on mitä on.

Siitähän tässä on kyse. Meikäläisen käsitys sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta on mahdollisuuksien tasa-arvo ja jokaiselle ansionsa mukaan. Teikäläisen riistososialismin doktriineihin näköjään kuuluu keskeisinä opinkappaleina a) velkoja otetaan mutta takaisinmaksunkanssa ei niin väliksi b) jokaiselle sama määrä hynää ansaitsi ne tai ei, paitsi jotkin banaanivaltiot saavat rahoittaa toisten valtioiden julkiset sektorit finanssikikkailun seurauksena, jos julkista sektoria ei muuten saada rahoitettua c) aivan sama kuka kaiken maksaa, miten ja koska d) Krugman.

Mutta tosiaan, ei tämä varmaan vääntämällä parane. Ilmeisesti lipastojen marxilaisen taloustieteen kurssitarjontaan pitäisi lisätä kurssi lisäarvon muodostumisesta ja siitä miten tämä talous reaalimaailmassa toimii.
 
Totta kai täytyy olla exit-strategia, joka tulee peliin siinä vaiheessa kun yksityisen sektorin sotkut on saatu kuntoon. Tämä ei käsittääkseni ole mikään ongelma. Eikä mielestäni mistään kusetuksesta ole kyse, jos liittovaltio oikeasti käyttää rahat esimerkiksi infran rakentamiseen ynnä muuhun.

Sijoittamille ei vaan enää sitten kelpaa nykyiset supermatalat korot ja sitten kun velkaa on 300% BKT:sta niin 5% korkomenot ovat jo murhaavat

Toivottavasti en ole missään vaiheessa väittänyt, etteikö rahan määrällä ole vaikutusta. Mistään hyperinflaatiosta ei kuitenkaan tarvitse puhua, koska tuotantokapasiteetti ei ole Yhdysvalloissa romahtanut. Lisäksi inflaatiopaineita ei ole, koska yksityinen sektori deleveroi samaan aikaan.

Ei USA nyt vielä ole lähelläkään hyperinflaatiota, mutta jos nykyinen velkaantumisvauhti jatkuu ja se todennäköisesti jatkuu kun sosiaaliturva ja mut sosiaaliohjelmat alkavat kasvattaa budjettivajetta, vaikka elvytyksestä luovutaan. Lopulta tien looginen päätepiste on maksukyvyttömyys.

Pointti oli, että kiinalaiset kyllä todennäköisesti kuluttaisivat jos voisivat. Mutta kun eivät voi, koska sosiaaliturvajärjestelmää ei ole. Ja tämä on kaikkien kannalta huono asia.

He toimivatkin viisaasti. Mites Suomella oli eläkkeiden kanssa, varoja 100 miljardia ja tulevat vastuut 500 miljardia? Enpä itse odota eläkkeelle pääseväni, joten lienee pakko koettaa tässä 50 vuodessa raapia rahaa säästöön jolla voi sitten elellä vanhana ukkona. Yleisesti sosiaaliturvasta puhuettaessa niin en ideologisista syistä ole kovin innoissani siitä, mutta toisaalta ojaan kuolevat ihmiset eivät myöskään houkuttele, joten jonkinlaisen fiksun perustulo-tyylisen ratkaisun voin kyllä "hyväksyä" (ihan niinkuin meikäläisen hyväksynnällä jotain väliä olisi :D)
 
Siitähän tässä on kyse. Meikäläisen käsitys sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta on mahdollisuuksien tasa-arvo ja jokaiselle ansionsa mukaan. Teikäläisen riistososialismin doktriineihin näköjään kuuluu keskeisinä opinkappaleina a) velkoja otetaan mutta takaisinmaksunkanssa ei niin väliksi b) jokaiselle sama määrä hynää ansaitsi ne tai ei, paitsi jotkin banaanivaltiot saavat rahoittaa toisten valtioiden julkiset sektorit finanssikikkailun seurauksena, jos julkista sektoria ei muuten saada rahoitettua c) aivan sama kuka kaiken maksaa, miten ja koska d) Krugman.

Mutta tosiaan, ei tämä varmaan vääntämällä parane. Ilmeisesti lipastojen marxilaisen taloustieteen kurssitarjontaan pitäisi lisätä kurssi lisäarvon muodostumisesta ja siitä miten tämä talous reaalimaailmassa toimii.

Piekse toki sitä rakentamaasi olkinukkea ihan rauhassa. :D

Sijoittamille ei vaan enää sitten kelpaa nykyiset supermatalat korot ja sitten kun velkaa on 300% BKT:sta niin 5% korkomenot ovat jo murhaavat

Ei USA nyt vielä ole lähelläkään hyperinflaatiota, mutta jos nykyinen velkaantumisvauhti jatkuu ja se todennäköisesti jatkuu kun sosiaaliturva ja mut sosiaaliohjelmat alkavat kasvattaa budjettivajetta, vaikka elvytyksestä luovutaan. Lopulta tien looginen päätepiste on maksukyvyttömyys.

Mikä sen korkojen nousun saa aikaiseksi bondimarkkinoilla USA:n osalta? Japanin debt to gdp -ratio on lähellä 200 prosenttia ja se maksaa ennätysalhaista korkoa bondeille. Näin siksi, että se velkaantuu omassa valuutassaan ja se pystyy AINA maksamaan nämä velat myös pois.

Euroopan osalta tilanne on vaikeampi, koska EMU-maat velkaantuvat vieraassa valuutassa. Kreikan debt to gdp -ratio on jotain 120 prosenttia ja korot jotain 5 prosenttia. Kreikalla defaultin mahdollisuus on siis ihan todellinen, toisin kuin USA:lla, Japanilla tai esim. Iso-Britannialla. Euroalueella tuleekin tapahtumaan jotain suuria mullistuksia lähitulevaisuudessa. Nykytilanne on kestämätön. Yksi ääripää on koko rahaliiton purku ja toinen ääripää on integraatiokehityksen vieminen syvemmälle. Nyt puhutaan siis ihan jenkkitason federalismista.

EDIT:

Mut hei, Saksa tietää miten hommat hoidetaan. :D
 
Mikä sen korkojen nousun saa aikaiseksi bondimarkkinoilla USA:n osalta? Japanin debt to gdp -ratio on lähellä 200 prosenttia ja se maksaa ennätysalhaista korkoa bondeille. Näin siksi, että se velkaantuu omassa valuutassaan ja se pystyy AINA maksamaan nämä velat myös pois.

Euroopan osalta tilanne on vaikeampi, koska EMU-maat velkaantuvat vieraassa valuutassa. Kreikan debt to gdp -ratio on jotain 120 prosenttia ja korot jotain 5 prosenttia. Kreikalla defaultin mahdollisuus on siis ihan todellinen, toisin kuin USA:lla, Japanilla tai esim. Iso-Britannialla. Euroalueella tuleekin tapahtumaan jotain suuria mullistuksia lähitulevaisuudessa. Nykytilanne on kestämätön. Yksi ääripää on koko rahaliiton purku ja toinen ääripää on integraatiokehityksen vieminen syvemmälle. Nyt puhutaan siis ihan jenkkitason federalismista.

EDIT:

Mut hei, Saksa tietää miten hommat hoidetaan. :D

Japani tosiaan voi monetisoida velkansa, ottaen huomioon, että BoJ:n suostuu printtamaan 10 000 miljardia dollaria (tai siis tämän määrän jeneinä) ja syöttää tämän eläkevakuutusyhtiöille, jotka ovat pääasiassa Japanin velkaa ostaneet. Japanin velkahan on liki täysin kotimaisessa omistuksessa, mutta viime aikoina suurimmat Japanin velan omistajat ovat siirtymässä ostamisesta myyntilaidalle ja toisekseen Japanin väestö alkaa ikääntyä ja sitä kautta sen kyky hoitaa velkaa heikkenee jatkuvasti. Japani joutuu kohtaa

Viimeistään ongelmat tulevat silmille kun velanhoitokustannukset kasvavat yhtä suuriksi kuin verotulot. Tässä vaiheessa alijäämä on jo niin rakenteellinen, että siitä ei voi minusta edes päästä eroon ja pienetkin muutokset sijoittajien mielialoissa nostavat velanhoitokuluja.

Kyllähän EU:n jäsenvaltiot voivat monetisoida velkansa, kunhan EKP vain suostuu ostamaan niiden velkoja. EKP ei vaan suostu tuohon. FED ei myöskään muistaakseni saa ostaa liittovaltion huutokaupoista suoraan, mutta se voi kuitenkin ostaa jälkikäteen pankeilta bondeja.
 
Back
Ylös Bottom