"Vuosisadan rahoitusmarkkinakriisi"

Galbraithin "The Great Crash: 1929" on mielenkiintoista luettavaa.

Netistä löytyy pätkiä opuksesta, mutta ei taida löytyä tällä hetkellä kokonaisena.

http://lachlan.bluehaze.com.au/books/galbraith_1929crash.html

http://www.independent.co.uk/news/b...-is-still-essential-reading-today-956710.html

Almost 80 years ago, a financial crisis led directly to an economic catastrophe. The Great Crash 1929 sets out the five routes by which one became the other. Not all have direct parallels today, but some do. All these years later, Galbraith's book is still essential reading.

The bad distribution of income

The most extreme point for income inequality in the US in the 20th century was 1928, thanks to a financial boom that had handed great wealth to the rich with the funds to play the stock market. Worryingly, we were back at just such an extreme in 2006.

In 1928, the richest 5 per cent of the population took in more than a third of all personal income. They averaged less than a quarter for most of the post-war period, but inequality began to rise sharply from the Eighties. In the past two or three years, the top 5 per cent have again made up to 38 per cent of all personal income, according to US data compiled by Emmanuel Saez, economist at the University of California.

Galbraith argued that an economy that relies on the spending of so few people is less stable, more prone to big swings, than one made up of a broader range of people of more modest means. The rich use their money on consumer luxuries or business investment, which can dry up if they lose a lot of money. The 1929 crash hit the rich hardest; the question today is whether they have shared the same amount of the financial pain from the credit crisis, the plunging stock market and the convulsions in the hedge fund industry.

The bad corporate structure

Galbraith calls it "devastation by reverse leverage". He describes a corporate pyramid, with vast holding companies controlling large segments of the utility, railroad and entertainment business. Because dividends from subsidiaries were passed up to corporate holding companies, which relied on them to pay the interest on giant debts, an interruption in those dividends would threaten bankruptcy. To avoid that, holding company executives demanded a lock-down on investment throughout the whole structure, exacerbating the depression.

Today, public companies outside the financial sector have generally been less highly leveraged and have enjoyed a long period of strong cash generation, and conglomerates have been out of stock market fashion for a generation. The same cannot be said of the private sector, newly swollen by the private equity boom and a slew of multi-billion dollar buy-outs. The question will be, if there is an economic downturn, how will private equity owners respond to the demands of bondholders in their highly leveraged companies, and whether they have the wherewithal to keep their companies' investment taps on.

The bad banking structure

"Since the early Thirties, a generation of Americans has been told, sometimes with amusement, sometimes with indignation, often with outrage, of the banking practices of the late Twenties," Galbraith notes, but surprisingly he absolves most bankers of blame. Many lending practices only looked profligate or foolish when the unprecedented severity of the depression became clear. Rather, the economist blames panicking depositors, who saw the life savings of their neighbours wiped out when one bank collapsed and didn't wait around to see the same thing happen to them. In the first six months of 1929, 346 US banks collapsed, and that was just the beginning of a series of bank runs.

It was precisely this that led to the creation of a federal deposit insurance scheme in 1933, guaranteeing most people's savings – a scheme which has so far prevented further banking runs in the US and even managed to oversee the biggest-ever US banking collapse (of Washington Mutual, last month, whose customers were turned over to JPMorgan Chase) without anyone feeling their money was in danger.

So the banking system now is very different, then, to the 1929 era. Whether this time out, Galbraith would so absolve the bankers is unclear. The financial sector had its own version of the corporate pyramid he railed against, and "devastation by reverse leverage" is an apt summation. The sudden reversal of the US housing market and the rising number of mortgage defaults has cascaded up through the financial system, where trillions of dollars of bonds and other derivatives have relied on that underlying income stream for their value. Now we have the lock-down on bank lending, as financial institutions struggle to assess the damage.

The dubious state of the foreign balance

Since the First World War, the US had been a creditor nation, with a trade surplus that it invested by lending to governments abroad. Many of those loans – some of which were long-standing war debts, others of which were simply corrupt loans to cronies – went into default, exacerbating a budget crisis. Today, the US is in the opposite position as a debtor nation.

Poor state of economic intelligence

"To regard the people of any time as particularly obtuse seems vaguely improper," Galbraith says, "yet it seems certain that those who offered economic counsel in the late Twenties and early Thirties were almost uniquely perverse."

It was the Depression that gave rise to Galbraith's beloved Keynesian economics, which argues governments must stimulate demand in response to an economic downturn, not scale back their activities – a response that made matters worse.

The balanced budget was bipartisan doctrine in this Depression era, taxes were raised and spending cut, and the result was that the government helped shrink the economy when it should have been doing the opposite. Republicans pay lip-service to the balanced budget ideal today, and John McCain promised to freeze all government spending in response to the current financial crisis, but he is proposing tax cuts. On the other side, Barack Obama will raise the tax burden on the economy, but has also promised Keynesian-style spending on infrastructure building projects to keep people in work. [Näinhän ei sitten todellisuudessa tapahtunut, vaan bailoutit ja elvytys työnnettiin finanssisektorille suurimmaksi osaksi eikä reaalitalouteen, kuten termi "keynesläisyys" edellyttäisi.]

The monetary authorities are also much more savvy in the US today. Whereas Galbraith berates the Federal Reserve of the Twenties and Thirties for keeping interest rates high to keep the dollar on the gold standard, as a way of keeping inflation under control, today's Fed, under Ben Bernanke – a respected scholar and author on the Great Depression himself – has been spraying money into the financial system and cut interest rates repeatedly. Until Wednesday's co-ordinated cuts, the European Central Bank, with its inflation-only mandate, might have been open to Galbraith's criticism of inflation hawks of the Depression ("They were serving only as the custodians of bad memories"). Not today. For all the parallels, it is different this time. [Mites Roubini sanoikaan: It's never different. It's always the same, but with bigger numbers.]
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Sivis: Kiitoksia mielenkiintoisista linkeistä, eksyin taas pitkästa aikaa tänne ja ihan hauskaa (tai pelottavaa) luettavaa.

Nykyään mulla on hirveän vähän aikaa enää lukea mitään sivistävää, mutta sen sijaan ihan mukava eturivin paikka seurata Suomen reaalitalouden ja vientiteollisuuden tilanteen kehittymistä. Tällä perusteella mun on ihan käsittämättömän vaikea käsittää viime vuoden pörssirallia, sillä tilauskirjat ammottavat tällä hetkellä alemmalla tasolla kuin vielä kertaakaan syöksyn alettua (poislukien tietyt alat, joissa agressiivisen varastojen tyhjentämisen jälkeen on nähty pientä tilapäistä korjausliikettä) ja lomausten muuttaminen irtisanomisiksi lisääntyy edelleen --> tämä tulee heijastumaan myös kulutuskysyntään tänä vuonna voimakkaammin kuin kukaan tällä hetkellä haluaa myöntää.

Yllättävän synkää on myös julkistalousvetoisilla aloilla, viime syksyn aikana näin huolestuttavia merkkejä siitä, kuinka kunnat nostavat kätensä pystyyn monien periaatteessa välttämättömien investointipäätösten edessä, koska rahaa ei yksinkertaisesti ole. Myös tämä aiheuttaa rekyyliä niillä yksityisillä aloilla, jotka vielä viime vuonna porskuttivat julkisten ostojen avulla.

Johtopäätös: olen ostanut varaston täyteen siemenperunoita ja patruunoita ja varaudun pahimpaan. :)
 
Mielenkiintoisia kysymyksiä, eikä noihin välttämättä ole mitään yksiselitteistä vastausta. Se on kuitenkin selvää, että kun jossain saadaan aikaiseksi säästöjä (esim. mielenterveyspalvelujen tason heikennys) niin jossain kulut nousevat (kouluammuskelut ja pari yksittäistä casea parilta viime vuodelta: joku löi metrossa kirveellä kanssamatkustajaa päähän ja joku puukotti nuorta naista urheilukentällä (tjsp) päästäkseen hoitoon.)

Joskus kuuntelin kahden vartijan keskinäistä keskustelua siitä puuttuisivatko johonkin rikokseen joka tapahtuisi heidän valvonta-alueensa (tjsp, en muista tarkkaa sanamuotoa / osaa terminologiaa) ulkopuolella. Toinen sanoi että puuttuisi asiaan ja toinen sanoi, ettei puuttuisi. Joten tuossa tapauksessa riippuu yksilöstä, että puuttuisivatko asiaan (johon heidän ei toki ole käsittääkseni pakko puuttua, koska ei heitä siihen ole velvoitettu), kun taas poliisin on asiaan pakko puuttua riippumatta siitä onko kyseessä yksityinen vai julkinen tila.

Tämä tuleva lama/katastrofihan on omiaan lisäämään tämän tapaista kehitysta. Otetaan vaikka Suomi 2015 esimerkiksi. Valtion tulot tippuvat ja on pakko kärsiä kuluja jostain tai saada lisää tuloja. Lisätulojen hankkiminen on hankalaa koska talous ei vedä ja veronkiristykset vain luovat lisää painetta systeemiin. Näin ollen on siis pakko karsia kuluja jostain. Suomalaisen poliittisen systeemin tuntien minkäänlainen järkevä, kannustava rakennemuutos ei onnistu, vaan rahaa napsitaan pois koulutuksesta, turvallisuudesta ja terveydenhuollosta. Yleisen turvattomuuden ja pahoinvoinnin lisäännyttyä myös rikokset ja väkivallan teot lisääntyvät, mikä johtaa turvallisuuspalvelujen ja yksityisten hoivapalveliuiden kysynnän lisääntymiseen. Tähän tiestysti on varaa vain varakkaalla vähemmistöllä kansasta, mikä on omiaan nopeuttamaan kansan kahtia jakautumiseen köyhiin ja rikkaisiin. Tämä tarinahan alkoi jo edellisen laman aikana, eikä iso osa tuon ajan "uhreista" ole vieläkään selvinnyt.

Sama kehitys toki näkyy muuallakin yhteiskunnassa. Varakkailla kunnilla on mahdollisuus ylläpitää laadukasta koulutusta ja palokuntaa ja muita palveluita, kun taas köyhät kunnat joutuvat kärsimään kaiken muun paitsi aivan peruspalvelut. Lopulta ajaudutaan toisaalta slummiutumiseen ja sosiaalisten ongelmien kierteeseen, ja toisaalta rikkaiden hyvinvointiin vartijoiden ja muurien eristämissä taajamissa.

Synkkää tulevaisuuden visiointia. Voikohan tälläistä kehitystä pysäyttää ja mitä se vaatii?
 
Sivis: Kiitoksia mielenkiintoisista linkeistä, eksyin taas pitkästa aikaa tänne ja ihan hauskaa (tai pelottavaa) luettavaa.

Nykyään mulla on hirveän vähän aikaa enää lukea mitään sivistävää, mutta sen sijaan ihan mukava eturivin paikka seurata Suomen reaalitalouden ja vientiteollisuuden tilanteen kehittymistä. Tällä perusteella mun on ihan käsittämättömän vaikea käsittää viime vuoden pörssirallia, sillä tilauskirjat ammottavat tällä hetkellä alemmalla tasolla kuin vielä kertaakaan syöksyn alettua (poislukien tietyt alat, joissa agressiivisen varastojen tyhjentämisen jälkeen on nähty pientä tilapäistä korjausliikettä) ja lomausten muuttaminen irtisanomisiksi lisääntyy edelleen --> tämä tulee heijastumaan myös kulutuskysyntään tänä vuonna voimakkaammin kuin kukaan tällä hetkellä haluaa myöntää.

Yllättävän synkää on myös julkistalousvetoisilla aloilla, viime syksyn aikana näin huolestuttavia merkkejä siitä, kuinka kunnat nostavat kätensä pystyyn monien periaatteessa välttämättömien investointipäätösten edessä, koska rahaa ei yksinkertaisesti ole. Myös tämä aiheuttaa rekyyliä niillä yksityisillä aloilla, jotka vielä viime vuonna porskuttivat julkisten ostojen avulla.

Johtopäätös: olen ostanut varaston täyteen siemenperunoita ja patruunoita ja varaudun pahimpaan. :)

Ok, mielenkiintoista kuulla "suoraan hevosen suusta" miltä viennin tilanne näyttää. Tuntuu vähän siltä, että koko finanssikriisin ja taantuman yhteydessä on ollut sellainen yleismeininki, että "taputellaan sitä vähän" (taloutta) niin kyllä se siitä. Fakta taitaa olla, että "ei se siitä".

Venäjän vientihän on vissiin hyytynyt pahimmin, mutta osaatko sanoa tarkemmin, että miltä vientinäkymät näyttävät kauemmaksi itään päin (esim. Kiina ja Intia)?

Tämä tuleva lama/katastrofihan on omiaan lisäämään tämän tapaista kehitysta. Otetaan vaikka Suomi 2015 esimerkiksi. Valtion tulot tippuvat ja on pakko kärsiä kuluja jostain tai saada lisää tuloja. Lisätulojen hankkiminen on hankalaa koska talous ei vedä ja veronkiristykset vain luovat lisää painetta systeemiin. Näin ollen on siis pakko karsia kuluja jostain. Suomalaisen poliittisen systeemin tuntien minkäänlainen järkevä, kannustava rakennemuutos ei onnistu, vaan rahaa napsitaan pois koulutuksesta, turvallisuudesta ja terveydenhuollosta. Yleisen turvattomuuden ja pahoinvoinnin lisäännyttyä myös rikokset ja väkivallan teot lisääntyvät, mikä johtaa turvallisuuspalvelujen ja yksityisten hoivapalveliuiden kysynnän lisääntymiseen. Tähän tiestysti on varaa vain varakkaalla vähemmistöllä kansasta, mikä on omiaan nopeuttamaan kansan kahtia jakautumiseen köyhiin ja rikkaisiin. Tämä tarinahan alkoi jo edellisen laman aikana, eikä iso osa tuon ajan "uhreista" ole vieläkään selvinnyt.

Sama kehitys toki näkyy muuallakin yhteiskunnassa. Varakkailla kunnilla on mahdollisuus ylläpitää laadukasta koulutusta ja palokuntaa ja muita palveluita, kun taas köyhät kunnat joutuvat kärsimään kaiken muun paitsi aivan peruspalvelut. Lopulta ajaudutaan toisaalta slummiutumiseen ja sosiaalisten ongelmien kierteeseen, ja toisaalta rikkaiden hyvinvointiin vartijoiden ja muurien eristämissä taajamissa.

Synkkää tulevaisuuden visiointia. Voikohan tälläistä kehitystä pysäyttää ja mitä se vaatii?

Jaa-a. Viennin, ja varmaan koko maailmantalouden, osalta olisi varmaan paras tilanne jos Kiina luopuisi uusmerkantilistisesta talouspolitiikastaan. Tämän kautta voitaisiin saada sitä ihan oikeaa talouskasvua aikaiseksi. Ei tarvitse olla Adam Smith tajutakseen, että nykytilanne on yksinkertaisesti kestämätön.

Vaikeaa tosiaan olla kovin optimistinen Suomen tulevaisuuden osalta, mutta... noh, saa nähdä.
 
...miltä vientinäkymät näyttävät kauemmaksi itään päin (esim. Kiina ja Intia)?

Meinkö tuonne parempanakaan aikana mitään? Poisluettuna Nokian luurit, muutama Metson paperikone ja Outotecin prosessilaitos? Toki isoja investointeja, mutta kertaluonteisia. Eli oliko ns. "jatkuvaa vientiä" tuohon suuntaan?

sivis sanoi:
Jaa-a. Viennin, ja varmaan koko maailmantalouden, osalta olisi varmaan paras tilanne jos Kiina luopuisi uusmerkantilistisesta talouspolitiikastaan.

Tai jos itäblokki ja Kiina palaisivat takaisin kommunismiin :D
 
Venäjän vientihän on vissiin hyytynyt pahimmin, mutta osaatko sanoa tarkemmin, että miltä vientinäkymät näyttävät kauemmaksi itään päin (esim. Kiina ja Intia)?

Jaa-a. Viennin, ja varmaan koko maailmantalouden, osalta olisi varmaan paras tilanne jos Kiina luopuisi uusmerkantilistisesta talouspolitiikastaan.

Kiinaan ainakin moni suomifirma tunkee just nyt. Varsinkin tämän ympäristöklusterin firmoja tänne lobataan. Kannattaa muuten tsekata Shanghai expo 2010. Sinne taas on kinkin panostaneet. Kiinastahan ei kuitenkaan saa rahaa ulos nopeasti ellei ole jotain iPhone tms. hittikamaa, joten sen takia markkinat sopivat huonosti kvartaalikapitalismiin mitä suomifirmat harjoittaa.

Myös hintataso ja paikallisen työvoiman hinta on jotain muuta kuin suomessa, joten senkin takia pitää sitä firman strategiaa ja mahdollista työnjakoa pohtia uudestaan Kiinan markkinoiden takia. Jos firma vaikka kiinassa menestyisikin, niin kovin montaa työpaikkaa ei suomeen siitä tipu lyhyellä aikavälillä imo.

Oikeasti länsimaita vain vituttaa se, että kiina pelaa heidän (meidän) omaa peliä yhtä hyvin tai paremmin kuin me itse. Kiinalaisilla on tarpeeksi massia ja armeijaa olla välittämättä mistään säännöistä ja hyvistä tavoista kun tehdään bisnestä, samaan tapaan kuin länsimäät pahimpina imperialismin vuosinaan. Nyt kun "kansainvälinen" kauppa, globalisaatio ja markkinatalous potkii jänkkejä takaisin, niin itketään sitten kuinka pahoja kinkit on :david:
 
Aikastalailla samaa mieltä rollipeikon kanna. Kiina on tosi hankala markkina-alue ja voi esimerkiksi suomalaisille yrityksille toimia vain marginaalisesti vientimarkkinana Suomesta käsin.

Myös ympäristöteknologian vientiin olen hieman skeptinen. Ottaen huomioon Kiinan panostukset sillä saralla T&K:n ja esimerkiksi sen että Kiina on tällä hetkellä maailman suurin aurinkokennojen tuottaja ja toisaalta siellä on eletty pitkään ympäristö ongelmien kanssa, on vaikea uskoa että Kiinasta löytyisi suurta vientimarkkinaa suomalaiselle ympäristö osaamiselle. Toki marginaalisesti muutama suomalainen yritys voi menestyä siellä hyvinkin mutta laajassa mittakaavassa.

Venäjä vienti alueena on ainakin metsä sektorilla mihin omat hommat siellä tavallaan liittyy totaalisesti jäissä. Kuitenkin viime kuukausien aikana pientä vireyttä on ilmennyt ja odotukset on toiveikkaat. Jos joku markkina-alue "pelastaa" Suomen lähivuosien viennin, on Venäjä. Siellä voi tapahtua mitä tahansa ja se tapahtuu vielä todella nopeasti. Lisäksi Venäjä maantieteellisesti sekä kauppallisesti on paljon "helpompi" maa hanskata mitä Kiina. On lähellä ja oma teknologia on sillä tasolla tietyissä asioissa (esim P&K sektorilla) että suomalaisia kaikensorttisia yrityksiä todella tarvitaan niillä markkinoilla.
 
Oikeasti länsimaita vain vituttaa se, että kiina pelaa heidän (meidän) omaa peliä yhtä hyvin tai paremmin kuin me itse. Kiinalaisilla on tarpeeksi massia ja armeijaa olla välittämättä mistään säännöistä ja hyvistä tavoista kun tehdään bisnestä, samaan tapaan kuin länsimäät pahimpina imperialismin vuosinaan. Nyt kun "kansainvälinen" kauppa, globalisaatio ja markkinatalous potkii jänkkejä takaisin, niin itketään sitten kuinka pahoja kinkit on :david:

Sehän se entinen tuntuukin korpeavan, kun Kiina pelaa 1800-luvun säännöillä :D Lisäksi Kiinalla on vielä etu oman kansan kontrolloimisessa, kun ilman sen kummempia ongelmia voidaan vaikka pakkosiirtää kaikki kaupungit asukkaat tuosta vain jos jokin hanke vaatii tilaa. Ei oikein istu länsimaiseen oikeustajuun. Myös saastuminen saattaanee lyödä kiinalaisia jossain vaiheessa näpeille, kun siellä tuntuu aina roiskuvan kun rapataan.
 
Oikeasti länsimaita vain vituttaa se, että kiina pelaa heidän (meidän) omaa peliä yhtä hyvin tai paremmin kuin me itse. Kiinalaisilla on tarpeeksi massia ja armeijaa olla välittämättä mistään säännöistä ja hyvistä tavoista kun tehdään bisnestä, samaan tapaan kuin länsimäät pahimpina imperialismin vuosinaan. Nyt kun "kansainvälinen" kauppa, globalisaatio ja markkinatalous potkii jänkkejä takaisin, niin itketään sitten kuinka pahoja kinkit on :david:

Pitää varmaan paikkansa. Kiinalaiset ovat tajunneet mitä angloamerikkalaisella "vapaakaupalla" todellisuudessa tarkoitetaan.

EDIT: Tajusin vasta tästä artikkelista kunnolla miten investointipankit/hedge-fundit todellisuudessa tekivät näillä arvopapereistetuilla asuntolainoilla (paketoituna muihin sijoitusinstrumentteihin) sitä rahaa:

Before the subprime crisis, the U.S. financial system had used securities for 40 years to help Americans finance their houses, cars and college educations, said Gary Kopff, a financial services consultant and the president of Everest Management Inc. in Washington.

In some of these transactions, investors not only bought shaky securities backed by residential mortgages, but also took on the role of insurers by agreeing to pay Goldman and others massive sums if risky home loans nose-dived in value — as Goldman was effectively betting they would.

McClatchy reported on Nov. 1 that in 2006 and 2007, Goldman peddled more than $40 billion in U.S.-registered securities backed by at least 200,000 risky home mortgages, but never told the buyers it was secretly betting that a sharp drop in U.S. housing prices would send the value of those securities plummeting. Many of those bets were made in the Caymans deals.

AIG, rescued in September 2008 with $182 billion from U.S. taxpayers, later paid $62 billion to settle those credit-default swap contracts. The special inspector general who's tracking the use of federal bailout money has reported that beginning in 2004, Goldman itself bought $22 billion in insurance from AIG for dozens of pools of unregistered securities backed by dicey types of home loans.

When the federal government saved nearly bankrupt AIG, Goldman got $13.9 billion of the bailout money, and it still holds more than $8 billion in protection from AIG.

Tavakoli said that Goldman's subprime dealings burned taxpayers a second way. She said that three foreign banks — France's Calyon and Societe Generale and the Bank of Montreal — bought protection against securities they purchased in Goldman's Caymans deals, using AIG as a backstop.

Those banks got a total of $22.6 billion from AIG (Societe Generale $16.9 billion, Calyon $4.3 billion and Bank of Montreal $1.4 billion), though not all of the money was related to investments in deals underwritten by Goldman.

Each of the 12 Goldman deals in 2006 and 2007 traced by McClatchy included credit-default swaps that reserved a chance for the firm to lay down modest wagers that could bring thousand-fold returns if a bundle of securities, in several cases risky home mortgages, cratered.

The investors wouldn't buy the securities, but would agree that the insurance would hinge on their performance. Goldman said that it or an affiliate would hold those bets, at least initially.

One Wall Street market participant who watched the disaster unravel said that the bankers and traders who packaged subprime mortgage-related deals in the Caymans deals got paid based on volume and would "jam the stuff anywhere they had to close the deal."

Whether Goldman deceived investors with its secret bets depends partly on whether the courts or investigators conclude that disclosing the swaps would have dissuaded potential buyers from purchasing its registered mortgage securities, the experts said. Separate questions of disclosure could apply to clients who invested in the Caymans deals.
 
Sehän se entinen tuntuukin korpeavan, kun Kiina pelaa 1800-luvun säännöillä :D Lisäksi Kiinalla on vielä etu oman kansan kontrolloimisessa, kun ilman sen kummempia ongelmia voidaan vaikka pakkosiirtää kaikki kaupungit asukkaat tuosta vain jos jokin hanke vaatii tilaa. Ei oikein istu länsimaiseen oikeustajuun. Myös saastuminen saattaanee lyödä kiinalaisia jossain vaiheessa näpeille, kun siellä tuntuu aina roiskuvan kun rapataan.

Tähän on muuten nyt tullut muutos lähimenneisyydessä. Tällä hetkellä keskushallinto tai vastaava taho maksaa tuntuvat korvaukset maan/talonomistajille jos on tarvetta vaihtaa paikkaa kehityksen tieltä. Esim. Shanghaissa ei enää jyrätä kaikkia vanhoja Hutongeja maan tasalle, koska korvausta joudutaan maksamaan sellasen 4000€/m2 hinnan mukaan. Toisaalta jossain landella sitten development alueen asukkaat lisäävät kiireesti kerroksia ja neliöitä kämppiinsä että saisivat hurjasti massia kun tulee jyräämisen aika.

Saasteisiin on keskushallinto kiinnittänyt huomattavaa huomiota viime vuosina. CPC:n edellinen ja tämän hetkinen viisivuotissuunnitelma ;) panostaa paljon ympäristön suojeluun. Tosin viesti valuu hitaasti alaspäin kansankeskuuteen. http://en.wikipedia.org/wiki/Five-Year_Plans_of_China#The_Tenth_Five-Year_Plan.2C_2001-2005
 
Suomi nousuun Kiinan opeilla!

- Leikataan palkat alas
- Sosiaaliturva pois
- Verot alas
- Kansalaisliikkeet (esim. luonnonsuojelu, ammattiyhdistysliikkeet) laittomiksi tai ainakin niiden vaikutusvalta minimiin

Aika nopeasti imettäisiin länsi-euroopasta matalan osaamisen työpaikat tänne. Lisäksi ydinvoimalat jne. rakennettaisiin tänne kun luvat saisi helposti. Itseasiassa kaikki mahdollinen työ kannattaisi siirtää tänne. Työviikon jälkeen kerkeäisi nopeasti lentämällä kotiin viikonlopuksi vaikka keskieurooppaan. Suomi rikastuisi ihan silmissä.
 
Suomi nousuun Kiinan opeilla!

- Leikataan palkat alas
Jos hintataso tippuu samalla yhtä alas niin mikäs siinä (tosin silloin ei paljon matkustella etelän aurinkoon)
- Sosiaaliturva pois
Vaihdetaan kasvoton järjestelmä ystäviin ja perheeseen ja sosiaalisiin kontakteihin
- Verot alas
Haittaako tämä jotain?
- Kansalaisliikkeet (esim. luonnonsuojelu, ammattiyhdistysliikkeet) laittomiksi tai ainakin niiden vaikutusvalta minimiin
Vittuakos niillä tehdään jos keskushallinto on aina oikeassa?
 
keskushallinto

Jonka Suomessa muodostaisi Kok+Kepu+SDP yhteenliittymä ja jonka kokoonpanoa ei kansa voisi vaihtaa :D

Kevennetään vähän valuuttakriisiä ja USA:n kiinanvelkaa: "If you owe your bank a hundred pounds, you have a problem. But if you owe your bank a million pounds, it has." - John Maynard Keynes
 
Suomi nousuun Kiinan opeilla!

- Leikataan palkat alas
- Sosiaaliturva pois
- Verot alas
- Kansalaisliikkeet (esim. luonnonsuojelu, ammattiyhdistysliikkeet) laittomiksi tai ainakin niiden vaikutusvalta minimiin

Aika nopeasti imettäisiin länsi-euroopasta matalan osaamisen työpaikat tänne. Lisäksi ydinvoimalat jne. rakennettaisiin tänne kun luvat saisi helposti. Itseasiassa kaikki mahdollinen työ kannattaisi siirtää tänne. Työviikon jälkeen kerkeäisi nopeasti lentämällä kotiin viikonlopuksi vaikka keskieurooppaan. Suomi rikastuisi ihan silmissä.

Vaan pitäis saada vielä kunnon kokoinen markkina tänne Suomeen. Liian pienenä kansakuntana olemme liian alttiita ulkoisille vaikutteille. Niinpä noiden ehdottamiesi lisäksi tänne pitäisi ottaa esim vaikkapa 100 milj. kiinalaista ja 100 milj intialaista. Miettikää sitä valtavaa taloudenkasvua joka saataisiin aikaan tuolla peliliikkeellä. Ensinnäkin kaikki halpatuotanto valuisi Megahelsinkiin jossa asuu noin 200 milj ihmistä pienellä alueella ja lisäksi Suomen sisäinen jälleenrakentaminen työllistäisi valtavat määrät ihmisiä ja yrityksiä. Suomessa yhdistyisi ahkerien kiinalaisten ja innovatiivisten intialaisten ominaisuudet, ripauksena rehellistä suomalaisuutta.

Takuulla tuollaiselle suurisuuntaiselle hankkeelle saataisiin helposti kansainvälinen rahoituskin.
 
Vaan pitäis saada vielä kunnon kokoinen markkina tänne Suomeen. Liian pienenä kansakuntana olemme liian alttiita ulkoisille vaikutteille. Niinpä noiden ehdottamiesi lisäksi tänne pitäisi ottaa esim vaikkapa 100 milj. kiinalaista ja 100 milj intialaista. Miettikää sitä valtavaa taloudenkasvua joka saataisiin aikaan tuolla peliliikkeellä. Ensinnäkin kaikki halpatuotanto valuisi Megahelsinkiin jossa asuu noin 200 milj ihmistä pienellä alueella ja lisäksi Suomen sisäinen jälleenrakentaminen työllistäisi valtavat määrät ihmisiä ja yrityksiä. Suomessa yhdistyisi ahkerien kiinalaisten ja innovatiivisten intialaisten ominaisuudet, ripauksena rehellistä suomalaisuutta.

Takuulla tuollaiselle suurisuuntaiselle hankkeelle saataisiin helposti kansainvälinen rahoituskin.

Tai sitten koko Suomen kansa liittyy erääseen Pohjanmaalla voimakkaasti vaikuttavaan herätysliikeeseen. Syntyvyys^10 tuottaisi välittömästi sisämarkkinat. Itse laitan rahani kuitenkin sille, että Kailajärvi saa rahanvaihto-ohjelmansa toimimaan nyt kun on kerran päässyt tutkintavankeudesta. Ei mene kauaa niin rahaa tulee Suomeen ovista ja ikkunoista.
 
Suomi nousuun Kiinan opeilla!

- Leikataan palkat alas
- Sosiaaliturva pois
- Verot alas
- Kansalaisliikkeet (esim. luonnonsuojelu, ammattiyhdistysliikkeet) laittomiksi tai ainakin niiden vaikutusvalta minimiin

Aika nopeasti imettäisiin länsi-euroopasta matalan osaamisen työpaikat tänne. Lisäksi ydinvoimalat jne. rakennettaisiin tänne kun luvat saisi helposti. Itseasiassa kaikki mahdollinen työ kannattaisi siirtää tänne. Työviikon jälkeen kerkeäisi nopeasti lentämällä kotiin viikonlopuksi vaikka keskieurooppaan. Suomi rikastuisi ihan silmissä.

Kiinassa ei ole mainittavaa sisämarkkinaa vieläkään, eikä lie kasvamassakaan merkittäväksi ihan lähivuosina. Hong Kong ja Shanghai saattavat muodostaa näyttävän poikkeuksen mediaa silmäilemällä, mutta ylivoimaisesti suurimmalla osalla kiinalaisista ei ole asiaa mitään länsimaista myyvään kauppaan. Tehokkaasti saataisiin erittäin matalapalkkaista työvoimaa erittäin vähän tuottavilla aloilla ja tiputettaisiin kansan ostovoima Kiinan tasolle, mikäs siinä jos maa olisi omavarainen hyödykkeissä ja elintarvikkeissa. Eipä ole kumpaakaan. Ehkä Suomen suhteellinen etu on kuitenkin jossain muussa kuin mekaanisessa tuotantolinjatyössä (vaikka melkein jokainen olisi leikkaamassa korkeakoulutusta).
 
Kiinassa ei ole mainittavaa sisämarkkinaa vieläkään, eikä lie kasvamassakaan merkittäväksi ihan lähivuosina. Hong Kong ja Shanghai saattavat muodostaa näyttävän poikkeuksen mediaa silmäilemällä, mutta ylivoimaisesti suurimmalla osalla kiinalaisista ei ole asiaa mitään länsimaista myyvään kauppaan. Tehokkaasti saataisiin erittäin matalapalkkaista työvoimaa erittäin vähän tuottavilla aloilla ja tiputettaisiin kansan ostovoima Kiinan tasolle, mikäs siinä jos maa olisi omavarainen hyödykkeissä ja elintarvikkeissa. Eipä ole kumpaakaan. Ehkä Suomen suhteellinen etu on kuitenkin jossain muussa kuin mekaanisessa tuotantolinjatyössä (vaikka melkein jokainen olisi leikkaamassa korkeakoulutusta).

Ei Kiinassa varmaankaan ole sellaista sisämarkkinaa minne länsimailla olisi asiaa mutta johan Kiinan sisämarkkinoilla on vahva merkittävyys kiinalaisille ja Kiinassa toimiville yrityksille. Uskon esim että Nokiassa ei allekirjoiteta sun väitettä "Kiinan sisämarkkinoilla ei ole merkitystä" :)
 
Back
Ylös Bottom