Alla aikaisempaa keskusteluakin sivuava Heikki Niskakankaan kolumni Talouselämästä. Arvostan kyseistä herraa suomalaisista veroakateemikoista eniten.
Viisasta veropolitiikkaa
Heikki Niskakangas
Julkisen talouden kestävyysvaje on mittava. Se johtuu ennen muuta kahdesta tekijästä: väestön ikääntymisestä ja laman laskuista. Talouden tasapainottamiseen tarvitaan talouden kasvua, säästöjä ja työurien pidentämistä. Ynnä veronkorotuksia. Valoa ei ole näköpiirissä, koska teollisuustuotannolla ei Suomessa ole riittävää kilpailukykyä. Siksi toimenpiteiden täytyy olla järeitä.
Korkeasuhdanteessa talous kestää veronkorotukset. Talouden kasvuteoriassa verotus ei ole vaikuttava tekijä. Talouskasvun vauhti riippuu pitkällä aikavälillä ennen muuta innovaatioista ja työvoiman osaamistason kehityksestä. Historiallisessa vertailussa kasvu on suurin piirtein yhtä nopeaa korkean ja matalan verotuksen maissa. Lamasta nousua veronkiristykset kuitenkin hidastavat, koska ne syövät kotimaista kysyntää. Veropoliittiset päätökset on tehtävä velkaantumisen ja kysynnän ruokkimisen ahtaassa raossa.
Kansainvälinen verokilpailu, joka kohdistuu lähinnä yhteisöveroon, hellittää. Myös kilpailijamaat painiskelevat suurten vajeiden kimpussa, enkä usko uuteen yhteisöverokantojen alentamisaaltoon. Eri asia on, että yhteisöveron tuotto jää hyvin pitkäksi aikaa vuoden 2008 tason alapuolelle.
Työn verotus voisi olla kevyempää kuin eläkkeiden verotus.
Kireällä työn verotuksella on vahingollisia vaikutuksia. Työn kysyntä ja tarjonta kohtaavat parhaiten silloin, kun pienituloisten ansiotuloja verotetaan kevyesti. Tästä on tutkimustietoa. Myös suurituloisten ansiotulojen jyrkkä progressio aiheuttaa ongelmia.
On välttämätöntä madaltaa suurten ansiotulojen ja pääomatulojen välistä verokuilua. Liian erilainen verotus on epäoikeudenmukaista ja kierouttaa taloudellisen käyttäytymisen malleja. Työtulojen ankara verotus kuitenkin jollakin tavalla hyväksytään, koska kansa on turtunut siihen. Mutta jos verotuksella halutaan johonkin kannustaa, niin työhön. Kannustavuusnäkökulmasta katsoen työn verotus voisi olla kevyempää kuin eläkkeiden verotus.
Kunnallistaloudessa on päättyvällä vuosikymmenellä vallinnut kultakausi. Verotulot ovat kasvaneet 6 prosentin vuosivauhtia ja kaikki on pantu menemään. Nyt Siperia opettaa kuntapamppuja.
Suosittelen säästöjen kylkeen kiinteistöveron nostoa. Se on hyvä vero, joka ei rasita työn kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Jos kaikki kunnat nostavat kiinteistöveroprosentit lain sallimaan maksimiin, kunnat keräävät yhteensä 900 miljoonan euron verotulot.
Arvonlisäverokin on neutraaliudessaan mainio vero.
Hyvä on myös perintö- ja lahjavero. Siihen liittyy vain se kiusallinen ominaisuus, että äänestäjät vihaavat sitä. Poliittisen päättäjän on vaikea kiristää verotusta tällä herkällä alueella. Talouden yleisten kriteereiden valossa ei kuitenkaan ole syytä turvata rikkaiden vanhempien lapsille huoletonta elämää.
Arvonlisäverokin on neutraaliudessaan mainio vero, jos veropohja pidetään tiiviinä. Arvonlisävero ei rasita kotimaista tuotantoa. Se on teknisiltä ominaisuuksiltaan toimiva ja lisäksi oikeudenmukainen. Muissa Pohjoismaissa arvonlisävero on 25 prosenttia ja tämä verotaso tulee meillekin.
Keskeinen linjanveto veropolitiikassa liittyy siihen, missä määrin verotuksen tulisi olla neutraalia ja missä määrin interventionistista, ohjaavaa.
Minusta hyvä verojärjestelmä on ensisijaisesti neutraali. Se ei vääristä taloudellista päätöksentekoa, vaan yritykset ja kuluttajat tekevät ratkaisunsa verollisessa maailmassa samalla tavalla kuin verottomassa taloudessa. Sellaisissa oloissa talouden näkymätön käsi ohjaa talouden aktiviteettia kokonaisuuden kannalta optimaalisiin ratkaisuihin.
Neutraalissa verojärjestelmässä veropohjat ovat tiiviit ja verokannat alhaisia. Yhtäläisestä verotuksesta on syytä tehdä poikkeuksia vain painavin perustein.
Ohjaavaan veropolitiikkaan liittyy ongelmia. Toimenpiteiden osumatarkkuus tahtoo olla heikko. Ne johtavat usein vääristymiin ja sitä kautta kansantaloudelliseen tehottomuuteen. Hyvää tarkoittavat kohdennetut investointikannustimet saattavat johtaa tehottomiin investointeihin.
Veropoliittisten temppujen taustalla on monesti poliitikkojen ja lobbareiden työnkuva. Heidän tehtäviinsä kuuluu osoittaa kansalle, että ongelmiin on puututtu ja ratkaisu löydetty. Niin kuin lääkäri määrää lääkkeitä silloinkin, kun reseptin kirjoittamiselle ei ole suoranaisia lääketieteellisiä perusteita.
Talouselämä 21.8.2009
