mun koulutus on taiteen maisteri TaiK:sta, kuvataide ja taidepedagogiikka. ei oo peeteetä, eikä tuu.
:D
Eli sä ymmärrät niin kuin kurvien ja kaarien päälle ;) No muotojahan ne useimmat asiakkaat haluaa muuttaa, että ei kai siinä eroa ole
Mä sanoisin että ruokavalio on monella trainerilla täysin hukassa myös, PT:n pitäisi pystyä tuotteistamaan itsensä ja myydä palvelua mitä osaa parhaiten. (Esim. Voima valmentaja, kehonmuokkaus, juoksuvalmentaja yms.)
Pelkkä personal trainer on liian laaja käsite ja esim strenght coach kertoo palvelusta jo paljon enemmän.
Itse aion syventää osaamistani urheiluhieronnan tutkinnolla ja olenkin kuullut monelta että se on hyödyllinen pt työssä.
Tämä tuotteistaminen on just kaiken ydin. Itselläni vahvuus on ultimaattinen kokonaisvaltaisuus, eli asiakkaan ei periaatteessa tarvitsisi lähteä lisäkseni muualle kuin lääkäriin. Harvoin tulee sellaista kysymystä mihin en pystyisi jollain tasolla vastaamaan. Itse duunaan tavan kansaa, mutta olen siirtämässä painopistettä kaikkiin maailman urheilijoihin. Olen kehittelemässä tällaista fysiikkakonsultointiin perustuvaa optimaalista kokonaisvaltaista valmennuspolkua, jossa otetaan ihan kaikki huomioon. Olen erikoistunut myös jossain määrin muusikoihin ja tanssijoihin.
Kyllä hierojan/urheiluhierojan tutkinto tukee settejä hyvin. Itsehän lähdin vielä yliopistojen jälkeen amiskaan opiskelemaan hierojaksi (kohta ois senkin teoriat jo takana), sillä koin että ei siitä haittaa ole vaikka anatomian jo osasinkin. No, vaikka asentojen jne tutkiminen hyvin hallussa olikin, niin nyt on vielä paremmin. Ja kaupan päälle osaan vielä hieroa
Ja samalla tuli opeteltua trigger-tekniikoita, erilaisia teippauksia, jne. Kaikki on aina plussaa, kun pystyy palvelemaan asiakasta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.
PT-koulutus on kyllä pahimman luokan rahastusta. Siellä ei edes ole mitään kunnollista testiä joka lopulta todistaisi että osaako kyseisen kurssin käynyt mitään oikeasti. Ikävä kyllä se vain on sellainen todistus mitä voidaan vaatia(ja usein vaaditaan) näennäisen pätevyyden todistamiseen. Oikeaa osaamista se ei tosiaan kerro ollenkaan. Kokemus ja myös oma fyysinen kunto on avainasemassa(ei tietenkään kaikilla).
En siis sano että nuo kurssit itsessään paskoja olisi, sanon vain että se ei ole tae mistään osaamisesta. Varmasti siitä kurssista voi kuitenkin saada irti tosi paljon halutessaan.
Kyllä se koulutus on itsestä kiinni. Pitää kyseenalaistaa siellä luennoilla eikä vain kuunnella ja vedellä viivoja paperiin. Luonnollisesti koulussa kuin koulussa annetaan pohjatieto, ja sitten ammatin kautta sen homman vasta oppii. Se asian ymmärtäminen on tärkeintä ja sekin helpottuu mitä enemmän lukee/opiskelee. Ja siis itsekin koulutan freelancerina trainereita.
Nii ja oma kompetenssini alalta? Farmaseutin tutkinto, terveystieteiden maisterin (liikuntalääketiede) tutkinto gradua vaille valmis (tavoite olis kirjoittaa se tässä parin kuukauden sisään loppuun) ja terveystiedon aineenhallinta (120 op). Ja hierojan ammattitutkinto siis juuri nyt työn alla. Lisäksi luuhaan alan kongeresseissa kuuntelemassa viimeisintä tutkimusdataa. Ja tieteellistä tekstiä olen lukenut kymmeniä tuhansia sivuja. Ja luonnollisesti olen treenannut siinä sivussa vuosien ajan. Minä tykkään kokeilla asioita, joten olen kokeillut vaikka minkälaisia treenimetodeja ja dieettejä. Empiiriset kokeet ovat parhaita
Olen itse ollut nuorena kaikkea muuta kuin liikunnallinen + minulla on perintönä Scheurmannin tauti (joka tosin ei edennyt juuri mihinkään) ja melko helposti laukeava kudostyyppi selässä (fasetit ja lihasongelmat arkipäivää jos en salita joka viikko). Been there, done that, eli ymmärrän mitä on muuttaa elämänsä täysin ja minkälaisia stressitekijöitä se aiheuttaa.
Jos pitäisi antaa joku ultimate neuvo personal trainereille, niin se olisi: lue joka päivä ja kehitä itseäsi opiskelemalla yksi uusi asia päivässä. Varsinkin vaivojen tutkiminen ja kineettisen ketjujen ymmärtäminen auttaa todella paljon hahmottamaan minkälaista treeniä asiakkaalle voi antaa. Se ei nimittäin ole ihan sama lätkiä sitä treeniohjelmaa vaikkapa ammattiurheilijalle jonka räjähtävässä voimantuotossa on lihasperäisiä ongelmia, kuin huilua soittavalle nörtille joka on kehittänyt itselleen diagonaalisten lihasketjujen epätasapainotilan. On valitettavan paljon tapauksia niin lääkäreissä, fysioterapeuteissa kuin ravitsemusterapeuteissakin, jotka valmistuttuaan lopettavat uuden oppimisen ja kyseenalaistamisen. Mielestäni mitään tapaa tai koulukuntaa ei saisi tyrmätä ellei siihen ole tutustunut ensin. Pitää uskaltaa kokeilla ja murtaa vanhan koulukunnan muutosvastarinta. Sama pätee myös toiseen suuntaan, eli jos asiakas kyseenalaistaa teidän metodinne, niin pitää pystyä perustelemaan miksi tämä on just se juttu.
Itseltäni meni n. 30 vuotta tajuta se, että muilta ihmisiltä voi oppia rajattomasti, kun vain uskaltaa pitää silmänsä auki ja kuunnella
Olen harkinnut että alkaisin pitää evidence based -jatkokoulutusluentoja juuri valmistuneille trainereille. Siellä voisi keskittyä niihin asioihin joita koulutuksessa ei tule esille... Ongelmana on vain maantieteellinen sijainti. Savolaiset ovat täällä vähän nihkeitä lähtemään mihinkään luennoille, joten pitäisi lähteä etelään.
