Liekö luotettavuus samaa tasoa kuin Pohjois-Karjala -projektin johtopäätökset ja ruokavaliosuositukset, jotka eroavat ainakin Harvardin yliopiston Kansanterveystieteen laitoksen suosituksista?
Puska pari vuotta sitten mainosti, ettei kukaan varteenotettava asiantuntija ole ikinä kiistänyt KTL:n ravintosuositusten ylivoimaisuutta. Laitoin Pekalle sähköpostia (liitteenä linkki Harvardin malliin), mutta hän ei ilmeisesti pidä Harvardin tutkijoita riittävän laadukkaina asiantuntijoina.
Näin, komppaan.
Olen lukenut koko aikuisiän mm. ruokaan ja ravintoon liittyvää materiaalia, monenlaista, myös tieteellisiä tutkimusartikkeleita, ei vain kehonrakennuslehtiä. En ole tietenkään mikään älyttömän viisas ja tietäväinen, enkä missään nimessä jaksa nettifoorumille huvikseen kirjoittelevana rueta kaivelemaan tutkimuksia, joista joku tiedonmuru on joskus mun päähän jäänyt. Kai sitä luettua tekstiä voi kutsua vaikka perseeksikin, ihan sama.
Näetkö Saiminen (tai kuka vaan) mitään korrelaatioita tai ristiriitoja näissä oletetusti tutkituissa tosiasioissa (ja ei, en taaskaan jaksa ettiä viitteitä, laiska minä) suomalaisten ja myös vaikkapa brittien ja jenkkien osalta:
- kakkostyypin diabetes on lisääntynyt noin 30-v aikana rajusti
- läskin määrä ihmisten kropassa on lisääntynyt samaan aikaan rajusti (sanon uhalla läskin määrä, en ylipaino, joka on epätarkempi ilmaus)
- joidenkin tutkimusten (kyselytutkimuksia, ovatko luotettavia?) mukaan suomalaisten harrastaman liikunnan määrä on lisääntynyt koko ajan kovasti
- myös suomalaisten syömien kasvisten määrä on lisääntynyt
- suomalaisten sokerinsyönti on lisääntynyt (tämä siis elintarvikkeiden myyntitilastojen mukaan, ei minkään kyselytutkimuksen)
- suomalaisten syömän rasvan määrä on vähentynyt ja laatu kohentunut
- suomalaisten syömän suolan määrä on vähentynyt.
Lonkalta heitetty makroravinnejakauman arvio perustuu siihen, mitä olen aikuisiällä nähnyt yliopistolla ja aika monella työpaikalla ihmisten syövän. Sen perusteella olen varma, että verrattuna vaikkapa 1970-lukuun suomalaiset eivät todellakaan syö yhtään enempää kasviksia, eivätkä vähempää rasvaa noin keskimäärin ja heidän fyysisen rasituksen määränsä (kaikki, arkiliikkuminen paikasta toiseen ja liikunnan harrastaminen) on vähentynyt kovasti. Mihin Saiminen perustui laittamasi numerotieto suomalaisten ruokavalion makroravinnejakaumasta, kyselytutkimukseen vai vaikkapa ruokakauppojen tilastoihin myydyistä elintarvikkeista?
Kakkostyypin diabeteksen, sokerinkulutuksen ja ihmiskroppien läskimäärän räjähdysmäinen lisääntyminen vaikuttavat aika paljon luotettavammalta tiedolta ja niihin verrattuna voi vain kysyä, millä tutkimuskeinoilla saadaan tuloksia, joiden mukaan suomalaiset syövät koko ajan terveellisemmin ja liikkuvat enemmän? Kuinka se on mahdollista samaan aikaan, kun läskin määrä, sokerinkulutus ja kakkostyypin diabetes lisääntyvät koko ajan kiihtyvää tahtia? Vaikka kuinka olisi hienojen tohtorien ja virallisten tutkimusinstanssien tekemä kyselytutkimus, niin kyselytutkimus se silti on ja vastausten luotettavuudesta ei voi ikinä tietää.
Millä keinoilla ihmisten todelliset syömiset sitten edes voi selvittää? Voisivatko esim. kauppojen myymien elintarvikkeiden määrät olla luotattavampaa dataa, kuin kyselytutkimusten tulokset?
Vaikutanko Uwish tai Saiminen teistä proteiiniuskovaiselta? Kun olen pariin kertaan pitänyt tarkkaa ruokapäiväkirjaa syömisiäni mitenkään muuttamatta, on makroravinnejakauma ollut suunnilleen 30/40/30 (pr/hh/r), ajoittain rasvaa vähemmän ja hiilua enemmän. Hh:n määrä on kumminkin ollut vähintään joku 250-300g/vrk. Toistan vielä, en ole koskaan syönyt VHH:llä, en ketoillut, enkä varsinkaan jo kauan sitten pöljäksi todettua perinteistä Atkinsin ruokavaliota käyttänyt. Mielestäni en siis ole proteiiniuskovainen, mutta Uwishin tämän ketjun alkupään postauksista tuli mielikuva, että halutaan korostaa hiilihydraattien merkitystä ihmisen ruokavaliossa ja suorastaan niiden terveyttä lisäävää ja hyödyllistä olemusta, eli ei-niin-nätisti sanottuna näytti hiilariuskovaiselta meiningiltä. Sitä aidosti ihmettelin ja ihmettelen edelleen, miksi näin, miksi juuri nyt ponteva vähähiilihydraattisen ruokavalion kritisointi?
Voisitteko nyt sanoa suoraan mielipiteenne lukemanne perusteella, että minkälainen makroravinnejakauma olisi ihmiselle hyväksi ja miksi? Minä olen sanonut jo pariin kertaan, että hyvin monenlaisella makroravinnejakaumalla saadaan aikaiseksi terveellinen ruokavalio, kun vaan tietyt perusteet pistetään kuntoon (luettelinkin ne tuolla aiemmin). Säätövara vaan pienenee, jos ihminen on pieni ja/tai ei harrasta yhtään liikuntaa, mutta vaihtoehtoja on silti ja pohjimmiltaan kumminkin vain hiilarit ja alkoholi ovat sellaisia makroravinteita, jotka voi jättää kokonaan pois terveyden kärsimättä. Keskivertoihmisen arkielämässä hiilarien mahdollisimman tarkka poisjättäminen on vaikeaa, ei siitäkään ole epäselvyyttä, mutta ei mahdotonta.
Eikä jaksaisi taas toistella sitäkään itsestäänselvyyttä, että ihmiset ovat erilaisia. Olen huomannut sen jo niinkin pienellä otoksella (saman kokoinen otos siis, kuin Uwishillä joissain aiemmissa kommenteissaan
), kuin minä ja vaimoni. Jos lähdemme mahd. pian nukkumisen jälkeen reenaamaan, mulle on passeli aamupala esim. tämmöinen: pari porkkanaa, iso annos kaurapuuroa (0,5L vettä ja noin 2,5dl kaurahiutaleita, vähän suolaa), johon sotketaan 200g raejuustoa ja reilu ruokalusikallinen 60% Floraa liukasteeksi. Vaimolleni taas moinen ei sovi ollenkaan, ei tykkää aamulla yleensäkään syödä yhtään tai juuri yhtään hiilareita, vaan kiskaisee esim. proteiinijuoman suht reilulla rypsiöljymäärällä ja mutustelee siinä sivussa omenan. Minä olen energinen ja toimintakykyinen reilun hiilariannoksen ja kalorimäärän ansiosta, vaimoni taas on vastaavan annoksen syötyään kunnon insuväsyn vallassa, eikä reenistä tule mitään.
Kuten sanoin aiemmin, hiilarit ovat jo pelkässä energiaroolissa aktiivisesti liikuntaa harrastavalle hyödyllisiä, onhan se päivänselvää. Myös ns. laadukkailla hiilarinlähteillä (marjat, hedelmät, keitetty peruna, täysjyväriisi, täysjyvävilja) on tärkeä rooli mikroravinteiden ja kuidun lähteinä, kaikille. Kumminkin on myös niin, että suurin osa länsimaisista ihmisistä ei tarvitse hiilarien energiaa, koska heidän elämänsä fyysinen kuormitus on olemattoman pientä. Tällöin tullaan siihen, että hiilarilähteiden laadun lisäämisen ohella monelle myös niiden määrän vähentäminen olisi hyväksi. Tsekkasitteko muuten sen Mistress Kristan artikkelin, jonka linkitin? Jos kyllä, niin mitä mieltä olette siitä? Lisäksi, jos joku kokee tarpeelliseksi leikata hiilarit lähes kokonaan pois syömisistään, niin oletteko sitä mieltä, että tällöin on mahdotonta saada kasviksista riittävästi mikroravinteita, eli että jokaisen olisi hirveen hyvä syödä myös hiilaripitoisia kasviksia kovasti joka tapauksessa?
ja siinä sitä sitten ihmetellään kun suositusten mukaisella ruokavaliolla terveys vaan huononee...
