Nyt täytyykin oikeastaan palata syvälle poliittisen ajattelun peruskäsitteisiin ja yhteiskuntafilosofiaan.
Sun käsitykset menee pitkälti yhteen lockelaisen (John Locke) oikeudenmukaisuuden käsitysten kanssa, joka on uusliberalismille tunnusomainen tapa ymmärtää oikeudenmukaisuus. Liberalismia on kuitenkin montaa sorttia: sosiaalidemokraattisten liberaalien mukaan ihmisten mahdollisuudet, taipumukset ja kyvyt ovat vain osin sisäsyntyisiä; suurimmalta osalta ne selittyvät yhteiskunnallisten prosessien kautta. Markkinoilla voi menestyä myös yritteliäisyyden ja kykyjen ansiosta, mutta usein markkinat toimivat huonosti ja myös lisäävät tarpeettomia eroja. Siksi tarvitaan sääntelyä.
Voidaan kuitenkin pohtia, onko tämä kehitys edes menossa tuollaisen lockelaisen miniarkian suuntaan, jossa valtiolla ei olisi (juuri) mitään roolia vai onko tästä uusliberalismin mukaisesta kansallisesta kilpailukykyopista kehittymässä, Heikki Patomäen sanoin, teknoliberaali versio fasismista.
Fasismi ja tämä kilpailukykyoppi jakavat ideologioina tiettyjä yhtäläisyyksiä: tavoitteena on luoda sellainen vahva valtio, joka pystyy panostamaan kaiken mahdollisen tekniikan ja tuottavuuden kehitykseen. Tekniikan ja tuottavuuden nopea kehitys vaatii kansallista yhtenäisyyttä ja sellaista johtajuutta, joka kykenee nopeasti ja kurinalaisesti tekemään myös "kipeitä ratkaisuja". Kilpailukykyvaltio asettaa kansalaisensa laajamittaiseen keskitettyyn kontrolliin työelämän kaikilla osa-alueilla ja pyrkii käyttämään todellisia tai simuloituja markkinoita maksimaalisen kurin ja yhteisen voiman maksimoimiseen. (Voi miettiä esimerkiksi Vanhasen ehdotuksia lakko-oikeuden rajoittamisesta...)
Jos on pakko pohtia sitä, kuinka ihana tila anarkia olisi, jossa kaikki olisivat vastuussa vain itsestään, ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, sillä maailmassa on jo yksi anarkinen sfääri: kansainvälinen järjestelmä on anarkian tilassa. Kenen mielestä se on rauhallinen ympäristö? Vahvat jyräävät heikot eivätkä ylikansalliset instituutiot ole millään muotoa demokraattisia. Tuosta voi vetää melko suoran johtopäätöksen siihen, millainen tila valtion sisällä vallitsisi, jos ylintä suverenia ja mm. tulonsiirtoja ei olisi. Itse näen korkeita aitoja, äärimmäistä köyhyyttä, panssaroituja autoja. Mieluummin maksan veroja.
Höpö höpö
Vaihda välillä kirjaa ;)
Lockea olen kyllä lukenut ja pitkälti allekirjoitankin. Mutta eivät ne markkinat nyt mikään mörkö ole, se on ihmisten välistä vaihdantaa. Ehkä olet lukenut vastuutaloudellisista markkinoista, ehkä et. Lähinnä nyt tarkoitan sitä, että ihminen toimii yhteiskunnassa vapaasti, tiedostaen kuitenkin tekojensa seuraukset ja kausaalisuudet. Kyse on viitekehyksestä, joka auttaa ihmiset saavuttamaan jopa vastakkaiset tavoitteensa rauhanomaisesti ja samanaikaisesti. "Markkinaviha" yms. perustuvat siihen, että ihmiset eivät enää halua tiedostaa omaa vastuutaan teoistaan. Hyvinvointivaltion kapenevat resurssit, ihmisten syrjäytyminen yhteisöistä, sosiaaliset ongelmat ovat tietysti markkinoiden, tuloerojen tai vaikka suuren Ctlhulhun, sekä liiallisen Postal 2:sen pelaamisen vika, mutta vika ei tietenkään ole lisää vastuuta valtiolle jatkuvasti syytävissä, tai etuisuuksia vaativissa ihmisissä...eihän? ;) Alltid mer, aldrig nog (Anders Isaksson)
Teoriaa teorian perään, joka pelastaa maailman, aina Marxista Keynesiin.
Hegelin ajattelun kaltainen idealistinen ajattelu jostain korkeammasta kansakunnan olemassaolon syystä ja missiosta, tai yleisestä edusta, jota hyvinvointivaltio edustaa, ei vain ole minun tapani katsoa asioita. Ei ole olemassa mitään yleistä etua, johon sinun näkemyksesi laajasta hyvinvointivaltiosta perustuu. Tunnet varmasti Condorcet -paradoksin. Sosialismiin perustuvissa opeissa proletariaatin tuli johdattaa massat sosialistiseen yleisen edun yhteiskuntaan. Ovatko kaikki arvot mielestäsi täysin objektiivisia? Jättääkö sinun ajattelusi tilaa subjektiivisille arvostuksille, joihin esimerkiksi ihmisten keskinäinen kaupankäynti ja yhteistoiminta perustuvat? Joku voi pitää vaikka jotain taideteosta kauniina ja maksaa siitä, vaikka yleisön mielestä se on roskaa. Tulisiko siis tämän yhden henkilön kauneudentajunkin olla jotenkin "objektiivisesti" määriteltävissä? Kenties samalla tavalla kuin hyvinvointivaltiossa kulloinenkin poliittinen eliitti määrittelee "yleisen edun" politiikkansa mukaisesti, suosien omaa eturyhmäänsä?
Valitettavasti joudun väittämään, että sinun esittämäsi ajattelutapa on portti totalitarismiin, aivan kuten Karl Popper toteaa kirjassaan (Avoin yhteiskunta ja sen viholliset). Ihmiset jotka ovat löytäneet "suuren valaistuksen", tässä tapauksessa juuri hyvinvointivaltion, korkean verotuksen ja siihen liittyvän merit-hyödyke -valtion, haluavat pakottaa kaikki tämän järjestelmän puitteisiin.
Demokratiakin johtaa aina oligarkiaan ( Michels: "Zur Soziologie des Parteiwesens), (Weber). Ratkaisu on organisaatioiden pitäminen mahdollisimman pienenä, tehtävämäärä rajoitettuna, tehtävien kierrätys, toimikausirajoitteet, julkisuus jne. Poliittisen luokan valta tulee pitää kurissa, koska siihen läheisesti liittyvät kaikenlaiset "eliitit", olivat ne sitten taloudellisia, sosiaalisia, mitä vain, hyötyvät poliittisen eliitin olemassaolosta ja pyrkivät ennenpitkää karsimaan ihmisten vapausoikeuksia, omistusoikeuksia, sekä kahmimaan itselleen yhä enemmän valtaa, kilpailullisia erivapauksia (monopolit) tai muita privilegioita.
Pitämällä valtion tehtävät mahdollisimman vähäisinä, ihmiset ja vähemmistöt eivät joudu alistumaan "yleisen edun" tahdolle.
Tällaisessa järjestelmässä ihminen jää taka-alalle. Järjestelmä vie ihmisen roolin vanhempana, huolenpitäjänä ja ainutlaatuisena olentona, ottaen vastuulleen ihmiselle perinteisesti kuuluneet tehtävät, sekä alkaa ennenpitkää holhota ihmisten vapautta, elintapoja ja ajattelua, sekä käyttäytymistä, unohtaen ihmiselämän ainutlaatuisuuden.
En ole libertaristi, enkä minarkisti. Olen sitä mieltä, että yhteisöjen tulee taata esimerkiksi kaikille koulutus ja tarvittaessa luonnollisesti huolenpito tarveharkintaisesti. Nämä palvelut voidaan kuitenkin järjestää ilman valtiota paikallisella tasolla, pienemmissä yhteisöissä, kuten kunnissa ihmisyhteisöjen oman harkinnan mukaan. Valtiovaltaa tarvitaan miekan asemassa pitämään yllä lakia, sopimusoikeutta, järjestystä ja maanpuolustusta (vapausoikeuksien puolustus lienee paremmin kuvaavaa), ei viemään pois ihmisten ja yhteisöjen velvollisuuksia huolehtia ja kasvattaa itse omat lapsensa, sekä olla mukana hoitamassa ja rakastamassa läheisiään. Sinun ihannevaltiossasi enemmistöt jyräävät aina kehityksen kulussa väkisin erilaisuuden, oli se sitten ahkeruuteen perustuvaa taloudellista erilaisuutta, kulttuurista erilaisuutta tai pahimmassa tapauksessa vaikka geneettistä erilaisuutta. Bodauskin voidaan kieltää, koska jonkun suurempi lihasvoima ja koko saattaisi aiheuttaa toisissa epätasa-arvoisuuden tuntua, sekä vaikka turvattomuutta.
Liberalismi ei ole ihmisten alistamista tekniikalle ja tuottavuudelle, se on ihmisten vapautta toimimaan itsenäisesti omaa etuaan, omia rakkauksiaan ja omia arvostuksiaan edistäen, käsi kädessä muiden ihmisten kanssa, joilla on omat päämääränsä. Joskus näitä asioita auttavat tekniikka, joskus kohoava elintaso, joskus sääntelyn purku, joskus yhteiset ponnistukset. Pääasia, että kehitys lähtee ihmisistä itsestään, ei "valaistuneiden joukosta", joka tietää sinun ja minun "paremman", sekä on suunnitellut elämämme oravanpyörän valmiiksi.
Peace, freedom and love :piis:
Ehkä kaikki kiteytyy siihen, että kunpa ihmiset vain halaisivat enemmän toisiaan, välittäisivät. Tuntuu paljon lämpimämmältä kuin valtion kylmä syleily kehdosta hautaan.
edit. ja kannatan siis demokratiaa, luonnollisesti, kuitenkin esimerksiksi vaikeutetut lainsäätämisjärjestykset ovat paikallaan. Valtio-oppia lukeneena tiedät varmasti kuitenkin myös demokratiaan liittyvät ongelmat ja paradoksit.
Kaikkein viisainta varmaan..