Ei v*ttu mistä näitä tulee. :dance:
Onko sulla ensinnäkään mitään hajua, että mitä on liberalismi, mitä tarkoittaa markkinat ja mikä on keskiluokka? Miten uusliberalismi eroaa mielestäsi klassisesta liberalismista? Myös tämä "viedä markkinaliberaaliin suuntaan" on varsin mielenkiintoinen toteamus, koska yleensähän liberalistisessa ajattelussa valtio ei nimenomaan pyri viemään yhteiskuntaa mihinkään suuntaan, vaan antaa sen kehittyä vapaasti vastuuyhteiskunnan peruslakien mukaisesti.
Tää on hienoa kun 21-vuotiaat uskovat tietävänsä maailmasta kaiken. :D Ovat kerran lukeneet jostain, että kysynnän ja tarjonnan lait, sekä "vapaa markkinatalous" johtavat taloudelliseen harmoniaan ja sotien katoamiseen. Tämän täytyy olla totta, koska talousteoriathan eivät ole yhteiskunnallisia teorioita, vaan "kovaa tiedettä". Yeah right.
Ei se mitään. Aloitetaan perusteista.
Talousliberalismi puolustaa yksityisen omistamisen ja sopimusten tekemisen vapautta. Adam Smith, D. Ricardo ja J. Bentham kannattivat (tai ainkin heidän on tulkittu kannattaneen) teesiä, jonka mukaan vapaat markkinat johtavat kaikille edulliseen lopputulokseen "näkymättömän käden" vaikutuksesta.
Sen sijaan erityisesti J.C.L. de Sismondi arvosteli 1800-luvun alkupuolen "oikeaoppista talousliberalismia" siitä, että "oikeaoppinen talousliberalismi" uskoi kysynnän ja tarjonnan lain automaattisesti huolehtivan kokonaistaloudellisesta tasapainosta. Teoria automaattisesta tasapainosta on de Sismondin mukaan vaarallinen, koska se johtaa laissez faire -talouspolitiikkaan ja varsinkin köyhien kärsimyksiin, erityisesti lama-aikoina. De Sismondi vaati valtiota sääntelemään vaurauden lisääntymisen prosessia ja samalla tasaamaan kasvun hedelmiä.
Uusklassinen talousteoria on abstrahoitu ja matematisoitu versio ns. klassisesta "oikeaoppisesta" talousteoriasta. 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun klassikot olettivat, että arvo syntyy työstä. 1800-luvun lopun uusklassikot sen sijaan olettivat, että arvo perustuu hyötyyn, joka näkyy toimijoiden tekeminä valintoina markkinoilla.
Uusliberalismin tärkeimmät nimet ovat Friedrich Hayek ja Milton Friedman. Hayekin ja Friedmanin talousteoria ja poliittinen filosofia olivat reaktio 1900-luvun puolivälin keynesiläisiä, vasemmistolaisia ja sosialistisia ajatuksia vastaan. Haeyk oli sosialisti ja Friedman keynesiläinen, ennen kääntymistään liberaaleiksi.
Erotuksena klassisesta talousliberalismista uusliberaalit teoreetikot ja poliitkot yleensä kannattavat muodollista demokratiaa. Heidän projektinaan ei ole palauttaa muodollisia omaisuusrajoituksia äänoikeuteen vaan minimoida valtion rooli yhteiskunnassa, myös perustuslain ja kansainvälisten sopimusten kautta. Mitä enemmän uusliberalismi onnistuu tässä pyrkimyksessä, sitä vähemmän vaaleilla valituilla poliitikoilla on enää mitään päätettävää. Demokraattisen politiikan ala pienenee, mutta demokratian periaatteista ei normaaliolosuhteissa luovuta.
Uusliberalismin päätavoite on suojella yksityistä omistusoikeutta ja yksilöiden vapautta päättää, mitä omaisuudellaan tekevät. Myös autoritäärinen valtio on monien uusliberalistien mielestä hyväksyttävä, jos rajoittamatonta yksityistä omistusoikeutta uhataan. Tästä syystä mm. Friedman ja Thatcher kunnioittivat kenraali Augusto Pinochetia paljon.
Uusliberalismi kertoo, kuinka yksityisomistusta ja markkinoita voidaan siirtää/laajentaa myös julkisen sektorin sisään. Samalla päätöksenteko ja johtamisperiaatteita muutetaan siten, että valtaa siirretään niille, jotka kontrolloivat budjetteja (rahaa). Tämä näkyy Suomessa mm. valtiovarainministeriön korostuneena roolina, eli sillä on suhteessa eniten valtaa muihin ministeriöihin nähden ja myös niiden yli.
Uusliberalismi on luopunut klassisen talousliberalismin patriarkaalisuudesta, eli myös naisilla on oikeus omistaa.
Uusliberalismissa talousteoria on abstraktimpi ja teknisempi ja sen väitetään olevan politiikan ulkopuolella. Se asiantuntijavalta, jonka varassa uudistuksia on tehty mm. Suomessa, ovat perustuneet uusklassisen taloustieteen teknisille malleille eivätkä niinkään Hayekin ja Friedmanin poliittisille filosofioille. Tästä syystä Hayek ja Friedman kritisoivat mm. Thatcheria ja Reagania, sillä he eivät noudattaneet heidän oppejansa.
Uusliberalismin ajan voidaan katsoa alkaneen Suomessa rahoitusmarkkinoiden (liian) nopeasta vapauttamisesta. Jos Suomi olisi ollut vähemmän innokas uusliberalismin soveltaja ja käyttänyt enemmän omaehtoisia respetejä, olisi Suomi paitsi (ainakin) yhtä vauras kuin nyt niin myös nykyistä tasa-arvoisempi, demokraattisempi ja hyvinvoivempi sekä ulkosuhteissaan edistyksellisempi.
Medialla ja erilaisilla liike-elämään kytköksissä olevilla ajatushautomoilla ja tutkimuslaitoksilla on ollut tärkeä rooli siinä, että puuttelliseen todistusaineistoon ja virhepäätelmiin perustuvia uskomuksia luullaan varmaksi tiedoksi. Myös valtamediassa esitetään usein vain sitä mitä mediatalojen sisällä odotetaan tai halutaan nähdä.
Kun uusliberaaleja uudistuksia on toteutettu ahkerasti jo n. 20 vuotta ja tilanne näyttää näin hyvältä, sen täytyy olla uusliberalismin ansiota, eikö? Kuitenkin tilanne näyttää erityisen hyvältä vain eliitin näkökulmasta. Muiden tulot eivät ole olennaisesti lisääntyneet.
Uusliberalismi on muualla kehitetty ideologia, jota Suomessa on apinoitu jokseenkin kritiikittömästi ja mielikuvituksettomasti. Ainoa omintakeisuus on syntynyt aiemmin luotujen historiallisten instituutioiden lujuudesta ja vastarinnan laajuudesta.
