Varusmiespalveluksen keskeyttäjät

[training_addict]

Kauheinta on se, että veteraanien muistoa tahrataan jatkuvasti. Haluaisiko meidän vaarit, että heidän lastenlapset joutuisi samaan paikkaan, kun he joutuivat? Veteraaneja on kunnioitettava, mutta vapaudenriisto veteraanien niemeen on alhaista. Perustelkaa vaikka suomen sijainnilla, ei sillä mitä jotkut on meiden eteen tehneet ja meidän pitää myös kärsiä, kun hekin kärsivät.

Onko tuttu? -> - klikkaa tästä -

Muuten tosi hyvä.

 

[charter]

Kysymyshän on loppujen lopuksi arvoista. Joillekin on arvokasta käydä intti ja näin kokea tehneensä vaativan (joillekin), kunniakkaan ja miehekkään teon jolla kunnioitetaan aikaisempia sukupolvia. Jotkut taas, kuten sivullekirjoittanut, ajattelevat että maiden välillä ei ylipäätänsä pitäisi olla rajoja ja pääomien ja ihmisten pitäisi liikkua vapaasti. Minulle Suomen itsenäisyys ei ole mikään itseisarvo, jos sota syttyy teen voitavani että oman elämäni kannalta tärkeät ihmiset (minä ja ydinperheeni) eivät joudu siitä kärsimään --> muutto ulkomaille. Oma elämäni on itselleni tärkeämpi kuin kotimaani itsenäisyys, tätä voi kutsua itsekkyydeksi joidenkin mielestä. Kuitenkin asia on hyvin verrattavissa uskontoon, sivullekirjoittanut ei kuulu kirkkoon, jotkut haluavat puolustaa omaa uskontoaan ja viiteryhmäänsä. Sivullekirjoittanut kokee itse olevansa yksilö eikä mielellään identifioidu mihinkään ryhmään esim. suomalaiseksi. Sivullekirjoittanut ei näin ollen koe saavansa hyötyä siitä kuoleman riskistä joka sodassa on verrattuna siihen elämään jota voisin viettää ulkomailla vapaana omaisuudestani nauttien. Yksinkertaistettuna oma elämäni > muiden elämä. En halua kuolla huomenna ja olla muistettu sankarina vaan haluan elää vielä 50 vuotta ja nauttia monista eri kokemuksista (laskuvarjohyppy, avaruuskävely, kobe-härkä jne).

Ei pidä ymmärtää etten arvostaisi suomalaista yhteiskuntaa verrattuna vaikka venäläiseen, mutta en näe silti järkevänä menettää kaikkea hyvää elämässä sen vuoksi. Mitä tulee aikasempien sukupolvien kunnioittamiseen, niin sodassa varmasti kokee asioita joita ei halusi kokea, mutta pitäisikö minun jotenkin osoittaa arvostus sodassa olleita kohtaan menemällä armeijaan? Olen tietenkin jossain määrin kiitollinen siitä että he puolustivat maatamme, mutta itse en sitä tekisi.

 

[jamppax]

Kysymyshän on loppujen lopuksi arvoista. Joillekin on arvokasta käydä intti ja näin kokea tehneensä vaativan (joillekin), kunniakkaan ja miehekkään teon jolla kunnioitetaan aikaisempia sukupolvia. Jotkut taas, kuten sivullekirjoittanut, ajattelevat että maiden välillä ei ylipäätänsä pitäisi olla rajoja ja pääomien ja ihmisten pitäisi liikkua vapaasti. Minulle Suomen itsenäisyys ei ole mikään itseisarvo, jos sota syttyy teen voitavani että oman elämäni kannalta tärkeät ihmiset (minä ja ydinperheeni) eivät joudu siitä kärsimään --> muutto ulkomaille. Oma elämäni on itselleni tärkeämpi kuin kotimaani itsenäisyys, tätä voi kutsua itsekkyydeksi joidenkin mielestä. Kuitenkin asia on hyvin verrattavissa uskontoon, sivullekirjoittanut ei kuulu kirkkoon, jotkut haluavat puolustaa omaa uskontoaan ja viiteryhmäänsä. Sivullekirjoittanut kokee itse olevansa yksilö eikä mielellään identifioidu mihinkään ryhmään esim. suomalaiseksi. Sivullekirjoittanut ei näin ollen koe saavansa hyötyä siitä kuoleman riskistä joka sodassa on verrattuna siihen elämään jota voisin viettää ulkomailla vapaana omaisuudestani nauttien. Yksinkertaistettuna oma elämäni > muiden elämä. En halua kuolla huomenna ja olla muistettu sankarina vaan haluan elää vielä 50 vuotta ja nauttia monista eri kokemuksista (laskuvarjohyppy, avaruuskävely, kobe-härkä jne).

Ei pidä ymmärtää etten arvostaisi suomalaista yhteiskuntaa verrattuna vaikka venäläiseen, mutta en näe silti järkevänä menettää kaikkea hyvää elämässä sen vuoksi. Mitä tulee aikasempien sukupolvien kunnioittamiseen, niin sodassa varmasti kokee asioita joita ei halusi kokea, mutta pitäisikö minun jotenkin osoittaa arvostus sodassa olleita kohtaan menemällä armeijaan? Olen tietenkin jossain määrin kiitollinen siitä että he puolustivat maatamme, mutta itse en sitä tekisi.

Samaa mieltä. Nykyään kun suuri osa ihmisistä ei usko mihinkään jälleensyntymiseen tai taivaaseen pääsyyn niin sotiminen kuullostaa täysin mielettömältä puuhalta, ainakaan itselle ei tule ihan heti mitään syytä mieleeni miksi uhraisin elämäni muiden puolesta kun on vain tämä yksi ja ainoa. Ja jos sodan ajan sijoituspaikka on jossain thaimaassa niin aika turha opetella hiihtämään intissä :D

 

[Ehto]

Olen täysin samaa mieltä kahden edellisen viestin kirjoittaneiden herrojen kanssa!

 

[Janne22]

Miten 6kk palvelusta voisi vielä entisestään lyhentää:hyvä:?

Kerrotko minulle miksi sitä ei voisi lyhentää?

 

[jänkäkoira]

Kyllä ne 6kk:n asiat voisi vallan hyvin opettaa yhdessä kuukaudessa.

 

[Janne22]

Charter esitti aika hyvin asian, johon itsekin yhdyn ja luultavasti suurin osa omasta ikäluokasta. Tätä ei vaan vanhat jäyhät tajua....

 

[RamsesII]

Kyllä ne 6kk:n asiat voisi vallan hyvin opettaa yhdessä kuukaudessa.

Armeija ajan 6kk pituus on mielestäni aivan riittävän lyhyt ja pitkä. Riittävän lyhyt ettei sillä turhaan pidetä nuoria poissa työ/opiskeluelämästä ja toisaalta riittävän pitkä asiallisen koulutuksen saamiseen (tiedot, taidot sekä arvot ja asenteet). Armeija on myös kasvamista osaksi joukkoa ja sitä ei saavuteta kuukaudessa.

Olen yleisen asevelvollisuuden kannattaja ja pidän hieman epäilyttävänä ihmisten tapaa pyrkiä aina napsimaan rusinat pullasta. Ilmainen koulutus ja terveydenhuolto, tiet ja pelastuspalvelu. Ne kyllä kelpaavat mutta asevelvollisuutta ei jaksa suorittaa ja veronmaksunkin kanssa on vähän niin ja näin. Oikeuksien ja erityisesti etuoikeuksien (kuten Suomessa asuminen ja eläminen) tuo mukanaan myös velvollisuuksia.

Toisaalta en kannata kaiken maailman täysin motivoitumattomien armeijaan sopeutumattomien kouluttamista. Siinä hukataan kouluttajien ja koulutettavan aikaa ja yhteiskunnan varoja.

On kuitenkin tässäkin keskustelussa syytä muistaa, että ihmiset ovat lähtökohdiltaan, ideologialtaan ja persoonaltaan erilaisia ja jokainen on oikeutettu tekemään oman valintansa. Suvaitsevaisuus ja kyky asettua toisen asemaan on sivistystä jos mikä.

t. Ramses "reservissä Vänrikki".

 

[Ranger]

Kerrotko minulle miksi sitä ei voisi lyhentää?

Ramseshan sen aika hyvin tiivisti. Lue siitä.

Omien etujen ajaminen on kyllä näköjään monelle se ainoa intressi. Ilmainen koulutus kyllä kelpaa.

Olisi mielenkiintoista, jos ilmaisen kolmannen asteen koulutukseen pääsisi vain suorittamalla siviilipalvelus/varusmiespalveluksen. Maistereitahan on muutenkin ihan liikaa.;)

 

[training_addict]

Kysymyshän on loppujen lopuksi arvoista. Joillekin on arvokasta käydä intti ja näin kokea tehneensä vaativan (joillekin), kunniakkaan ja miehekkään teon jolla kunnioitetaan aikaisempia sukupolvia. Jotkut taas, kuten sivullekirjoittanut, ajattelevat että maiden välillä ei ylipäätänsä pitäisi olla rajoja ja pääomien ja ihmisten pitäisi liikkua vapaasti. Minulle Suomen itsenäisyys ei ole mikään itseisarvo, jos sota syttyy teen voitavani että oman elämäni kannalta tärkeät ihmiset (minä ja ydinperheeni) eivät joudu siitä kärsimään --> muutto ulkomaille. Oma elämäni on itselleni tärkeämpi kuin kotimaani itsenäisyys, tätä voi kutsua itsekkyydeksi joidenkin mielestä. Kuitenkin asia on hyvin verrattavissa uskontoon, sivullekirjoittanut ei kuulu kirkkoon, jotkut haluavat puolustaa omaa uskontoaan ja viiteryhmäänsä. Sivullekirjoittanut kokee itse olevansa yksilö eikä mielellään identifioidu mihinkään ryhmään esim. suomalaiseksi. Sivullekirjoittanut ei näin ollen koe saavansa hyötyä siitä kuoleman riskistä joka sodassa on verrattuna siihen elämään jota voisin viettää ulkomailla vapaana omaisuudestani nauttien. Yksinkertaistettuna oma elämäni > muiden elämä. En halua kuolla huomenna ja olla muistettu sankarina vaan haluan elää vielä 50 vuotta ja nauttia monista eri kokemuksista (laskuvarjohyppy, avaruuskävely, kobe-härkä jne).

Ei pidä ymmärtää etten arvostaisi suomalaista yhteiskuntaa verrattuna vaikka venäläiseen, mutta en näe silti järkevänä menettää kaikkea hyvää elämässä sen vuoksi. Mitä tulee aikasempien sukupolvien kunnioittamiseen, niin sodassa varmasti kokee asioita joita ei halusi kokea, mutta pitäisikö minun jotenkin osoittaa arvostus sodassa olleita kohtaan menemällä armeijaan? Olen tietenkin jossain määrin kiitollinen siitä että he puolustivat maatamme, mutta itse en sitä tekisi.

Ja tämä on tyypillinen kuvaus vapaamatkustajasta, joka maksimoi oman hyvinvointinsa. Mitään uutta ja ihmeellistä siinä ei ole, että yksilön kannalta sotimisessa ei ole järkeä, mikäli siitä pystyy jotenkin irti keplottelemaan. Loppujen lopuksi kyse on arvoista, mutta harvemmin mustavalkoisesta valinnasta kunnian ja vapaan liikkuvuuden välillä. Kuten niin ihanan naiivisti ja alentuvasti asian itse esität. Jokaisen omat rationalisoinnit ovat sinällään muutenkin sivuseikka. Ainoa konkreettinen ero asevelvollisuuden suorittavien(ryhmä A) ja suorittamattomien(ryhmä B) välillä tulee pelkistetysti siitä, että A tekee kaiken työn ja tarjoaa kaikki edut, kun taas B nauttii täysin samoista eduista, mutta ei tee mitään niiden eteen. Tästä johtuen ryhmä A kohtuullisen oikeutetusti katsoo hieman kieroon ryhmää B. Sama analogia pätee lukemattomiin muihin elämän tilanteisiin aina talousasioista petihommiin. Ei tätä nyt pitäisi olla niin vaikeaa ymmärtää. Veteraanien mukaan tuominen, niin kuluneelta kun se kuulostaakin, vain kärjistää A:n ja B:n välistä epäsuhtaa: aikoinaan A:ta niitettiin kuin heinää, mikä mahdollisti B:lle kissanpäivät. B kiittää lähtemällä ulkomaille, jos sota syttyy uudelleen. Vertaus uskontoon on typerä, koska uskonnon tarjoamista palveluista voit irtisanoutua, kun eroat kirkosta. Maanpuolustuksen tarjoamasta suojasta (nykyisestä ja menneestä) et voi.

Siltä varalta, että myös tämä tulkitaan kiihkoiluksi niin selvennyksenä: en tässä(kään) ottanut henkilökohtaisesti mitenkään kantaa vapaamatkustamiseen. En liittyen inttiin tai sen yleisemminkään. Enemmän huvittaa asenne, että ollaan muka jonkin asteen pioneerejä siinä, että ollaan ymmärretty miten turhaa sota on. Aijjaa? Mun mielestä näiden modernien vapaamatkustajien pitäisi vaan kasvattaa pallit ja olla rohkeasti itsekkäitä eikä itkeä, jos oma toiminta ei herätä muissa kovin paljoa kunnioitusta. Minkä vuoksi sen pitäisi herättää? Se on oman edun maksimointia! Vitun amatöörit. :D

 

[jamppax]

Ainoa konkreettinen ero asevelvollisuuden suorittavien(ryhmä A) ja suorittamattomien(ryhmä B) välillä tulee pelkistetysti siitä, että A tekee kaiken työn ja tarjoaa kaikki edut, kun taas B nauttii täysin samoista eduista, mutta ei tee mitään niiden eteen. Tästä johtuen ryhmä A kohtuullisen oikeutetusti katsoo hieman kieroon ryhmää B. Sama analogia pätee lukemattomiin muihin elämän tilanteisiin aina talousasioista petihommiin. Ei tätä nyt pitäisi olla niin vaikeaa ymmärtää. Veteraanien mukaan tuominen, niin kuluneelta kun se kuulostaakin, vain kärjistää A:n ja B:n välistä epäsuhtaa: aikoinaan A:ta niitettiin kuin heinää, mikä mahdollisti B:lle kissanpäivät. B kiittää lähtemällä ulkomaille, jos sota syttyy uudelleen. Vertaus uskontoon on typerä, koska uskonnon tarjoamista palveluista voit irtisanoutua, kun eroat kirkosta. Maanpuolustuksen tarjoamasta suojasta (nykyisestä ja menneestä) et voi.

S

Tuo A-ryhmä ei ole onneksi tarjonnut 60vuoteen muuta kuin suuren loven valtion budjettiin kun taas B-ryhmästä se osa joka on suorittanut siviilipalveluksen on antanut työpanoksellaan jotain hyötyä yhteiskunnalle.

 

[Crusader]

Tuo A-ryhmä ei ole onneksi tarjonnut 60vuoteen muuta kuin suuren loven valtion budjettiin kun taas B-ryhmästä se osa joka on suorittanut siviilipalveluksen on antanut työpanoksellaan jotain hyötyä yhteiskunnalle.

Ja mistäs tämän tiedät? Voi olla että Suomen armeija on pelkällä olemassaolollaan estänyt mm. sen, ettei Suomesta tullut Neuvostoliiton satelliittia toisen maailmansodan jälkeen.

 

[RamsesII]

Kysymyshän on loppujen lopuksi arvoista. Joillekin on arvokasta käydä intti ja näin kokea tehneensä vaativan (joillekin), kunniakkaan ja miehekkään teon jolla kunnioitetaan aikaisempia sukupolvia. Jotkut taas, kuten sivullekirjoittanut, ajattelevat että maiden välillä ei ylipäätänsä pitäisi olla rajoja ja pääomien ja ihmisten pitäisi liikkua vapaasti. Minulle Suomen itsenäisyys ei ole mikään itseisarvo, jos sota syttyy teen voitavani että oman elämäni kannalta tärkeät ihmiset (minä ja ydinperheeni) eivät joudu siitä kärsimään --> muutto ulkomaille. Oma elämäni on itselleni tärkeämpi kuin kotimaani itsenäisyys, tätä voi kutsua itsekkyydeksi joidenkin mielestä. Kuitenkin asia on hyvin verrattavissa uskontoon, sivullekirjoittanut ei kuulu kirkkoon, jotkut haluavat puolustaa omaa uskontoaan ja viiteryhmäänsä. Sivullekirjoittanut kokee itse olevansa yksilö eikä mielellään identifioidu mihinkään ryhmään esim. suomalaiseksi. Sivullekirjoittanut ei näin ollen koe saavansa hyötyä siitä kuoleman riskistä joka sodassa on verrattuna siihen elämään jota voisin viettää ulkomailla vapaana omaisuudestani nauttien. Yksinkertaistettuna oma elämäni > muiden elämä. En halua kuolla huomenna ja olla muistettu sankarina vaan haluan elää vielä 50 vuotta ja nauttia monista eri kokemuksista (laskuvarjohyppy, avaruuskävely, kobe-härkä jne).

Ei pidä ymmärtää etten arvostaisi suomalaista yhteiskuntaa verrattuna vaikka venäläiseen, mutta en näe silti järkevänä menettää kaikkea hyvää elämässä sen vuoksi. Mitä tulee aikasempien sukupolvien kunnioittamiseen, niin sodassa varmasti kokee asioita joita ei halusi kokea, mutta pitäisikö minun jotenkin osoittaa arvostus sodassa olleita kohtaan menemällä armeijaan? Olen tietenkin jossain määrin kiitollinen siitä että he puolustivat maatamme, mutta itse en sitä tekisi.

Se, että sinä ajattelet asioista tietyllä tavalla ei muuta asioita miksikään. Edelleen rajat säilyvät ja kansallisvaltio säilyy yhteiskunnan perusjärjestelmänä.

On aika naivia ajatella, että sodan syttyessä muutetaan vain ulkomaille. Tämä sisältää jo melko lailla typerän olettamuksen siitä, että vain Suomi on siinä sodassa mukana ja muualla eli ulkomailla elämä jatkuu normaalina.

Ne uhkakuvat, joita vastaan Suomen armeija on luotu ja joita vastaan sitä ylläpidetään muuttuvat maailman mukana ja tulevasta emme tiedä mitään. Ehkä yhteiskuntien radikalisoituminen johtaa konflikteihin niin että se koskettaa meitäkin, toivottavasti ei. Uskottava puolustus ja järkevä ulkopolitiikka ovat paras turvamme ja myös siis sinun turvasi esimerkiksi terrorismia vastaan.

Kun nyt arvoista alettiin puhumaan niin vapaus, oikeudenmukaisuus, armo ja suvaitsevaisuus ovat niitä arvoja joiden puolesta minä olen valmis tekemään uhrauksia. Ovatko sinun arvosi pääomien ja ihmisten vapaa liikkuminen? Voi elämä.

Suomessahan meillä on olemassa vaihtoehtoja ja jokainen voi tehdä omat valintansa omantuntonsa mukaan, kaikki kunnia siitä heille. Toivon vain, että ne valinnat tehdään arvojen ja vakaumuksen ei laiskottelun ja itsekkyyden nimissä.

t. Ramses

 

[Karukoo]

Pääseekö tuota A-talkin Intti läskiksi - ohjelmaa näkemään enää mistään? Ei Ylen areenaan ainakaan vielä ole ilmestynyt.

 

[charter]

Ja tämä on tyypillinen kuvaus vapaamatkustajasta, joka maksimoi oman hyvinvointinsa. Mitään uutta ja ihmeellistä siinä ei ole, että yksilön kannalta sotimisessa ei ole järkeä, mikäli siitä pystyy jotenkin irti keplottelemaan.

Olet aivan oikeassa, minä olen vapaamatkustaja tässä asiassa maksimoidakseni oman hyvinvointini. Omasta mielestäni järkevää. Miksi antautua joukko hurmioon eikä ajatella itse?

Loppujen lopuksi kyse on arvoista, mutta harvemmin mustavalkoisesta valinnasta kunnian ja vapaan liikkuvuuden välillä. Kuten niin ihanan naiivisti ja alentuvasti asian itse esität. Jokaisen omat rationalisoinnit ovat sinällään muutenkin sivuseikka.

Kuten varmasti tiedostat, teksti argumentointivälineenä ei mahdollista kauhean interaktiivista ajatusten vaihtoa, tämän takia naiivi yksinkertaistaminen on tehokas tapa tuoda pääpointti esiin. En kuitenkaan sano etten arvostaisi esim. sinun tapaasi kirjoittaa pidempiä ja yksityiskohtaisempia viestejä. Itse en jaksa kauhean usein näihin keskusteluihin lähteä, koska koen suullisen keskustelun tehokkaammaksi kuin kirjoitetun.

Ainoa konkreettinen ero asevelvollisuuden suorittavien(ryhmä A) ja suorittamattomien(ryhmä B) välillä tulee pelkistetysti siitä, että A tekee kaiken työn ja tarjoaa kaikki edut, kun taas B nauttii täysin samoista eduista, mutta ei tee mitään niiden eteen. Tästä johtuen ryhmä A kohtuullisen oikeutetusti katsoo hieman kieroon ryhmää B. Sama analogia pätee lukemattomiin muihin elämän tilanteisiin aina talousasioista petihommiin.

Aina kannattaa käyttää ilmainen lounas kun se saatavilla, eikö? Dont hate the player, hate the game.

Ei tätä nyt pitäisi olla niin vaikeaa ymmärtää. Veteraanien mukaan tuominen, niin kuluneelta kun se kuulostaakin, vain kärjistää A:n ja B:n välistä epäsuhtaa: aikoinaan A:ta niitettiin kuin heinää, mikä mahdollisti B:lle kissanpäivät. B kiittää lähtemällä ulkomaille, jos sota syttyy uudelleen. Vertaus uskontoon on typerä, koska uskonnon tarjoamista palveluista voit irtisanoutua, kun eroat kirkosta. Maanpuolustuksen tarjoamasta suojasta (nykyisestä ja menneestä) et voi.

Olen eri mieltä että uskonto ei liity tähän. Ihmisiä on hallittu uskonnolla, heille on uskoteltu että ellei tottele hallitsijoita, jotka uskottelivat kansalle olevansa yhteydessä jumalaan, joutuu helvettiin. Joten kansalaisethan tottelivat ja elivät huonoissa oloissa kun hallitsijat korjasivat sadon ja verot. Nykyään ihmisiä yritetään hallita erilaisilla instituutioilla esim. asevelvollisuus toimimaan vastoin omaa parastaan.

Siltä varalta, että myös tämä tulkitaan kiihkoiluksi niin selvennyksenä: en tässä(kään) ottanut henkilökohtaisesti mitenkään kantaa vapaamatkustamiseen. En liittyen inttiin tai sen yleisemminkään. Enemmän huvittaa asenne, että ollaan muka jonkin asteen pioneerejä siinä, että ollaan ymmärretty miten turhaa sota on. Aijjaa? Mun mielestä näiden modernien vapaamatkustajien pitäisi vaan kasvattaa pallit ja olla rohkeasti itsekkäitä eikä itkeä, jos oma toiminta ei herätä muissa kovin paljoa kunnioitusta. Minkä vuoksi sen pitäisi herättää? Se on oman edun maksimointia! Vitun amatöörit. :D

Minä ainakin nauran koko matkan pankkiin vapaamatkustajana.

Se, että sinä ajattelet asioista tietyllä tavalla ei muuta asioita miksikään. Edelleen rajat säilyvät ja kansallisvaltio säilyy yhteiskunnan perusjärjestelmänä.

You may say I´m a dreamer, but I´m not the only one. Eli asiat voivat muuttua. Visioihan Leonardo Da Vinci lentokoneenkin.

On aika naivia ajatella, että sodan syttyessä muutetaan vain ulkomaille. Tämä sisältää jo melko lailla typerän olettamuksen siitä, että vain Suomi on siinä sodassa mukana ja muualla eli ulkomailla elämä jatkuu normaalina.

On hieman hankalaa alkaa avaamaan kaikkia mahdollisia skenaarioita minkä kaltaisia sotia syttyisi ja miten ne vaikuttaisivat Suomeen. Kuitenkin, jos sota olisi maailman laajuinen joutuisin tietenkin valitsemaan puoleni ja toimintatapani tilanteen mukaan.

Ne uhkakuvat, joita vastaan Suomen armeija on luotu ja joita vastaan sitä ylläpidetään muuttuvat maailman mukana ja tulevasta emme tiedä mitään. Ehkä yhteiskuntien radikalisoituminen johtaa konflikteihin niin että se koskettaa meitäkin, toivottavasti ei. Uskottava puolustus ja järkevä ulkopolitiikka ovat paras turvamme ja myös siis sinun turvasi esimerkiksi terrorismia vastaan.

Turvallinen ympäristö on tietenkin tärkeä. Tämän takia esim. Irakista rikkaat muuttivat pois ennen USA:n hyökkäystä. Aionkin olla siinä joukossa joka voi valita kohtalonsa eikä joudu ottamaan sitä annettuna.

Kun nyt arvoista alettiin puhumaan niin vapaus, oikeudenmukaisuus, armo ja suvaitsevaisuus ovat niitä arvoja joiden puolesta minä olen valmis tekemään uhrauksia. Ovatko sinun arvosi pääomien ja ihmisten vapaa liikkuminen? Voi elämä.

Omaan uusliberaalit arvot. Uusliberalismi tarkoittaa talouspolitiikkaa, joka tähtää taloudellisen toiminnan normien vähentämiseen (talouden vapaus), verojen alentamiseen, omistusoikeuden loukkaamattomuuteen, kilpailuun, poliittisen toiminnan korvaamiseen markkinaohjauksella, tulonsiirroilla rahoitetun hyvinvointivaltion purkamiseen ja kansainvälisen kaupan esteiden purkamiseen. Wikipediasta määritelmä. Eli valinnan vapaus, omistusoikeuden suoja (=oikeudenmukaisuus) ja ihmisten vapaus (=suvaitsevaisuus) kuuluvat arvoihini.

Suomessahan meillä on olemassa vaihtoehtoja ja jokainen voi tehdä omat valintansa omantuntonsa mukaan, kaikki kunnia siitä heille. Toivon vain, että ne valinnat tehdään arvojen ja vakaumuksen ei laiskottelun ja itsekkyyden nimissä.

t. Ramses

Mielestäsi siis on laiskottelua opiskella ja tehdä töitä verrattuna että suorittaisi asepalveluksen? Kummallista?! Omat arvoni pohjautuvat hyvin paljon materiaaliseen hyvinvointiin ja työnteko sekä opiskelu edistävät näitä. Armeija taas ei. Itsekkyys on kehittymisen elinehto.

 

[mw2]

Ite enemmän halveksun niitä jotka menee armeijaan niillä fiiliksillä et se on jees juttu ja et sieltä saa selkärankaa ja elämänkokemusta. Vaikka eihän sitä sais, kun fakta on ,että ne innokkaimmat siellä ei ole ihan sieltä fiksuimmasta päästä.

Haluaisin mielelläni kuulla perusteluja moiseen? Omakohtaisesta kokemuksesta juuri niille jotka eivät ole tottuneet kuriin (esim. kotioloissa) nämä käskytykset ovat todella kova paikka. Lisäksi nämä äidin kultanuput ovat juuri niitä jotka jättävät armeijan kesken E:n papereilla kun ei pää kestä sitä että pitäisi totella kuria. En itse lähtenyt inttiin noista syistä mutta kyllä se kovin kasvattava paikka oli. Oppi arvostamaan monia asioita ja kehittämään hermojen hallintaa. Ei sillä että minä nyt sen huonompana pitäisin esim sivarin käyntiä mutta nuo lopetuksen syyt yleensä hieman naurattavat.

 

[Integrandi]

Tuo A-ryhmä ei ole onneksi tarjonnut 60vuoteen muuta kuin suuren loven valtion budjettiin kun taas B-ryhmästä se osa joka on suorittanut siviilipalveluksen on antanut työpanoksellaan jotain hyötyä yhteiskunnalle.

Loistava näkökanta! Sun mielestä rahat on siis mennyt hukkaan, kun ei ole tarvinnut sotia. Samalla logiikalla pihalle ostettu vahtikoira on hukkainvestointi, jos se ei elinkaarensa aikana syö vähintään yhtä murtovarasta.

 

[modified]

Ite enemmän halveksun niitä jotka menee armeijaan niillä fiiliksillä et se on jees juttu ja et sieltä saa selkärankaa ja elämänkokemusta. Vaikka eihän sitä sais, kun fakta on ,että ne innokkaimmat siellä ei ole ihan sieltä fiksuimmasta päästä.

Fiksuja on ne ketkä hoitaa hommansa kunnialla, vaikkei aina olis niin ihqua.

 

[Rauta Reiska]

Haluaisin mielelläni kuulla perusteluja moiseen? Omakohtaisesta kokemuksesta juuri niille jotka eivät ole tottuneet kuriin (esim. kotioloissa) nämä käskytykset ovat todella kova paikka. Lisäksi nämä äidin kultanuput ovat juuri niitä jotka jättävät armeijan kesken E:n papereilla kun ei pää kestä sitä että pitäisi totella kuria. En itse lähtenyt inttiin noista syistä mutta kyllä se kovin kasvattava paikka oli. Oppi arvostamaan monia asioita ja kehittämään hermojen hallintaa. Ei sillä että minä nyt sen huonompana pitäisin esim sivarin käyntiä mutta nuo lopetuksen syyt yleensä hieman naurattavat.

Joo näinhän se menee että nämä tenavat joilla ei ole koskaan ollu kunnon kuria vaan narisemalla ja kitisemällä saatu kaikki aina läpi niin näille tuo intti on kaikkein vaikein. Ja ite henk.koht. en ymmärrä millään lailla tuollaista kasvatusmetodia että tenava saa kaiken mitä haluaa. Ja näitä on tässä lähipiirissä jo muutamia ja voin vain kuvitella että tulevaisuudessa nämä eivät ainakaan vähene.

 

[Jub]

Fiksuja on ne ketkä hoitaa hommansa kunnialla, vaikkei aina olis niin ihqua.

Aivan, tietysti tämä on vaan oma kokemukseni mutta ne jotka jättivät homman kesken meidän joukkueesta olivat tyhmimmästä päästä tai muuten vaan vätyksiä. Porukan fiksuimmat vaikka eivät tykännet olla intissä eivät silti perseilleet.