jto
AMMATTILAINEN
- Liittynyt
- 19.4.2002
- Viestejä
- 18 947
näihin määriin ja punttitreenien merkitykseen lajiharjoittelun TUKENA...
mulla on monenlaisia kamppailulajien edustajia fysiikkavalmennusringissä sekä keski- että huipputasoa. kaikki haluavat lisää voimaa. kaikki. kuten aiemminkin mainittua, se ei missään nimessä poissulje lajiharjoittelua, päinvastoin. tiettyinä kausina punttia tehdään enemmän ja lajiharjoittelussa on silloin kevyempää tai muuten vähemmän painottavaa touhua. sitten kun lajiharjoittelun määrä kasvaa, puntti siirtyy vähemmälle tai sen luonne ainakin muuttuu. toki lisäharjoittelu vaikuttaa jonkin verran lajitreeneihin, mutta kaudesta riippuen tää on ns. hyvä kompromissi. kaikissa urheilulajeissa harjoittelu jaetaan kausiin. se tuntuu tässä keskustelussa jääneen jotenkin tajuamatta aika monilta.
mitenkään karmeita tukkoja ja jumeja punttitreenit ja muu oheis- ja pohjaharjoittelu ei tuo, jos se suunnitellaan ja toteutetaan oikein. esimerkkinä muutamakin heppu, joilla tulee määräkausilla 2-4 treeniä päivässä (!!!). hyvin sujuu ja jaksaa ja intoa piisaa. kaikenlaisten määrien ja oletusten yleistäminen tuppaa olemaan usein pahasta, joten ei voida sanoa, että kaikki toimii kaikille ja sen takia kaikenlaiset v-alkuiset paasaamiset täällä menee hukkaan ja ohi melkolailla lujaa. kyllä kuitenkin esim. monet yleisurheilijat, palloilijat jne treenaa ihan normaalisti pari kertaa päivässä ja toinen on useimmiten fysiikkatreeni.
vaparissa joku pieni supertekninen ottelija hyötyy ihan taatusti lisätystä voimasta ja sen tulis olla HÄNELLE pieni painopistealue. joku mörssäri, jolla on heikko tekniikka, hyötyy luonnollisesti eniten, kun painottaa sitä lajitaitavuutta. junnuvuosina ja hyvin pitkälle myös aikuisiässä itse lajiharjoittelu on jo itsessään voimaharjoittelua, mutta ellei sitä suunnitella huolella, se ei vaan riitä, kuten wääntäjäkin tuolla aiemmin mainitsi. hyvin hyvin harvoin olen törmännyt suomessa vapaaottelijoihin, jotka treenaavat lajiominaisuuksia selkeällä päämäärällä.
kun kyselen, miten lajitreeneissä on suunniteltu ja kausitettu esim. nopeus, nopeusvoima, perusvoima, anaerobinen kestävyys, aerobinen kestävyys, päällimmäisenä näkee vaan kummastuneita ilmeitä. näistä ainoastaan anaerobinen kestävyys nousee ominaisuutena esiin ja siinäkään hyvin harvoin on minkäänlaista kausijakoa. samanlaisia happosparreja saatetaan jauhaa vuoden ympäri. tällä tuhlataan hyvin paljon aikaa ja ominaisuuksia. tottakai korkeet laktaatit tekee treenistä "rankkaa ja hurjaa", mutta... ei se kyllä niin rankkaa kuitenkaan ole ja ei taatusti myöskään kehitä optimaalisesti. jos haluaa miestellä kunnolla, menköön istumaan kiukaalle.
mulla on monenlaisia kamppailulajien edustajia fysiikkavalmennusringissä sekä keski- että huipputasoa. kaikki haluavat lisää voimaa. kaikki. kuten aiemminkin mainittua, se ei missään nimessä poissulje lajiharjoittelua, päinvastoin. tiettyinä kausina punttia tehdään enemmän ja lajiharjoittelussa on silloin kevyempää tai muuten vähemmän painottavaa touhua. sitten kun lajiharjoittelun määrä kasvaa, puntti siirtyy vähemmälle tai sen luonne ainakin muuttuu. toki lisäharjoittelu vaikuttaa jonkin verran lajitreeneihin, mutta kaudesta riippuen tää on ns. hyvä kompromissi. kaikissa urheilulajeissa harjoittelu jaetaan kausiin. se tuntuu tässä keskustelussa jääneen jotenkin tajuamatta aika monilta.
mitenkään karmeita tukkoja ja jumeja punttitreenit ja muu oheis- ja pohjaharjoittelu ei tuo, jos se suunnitellaan ja toteutetaan oikein. esimerkkinä muutamakin heppu, joilla tulee määräkausilla 2-4 treeniä päivässä (!!!). hyvin sujuu ja jaksaa ja intoa piisaa. kaikenlaisten määrien ja oletusten yleistäminen tuppaa olemaan usein pahasta, joten ei voida sanoa, että kaikki toimii kaikille ja sen takia kaikenlaiset v-alkuiset paasaamiset täällä menee hukkaan ja ohi melkolailla lujaa. kyllä kuitenkin esim. monet yleisurheilijat, palloilijat jne treenaa ihan normaalisti pari kertaa päivässä ja toinen on useimmiten fysiikkatreeni.
vaparissa joku pieni supertekninen ottelija hyötyy ihan taatusti lisätystä voimasta ja sen tulis olla HÄNELLE pieni painopistealue. joku mörssäri, jolla on heikko tekniikka, hyötyy luonnollisesti eniten, kun painottaa sitä lajitaitavuutta. junnuvuosina ja hyvin pitkälle myös aikuisiässä itse lajiharjoittelu on jo itsessään voimaharjoittelua, mutta ellei sitä suunnitella huolella, se ei vaan riitä, kuten wääntäjäkin tuolla aiemmin mainitsi. hyvin hyvin harvoin olen törmännyt suomessa vapaaottelijoihin, jotka treenaavat lajiominaisuuksia selkeällä päämäärällä.
kun kyselen, miten lajitreeneissä on suunniteltu ja kausitettu esim. nopeus, nopeusvoima, perusvoima, anaerobinen kestävyys, aerobinen kestävyys, päällimmäisenä näkee vaan kummastuneita ilmeitä. näistä ainoastaan anaerobinen kestävyys nousee ominaisuutena esiin ja siinäkään hyvin harvoin on minkäänlaista kausijakoa. samanlaisia happosparreja saatetaan jauhaa vuoden ympäri. tällä tuhlataan hyvin paljon aikaa ja ominaisuuksia. tottakai korkeet laktaatit tekee treenistä "rankkaa ja hurjaa", mutta... ei se kyllä niin rankkaa kuitenkaan ole ja ei taatusti myöskään kehitä optimaalisesti. jos haluaa miestellä kunnolla, menköön istumaan kiukaalle.