Vapaa-ajan viettämiseen liittyvät ongelmat

[Maailmall3]

Kyllä juomistaan tai siis lähinnä juomattomuutaan saa joka kerta selittää. Ja kun pienellä kylällä asuu niin olen jo muutaman kerran kuullut odottavani lasta, kun minua ei näy missään enkä juokse baareissa. No, kyllä minut töistä, salilta tai lenkkipolulta löytyy. Sen ajan mikä näiden ulkopuolelle jää, vietän mieluusti kotona rakkaan mieheni ja rakkaiden eläinteni kanssa

Mielestäni on todella vääristynyttä ja huolestuttavaa se, että ne jotka dokaavat joka viikonloppu ja vetävät päänsä täyteen, ovat sitä "normaalia" väkeä ja sitten me ketkä treenaamme ja emme juo, olemme jotain nipottajia ja tylsiä. Onpa minulle sanottu sekin, että kuvittelenko olevani jotenkin parempi kuin muut tällaisilla elämäntavoillani :/ No, enpä todella kuvittele. Kaikki ihmiset ovat samalla viivalla... Tosin kommentin voinee jättää omaan arvoonsa, montakohan promillea tälläkin henkilöllä oli hetkellä kun tuon päästi suustaan...

Kuten tämä ketju osoittaa, meitä on jo aika paljon

 

[vinkuiita]

Itseäni harmittaa, että etenkin tämänikäisenä kavereiden kanssa touhuamiseen tuntuu melkein aina liittyvän alkoholi tai myöhäinen valvominen, joista kumpikaan ei sovi miulle (sekoittaa herkän unirytmin, pilaa seuraavan päivän jne.)

Miulla on ihan sama juttu. Alkoholi aiheuttaa pieninäkin määrinä huonon olon, ja myöhäinen valvominen pilaa unirytmin. Nämä kaksi eivät ole siis kovin hyvä yhdistelmä. Monet sanovat, että nuku seuraavana aamuna pitkään - se ei vain toimi minulla. Minä en pysty nukkumaan päivällä, vaikka olisin kuinka väsynyt. Kykenen nukkumaan korkeintaan tunnin päiväunia.

Onneksi osa kavereista ei käy baareissa ollenkaan, joten yksinäisyydestä ei aina tarvitse kärsiä. Käyn kyllä baareissa joskus ihan mielelläni enkä ole absolutisti, mutta jokaviikkoista raavamista en todellakaan jaksaisi! Ehkä olen sitten tylsä tai jotain, mutta minulla ei ainakaan ole varaa tuhlata päivää krapulassa makoiluun. Mieluummin liikun yms.

Selvänäkin on kuitenkin kivaa, oikeasti. Voi olla, että juon jotenkin "väärin", mutta minulle ainakin tulee aina niin kamala laskuhumala, että ei kännissäkään aina kivaa ole... Vielä kun tähän lisätään kaikki, mitä humalassa voi sattua (ainakin minulle).

Omassa kaveripiirissäni juomattomuus onneksi usein ymmärretään, mutta saan minäkin usein selitellä. Ja sitten saa selitellä vielä sitäkin, miksi juo vaan pari eikä vedä kunnolla. Hohhoijaa...

 

[Mayflower]

vinkuiita: miullakin sama ongelma, ei pysty päivällä nukkumaan ollenkaan, en edes tunnin päiväunia. Tosi hankalaa. En voi todennäköisesti koskaan tehdä mitään työtä, johon liittyy yövuoroja.

 

[angelo]

Miten muut punttaavat / liikkuvat / terveellisiä elämäntapoja harrastavat mimmit sovittavat yhteen viihde-elämän ja terveelliset elintavat? Onko joku muukin kuin mie törmännyt ristiriitoihin, kun ei huvittaisi lähteä baariin valvomaan ja juomaan alkoholia, mutta ei haluaisi jäädä pois yhteisestä ajanvietosta ystävien kanssa?

Itseäni harmittaa, että etenkin tämänikäisenä kavereiden kanssa touhuamiseen tuntuu melkein aina liittyvän alkoholi tai myöhäinen valvominen, joista kumpikaan ei sovi miulle (sekoittaa herkän unirytmin, pilaa seuraavan päivän jne.) Miksi vapaa-aika ei voi tarkoittaa esim. yhdessä liikkumista?

Mulla ei oikeastaan ole pitkään aikaan ollut ollenkaan sellasta "viihde-elämää" (ts. baareissa käymistä, yömenoa) juurikin sen takia, että omien ystävien kohdalla se tarkoittaa lähes poikkeuksetta aamutunneille asti valvomista ja ryyppäämistä. Musta ois kiva käydä joskus baarissa ihan vaan tanssimassa - selvinpäin (voin ottaa max pari siideriä, mutta inhoan känniä), mutta mun ystävät ei pysty tanssimaan ilman sitä viinasumua. Eikä siinä mitään, voisinhan mä käydä niiden kanssa ja olla itse selvinpäin, mutta ei se oo kivaa mun eikä niiden mielestä. Pari kertaa ollaan oltu lähdössä yhden hyvän ystävän kanssa baariin ja se on ilmeisesti olettanut, että mäkin oisin lähdössä juomaan (sehän on itsestäänselvyys, ettei baariin mennä selvinpäin :jahas ja totuus onkin ollut sille vähän pettymys. Ei se tunnu kivalta, kun näkee toisesta että oma juomattomuus vaivaa sitä. Toisaalta en ymmärrä miksi, koska osaan pitää hauskaa ja olla rennosti selvänäkin - eli en oo mikään ujo hyssykkä vaikka en joisi. Omassa kaveripiirissä tuntuu, että kundit hyväksyy mun "selväpäisyyden" ihan hyvin ja ottaa mut jengiin huolimatta siitä, juonko vai en. Sen sijaan tytöt ihmettelee ja "rohkaisee" ottamaan ryyppyä; "ethän sä voi olla tällasena iltana selvinpäin" :jahas: Tuntuu, että ne tuntee jotain huonoa omaa tuntoa omasta juomisestaan, jos yksi henkilö porukasta haluaakin pitää hauskaa selvänä. Huoh... mä tarviin enemmän saman henkisiä ystäviä.

 

[Venla]

Ei ole minkäänlaisia vapaa-ajan ongelmia. Kaikki aika menee töissä ja treeneissä, ja kavereita ei juurikaan ole. Välillä nukun ja syön. Juuri työt aloittanut treenikaveri ihmetteli, että missä välissä kavereita ehtii tavata, kun suoraan töistä pitää mennä treeneihin ja sitten onkin jo liian myöhä. Hah, tervetuloa kilpaurheilijan todellisuuteen. Toisaalta enpä minä ole kokenut menettäväni mitään, niin paljon tämä kuitenkin antaa. Joskus tulee kummallinen olo siitä, kun muistelee ns. menneitä eli juurikin tuota juhlimista ja juopottelua. On joitakin ihmisiä ja joitakin keskustelunaiheita, joita kaipaan. Mitään muuta en. Niin kuin tässä ketjussa on tainnut tulla monesti esiin, oma juhlimattomuuteni (tai millä sanalla sitä nyt kuvaisi) tuntuu vaivaavan muita ihmisiä enemmän kuin minua itseäni.

 

[RockMe]

Mulle taas kävi niin, että yhtenä päivänä mä vaan huomasin, että mulla ei oo enää kavereita. En siis tunne ketään muuta, kuka ei juo ja jotenkin siinä vaan kävi niin, että eihän mua enää kutsuttu mukaan mihinkään rientoihin, koska en juo. Kun mä oon niin tylsä tai juomattomuudellani latistan tunnelmaa. "Sun pitäs juoda niin olisit hauskempi" ja "Sun kaa on ihan jees viettää aikaa, kun tarvii hauskanpidosta breikkiä". Siis mitä ihmettä?!? Kiitos vaan. Ei ihme, että tuon tason kommenttien jälkeen oma kiinnostuskin siihen yhteydenpitoon katosi... Ikävä ei ole vanhoja kavereita, mutta totaalinen yksinäisyys on joskus aika masentavaa. Vaikkei sitä ehkä päälle päin arvaisi, että mulla ei ole yhtään kavereita. Noh, toisaalta, elämä on valintoja täynnä.

 

[anix]

Mulle taas kävi niin, että yhtenä päivänä mä vaan huomasin, että mulla ei oo enää kavereita. En siis tunne ketään muuta, kuka ei juo ja jotenkin siinä vaan kävi niin, että eihän mua enää kutsuttu mukaan mihinkään rientoihin, koska en juo. Kun mä oon niin tylsä tai juomattomuudellani latistan tunnelmaa. "Sun pitäs juoda niin olisit hauskempi" ja "Sun kaa on ihan jees viettää aikaa, kun tarvii hauskanpidosta breikkiä".

Melkoista. Kavereita voi sit kyl hämätä juomalla alkoholittomia siidereitä, kaljoja, skumppaa jne. Ne on muuten paremman makuisia kuin alkoholipitoiset sisarensa. Toki suosittelen ennemmin kaveripiirin vaihtoa, jos asenne on noin ahdasmielinen. Nyt kun tarkemmin mietin, niin enpä tiedä, vaikka mullekin tulevat pilekutsut olis hävinny matkalle juuri tuon takia :D En kylläkään sylje viinilasiin, mutta hyvin monet pileet on menny vesilinjalla treenien/töiden/opintojen/raskauden/imettämisen/ainoan matkustusvaihtoehdon(auto) vuoksi. Itselle kyllä pääpaino on ollu siinä että pääsee vaihtaa kuulumiset kavereiden kanssa, ei siinä, että vois vetää koomat niiden kanssa.

 

[Guerlainn]

Oma tarinani on vähän samantyyppinen kuin monella muulla täällä: viina ei virtaa.
Olen ollut koko pienen ikäni absolutisti, mitä nyt on joskus 16-vuotiaana tullut maistettua äidin päärynäsiideriä ja viime jouluna punaviiniä - jäi juomatta. Jotenkin vain tuo juopottelu ei ole oma juttu, vaikka en missään nimessä tuomitse alkoholin nauttimista, mutta varsinkin tässä vähän yli 18-vuotiaiden ikäryhmässä näyttää menevän juominen usein melko yli.

Yritin epätoivoisesti sopeutua kaveriporukkaan, jossa lähes kaikki muut joivat runsaasti. Eihän siitä muuta tullut kuin pahaa mieltä. Joskus kuskina oleminen oli ihan hauskaa, tosin useimmiten kiitoksia en saanut ja seuraavana päivänä tuloksena oli vain älytön väsymys. Unirytmini on todella herkkä, ja päivällä nukkuminen on aika vaikeaa. Kaiken lisäksi kateutta alkoi nousta ilmaan: olin erilainen kuin muut, uskalsin sanoa mielipiteeni - myös juomisesta, jaksoin treenata ja hankin omaa rahaa kesän aikana. Muut taas keskittyivät enemmän hauskanpitoon ja "lorvimiseen", joten ehkäpä siihen kaikki kaatui. Varmasti minussakin on vikaa, sillä olin aivan liian erilainen porukkaan ja silti yritin kovasti olla mukana. Jossain vaiheessa mitta kuitenkin täyttyi ja tuli olo, että mitä h******iä oikein olen tekemässä.
Nyt yritän metsästää samanhenkisiä kavereita kovaa vauhtia ja pari hyvää jo onkin. Minä olen minä, enkä muuksi muuta eli kavereiden täytyy hyväksyä treenini, absolutismini ja syömishömpötykseni. :evil:

 

[cilla]

Tossa yks päivä yks tyttö koulusta kysyi mua koulun jälkeen yhdelle. Sanoin siihen sitten vaan että emmä oikein harrasta noita yhillä käymisiä. Jotenki jäi semmone fiilis, että se luuli, etten mä halua lähteä sen kanssa yhtään mihinkään. Heitettiin ilmoille sit se perus "joku toinen kerta sitten" -fraasi. En vaan koskaan ole tajunnut noita yhellä käymisiä. Oisinhan tietty voinu ottaa vaikka limun tai jotain, mutta aina jaksais selitelläkään..ihan kuin siihen ylipäänsä pitäs olla joku hyvä syy olla ottamatta sitä yhtä. Viina kuitenkin muuten maistuu, mutta ei mitään tissuttelua, yksiä yms. Sit ku otetaan ni otetaan kunnolla.

 

[user...]

Luulin että olen joku evoluutiosta aiheutunut mutantti, mutta näköjään en sentään :D ...Mulla kans sama juttu, eli en hirveesi tykkää kännätä..(en edes teininä).
muistan kerran että jopa opettaja sanoi, että kyllä voisin ihan hyvin silloin tällöin juoda :wtf:: ...olin tuolloin 17v ja absolutisti..mun mielestä se oli outo kommentti, ihan kun en olisi saanut olla ilman tj..
nykyään otan todella harvoin ja max. sen viidennen jälkeen menen kiltisti himaan nukkumaan.
eipä kiinnosta olla seuaavana päivänä darrassa :urjo:
muista olen tylsä...musta olen järkevä :D

 

[Aurora]

Onpas täällä selväpäistä porukkaa! :D Mun täytyy itse ainakin myöntää, että tykkään välillä irrotella ja juoda ihan vain juomisen ilosta. Nykyään tulee suht harvoin käytyä ulkona, kun töitä on niin paljon, mutta mahdollisuuden tullessa olen aina mukana. Mitään överikännejä en ole koskaan harrastanut (yhden käden sormilla voi laskea nämä "megamokat"), mutta pienimuotoisempaa juomista kylläkin aina välillä kavereiden kanssa illanistujaisissa.

Baareissa/juhlissa saatan koskea vahvempiin juomiin, mutta pääsääntöisesti mulla on lasissa vain valkoviiniä tai paremman puutteessa kuivaa siideriä. Parina iltana viikossa saatan iltaruoan kanssa ottaa lasillisen viiniä, mutta en koskaan enempää. "Bileiltoina" sitten määrät on hieman suurempia, mutta toisaalta nämä illat ovat harvassa (kerran kuukaudessa tai harvemmin). Ikinä en oo krapulasta kärsinyt, joten kohtuus on mukana!

 

[eyd]

Minäkään en ole mikään alkoholin suurkuluttaja mutta kyllä minä bilettämään tykkään lähteä ihan jo sen takia, että kavereita näkee ja silloin sitä tulee aika luonnollisesti otettua yksi jos toinenkin paukku.
Muutaman kerran olen baarissa ollut selvinpäin ja voinen sanoa, että se ei ole meikeläisen hommaa.
Nykyään tulee käytyä tosi harvoin juhlimassa (opiskelua, töitä, koira, treenit, intissä oleva miekkonen) mutta silloin kun mennään niin sitten myös otetaan. Överit tuli vedettyä ihan tarpeeksi monta kertaa teini-iässä joten sen oman rajan tietää jo aika hyvin. Humalassa on kiva olla ja krapulakin vältän helposti sillä, että juon riittävästi vettä drinkkien ohessa Ja tämän kyllä muistaa kun päähän on iskostunut syvälle ne muutamat karmaisevat krapulapäivät.

 

[Mayflower]

Voi voi, kyllä miusta tuntuu että tän ketjun aloittamiseen verrattuna oon nykyään oikea alkkis... Edelleen kärsin hirveästä darrasta jokaikisen illan jälkeen kun olen koskenut alkoholiin, vaikka yhteenkin. Edelleenkään sellaisena päivänä on turha mennä treenaamaan. Edelleen ärsyttää ettei baarissa kuule mitään, ja että menee aina myöhään.

Mutta juon silti

 

[-Kukkis-]

Juon yhden oluen/siiderin max kerran viikkoon ja senkin ollessani yksin kotona viettämässä rauhallista koti-iltaa. Eli tuo yksi toimii keinona palauta esim. rankan viikon jälkeen.

Baareissa käyn max 3x vuoteen, harmi vain, sillä valitettavasti ravintolat tuntuvat olevan ainoa mahdollinen paikka, jossa voisi solmia minkäänlaista kontaktia toiseen sukupuoleen tai edes ylläpitää kaverisuhteita. Niin, mitä kaverisuhteita? Tällä hetkellä omistan ystäviä tasan nolla, sillä kaikki ovat kaikonneet oman baarikielteisen asenteeni vuoksi..:jahas:
Toiseksi, kuten Mayflowerkin totesi potevansa, saan karmean kankkusen baari-illan jälkeen otin sitten yhden tai yksitoista. Elän todella säännöllistä elämää eli pyrin menemään nukkumaan niin arkena kuin vk:n loppunakin viim. 23.00 ja useimmiten herään viimestään 7.00. Yksikin myöhäinen riekkuminen aamuyön tunneille saa seuraavan päivän menemään täysin harakoille..:itku: Ja voi sitä itseinhon määräää....

Tiedän että pahin ongelmani tässä on oma pikkuinen pääni, että vaadin itseltäni aivan liian tiukkaa niuhottamista ja kontrollia mutta ajattelen niin, että ehkä se kai joskus palkitaan..tai sitten ei..Huomenna olisi edessä elämäni ensimmäiset ja ainutlaatuiset fuksiaiset, jotka koetaan vain kerran elämässä, mutta kilttinä tyttönä olen päättänyt lähteä auton kanssa liikenteeseen, jotta saan itseni kotiin ennen 00.00, sillä seuraavana päivänähän tulee olla koulussa jo klo.8.00..Tiedän, ja sanonkin sen itse ennen muita, että pitäisi kai etsiä jonkun kaupan alennusmyyntikorista uusi elämä..:lol2:

 

[Venla]

Mutta juon silti

Munkin piti tulla tänne oikein erikseen vielä kertomaan, että en ole absolutisti enkä muutenkaan niin sanotusti sylje lasiin - viime aikoina asiat ovat vain menneet niin, että ei ole tullut juotua. Ehkei se viime aikoina ole myöskään enää niin huvittanut. Sosiaalinen elämäni se vain on ylipäänsäkin, joka tuntuu kilpaurheilun ja aikaavievän työn vuoksi kärsivän. Valinta on minun.

 

[Stash]

Tiedän, ja sanonkin sen itse ennen muita, että pitäisi kai etsiä jonkun kaupan alennusmyyntikorista uusi elämä..:lol2:

Ei sen välttämättä noin tarvitse mennä. Esimerkiksi nuo mainitsemasi fuksiaiset jäivät täällä aikanaan väliin enkä ole kyllä ajatustakaan asialle uhrannut sen jälkeen enkä tule uhraamaankaan. Eri asia toki on, jos oikeasti tekee mieli juhlia ja juoda, mutta pitää yllä jotakin teennäistä kontrollia. Sitten taas jos ei kyseinen toiminta vain nappaa, niin why bother?

 

[SA310]

Mun kaveriporukassa on saatu aikaan monta riitaa vain siksi, että mä en halua juoda. Kuten joku aikaisemmin kuvailikin, se menee siihen inttämiseen. "Mikset juo, kyllä sun nyt pitää juoda, joisit nyt, tulisit nyt meidän kanssa juomaan" jne jne jne. Lopulta minä hermostun kun ei niille mene jakeluun, että EN HALUA!!!

Aiemmin menin mukana selvinpäin, mutta ei sekään mukavaa ollut. Ei kännisten kavereitten juttuja vaan jaksa. Pitäis olla sellaisessa seurassa, jossa muutkin ovat selvinpäin.

Nykyään hyvä "tekosyy" skipata kavereiden bileet tai ainakin se baariosio ja juominen, on töihin meno. Olen joka ke, pe, la töissä. Menen kyllä bileisiin alkuillasta, mutta lähden pois ennen kun porukka alkaa olla maistissa.

Minä(kään) en toki ole absolutisti. Kyllä mä joskus juon. Nykyisin tahti on suunnilleen 3-4 kertaa vuodessa.

Ja olen minäkin sen jakson elämässäni elänyt, jolloin tuli kupsuteltua ja rampattua baareissa. Fyysisessä ja psyykisessä hyvinvoinnissa huomaa selvän eron noihin aikoihin verrattuna, ja lisäksi se näkyy pankkitilillä. Mulla on tosi pienet tulot, mutta pärjään loistavasti, rahaa jää säästöönkin, ja voin joskus ostella itselleni jotain.

 

[Taskuamatsoni]

Hahaa, mie vältyin viime viikonloppuna pidetyistä työpaikan pippaloista sillä verukkeella, että ensi viikonloppuna penkkikisat ja pitää reenata :D Treeniin on hyvä vedota kun kieltäytyy juomingeista, kukaan ei esitä jatkokysymyksiä ja silmien pyörittelystä minä nyt en ole koskaan nokkiini ottanut.

Harvoin tulee otettua, ja silloin kun otan, otan vähän.

 

[-Kukkis-]

Jeee..fuksiaiset takana..ainakin minun osaltani..Alkuperäinen tarkoitus oli jatkaa juhlia baarissa, itse kuitenkin autolla liikenteessä, mutta rymyttyäni 3h ulkona, kylmässä, viileässä, koko ajan hämärämmässä illassa yhdessä muiden fuksien kanssa, jotka kaikki olivat enemmän tai vähemmän maistissaan, tein vaihvihkaa poistumisen takavasemmalle ja tulin kotiin..
Ei jaksanut enää inspiroida olla fiilistä mukana, kun katteli muun porukan humaltumista. Ei sillä, että olisin paheksunut, ei suinkaan, sillä itse jouduin auton takia kestämään selvillä vesillä. Mutta toisaalta pohdiskelin sitä, että kumpi loppupeleissä on järkevämpää, pitää selvät rajat ja tulla kotiin ajoissa vai opetella jo heti opiskelujen alussa se tapa, että pikku kännien vetäminen vaikka keskellä viikkoa on totally normal? No, mutta nämä on jokaisen henk. koht. valintoja ja varmasti tulen katumaan omaa ehdottomuuttani myöhemmin..
Mutta ajattelen asian näin, että mieluummin vietän elämäni sinkkuna ja vailla laajaa ystäväpiiriä omistautuen itselleni tärkeille asioille (kodille, säännölliselle elämälle, opiskelulle) kuin että vastoin omia intressejäni yritän esittää jotain muuta ja heilua yökaudet pitkin baari tiskejä..
Tiedän olevani vailla ystäviä ja välillä erittäin yksinäinen, mutta onnellisempi olen näin..

 

[Laardida]

Tosi harvoin tulee nykysin otettua, lapsen jälkeen se elämä rauhottui kummasti ja ei se kai enää ihan samalla tavalla kiinnosta. Varmaan 3-6krt per vuosi, eikä silloinkaan kovin kovaan kumaraan asti. On se vaan niin jännää miten ne lapset muuttaa. Toisaalta vapaa-ajan ongelmiakaan ei ole kun sitä aikaakaan ei noin vaan oteta. Kai sen haluaa sitten käyttää jotenkin fiksummin kuin makaamalla seuraavan päivän karmeassa olossa..