Vapaa-ajan viettämiseen liittyvät ongelmat

[pinko]

Mun kaverit ei kylla lahtisi yolla salille. Olen ehdottanut kylla kaikenlaista (sunnuntaista luonnonpuistoretkea, kalliokiipeilya, kaupunkivaellusta), ne luulee, etta ma vitsailen. :(

Koska en halua, etta ystavani tuomitsevat elamantapani, en minakaan tuomitse heidan valintojaan, mutta teille voin kertoa, etta olen kylla monta kertaa lauantaiaamuna vastaanottanut puheluita ystavaltani aiheena 'olin niin kannissa, herasin hampaattoman miehen vieresta enka muista kuinka paasin kotiin, hukkasin lompakkoni ja sain porttikiellon - en juo enaa ikina'. Etta taisin jaada paljosta paitsi taas. Mulla ei kylla kovan treenin jalkeen tule sellaista fiilista, etta 'en enaa ikina..'

 

[May-]

Musta tuntuu että ihmisillä on ongelma jos he ovat päättäneet olla kokonaisen kuukauden juomatta. Oikeasti, senhän ei pitäisi olla mitenkään poikkeavaa tai outoa, pari kolme kuukauttakin pitäisi mennä ihan sen kummemmin miettimättä ilman juopotteluja, vaikka ilman sauna oluita/siidereitäkin. Saati sitten niitä jokapäiväisiä oluttölkillisiä tai viinilasillisia.

Onhan se ongelma juu, mutta jos ollaan realistisia ja mietitään Suomen kulttuuria, ei se oo ollenkaan harvinaista, että viikossa tulee otettua useampana päivänä. Toisilla se on "pikku perjantai" ja viikonloppu, jolloin vedetään räkäkännit. Toisille taas lasi viiniä iltaisin tai saunakalja "sivistyneesti".

Jos ajatellaan esimerkiksi keskiverto opiskelijan elämää kahdeksan viikon ajalta. Siihen varmasti liittyy paljon tilanteita, jolloin täytyy sanoa "ei kiitos" alkoholille. Ongelma toki on, jos tulee vaikeuksia sanoa ei alkoholille keskellä viikkoa, mutta itse ainakin pidän viinistä todella paljon ruokajuomana ja alkoholista muutenkin seurustelujuomana.

Onhan se jo täälläkin todettu, että jos ei alkoholi maistu, jää usein pois jostakin porukasta. Ei baarikaverit enää pyydäkään baarin, koska ei ymmärrä, että siellä voi haluta olla selvinkin päin jnejne. Näitä kavereita ei sitten välttämättä tule nähtyä muulloin ja muutkin ns. baaritutut jäävät tapaamatta.

En siis väitä etteikö päätös olla juomatta kuukausi kertoisi ongelmasta, mutta sitä mieltä olen, ettei se ole itsestään selvyys monelle.

 

[mizzim]

Mun kaverit ei kylla lahtisi yolla salille. Olen ehdottanut kylla kaikenlaista (sunnuntaista luonnonpuistoretkea, kalliokiipeilya, kaupunkivaellusta), ne luulee, etta ma vitsailen. :(
:

Kokeile seuraavan kerran kun kaverisi ovat nousuhumalassa ja koettavat keksiä jotain erilaista:lol2: farkut ja pöhnä eivät ehkä salille sovi, mutta suunta on oikea.

 

[Venla]

Itselläkin on päässyt lipsahtamaan rajusti raittiuden puolelle. Kotona saatan ottaa yhden, joskus jopa kaksi olutta ihan tavallisena arki-iltana, mutta baariin ei kyllä jaksa. Ja jos menen, niin silloinkin mukavasti istumaan ja pelailemaan. Mitään varsinaista päätöstä en ole asian suhteen tehnyt, mutta kun tuntuu, että juominen ja juhliminen vaikuttavat hirveästi pääkoppaan ja kroppaan, en viitsi kisakaudella riskeerata. Raskas työt ja kova treenaaminen eivät sovellu yhteen juopottelun kanssa, ei jaksa eikä ehdi. Tässä joulun tienoilla ajattelin kyllä muutaman ottaa, ehkä jopa kännin, mutta sehän selviää sitten kun hetket ovat käsillä. Parasta on, kun ei suunnittele. Kavereitahan minulla ei juuri edes ole (enää), ja niitä vähiä jotka vielä jäljellä ovat, ei raitistelu tunnu liiemmin haittaavaan.

Salilla minä ihmisiin olen tutustunut uudella paikkakunnallakin. On ainakin joku, jolle sanoa moi. Lajitreeneissä on sellaisia jo kavereiksi luettavia tapauksia, ja sitten tietty muiden paikkakuntien nyrkkeilijälikat, joita näkee leireillä.

 

[Jepu]

Mun ongelmat ratkes hoitoalan ja vuorotyön ansiosta. Ei tartte murehtia viikonloppusin, kun kukaan ei tee mitään selvänä mun kanssa, jos on itse jatkuvasti töissä :jahas:

 

[pinko]

Tajusin eilen, etta kukaan ei enaa soita/tekstaa mulle viikonloppuisin, etta lahdenko baariin. Haittaako? Ei haittaa, eipahan tarvitse keksia enaa tekosyita, kun en kuitenkaan lahde. :D

Yksi ihana ystava pyysi mut vahan aikaa sitten kavelylle ja toinen luokseen syomaan. Lupasi jopa kestita mua prodedriksulla, tosin se oli luultavasti vitsi. :lol2: Silti mukavaa, etta jotkut ystavat ottavat elamantavat huomioon, eika sen aina tarvitse olla sita dokaamiseen keskittyvaa seurustelua.

 

[sprit]

vitsi mua ärsyttää oma pääni, kun tottakai vaikken ite hirveästi humalajuomia nauti niin voisin silti käyttäytyä ees puoliks asiallisesti kun poikaystävä lähtee synttärien viettoon kossupullon ja muutaman karpalolonkun kanssa. ei siinä muuten ehkä mitään (no olishan siinäkin, kun ongelmoin typeriä) mutta kun käytiin se 20v:n kunniaks sille hakemassa niin se sanoi että kirjahyllyyn vaan et pitäähän synttäripäivänä käyä kossupullo hakemassa, ja et ei se aio ku pari ottaa. no iltasella oli mieli muuttunut tottakai.

lähinnä harmittaa se, et se varmaan ajattelee vähän et ei haluu et möksään koko päivän niin se vasta lähtiessään myönsi ottavansa sen mukaan. tai ehkä se mieli oikeasti oli muuttunut, mut olis senki voinu mainita. harvoin se ottaa olutta tai väkevämpää, mut se voi päättyä vaikka ruusupuskaan sammumiseen ynnä muuhun, niin en oikein iloissani pompi, varsinkaan kun se ei oikein ikinä ota mitään yhteyttä kun se on kavereittensa kanssa ja se vasta torstaina tuli ihan yllättäen mun luo niin huppelissa että sillä vaan katkeili, enkä ees muista milloin se olis yhtä humalassa viimeks ollut.

mut no ehkä se yllättääkin mut positiivisesti ja on vaan juottanut kavereitaan. luultavasti ei tuu tapahtumaan, varsinkin kun oli vähän kinastelua koko ilta.

oon tosiaan kaverijutut ihan hyvin saanu sumplittua, kun en oo koko ikänäni juurikaan alkoholia ottanu, mut sit aina tulee jotain typerää pikkudramatiikkaa jos poikaystävä lähtee ottamaan. kyllähän se nyt herranjumala pitäis kestää, mut ei vaan oikein pysty. kuvottaa vaan jotenkin se kun tullaan ovelle häntä koipien välissä ku niin päissään tai soitetaan häpeissään aamuyöstä, kun itekin tajus että karkas vähän. aina tietty ei, mutta aika usein.

 

[anttuliinu]

Tajusin eilen, etta kukaan ei enaa soita/tekstaa mulle viikonloppuisin, etta lahdenko baariin. Haittaako? Ei haittaa, eipahan tarvitse keksia enaa tekosyita, kun en kuitenkaan lahde. :D

Yksi ihana ystava pyysi mut vahan aikaa sitten kavelylle ja toinen luokseen syomaan. Lupasi jopa kestita mua prodedriksulla, tosin se oli luultavasti vitsi. :lol2: Silti mukavaa, etta jotkut ystavat ottavat elamantavat huomioon, eika sen aina tarvitse olla sita dokaamiseen keskittyvaa seurustelua.

Voi kun mullakin olis noin. Omat kaverit ei kunnioita yhtään mun elämäntapoja. Kattovat kieroon. Kukaan ei pidä yhteyttä enää tms. vaikka en edes puhu kaveri seurassa mitään salista tai harrastuksesta muutenkaan. Eilen kun tapasin paria ystävää oli tarkoitus mennä ihan vaan kahvittelemaan. Kysyin sitten, että minnekkäs mennään niin vastaus oli "Mentäskö vaikka baariin parille?" Minä sitten siihen että: "No ei mennä nyt, en halua ja oon dietillä muutenkin nyt." Kaverit sitten mulkkas aika pitkään siitä... Seuraavaks toinen kaveri alkaa tuputtamaan karkkia, vaikka just olin sanonu että olen dietillä. Ystävällisesti kieltäydyin.

Harmittaa vaan vähän kun yritän aina järjestää itse jotain normaalia, niin kaverit on heti menossa ryyppäämään.

 

[HabaMih]

Kysyin sitten, että minnekkäs mennään niin vastaus oli "Mentäskö vaikka baariin parille?" Minä sitten siihen että: "No ei mennä nyt, en halua ja oon dietillä muutenkin nyt." Kaverit sitten mulkkas aika pitkään siitä... Seuraavaks toinen kaveri alkaa tuputtamaan karkkia, vaikka just olin sanonu että olen dietillä. Ystävällisesti kieltäydyin.

No oisko tuo nyt ollut sulle ihan mahdotonta juoda siellä baarissa vaikka ligh-limuja tai sitä kahvia, niin ois kaveritkin saanut ottaa mitä huvittaa? Mua kans vähän ottais päähän, jos mun absolutisti kaverit ei suostuis koskaan lähteen baariin vaan pitäis niiden kans kahvilassa kitua. Mä en tykkää kahviloista, joten ota itse mielummin yhden oluen ja kaverit juo ihan mielellään limua/kahvia/mehua baarissa. Älkää itse tehkö asiastanne ongelmaa.

 

[Meah]

Älkää itse tehkö asiastanne ongelmaa.

Nimenomaan. Vaikuttaa, että suurin osa kehittää ongelmansa ihan itse kun ei voi sitä ja tätä ja tota. Ei tämä elämäntapa tarkoita että kaikesta pitää kieltäytyä, jopa baarissa voi käydä tanssimassa pelkän limun voimalla. Koittakaa itse välillä joustaa myös, niin eiköhän kaveritkin ala joustamaan.;)

 

[Meah]

Mun kaverit ei kylla lahtisi yolla salille. Olen ehdottanut kylla kaikenlaista (sunnuntaista luonnonpuistoretkea, kalliokiipeilya, kaupunkivaellusta), ne luulee, etta ma vitsailen. :(

Koska en halua, etta ystavani tuomitsevat elamantapani, en minakaan tuomitse heidan valintojaan, mutta teille voin kertoa, etta olen kylla monta kertaa lauantaiaamuna vastaanottanut puheluita ystavaltani aiheena 'olin niin kannissa, herasin hampaattoman miehen vieresta enka muista kuinka paasin kotiin, hukkasin lompakkoni ja sain porttikiellon - en juo enaa ikina'. Etta taisin jaada paljosta paitsi taas. Mulla ei kylla kovan treenin jalkeen tule sellaista fiilista, etta 'en enaa ikina..'

En mäkään lähtisi yöllä salille. Sairasta.:D Ja mitä noihin yhteisiin tekemisiin tulee, kannattaisi yrittää löytää muitakin intressejä ja kiinnostuksen kohteita minkä parissa sinä ja kaverisi viihdytte. Sen ei kuitenkaan aina tarvitse olla liikunta-aktiviteetti tai juopottelu. Löytyy paljon muutakin tekemistä. Ja hyvän kaverin kaa ei aina ees tarvi olla tekemistä. Lööbailu kotisoffalla, hyvän ystävän kanssa hölöttäen riittää ainakin minulle.

 

[anttuliinu]

Joku ei tykkää kahvilasta, mutta minä en viihdy baarissa. En ymmärrä miksi ei oltas voitu olla ihan vaikka kotona. Sitä paitsi se baari johon oltas menty, olis ollu semmonen että musiikki soi niin kovaa, että siellä ei _oikeasti_ kuule mitä toinen puhuu. Mielestäni itse olen kyllä yrittänyt aina keksiä jotain YHTEISTÄ tekemistä. Voin minä baarissa käydä, enkä ole absolutisti. Lähinna harmittaa se kun kaverit eivät enää pidä yhteyttä. En sitten tiedä onko tiet eronneet meidänä kohdalla vähän. Heillä on tapana olla kännissä lähes joka viikonloppu ja etsiä miehiä. Minä taas olen vakituisessa parisuhteessa ja minulla on harrastukset ja koulu joihin todella panostan.

 

[Meah]

Joku ei tykkää kahvilasta, mutta minä en viihdy baarissa. En ymmärrä miksi ei oltas voitu olla ihan vaikka kotona. Sitä paitsi se baari johon oltas menty, olis ollu semmonen että musiikki soi niin kovaa, että siellä ei _oikeasti_ kuule mitä toinen puhuu. Mielestäni itse olen kyllä yrittänyt aina keksiä jotain YHTEISTÄ tekemistä. Voin minä baarissa käydä, enkä ole absolutisti. Lähinna harmittaa se kun kaverit eivät enää pidä yhteyttä. En sitten tiedä onko tiet eronneet meidänä kohdalla vähän. Heillä on tapana olla kännissä lähes joka viikonloppu ja etsiä miehiä. Minä taas olen vakituisessa parisuhteessa ja minulla on harrastukset ja koulu joihin todella panostan.

Sitten kannattaa joustaa ja mennä välillä kahvilaan, välillä baariin. Tai vaihtoehtoisesti vaikka yhessä shoppailemaan. Noikin kannattaisi sopia jo ennen näkemistä niin ei tule eripuraa. Toki ystävänkin täytyy ymmärtää, että sitten jos toinen on valmis joustamaan siinä että tuleekin sinne baariin, niin voi sitten edes valita sellasen paikan missä molemmat viihtyy.


e: toi parisuhde juttukin vaikuttaa monilla. Minulla ei ainakaan parisuhde ole esteenä, lähden mieluusti kavereideni kanssa tanssimaan ja etsimään heille vaikka sitten niitä miehiä:D Tottakai pitää ottaa elämäntilanteet huomioon. Itse en ainakaan halua että parisuhteen takia muuttuisin ns. tylsäksi ja jämähtäisin kotiin eikä hauskanpito enään kiinnostaisi.:D Ja toki hauskaa voi pitää myös selvinpäin mutta se ei pitäisi olla muille ongelma..

 

[anttuliinu]

toki hauskaa voi pitää myös selvinpäin ja mutta se ei pitäisi olla muille ongelma..

Ehdottomasti samaa mieltä. Mutta muistan myös tilanteen jossa kaverit lähtivät vaan keskenään pitämään hauskaa eikä minua kutsuttu. Syy tähän oli se että kun en kuitenkaan juo. Yritin sitten heille selittää, että mielelläni lähden mukaan mutta selvinpäin. Siitäkään huolimatta he eivät kutsu oikeastaan koskaan mihinkään bileisiin. Paitsi niihin pakollisiin synttärikemuihin.

 

[Ultimecia]

Kyllähän noita eroja ystävistä tulee muutenkin, eivät nekään ihmissuhteet ole ikuisia. Vielä lukioon/amikseen asti ihmiset ovat oikeasti kavereita keskenään aika pitkälle olosuhteiden pakosta. Näiden jälkeen sitten karsiutuu pois sellaisia ihmisiä, joiden kanssa kaveruus juontui lähinnä siitä kun oltiin samassa koulussa. Kyllähän se harmittaa ja niiden kanssa, joihin kokee haluavansa panostaa kannattaa asioista jutella, mutta minusta ihmiset pitävät joskus liikaa kiinni niistä lapsuuden ja teini-iän kavereista. Osa säilyy läpi elämän, osa ei.

Itse olen huomannut, että mitä enemmän tulee ikää lisää sitä vähemmän kaipaa viettää aikaa muiden ihmisten kanssa. Tämä on taas johtanut siihen, että saan paljon paremmin sovitettua yhteen duunin, opiskelut, treenin, parisuhteen ja kaverit, kun minkään parissa ei kuitenkaan voi viettää aikaa 24/7. Itse kyllä juopottelenkin toisinaan, mutta en jaksa baareissa ravaamista, joten jotain törmäyspintaa tulee joskus, mutta porukasta on poimiutunut sellaisiakin kavereita, jotka lipittävät sitä juomaansa ennemmin kotona tai kaverin sohvalla. Mulla on kyllä suunnattomia vaikeuksia aina välillä ymmärtää ihmisten aikatauluongelmia, jos ei ole lapsia ja muutenkin menoistaan saa päättää itse. Toki pitää miettiä, että mihin sitä aikaa haluaa säästää, mutta kyllä mulle jää aikaa ihan perseilyyn ja möllöttämiseenkin vaikka paperilla näyttäisi olevan paljonkin tekemistä. Tottumuskysymys kai.

 

[Tähtityttö]

Kyllähän noita eroja ystävistä tulee muutenkin, eivät nekään ihmissuhteet ole ikuisia. Vielä lukioon/amikseen asti ihmiset ovat oikeasti kavereita keskenään aika pitkälle olosuhteiden pakosta. Näiden jälkeen sitten karsiutuu pois sellaisia ihmisiä, joiden kanssa kaveruus juontui lähinnä siitä kun oltiin samassa koulussa. Kyllähän se harmittaa ja niiden kanssa, joihin kokee haluavansa panostaa kannattaa asioista jutella, mutta minusta ihmiset pitävät joskus liikaa kiinni niistä lapsuuden ja teini-iän kavereista. Osa säilyy läpi elämän, osa ei.

QUOTE]

Tadaa, näinhän se juurikin menee. Ja näin "isona", kun on ne ihan oikeat työtkin joihin haluaa panostaa, ei edes ehdi näkemään kuin niitä tärkeimpiä ihmisiä/ystäviä.

 

[ann_dance]

Mä olen samoilla linjoilla melko monen kanssa. Luulen, että elämäntapa juontaa juurensa osittain jo ihan kasvatuksesta ja kotioloista. Mulla oli lapsena tiukat kotiintuloajat, aina kysyttiin minne olen menossa ja kenen kanssa ja alkoholia kiellettiin juomasta muuta kuin kotona maistiaisena. Mä olen nykyisin niin kiitollinen vanhemmilleni, että sain jo lapsena ja nuorena rajoja ja rakkautta ja suunnan suht terveelliselle elämälle. Liikuttiin paljon, tehtiin kotona ruokaa, oltiin luonnossa ja lueskeltiin ja harrastettiin musiikkia.
...
Toki joskus on kivaa lähteä baariin, sillä rakastan tanssimista. On myös kiva juhlia vähän alkoholia siemailemalla, niin, että voi virittäytyä sopivasti tunnelmaan. Örveltämistä en siedä itseltäni, muut tehkööt omissa oloissaan mitä haluavat.

Tämä olisi voinut olla minun kirjoittamaani, varsinkin tuo nuoruus-osa. Ja muutenkin mutta lyhensin hiukan pitkää tekstiä.

Asuin jonkun aikaa niin "korvessa" ettei sieltä tullut lähdettyä kuin harvoin kaupunkiin baariin. Ne kerrat kun olin, olin yleensä autolla liikenteessä. Saatoin esim istua iltaa kaverien kanssa kun he aloittelivat, heittää heidät baariin ja päättää siinä vaiheessa että lähden kotiin. Tai mennä baariin ja notkua sen verran aikaa kun jaksoin. Lähinnä silloin ahdisti olla selvinpäin jos baarissa oli kauhea tungos: pieni hiprakka lieventää tungoksen tuntua jostain syystä. ;)

Nyt olen vähän hassussa vaiheessa kun taidan notkua baareissa enemmän kuin koskaan aiemmin. Toki monet kaveritkin ovat samassa elämänvaiheessa (n.23-27v sinkkuja). Ja yleensä kyllä ilta painottuu tanssimiseen ja ihmisten kanssa juttelemiseen eikä siihen juomiseen. Olen aina ottanut kohtuudella, ns. kunnon övereitä en ole ottanut ikinä. Eikä krapulat ole mitään pahoja joten kai minua on sitten onnistanut. ;)

Muuten vapaa-aika on aina ollut tasapainottelua, ja edelleen opettelen sitä ettei kaikkea kivaa vain ehdi harrastaa siinä määrin kuin haluaisi, eikä tarvitsekaan ehtiä. Hevosharrastus sitoo aika paljon (ja on sitonut suuren osan elämääni). Plus siihen muut liikuntaharrastukset jotka haluan myös pitää elämässäni. Varsinkaan sellaiset kaverit jotka ei itse harrasta paljoa, eivät oikein käsitä sitä etten välttämättä pysty juuri NYT lähtemään kahville tms, vaan silloin tuntuu että toinen loukkaantuisi. :jahas: Mutta onneksi suurin osa ymmärtää asian tai on ajan myötä oppinut että kavereille on ilman muuta aikaa, mutta kannattaa sopia päivä-pari etukäteen.

Tulipas sekavaa tekstiä..

 

[Stash]

Mä olen samoilla linjoilla melko monen kanssa. Luulen, että elämäntapa juontaa juurensa osittain jo ihan kasvatuksesta ja kotioloista. Mulla oli lapsena tiukat kotiintuloajat, aina kysyttiin minne olen menossa ja kenen kanssa ja alkoholia kiellettiin juomasta muuta kuin kotona maistiaisena. Mä olen nykyisin niin kiitollinen vanhemmilleni, että sain jo lapsena ja nuorena rajoja ja rakkautta ja suunnan suht terveelliselle elämälle. Liikuttiin paljon, tehtiin kotona ruokaa, oltiin luonnossa ja lueskeltiin ja harrastettiin musiikkia.

Tämä olisi voinut olla minun kirjoittamaani, varsinkin tuo nuoruus-osa. Ja muutenkin mutta lyhensin hiukan pitkää tekstiä.

Mun on pakko kommentoida tätä asiaa sen verran, että omalla kohdallani on täysin päinvastoin: kotiintuloaikoja ei ole ikinä ollut ja käytännössä on saanut mennä ja tulla aika vapaasti. En ole koskaan kokenut, että rajoja olisi mitenkään erityisesti korostettu; välittämistä kylläkin on ollut roppakaupalla, ja toisaalta olen kyllä ollut niin kilttikin, ettei mitään konflikteja ole tullut eikä rajoituksia ole oikeastaan tarvinnut asettaa. Haluan vain aina tuoda tämän näkökulman esiin, kun monesti ihmisillä on se käsitys, että jolleivät vanhemmat aktiivisesti rajoita lapsen tekemisiä, kasvetaan aivan hulttioksi ja vastuuttomaksi. Näinhän ei suinkaan ole, vaan monet asiat vaikuttavat.

En sitten tiedä, mikä siinä on, ettei se viinan kanssa ilottelu ole koskaan tarttunut vähimmässäkään määrin. Vaikka niitä negatiivisia kokemuksia lähimmäisten parista onkin, ei asiassa tosiaan ole mitään moraalista näkökulmaa vaan yksinkertaisesti juomalla juhliminen ei ole osa minun elämääni millään tavoin. Olisi varmasti huomattavasti vaikeampaa elää asian kanssa, jos ympäristö edustaisi täysin vastakkaista mielipidettä, mutta tällä hetkellä on onneksi toisin. Rispektit kaikille ristituleen joutuville!

 

[assis]

kotiintuloaikoja ei ole ikinä ollut ja käytännössä on saanut mennä ja tulla aika vapaasti. En ole koskaan kokenut, että rajoja olisi mitenkään erityisesti korostettu; välittämistä kylläkin on ollut roppakaupalla, ja toisaalta olen kyllä ollut niin kilttikin, ettei mitään konflikteja ole tullut eikä rajoituksia ole oikeastaan tarvinnut asettaa. Haluan vain aina tuoda tämän näkökulman esiin, kun monesti ihmisillä on se käsitys, että jolleivät vanhemmat aktiivisesti rajoita lapsen tekemisiä, kasvetaan aivan hulttioksi ja vastuuttomaksi. Näinhän ei suinkaan ole, vaan monet asiat vaikuttavat.

Niinpä. Meillä oli kaksi sääntöä: 1) aamulla on mentävä kouluun ja 2)oli tilanne mikä tahansa, kotiin saa ja pitää tulla yöksi (ellei muuta ole sovittu). Moni kaveri ei yhdenkään oluen jälkeen USKALTANUT mennä kotiin yöksi, mikä oli aika kauheeta. Yläasteella, kun joskus käytiin kaupungilla riekkumassa kavereiden kanssa (pari kertaa vuodessa... uutenavuotena ja vappuna tai koulujen lopettajaisissa), silloin äiti määräsi kotiintuloajat ja tiettyyn aikaan piti välilläkin soittaa, että kaikki on ok.

Mun mielestä tärkeämpää on kotioloissa ollut se, että kaikesta huolimatta mä väitän, että mulla on ollut omalla tavallaan tiukka kasvatus. Meillä kävi paljon vieraita ja me käytiin paljon vierailuilla ja me lapset oltiin aina kaikessa mukana, niin venereissuilla, golfkentällä kuin korttipeli-illoissakin. Hyvää käyttäytymistä vaadittiin ja korostettiin paljon ja vaikka kotona välillä pitikin kapinoida, muiden aikuisten seurassa ei ikinä.

Ehkä tästä johtuen alkoholilla ei oo kovin suurta painoarvoa elämässä, välillä on kiva ottaa kännit mutta ei se oo mikään Juttu tai pakko; toisaalta alkoholi ei oo mikään mörkökään. Se ei oo koskaan ollut kiellettyä ainetta, joten ei sen kanssa oo tarvinnut kapinoidakaan.

 

[jasshmina]

Mulla on ainakin ollut nyt pitkään sellanen fiilis, että ei oo huvittanut baareissa sen kummemmin käydä. Viikot menee siinä ku aamu kasista on viiten asti töissä, jonka jälkeen yleensä suoraan salille. Sitten kasin aikaan suunnilleen kotona, jonka jälkeen laitan huomisen päivän asiat järkkään ja käyn suihkus. Sitten nukkuun.
Nyt on perjantai. Ihanaa, kun saa huilia! Ei todellakaan huvittaisi lähteä mihinkään baariin väsyttämään lisää itseään. Tiedän sen tunteen, mikä huomenna olisi. Mieluummin lepään tämän päivä, surffailen ja katson teeveetä. Rentoudun. Aamulla lenkkeilen, iltapäivällä vietän aikaa salilla. Just hyvää aikaa vloppuna tehdä vähä pidempiä treenejä. Muuten keksin sitte jotain muuta hauskaa, mitä normaalisti ei viikolla kerkee tehdä.
Ja siis mikäs siinä. Mä nautin elämästäni näin. Harmi, että kavereita ei kerkee nii paljon nähdä. No viikolla on niin kiire, että kaverit jäisi jokatapapaukses muutenkin vaan vlopulle. Mulla on onneksi sellaisiakin kavereita, joita ei tarvitse nähdä vain juhlimisen merkeis. Tiedän, että joskus ajatukset ovat omas pääs vähä ylimeneviä "En mä lähde juhliin, ku huomenna en voi treenata ja ruokavalio ja kaikki menee pilalle!" Toki innostun silloin-tällöin lähteä juhlimaan. Ja yleensä se on mukavempaa, ku ei joka vloppu lähdekkään rellestään Tottakai joskus täytyy pitää hauskaa myös alkoholin kans! Mutta nyt ei vaan huvita ja hyvä niin, sillä treenaan yhteen kisaan..!