Vapaa-ajan viettämiseen liittyvät ongelmat

[suksija]

Kunhan elät muutaman vuoden eteenpäin niin huomaat että ei tarvitse selitellä mitään kenellekään

Tää kun pitäs omalla kohalla paikkansa. Nojoo, ne ketkä miut on sen 20v tuntenu, ni ei tartte selitellä. Mutta vähänkään uusille ihmisille se on aina vain uudestaan ja uudestaan "kova paikka", kun en vietäkkään aikaani just samalla lailla. Tää ei koske välttämättä tota baariin menemistä vaan kaikki muutkin, mökkireissut, yleensä reissut jopa kisareissutkin...

Miten sitä joutuukin tollasten ihmisten seuraan...pitäs kai sanoa oma moka, mitäs läksit.

 

[Mayflower]

Tää kun pitäs omalla kohalla paikkansa. Nojoo, ne ketkä miut on sen 20v tuntenu, ni ei tartte selitellä. Mutta vähänkään uusille ihmisille se on aina vain uudestaan ja uudestaan "kova paikka", kun en vietäkkään aikaani just samalla lailla. Tää ei koske välttämättä tota baariin menemistä vaan kaikki muutkin, mökkireissut, yleensä reissut jopa kisareissutkin...

Miten sitä joutuukin tollasten ihmisten seuraan...pitäs kai sanoa oma moka, mitäs läksit.

Jep, samalta tuntuu. Eilen tuli tosi paha mieli, kun kaveri soitti noin kymmenen aikaan illalla, että lähdenkö yhdelle noin tunnin päästä. Olin jo menossa nukkumaan, ihan väsyneenä, eikä olisi tullut mieleenkään lähteä "yhdelle" - joka muuten miulle vastaa ainakin kahta, miulla on todistetusti todella surkea alkoholinsietokyky. Että olisihan ollut hienoa pilata seuraavakin päivä sillä että lähtee. Mutta kaveri veti nokkiinsa asiasta, ja valitti, että mie en ikinä lähde mihinkään. Tuli paha mieli, kun piti keksiä taas jotain selityksiä, en haluaisi tästä ihmisestä päästää irti kuitenkaan. Valitettavasti hänelle yhteisen ajan vietto tarkoittaa melkein aina sitä yhdelle lähtemistä, ja klo 22 jälkeen, milloin en yleensä ole enää edes hereillä.

 

[Stash]

Mutta kaveri veti nokkiinsa asiasta, ja valitti, että mie en ikinä lähde mihinkään.

Periaatteessa juuri tämä kummastuttaa. Kai nyt ystävien pitäisi ymmärtää, jos heille selittää, miksi itselle ei vain tietty toiminta sovi tai ei huvita tehdä jotakin? Ehkä sitten itsekin on vain jo hakeutunut sellaiseen seuraan, ettei tarvitse selitellä elämäänsä kenellekään. Jotenkin siis yrittää perustaakin ne ystävyytensä sille pohjalle, ettei kantavana voimana ole juhliminen.

 

[Mayflower]

Periaatteessa juuri tämä kummastuttaa. Kai nyt ystävien pitäisi ymmärtää, jos heille selittää, miksi itselle ei vain tietty toiminta sovi tai ei huvita tehdä jotakin? Ehkä sitten itsekin on vain jo hakeutunut sellaiseen seuraan, ettei tarvitse selitellä elämäänsä kenellekään. Jotenkin siis yrittää perustaakin ne ystävyytensä sille pohjalle, ettei kantavana voimana ole juhliminen.

Niin, tää täytyy nyt muistaa jos / kun siirtyy yliopistoon opiskelemaan En tiedä olenko liian kiltti, että en vain osaa olla selittelemättä, mutta yleinen asenne tuntuu olevan tämä mun ikäryhmän keskuudessa. Ja siis kun en halua vieraantua ihmisistä, en tavoittele unelmavartaloita tai kilpatuloksia ystävyyssuhteiden kustannuksella. Mutta tapa, jolla ystäväni "juhlivat" vapaa-aikaansa, aiheuttaa miulle epämukavan olon - enkä näe syytä tehdä sellaista, minkä seurauksena tulen sairaaksi.

Ovatkohan nämä ihmiset sitten niin tottuneita juhlimiseen, että yhden yön valvominen ei aiheuta mitään ongelmia? Vai eivätkö he vain välitä siitä huonosta olosta?

 

[Johq]

Mayflower: "Ovatkohan nämä ihmiset sitten niin tottuneita juhlimiseen, että yhden yön valvominen ei aiheuta mitään ongelmia? Vai eivätkö he vain välitä siitä huonosta olosta?"

Olen itsekin miettinyt samaa, mutta luulen että heille ei väsymys tuota ongelmia, sillä vapaa-aikaa he viettävät muutenkin usein vain tv:tä katsellen, eivätkä treenaa ja panosta erityisemmin lukemiseenkaan, jos vertaa esim. minun tuntimääriäni koulukirjojen parissa. Eihän siinä löhöillessä olekaa niin väliä onko väsynyt, mutta treeniin huonot unet kyllä heti heijastuvat.

 

[uivi]

Siks mulla ei varmaan ookkaan samanikäisiä kavereita. En tuu oikeen toimeen ikäisteni kanssa, koska mua ei yksinkertaisesti kiinnosta samat asiat(ryyppäys ja kaupungilla pyöriminen). Onneks toi ukko on samanlainen kuin minä. Kotona möllötetään, laitetaan ruokaa, luetaan (haukutaan yhteiskuntaa :D) jne jos ei olla salilla tai töissä/koulussa. :haart:

 

[Mayflower]

Miulla ei oo ukkoakaan :(

Miun unirytmi ei ollenkaan sovi tähän baarielämään, herään mielelläni kahdeksaan mennessä, mutta nukuttaakin alkaa jo vastaavaan aikaan illalla... Miksi baarit ei voisi aueta seitsemältä ja mennä viimeistään yhdeltä kiinni, niin kuin ennen vanhaan :D

 

[cilla]

Tuota selittelyä mäkään en vaan voi ymmärtää. Yhdellä kaverilla kun oli joskus tapana soittaa mulle aina siinä kympin jälkeen illalla, että lähe baariin. Nojoo emmä nyt taida kun just oon menossa nukkumaan tjsp. Ja tuo nukkumaanmenohan ei ollut tarpeeksi hyvä syy olla lähtemättä.

 

[suksija]

Miulla ei oo ukkoakaan :(

Ja sellasta et sit hommaa, joka ei liikunnan päälle ymmärrä mitään! *täti opettaa;)* Jos ittes tiijjät, et liikunta tulee olemaan siulle tärkee osa elämää aina, ni hankaluuksia vaa kerjäät sohvaperunan kanssa. Tälleen kärjistettynä, eihän se aina tietty näin mee, mut miuta vituttaa itteeni.

 

[Meah]

"Miksi vapaa-aika ei voi tarkoittaa esim. yhdessä liikkumista?"

Tota täytyy kyllä nyt kyseenalaistaa, että miksi koko elämä pitää pyöriä vaan niiden treenejen ympärillä. Ei voida tehdä sitä eikä tätä ku treenit menee pilalle. Apua. Ei se varmasti niin paljoa pilaa niitä treenejä jos kerran kahessa viikossa lähtee yhdelle. Tai vaikka neljälle. Ja voihan sitä kaveria jossai kuppilassa nähdä mutta kai sieltä limuja saa? Antaa sen kaverin ottaa. Ei kunnon kaveri suutu siitä jos et halua alkoholia.

Ja mitä tohon kylässä olemiseen tulee, niin miksi sielä pitää syödä sellaista josta ei välitä? Voihan sitä vaikka kavereiden kesken sopia että pidetään vaikka nyyttärimeiningillä niin jokaiselle on jotain mieluisaa. Tai ottaa itselleen jotain kivaa mukaan.'

Tosta baariin menemisestä vielä sen verran, että minusta se on ainakin mukavaa ystävien kanssa lähteä tanssimaan. Jotenkin se nollaa raskaan työviikon ja saa relata hetken.

 

[Celly]

yhdyn edelliseen täysin. ei kaikesta tarvitse repiä ressiä ja ei ne treenit pilalle mee/nk.lihakset katoa, jos jokunen treeni jää väliin. itsellä treeni tyssännyt täysin selkäkipujen vuoksi ja tän kans on nyt vain elettävä, vaikka kuinka vituttaa, kun ei pääse tekeen ja meneen. mut sit ku tän saa kuntoon, on asia taas ihan toisin. Mutta silti ei se minun maatani kaada, jos en joka päivä pääse salille tms. ennen elämääni ei oikeastaan muuta mahtunutkaan, kuin työ ja liikunta. illat juoksin ja kävin salilla, aamuisinkin saatoin käydä lenkillä, et illa pääsis salille ja sit vielä ehkä jonnekin mualle myös.
nyt on hyvä, jos kerran kuussa käyn juoksulenkillä! eikä minua haittaa kavereiden sohvaperunaelämä, ne myötäelävät minun liikuntaharrastusteni mukana ja tukevat minua omalla tavallaan. jokainen taaplaa tyylillään. ja jos jotain illanistujaisia järjestetään, niin kyl mä valitsen aika usein sen sipsikipon ja karkit porkkanoiden ja salaattien tilalta. jostain se elämän nautinto tulee;)

 

[suksija]

yhdyn edelliseen täysin. ei kaikesta tarvitse repiä ressiä ja ei ne treenit pilalle mee/nk.lihakset katoa, jos jokunen treeni jää väliin.

Mie ainakin revin ressiä, jos en saa nukuttua, oli seuraavana päivänä treenit tai ei. Ja ymmärsin Mayfowerinki tarkottavan tätä ongelmaa, kavereita ei tahdo muuten nähdä, jos ei valvota itteesä "henkihieveriin". Ja jos ei taho valvoa, joutuu selittelemään. Liikkumistahan voi olla kaikenlaista, eihän sen treenaamista kai tarvi olla? No, onha se baarissa tanssiminenki liikkumista mut se yöaika...Mieluummi mie lähtisin päiväsaikaan kaupungille käppäileen ja kahville tai oleskelisin mökillä, onkisin ja höpöttelisin kuin, että se (yleensä humalaisten) ihmisten näkemisaika ois yöllä. Mie inhoon sitä voimattomuuden tunnetta (ei liity treenaamiseen vaan yleiseen olemisee) ja pöpperöistä oloa mikä tulee, kun ei saa nukkua tarpeekseen.

 

[Meah]

Mie ainakin revin ressiä, jos en saa nukuttua, oli seuraavana päivänä treenit tai ei. Ja ymmärsin Mayfowerinki tarkottavan tätä ongelmaa, kavereita ei tahdo muuten nähdä, jos ei valvota itteesä "henkihieveriin". Ja jos ei taho valvoa, joutuu selittelemään. Liikkumistahan voi olla kaikenlaista, eihän sen treenaamista kai tarvi olla? No, onha se baarissa tanssiminenki liikkumista mut se yöaika...Mieluummi mie lähtisin päiväsaikaan kaupungille käppäileen ja kahville tai oleskelisin mökillä, onkisin ja höpöttelisin kuin, että se (yleensä humalaisten) ihmisten näkemisaika ois yöllä. Mie inhoon sitä voimattomuuden tunnetta (ei liity treenaamiseen vaan yleiseen olemisee) ja pöpperöistä oloa mikä tulee, kun ei saa nukkua tarpeekseen.

Sitä voi aivan hyvin sanoa kavereille että menee aikasin nukkumaan, että jos nähdään ni voisivatko soitella aiemmin. Ei se pitäisi mikään ongelma olla. Ja toi pointti tohon liikkumiseen ja treenaamiseen, siis jos muuten jo urheilee ni miksi kavereiden näkeminenkin pitäisi olla liikkumista? Toi kuulostaa sairaalta että koko ajan pitää harrastaa liikuntaa. Kai kavreiden kanssa voi tosiaan mennä normaalisti kahville?

 

[Looza]

Itse törmäsin tähän samaan ongelmaan muutama vuosi sitten, kun lopetin baarissa käymisen ja säännöllinen liikunta tuli yhä tärkeämmäksi. Kyllähän se valitettavasti aiheutti sen, että tiettyjen tyyppien kanssa yhteydenpito jäi lähes täysin, mutta toisaalta sitten toisten tyyppien kanssa tuli läheisemmäksi.

Nykyään tapaan kavereita joko yliopistolla tai sitten kaupungilla kahvin / shoppailun / ulkona syömisen merkeissä. Läheisin ystävättäreni on äitiyslomalla, joten häntä (ja vauvaa) tapaan yleensä heidän kotonaan, jossa saatamme istua tuntikausia kahvipöydässä juoruamassa ja syömässä jotain hyvää (joskus terveellistä, joskus epäterveellistä). Monella siis elämäntilanne on muuttunut kiihkeimmistä baarivuosista ja hyvä niin. En oikeastaan tiedä mitään rentouttavampaa kuin mennä hyvän ystävän kanssa syömään johonkin kivaan paikkaan ja istua juttelemassa kauan hyvän ruoan ääressä.

Treeneihin en kaveria kaipaa, treenijutut on mun "omaa aikaa", kuuntelen poppia ja nautin liikunnan riemusta. Toki joskus kavereiden kanssa käydään kävelyllä tms. Bilettämisen (pari kertaa vuodessa) hoidan puolestaan opiskelukavereiden kanssa ja se on ollut hyvä ratkaisu.

Muakin vähän ihmetyttää se, että alkoholin käyttämättömyyttä joutuu selittämään aika paljon ja usein. Otan toki joskus viiniä tms., mutta en viitsi, jos on seuraavana aamuna aikainen herätys tai vaikka treenipäivä. Siinä saa joskus katseita ja silmien pyörittelyä, mutta siitä ei vaan kannata välittää. Itse olen huomannut, että kaveripiiri aina vähän vaihtelee elämäntilanteen mukaan.

 

[Deleted member 5830]

En mä tiiä, damn, oonko mä vanha? Yhä enemmän tietoisesti hakeudun sellaisten ihmisten seuraan, jotka elävät suunnilleen samalla tavalla. Kaikki viihtyvät paremmin eikä kenenkään tarvitse avautua kenellekään. Jos joku ei oikeasti voi käsittää että esim. rakastan kyykkäämistä ja viikon huipennus on katsoa lauantaina leffaa ja syödä jätskiä, niin eipähän ole mun ongelmani.

Baarissa käyn joskus, yhä vähenevissä määrin, nou big deal... Juhannuksena en pyydä meidän mökille ihmisiä, jotka ottaisivat kauheet kännit ja oksentaisivat sitten saunan takana. Kyllä mulla on parempi elämä ilman viinaa, mutta ei se tarkoita ettenkö välillä tykkäisi ottaa kunnon kännit. Lepoviikolla, tietysti, ettei reenit jää välistä. :D

Ja sitten kun peruselämä on tämmöistä, ei niin paljon paina jos joku tekeekin ruokaa rasvametwurstista ja tuo tullessaan sipsejä ja dippikastiketta (kukaan ei kyllä ikinä tuo...). Mutta jos toistuvasti kohtaisin tilanteita, jossa toisen arvot poikkeavat huomattavasti omistani, en mä jaksaisi sellaista. Onneksi maailmassa riittää ihmisiä, myös sellaisia jotka ajattelevat suunnilleen samoin kuin minä. :haart:

Täysin samaa mieltä, ihan kuin mun ajatuksia. Onnekseni olen viel löytäny miehen, joka ajattelee asioista samoin kuin minä. Nuorempana hippasin kyllä, mut urheiluun hurahtamisen jälkeen biletys jäi. Selvinpäin kävin baareissa sinkkuna ollessani, et pysyi yhteydet kavereihin, mut nykyisin tapaan kavereita muissa merkeissä. Käydään kahvilla tai treenaamassa. Kaveripiiri on muuttunu myös muuttojen myötä, ja nykyiset kaverit omaa samanlaiset arvostukset ja elämäntilanteet kuin mullakin. Joillakin on muksujakin jo, mikä tuo oman lisänsä ku tavataan.

 

[Mayflower]

"Miksi vapaa-aika ei voi tarkoittaa esim. yhdessä liikkumista?"

Tota täytyy kyllä nyt kyseenalaistaa, että miksi koko elämä pitää pyöriä vaan niiden treenejen ympärillä. Ei voida tehdä sitä eikä tätä ku treenit menee pilalle. Apua. Ei se varmasti niin paljoa pilaa niitä treenejä jos kerran kahessa viikossa lähtee yhdelle. Tai vaikka neljälle. Ja voihan sitä kaveria jossai kuppilassa nähdä mutta kai sieltä limuja saa? Antaa sen kaverin ottaa. Ei kunnon kaveri suutu siitä jos et halua alkoholia.

Ja mitä tohon kylässä olemiseen tulee, niin miksi sielä pitää syödä sellaista josta ei välitä? Voihan sitä vaikka kavereiden kesken sopia että pidetään vaikka nyyttärimeiningillä niin jokaiselle on jotain mieluisaa. Tai ottaa itselleen jotain kivaa mukaan.'

Tosta baariin menemisestä vielä sen verran, että minusta se on ainakin mukavaa ystävien kanssa lähteä tanssimaan. Jotenkin se nollaa raskaan työviikon ja saa relata hetken.

Tuo liikkuminen oli esimerkki.

Treeni ei ole minulle se asia, joka syrjäyttää kaiken muun. En pelkää lihasten katoamista enkä treenitulosten heikkenemistä. En ylipäätään käytä sanaa treeni, koska liikun tällä hetkellä erittäin rauhallisesti, mielen mukaan, rennosti. Ihan siksi, että nautin siitä, ja siitä tulee hyvä olo. Totta kai miulla on tavoitteitakin, ja hiihtäjänä pitää yrittää mennä ladulle silloin kun säät harvoin sitä suosivat. Siksi en menisi esim. baariin illalla, jos tietäisin, että seuraavana päivänä olisi optimi hiihtokeli.

Enkä pelkää, että alkoholi pilaa treenit. Alkoholi pilaa OLON. Täysin. Nukun aivan surkeasti kun olen juonut vähänkin, ja kärsin hirveästä krapulasta - saan kramppeja ja olo on todella kurja. Lisäksi miulle nousee lähes aina kuume baari-illan jälkeen, en tiedä, miksi. En yksinkertaisesti pidä juomisesta, en koe tarvitsevani sitä, enkä koe jääväni paitsi mistään, jos en juo.

Jos ymmärrätte näkemykseni pakkoliikuntana, olen esittänyt pointtini epäselvästi. Siitä ei ole kyse.

 

[Tähtityttö]

Näitä lukiessa tulikin mieleen,
että kovimmat treenit on tullut vedettyä deejiikeikoilla klubbaillen (ihan selvinpäin, kun alkoholi kuivattaa kropan niin mukavasti). Esim. muutama vuosi sitten (taitaakin olla jo 6 vuotta tai jotain) RMBn keikalla tuli tanssittua noin 4 tuntia PUTKEEN, pari vessataukoa ja vedenostotaukoa välissä. Pikkasen kramppas jalat tuon session jälkeen. ;)
Eli jos liikuntaa haluaa, niin baariin vaan!

 

[MillaMagia]

Miulla ei oo ukkoakaan :(

Miun unirytmi ei ollenkaan sovi tähän baarielämään, herään mielelläni kahdeksaan mennessä, mutta nukuttaakin alkaa jo vastaavaan aikaan illalla... Miksi baarit ei voisi aueta seitsemältä ja mennä viimeistään yhdeltä kiinni, niin kuin ennen vanhaan :D

Kiva kuulla, et en oo ainoa outo iltauninen. Mulla on kans unirytmi sekaisin heti yhdenkin yön valvomisen jälkeen ja en vaan koe viihtyväni baareissa, joten kun sinne pari kertaa vuodessa tulee nykyään eksyttyä, niin seuraavana päivänä vaan harmittaa se, että on väsynyt olo ihan "turhaan", kun ei kuitenkaan edes ollu sen arvosta kivaa.

Mieluummin koetankin tavata kavereita alkuillasta tai viikonloppuisin päivällä. Onneks kuitenkin ne pidempiaikaiset kaverit tietää jo, et mua on turha ylipuhua yökukkumisiin, mutta voivat sitten esimerkiksi viestitellä aamukahdeksalta, oisinko lähdössä lenkkiseuraks.

Mitä tohon ukottomuuteen tulee, niin mä oon ainakin huomannu, et seurustelevien koti-illat ja laiskuus lähteä yöelämään ymmärretään jotenkin paremmin, mut se, että on sinkku, mut baarit ei silti kiinnosta, aiheuttaa aina paljon enemmän kummastelua. En todellakaan pidä itseäni minään erakkona, mutta kiireisen päivän (ja muiden ihmisten seurassa olon) jälkeen nautin nimenomaan siitä, että saan olla kotona ihan yksin.

 

[Meah]

Tuo liikkuminen oli esimerkki.

Treeni ei ole minulle se asia, joka syrjäyttää kaiken muun. En pelkää lihasten katoamista enkä treenitulosten heikkenemistä. En ylipäätään käytä sanaa treeni, koska liikun tällä hetkellä erittäin rauhallisesti, mielen mukaan, rennosti. Ihan siksi, että nautin siitä, ja siitä tulee hyvä olo. Totta kai miulla on tavoitteitakin, ja hiihtäjänä pitää yrittää mennä ladulle silloin kun säät harvoin sitä suosivat. Siksi en menisi esim. baariin illalla, jos tietäisin, että seuraavana päivänä olisi optimi hiihtokeli.

Enkä pelkää, että alkoholi pilaa treenit. Alkoholi pilaa OLON. Täysin. Nukun aivan surkeasti kun olen juonut vähänkin, ja kärsin hirveästä krapulasta - saan kramppeja ja olo on todella kurja. Lisäksi miulle nousee lähes aina kuume baari-illan jälkeen, en tiedä, miksi. En yksinkertaisesti pidä juomisesta, en koe tarvitsevani sitä, enkä koe jääväni paitsi mistään, jos en juo.

Jos ymmärrätte näkemykseni pakkoliikuntana, olen esittänyt pointtini epäselvästi. Siitä ei ole kyse.

Tuo selvensi kyllä. Jostain teksteistä vain sai sellasen mielikuvan.

 

[Sharaid]

Mulla on hillitön oksennusfobia (kyllä vaan, joku kirottu lapsuudentrauma) joten en edes voi ilman panikointia juoda itseäni kovin känniin. Jos alkaa tulla vähänkin huono olo, alan vähitellen lipsua lähes paniikkikohtauksen partaalle. Eipä siinä hirveästi kiinnosta harrastaa aktiivi juomista. Onneksi olen myös suurimman osan elämästäni elänyt kaveripiirissä, missä alkoholi ei todellakaan ole merkittävä tekijä. Avokkikin juo aika vähän.

Totta puhuen, musta on mukavampi esim. jäädä kotiin illaksi pelaamaan tietokoneella kuin lähteä baariin ryyppäämään Hahaha. Piilonörtti.