Huvittavaa näin jälkikäteen miettiä, kuinka kymmenisen vuotta sitten pari sukulaista, äiti mukaan luettuna yrittivät kovasti ampua alas treenihommiani. Sai kuulla moralisointia, kuinka varmasti käytän horrmooneja ja sellainen ei ole terveellistä. Ja sama homma protskujauhojen kanssa, eli alkuun niitä luultiin horpaksi, sitten kun koitin valistaa, etten käytä ja protsku nyt on vaan ruokaa, ja vihdoin käsittivät edes osan asiasta, niin kuitenkin mielipide pysyi samana, vaikka eri asiasta olivat alunperin puhuneet, eli "ei tuo voi olla terveellistä".
"Sä treenaat liikaa!" "Miksi rääkätä itteänsä tuolla tavalla?" Ja kaikkea tuollaista sai kuunnella.
En oikein viitti alkaa tilittämään, mutta kieltämättä joskus tulee mieleen, että pitäis mennä nykyään juttusille kysymään, että "tätäkö te halusitte kun yrititte torpedoida mun treenejäni?"
Nykyään kun sitä on ihan normaali läski paska, niin vituttaa aika huolella. Olis mukava tietää, että kelpaisinko nyt paremmin. Vai tajuaisivatkohan, ettei se kunnostaan huolehtiminen nyt kuitenkaan ihan niin sairasta ollut, jos sitä vertaa tämmöiseen perisuomalaiseen paskamahaan.
Ei vaan viitti alkaa sotkemaan pakkaa ja mennä kysymään, kun en varmaan osaisi sopivalla huumorimielellä suhtautua, vaan menisi helposti ikäväksi tilittämiseksi, mikä ei nyt lopulta enää palvelisi ketään.
nimim. "Kannan läskini ylpeänä"
joopa joo. :jahas: