Vanhempienne mielipide treenaamisesta

[Weggu]

Isä suurin piirein raahasi vuosia sitten salille kunnes sitten eräänä päivä päätin mennä sinne. Porukat sponsoroinu välineisiin ja lisäravinteisiin välillä. Et ei mitään valittamista.

 

[EKKS]

Originally posted by Tomi
Siis hetkinen... Iso osa vastaajista asuu kotonaan ja saa ilmaiset ruoat ja lisäravinteet ja vaikka ei asuisikaan, niin silti moni saa sponsorirahaa lisäravinteisiin? WTF? Hienosti on joillakin sponsoriasiat. Itse kun asuin joskus vielä kotona, niin en saanut pennin latia lisäravinteisiin ja ruoka oli tavallista kotiruokaa. Salikortin maksoin itse, enkä todellakaan pyytänyt, vaatinut tai edes toivonut, että vanhemmat sponsoroisivat mulle esim. lisäravinteita tai salikortin.

Varmasti monet vanhemmat ovat tyytyväisiä kun "lapsella" on jokin hyvä harrastus (pelkäävät varmaan että tulee muuten jokin tietokone nörtti) ja auttavat mielellään aina välillä jos on jotain mitä pitäisi hankkia tai ainakin minulla näin on ja on myös monella kaverillani samalla tavalla enkä ole minäkään koskaan mitään harrastukseeni liittyvää pyytänyt vanhenmiltani.

 

[Hippa]

Originally posted by Tomi
Itse kun asuin joskus vielä kotona, niin en saanut pennin latia lisäravinteisiin ja ruoka oli tavallista kotiruokaa. Salikortin maksoin itse, enkä todellakaan pyytänyt, vaatinut tai edes toivonut, että vanhemmat sponsoroisivat mulle esim. lisäravinteita tai salikortin. En ole katkera tai mitään, mutta ihmeen monella näyttäisi olevan hopealusikka poikittain suussa.

Samat linjat täällä. Mitään ei saanut kotoota valmiina käteen.

Tosin muutin veke himasta jo useamman vuoden ennen saliharrastuksen aloittamista, mutta ei puhettakaan, että mua siltikään sponssattaisi.

Mutta tsemppiä saan kyllä ihan kylliksi Äiti on kateellinen piukalle pepulle ja selvälle kehitykselle ja on ajatellut, että lähtisi itsekin salille.

Pikkuveljeä yrittää kanssa patistaa reenailemaan. Ja pikkuveli aina kyselee mun penkkitulosta, kun ite nostaa 3*36kg ja on 13v rääpäle.

Isi kanssa on iloinen uudesta harrastuksesta ja siskot myös, jotka harkittee kans saleilua, kun mussa on selvää kehitystä näkyvissä

 

[Phat]

Heh, joo ei tietenkään porukat mitään ole ikuna sponssanut, saati nyt sitten. Mutta eipä ole valitellutkaan, jotain pientä ivaa jostain protskupussista vääntänyt, mutta sekin menee ohi tälläsellä ilmeellä
Ehkä sieltä joku saarna tulisi jos alkaisi kovin luonnottomalta näyttämään. Mutta eipä ole siitä huolta

 

[beginner]

äiti sponssaa palautusjuoman, vaikka vähän nihkeästi se joskus ne rahat antaa tyyliin "no, taisinhan mä luvata ne sulle ostaa...". muuten porukat ei välitä paskan vertaa miten mä siellä salilla käyn, mikä on ihan hyvä juttu kun ei se niille kuulu. jos ne rupeis joskus jarruttelemaan mun treenaamista, vois olla eka kerta kun sanoisin tosi rumasti...

 

[Salmisen Simo]

Äijä osti mulle penkin ja painot kun olin yläasteella kun sai halvalla.
Kerran äijä pyys mua ottaa penkkiä kun oli vieraita käymässä

Nykyään kun on tullu massaa ja ei asu kotona ni en tiedä mitä äijä ajattelee kun ei sano mitään. Mutsi kyselee välillä kun käy kotona hormooneista (Lisäravinteet = hormooneja) ja sanoo että kyllä se salilla käyminen saa riittää ettet kasva enää isommaks
Eikä ymmärrä vaikka selittää:(

 

[Nobl]

Nonni tämmönen, meinasin ite alottaa tämmöse thread...

No isäpappa kysy kun ekan kerran proteiinipussin näki:
Muista sitten että muna lakkaa starttaamasta tommosesta mömmöstä.

Ei pappa kannusta mutta ei se tykkää pahaakaan. Joka on todella yllättävää, niin vanhanaikainen kun on.

Mutsi jaksaa kannustaa ja on vissiin ylpeäkin.

 

[Lilith]

Porukat suhtautuvat salitreeniin todella positiivisesti vaikka eivät kumpikaan ole mitään urheilua harrastaneet. Tekevät raskasta työtä eikä minusta olisi paljon apua jos en hieman lihasta olisi hankkinut. Tietenkin alussa sain kuunnella saarnan aiheesta "Et sitten ota mitään pillereitä vaikka niitä sulle joku siellä salilla tarjoisikin" mutta myöhemmin äite osti palautusjuomajauhetta "kun tästä kuulemma on hyötyä" ja sponsoroi runsaasti ruokaa. Säilytin proteiinit ja kreatiinit keittiön kaapissa eikä mitään erityisempiä ihmettelyjä kuulunut.

Nykyisin ei sponsorointia tule mutta edelleen muistavat kysyä että kait olen muistanut syödä tarpeeksi kun muuten ei hauis kasva. Äitekin on luvannut sitten eläkkeellä alkaa treenaamaan.

 

[Metri]

Isukkihan se ihan alussa opetti miut alkuun (kuulantyöntöä kesämökillä, isä valoi oikean betoniringin). Siitä lähtien on tyytyväisinä kannustettu tyttöä ja poikaa urheilemaan. Myöhemmin ostivat miulle ja veljelle ensimmäisen levytangon ja painolevyjä. Urheiluimmeisiä ovat molemmat. Isä kun rupesi vanhoilla päivillään soutamaan, hän laittoi kotiin pikkupikku kuntoiluhuoneen, jota miekin käytän. Äiti (yli 60 v) innostui viime vuonna itsekin kuntosalista ja käy nykyisin kerran viikossa paikallisella kunnan pitämällä salilla. Siellähän miekin kuntoilen, kun heiän luonaan käyn. Miun neuvojakin joskus kyselee.

Joskus ovat positiivisesti todenneet, että onpas tytöllä lihaksia. Isä oli nuorena lyhyydestään huolimatta vahvanjäntevä mies, 60kg suoralle kädelle, jep yhdenkäden punnerrus. Ymmärtää oikein hyvin kuntosalikäyntejäni. Kerran juhlavaateostoksilla äiti hiukan tuskastuneena totesi:" Älä enää nostele niitä puntteja", kun eivät mitkään sovittamani housut sopineet reisien kohdalta. Ruokapuolesta ei ole tarvinnut huomautella, kun olen aina ollut kova syömään, ja sen he tietävät, etten ikinä, ikinä ala roinaamaan. Heiän luona käydessäni saan noudattaa omaa päiväohjelmaani ja syödä silloin kun miulle sopii.

 

[HULK]

Originally posted by Jylli81
Minulla on kanssa vanhemmilta tullut välillä kommenttia, "Ettei pitäisi enää kasvaa." ja "Eikös tuo nyt jo riitä?". Isän suurin huolenaihe on, etten sitten valmiina DI:nä pääse kunnon töihin, kun ihmiset pitävät automaattisesti tyhmänä, jos on vähän lihasta. Välillä kotona käydessä tulee kuittia siitä, miten paljon ruokaa kuluu. Mutta pääasiassa kuitenkin vanhempani suhtautuvat aika ymmärtäväisesti tähän harrastukseeni.

Mä olen muuten miettinyt, että onkohan sillää joissakin tapauksissa tosiaankin merkitystä, jos on iso ja lihaksikas. Monilla ihmisillä vaan tuntuu olevan järjettömän typeriä ennakkoasenteita (joita muuten viljellään mm. piirretyissäkin jatkuvasti ) - eli pitävät isoja tyhminä. Jos palkkaaja on luuperse pianisti imelähuuli, niin voi olla että on turha yrittää kyseiseen paikkaan töihin.

 

[iivili]

Jylli81 ja HULK: ei kannata huolehtia. Ainakin IT-alalla (ja veikkaan, että muutenkin yritysmaailmassa) ei paljoo tuijoteta työnhakijan ulkoista olemusta. Kunhan nyt ei pahalle haise eikä oo ihan risat ja likaiset vaatteet päällä (eli henk.koht. hygienian laiminlyönti alkaa olla jonkunlainen merkki horjuvasta mielenterveydestä), niin ulkonäöllä ei juuri ole merkitystä, vaan sillä mitä osaa ja minkälaista työntekijää firma sillä hetkellä tarvitsee. Poikkeuksiakin varmasti on, mutta pääsääntöisesti noin. Veikkaisin, että jonkun pienen kunnan meininki voi olla tiukkapipoisempaa, mutta eiköhän sekin Keskustan jäsenkirjalla lutviinnu :D

Tomi: myös tarinat ukkini säikeisistä pakaroista kiirivät laajalti. Pähkinänsärkijää ei kylässä tarvittu, pähkinät vaan ukkini kyykyn muovaamien pakaroiden väliin, niin hyvin raksahti kuoret rikki. Siinä olisi ollut Tommi Thorwildsenilläkin ihmettelemistä (vai mikä sen kireistä pakaroistaan tunnetun norskibodarin nimi olikaan) :lol1:

 

[Phat]

Hmmm... mä taas olen ajatellut että sellasen harteikkaan, jäntevän ja urheilevan näköisen kaverin palkkaisi mieluummin kuin jonkun kynäniska teekkarin. Kun useimmissa duuneissa kuitenkin joutuu sosiaaliseen kanssakäymiseen niin uskottava olemus ennenkaikkea. Toisaalta kalju ja niskaton nestepöhöinen pokelook ei toimisi toivotulla tavalla.

 

[Deafman]

Eipä tuosa mitään.

Mutsi ja sukulaiset aina jaksaa toitottaa, että "elä osta niitä ravinteita. Niistä suapi syvänkohtauksia, mie oon lukenu lehestä". Joo joo.

Kyllä sitä aina rahallista avustusta kuitenkin tulee, että saa proteiinit ostettua jne. Mutta kun tässä ei mitään porvareita kuitenkaan olla niin monta kertaa olen ilmankin ollut. Täytyy vaan sitten yrittää syödä paremmin kotiruokaa.

Tyytyväinen tuo lienee kun jotain edes harrastan.

 

[sorsa]

Porukat kannustaa ja äitin kommentit mun "lihaksista" jaksaa vieläkin naurattaa. "Pakkohan sun on jotain hormoneja käyttää kun sulla on noin iso hauis" Hauiksen ympärys ~37cm:D :D :D

 

[Siima]

joo, toisaalta vituttaa ku porukat sanoo et ootpa lihaksikas et eiköhän tuo jo riitä...itse kun vaan ei oo viel ihan tyytyväinen...en nyt ihan kyl savolaisen mittoihin haluukkaan:D

 

[RANKAISIJA]

Originally posted by Kimi
Eli mitä mieltä lähipiirinne on teidän treenaamisesta, ja onko heidän mielipiteet muuttuneet paljonkin ajan kuluessa?

Äitini kysyi viikkoa ennen ensimmäisiä kehonrakennuskisoja; Et kai sinä harrasta jotain kehonrakennusta?:D

 

[Tomba]

Eipä nuo ihmeempiä valita, äippä vaan selittää välillä; "taasko sie meet salille?".:lol1:

 

[Hulkki]

Re: Re: Vanhempienne mielipide treenaamisesta

Originally posted by RANKAISIJA
Äitini kysyi viikkoa ennen ensimmäisiä kehonrakennuskisoja; Et kai sinä harrasta jotain kehonrakennusta?

Ei helvetti :lol1:

 

[Heikko]

Tulipa kultaisia muistoja alkuaikojen vouhotuksesta ja huolehtimisesta kun yhtäkkiä lapsi alkaa väittämään, että ruoan koostumuksella on jotain merkitystä, ja että se "terveellinen kotiruoka" ei välttämättä olekaan paras vaihtoehto jos haluaa näkyviä tuloksia harjoittelussa. On sitä toisaalta joitain ylilyöntejäkin joskus tullut tehtyä joten ei kaikki vouhotus aina turhaa ole.

mm. ketogeeninen dieetti = varma vanhempien järkyttäjä

 

[Tume]

Mutsi ei pahemmin harrastustani kommentoi, mitä nyt joskus tokaisee että älä enää kasvata lihaksiasi (Kun oon niitä jo vuoden päivät kasvatellukin, ja oon siis jo hirveen iso). Úkko jaksaa joka kerta kun syön tonnikalaa tai maitorahkaa, jotka eivät siis missään nimessä ole oikeaa ruokaa, pitkän syyttävän tuijotuksen jälkeen sanoo että "Elä sinä syö nuin paljo, kohta sinä oot pelekkä ihrakasa."
Muutama viikko sitten kun olin mahataudissa, isä tokaisi kaverilleen että, "sen siitä suapi, kun niitä hormooneja popsii."
Että eipä sitä kannustusta heru täälläkään päin, mut mitäs siitä.