Pelkkä valotusautomatiikkaohjelma ja lievä kompensointikaan ei aina riitä. Kuvissa kohteena on Nelson's column tältä viikolta aika kehnossa kuvauskelissä, molemmissa on käytetty aukkona f/6.3:a, valotusmittausmoodina pattern ja ensimmäisessä valotuskompensaatio on asetettu -1.3 pykälään ja toisessa -2.3:een. Kuten kuvista havaitsemme, -1.3:lla ei ole enää taivasta pelastettavissa, mutta -2.3:lla voidaan tehdä vielä jotain (2 viimeistä kuvaa, viimeisessä hitusen Lightroom-käsittelyä) eikä tummemmatkaan yksityiskohdat ole vielä menetettyjä. Muuten nämä eivät varmasti kuvina ole mitään hyviä esimerkkejä

Manuaalimoodilla olisi päästy helpommalla perille. Lisäpointtina on se, että tummat alueet voi saada (lähes samaan, mikäli kohina ei rajoita vielä) kuntoon jälkikäsittelyllä mutta puhkipalaneelle taivaalle on vaikea tehdä mitään.