Vääristynyt minäkuva tms....

[pikkumaako]

ajattelin perustaa tälle ihan oman ketjun...
eli kyse on siis siitä kun vaikka kuinka kehittyy niin välillä se omakuva vääristyy...
itsestä välillä tuntuu että vaikka kuinka treenaa, treenaa ja treenaa nii mitään ei tapahdu... välillä taas tulee sellainen olo kun katsoo vanhoja kuvia nii että onneksi en enää ole tollanen...
ajattelin että jos muilla sattuu olemaan samankaltaisia kokemuksia niin olisi mukava jakaa kokemuksia...

 

[Polari]

Itsellä kanssa tulee sellai fiilis välillä etten ole kasvanut mihinkään suuntaan, peilistä näkyy sama naru kun aikasemminkin. Oma silmä ei sitä vaan huomaa. Sen kuulee ulkopuolisilta et jos on jotai tapahtumia ollut, tai sitten kuvista jos on ottanut. Ainiin, ja muut näyttää helvetin isoilta :D

 

[mrNICEGUY]

Veikkaan että lähes 90% on samaa vikaa päässä, siis näillä ketkä treenaavat esim. kehonrakennusmielessä..

Tuohan on verrattavissa suoraan anorexiaan, mutta juuri päinvastainen vääristymä..

 

[pikkumaako]

juu wikipediasta löytyi tällainen:

Vääristynyt ruumiinkuva

Anabolisia steroideja käyttävillä kehonrakentajilla on usein ruumiinkuvan häiriöitä sekä hyvin stereotyyppinen ja suppea käsitys miehuudesta. Monet hormoneja syövistä voimailijoista kärsivät mm. käänteisestä anoreksiasta, jolloin mikään lihasmassa ei riitä vakuuttamaan kehon olevan tarpeeksi suuri.[4] Vääristynyt ruumiinkuva on yleistä myös naisopiskelijoiden keskuudessa. Vuonna 2001 Suomen korkeakouluissa opiskelevista naisista melkein 40 prosenttia arvioi olevansa ylipainoisia, vaikka pituutta ja painoa suhteuttavalla indeksillä mitattuna ylipainoisia on vain reilut 13 prosenttia.


ja hieman lisää aiheesta:

Dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö (Body Dysmorphic Disorder eli BDD) on mielenterveysongelma, josta kärsivä henkilö on jatkuvasti tyytymätön omaan kehoonsa tai tiettyyn osaan kehostaan. Häiriö kuuluu pakko-oireisten häiriöiden spektriin ja merkitsee kirjaimellisesti epämuotoisuuteen liittyvää ruumiinkuvahäiriötä. Häiriöstä kärsivää henkilöä vaivaa jokin normaali tai vain lievästi poikkeava kehonosa, kuten nenä tai korvat. Henkilö myös kokee ulkonäkönsä vastenmieliseksi, sosiaalisia suhteita haittaavaksi, rumaksi tai jopa toisissa inhoa herättäväksi. Oletettu poikkeavuus ja yritykset peitellä sitä saattavat viedä valtaosan yksilön ajatusmaailmasta ja ajankäytöstä, ja johtavat usein vetäytymiseen sosiaalisista kontakteista. Monet turvautuvatkin tarpeettomiin leikkauksiin, joiden kokevat korjaavan ulkonäköään. Häiriön kanssa samanaikaisesti esiintyy tavallisesti ahdistusta ja masennusta. Potilaat myöntävät monesti huolestuneisuutensa olevan liiallista, mutta eivät useinkaan pääse tunteesta eroon.


eli lyhyesti toi toimii molemminpäin... lihaa haluavat tuntee aina olevansa liian pieniä ja laihuutta tavoittelevat taas kokevat olevansa liian isoja...


ja tällainen tuli mieleen yhdestä dokkarista jossa eräs kehonrakentaja valitti olevansa liian pieni eikä uskonut mahdollisuuksiinsa ja se valmentaja sitten siinä puhui tällaisesta oireesta joka on todella yleinen esim body piireissä

 

[LL Cool J]

Ai hitto.. pakko-oireisista häiriöistä kärsitään täälläkin - On se vaan raadollista olla altis näille bodymaailman vaikutteille

 

[Vitamiini]

Kehitys loppuu tyytyväisyyteen pitää aika hyvin paikkansa.:D

 

[aki_94]

Itsellä kanssa tulee sellai fiilis välillä etten ole kasvanut mihinkään suuntaan, peilistä näkyy sama naru kun aikasemminkin. Oma silmä ei sitä vaan huomaa. Sen kuulee ulkopuolisilta et jos on jotai tapahtumia ollut, tai sitten kuvista jos on ottanut. Ainiin, ja muut näyttää helvetin isoilta :D

Sama fiilis itellä :D.

 

[ojr]

Olen aika varma siitä, että lähestulkoon kaikki lihasten kasvattajat ovat ainakin alunperin olleet tyytymättömiä kokoonsa, luultavasti suurin osa pituuteen. Ei se rahkan ja tonnikalan mupeltaminen ja hauskanpidosta kieltäytyminen niin kivaa ole, että jengi sitä huvin vuoksi tekisi.

 

[trnaja]

Aina huomaa kun kattoo hauiksia peilistä niin toinen ei kasva millään ja toisen koko on toista 10cm suurempi (ympärysmitta). :D

 

[mrNICEGUY]

Aina huomaa kun kattoo hauiksia peilistä niin toinen ei kasva millään ja toisen koko on toista 10cm suurempi (ympärysmitta). :D

No tää nyt ei tainnu liittyä minäkuvan vääristymiseen! :D

 

[pikkumaako]

Tuo pituus oli aika hyvä veto... Mitä nyt lukenu ja seuraillu noita body-ukkoja nii iso osa on melko lyhyitä kavereita... Itsellä on voimakas tollainen ns pienen miehen syndrooma... Eli voimakas kilpailuvietti, äkäinen luonne jne... Ja aina kun alkaa jotaki harrastamaan nii se harrastus vie mennessään ja alkaa haaveet siitä että pitäis menestyä ja olla hyvä joskus siinä mitä harrastaa... Mitää ei tehdä sillee sinnepäin vaan tosissaan...

 

[ATL]

No kuinka moni urheilija todella menestyisi ilman tuota ideaa. Siis tuohan toimii kaikinpäin. Voimaa, taitoa, nopeutta, kestävyyttä tai mitävain haluavat eivät ikinä ole tarpeeksi hyviä siinä mihin tähtäävät. Ja niin pitkään kuin se on tervettä, niin se on vain hyväksi ja kyllä sitä pitää pystyä hallitsemaan oikein. Mutta miksi kukaan kävisi kuntosalilla jos kaikki olisivat täysin tyytyväisiä omiin voimiinsa ja ulkonäköönsä yms. Ja kun tulee tuo vaihe, että mitään ei tapahdu niin pitäisi alkaa hälytyskellot soida ja selvittää missä vika. Palautumisessa, ruokavaliossa, treenissä vai itsessä. Eli jos mitkään palautuminen treeni tai ruokavalio eivät ole syypäitä pitäisi ottaa selvää luuletko itseasiassa että mitään ei tapahdu vaikka tapahtuisi. Ja juurikin syy miksi niin monet urheilijat ovat niin hyviä kuin ovat on se että heillä on mentaliteettina se että he haluavat olla parhaita ja niin paljon edellä seuraavia, että kukaan ei tulisi koskaan olemaan heitä parempi. Ja juurikin asian tiivistää tuo Vitamiinin"Kehitys loppuu tyytyväisyyteen", mutta kaikkea kohtuudella.

 

[trnaja]

No tää nyt ei tainnu liittyä minäkuvan vääristymiseen! :D

Kyllä ainaki mun mielestä koska toista hauista saa treenata vaikka kuinka ja ei kasva, sama on toisessa pohkeessa ja siihen ei tuu voimaa :D

Jos nyt ymmärsin itte ton ekan viestin niin sitten tää kuuluu tähän ketjuun :D

 

[PowerLife]

No itsehän olen 183,5cm pitkä viimeisten virallisten tietojen mukaan ja painan vaivaset 70kg, niin mun kohdalla ei ehkä oo niinkään tollasesta lyhyen miehen syndroomasta kyse kun laihan :D Okei, olen 16, ja sitä lihaa tulee vielä, jossain kohtaa vähän liikaakin jahka laiskistun :D Vaikka nyt suuri osa ikätovereista vähän pienempiä onkin niin täälläkin törmää aina sellasiin 188cm 95kg janttereihin jotka penkkaavat 110kg ja sillon tuntee olonsa pieneksi. Ja kun peiliin kattoo niin välillä on "hyi, kylkiluut näkyy, söisit poika enemmän" ja joskus "armoton sixpäck, vittu oon terästä" :D Ehkä se sit jahka vähän tarttuu lihaa ympärille ja paino nousee ihmisten lukemiin niin tasottuu sitten...

E: Äskenkin painostani suivaantuneena söin munakkaan apinanraivolla "murr rasvaa ja protskua koneeseen äärrrr". Ja pelaan sellasta hassua lajia kun uppopallo ja nyt viikonloppuna on nuorten maajoukkueleiri jolle osallistun ja siellä on yks mua vuoden nuorempi, mun pitunen kaveri joka penkkaa sen 120 ja painaa 81kg ja on musta pirun lihaksikas ja sit tuntuu ihan riisitikulta itte :D Joskus senkin vielä väännän solmuun murrr..

E2: Toi kehonrakentajilla tavatta anoreksian vastakohta on (humoristisesti) nimetty biggerexiaksi muuten :D yhden lähteen mukaan ainakin.

 

[Neppailija]

Oma menneisyyteni pitää sisällään molemmat ongelmat, joskus näin itseni liian isolta (vaikka sitä en koskaan ollut) ja tajuttuani tilanteen näytän ruipelolta. Alhainen rasvaprosentti vain sai näyttämään hyvältä vaikka lihaa ei ole nimeksikään. Ei sitä itse välttämättä huomaa, mutta vituttaa vaan kun kaikki alkaa kuittailee, että söisit vähän jne. Nyt oon sit yrittäny ottaa itteäni niskasta kiinni ja palauttaa voimat edes puoliks sille tasolle, jolla joskus ollaan oltu (vielä ois semmonen 6 kg lihaa saatava, että alkas ihmiseltä näyttää )

 

[Metallica]

Tuskin kukaan pääsee ikinä siihen tavoite kuntoonsa, hyvä jos siihen "rantakuntoon"...

Tai ne jotka jotain itsestään luulevat vasta mulkkuja ovatkin

Ja mitä painoon tulee niin yleisurheilijoita kun katsoo niin sen tajuaa: "no ei sitä paljoa lihaa tarvi että noin paljon kiekko lentää", sitten ruutuun lävähtää että heppu painaa päkki kunnossa 135kg...

Menee offtopikiksi, mutta muutenkin hurjia noi heittolajeissa vaadittava voimat... Ylen "Inside" pätkissä selviää että 70 metrin kiekko kaaren vaaditaan 220kg penkkiä, myös 22 metrin kuulaan ja 300 kilon kyykkyä unohtamatta 220 kilon niskantakaa punnerrusta... Mielestäni tuo viimeistään konkretisoi sen ettei siellä huipulla olla kaurapuuro linjalla, vaikka se ei yhtään vähennä sitä urheilijoiden tekemää työtä tulosten eteen...

 

[ärräsankari]

... unohtamatta 220 kilon niskantakaa punnerrusta...

Katselin tänään myös tuota kuulantyönnöstä kertovaa juttua ja tuo sama juttu pisti silmiin. Ei ihan normaalilla kaurapuurolla oteta niskan takaa yli kahta markkaa.

Mutta asiaan: itse olen punttien nostelussa vasta aloittelija (4kk treeniä takana). Lihaa on kuitenkin kertynyt ihan kiitettävästi ja tuloksetkin nousseet. Silti aina joskus peiliin katsoessani mietin että miksi niitä puntteja pitää nostella, kun tulosta ei synny tarpeeksi hyvin. Mutta tuo ajattelumalli on mielestäni pelkästään hyödyksi tässä lajissa. Se antaa nimittäin ainakin sivullekirjoittaneelle pelkästään lisää motivaatiota treenata aina vain lisää. Jos ei löytäisi vartalostaan mitään parannettavaa, niin treenimotivaatio laskisi melko rajusti, sillä treenillä ei ajattelisi silloin olevan mitään hyötyä. Toisaalta asia toimii myös toisinpäin; nimittäin jos oma kehonkuva on niin vääristynyt, ettei pysty havaitsemaan omaa kehitystään yhtään, motivaatio saattaa myös laskea.

 

[Elu]

Mulla on fyysinen minäkuva ollu aina vähän päin vittua. 15 kiloa sitten näytin mielestäni ihan ok painoselta, enkä oikeen tajunnut miten muka olen liian laiha, no joo olin kyllä kiree ja lihakset erottu perkeleen hyvin. Nyt 15kg painavampana on vähän menty oikeaan suuntaan minäkuvan kanssa ja oon salillakäynnin myötä tajunnut että ihan naruhan mä olen (ja varsinkin olin!) :P Kohta varmaan mennään taas rajan yli toiseen suuntaan, ja ollaan ikuisesti "naruja" vaikka lihaa tulee monta kiloa lisää.

Pituuden kanssa on myös vähän hassu juttu, kun oma pituus on 186 mutta joskus tunnen itseni suhteellisen lyhyeksi. Kadulla tulee niin paljon hujoppeja vastaan, ja en sitten varmaan kiinnitä huomiota niihin lyhyempiin.

 

[kynis2007]

Mielestäni kuitenkin voimaharjoittelussa on myös sellainen ihan tavallinen "nälkä kasvaa syödessä" -juttu, joka liittyy ihan jokaiseen harrastukseen. On ihan normaalia, että jo saavutetut tavoitteet tuntuvat hieman vaatimattomilta ja latteilta, vaikka silloin aloittelijana ne ehkä olisivatkin olleet jo kova juttu. Lisäksi tosiaan alan harrastajien keskuudessa tuntuu olevan tapana olla suhteellisen vaatimaton ja onhan se nyt ihan ymmärrettävää, sillä omilla voimilla tai ulkonäöllä brassaillu antaa ihmisestä aika kusipäisen kuvan. Mielestäni siis joidenkin puoliammattilaisten vaatimattomista tai nöyristä kommenteista on aika vaikea erottaa, onko kyseessä jokin vääristynyt minäkuva vai ainoastaan luonteeseen kuuluva vaatimattomuus ja harrastuksen myötä kasvaneet tavoitteet.

 

[MassaVaje]

Ite olen huomannut, että ihan sama miten paljon punttaa niin sama naru/läski (päivästä riippuen) sieltä peilistä mököttää, mutta ihmiset ympärillä ovat alkaneet näyttää pienemmiltä. Esim. tyypit joista pari vuotta sitten ajattelin, että vittu en ikinä tuu olemaan noin iso, ovat alkaneet näyttää riisikepeiltä.

Tohon vääristyneeseen minäkuvaan vielä. Suuri syy siihen miksi ei huomaa omaa kasvua on se, että näkee itsensä peilistä monta kertaa päivässä. Esim. omalla salilla on suurentavat peilit, jotka saavat näyttämään isommalta kun on, ja siten tämä saa aikaan mielihyvää. Mutta sitten kun joskus saavuttaa tämän peilin mukaisen koon oikeasti, ei näytäkään enää miltään tavallisesta peilistä.