Kopipeistattu kutri.netistä:
Painonvartijoiden POINTS- ohjelman etuina on sen kiistaton helppous ja selkeys, ongelmana se, että jos ohjelman kaikkia kohtia ei noudata kiltisti -- eli ei syö kaikkia pisteitä eikä syö riittävän paljon pistevapaita ruokia ja perunaa ja ruisleipää "aterialla niin paljon kuin haluat" ja kaikkia ansaitsemiaan liikuntapisteitä, voi tulla syöneeksi liian vähän kaloreita, jolloin aineenvaihdunta ja sitä myötä painonputoaminen voi hidastua.
Ja itse asiassa -- vaikka söisikin kaikki pisteet, päivittäinen ravintomäärä voi jäädä siltikin liian vähäiseksi, vastaavathan alle 70 kiloisille tarkoitetut 18 pistettä vain 900 kcalia! Lisäksi on ihan liian helppoa ajatella että "mäpä jätän tämän 2,5 pisteen arvoisen broilerinrinnan syömättä ja otan nyt pelkkää salaattia, niin saan sitten vetää illalla yhden mustikkapullan".
Olen vähitellen alkanut epäillä että Painonvartijoiden liian alhaiset kalorirajat eivät ehkä olekaan pelkkää sattumaa, vaan että kyseessä on tahallinen taktiikka -- kun dieetti on niin tiukka, ihmiset repsahtavat helposti, jolloin laihdutus pitenee . Toisaalta liian tiukka dieetti aiheuttaa väkisinkin lihasmassan vähenemistä -- Painonvartijoissa kun ei erityisemmin kannusteta punttisalille vaan enemmän juuri harrastamaan aerobista liikuntaa -- jonka jälkeen on todella helppo lihoa takaisin. Kummassakin tapauksessa Painovartijat, pörssiyritys, jonka omistaa luxemburgilainen sijoitusyhtiö, nettoaa lisää rahaa, kun ihmiset palaavat laihduttamaan uusia kilojaan.
Toinen iso ongelma on se, että koska liha vie niin paljon pisteitä, siitä tulee helposti luopuneeksi -- jolloin saa liian vähän proteiinia. Kolmas Pointsien ongelma on se, että koska yksi piste on n. 50 kcal, jo 300 kcalin eli n. 6 pisteen repsahdus tuntuu hirvittävältä synniltä, vaikka siitä ei seuraa edes päivän peruskaloritarpeen täyttymistä.
Neljäs ongelma dieetissä on se, että kalorimäärä pysyy vakiona päivästä toiseen (kunnes pääsee seuraavalle kymmen-kilolle), jolloin elimistö voi mukautua elämään (ja säilyttämään rasvaa) vähäisemmän kalorimäärän kanssa.
Viidenneksi Painonvartijoissa käyminen maksaa reilu 10 euroa / kerta ja väliin jäävistä kerroista joutuu maksamaan (ellei ilmoita etukäteen ja/tai ole pätevää syytä kuten matka tai sairaus).
Asiallista tekstiä Katri "Kutri" Manniselta. Kaikki kalorit eivät ole samanarvoisia. Sekä laatu että määrä ratkaisee, jompaan kumpaan keskittyminen ei riitä.
Mun mielestä Painonvartijat soveltuu nippanappa ensikertalaiselle (siis ns. tavis, joka haluaa laihtua) kohtalaisesti, mutta mahdollisimman pian siitä pitäisi pyrkiä eteenpäin, opiskella itsenäisesti ruokavaliosta ja oppia myös liikunnan merkitys (en tiedä, paljonko sitä korostetaan Painonvartijoissa).
Eniten Painonvartijoissa nyppii rahastus. Samat asiat (tai oikeastaan järkevämpääkin ja pätevämpääkin tietoa) on saatavissa ilmaiseksi, kun vain hieman näkee vaivaa ja etsii kirjastosta ja/tai internetistä sekä unohtaa tyystin naisten lehtien yms. pöljät ihmedieetit. Voidaankin mielestäni aiheellisesti kysyä, onko henkilöllä todella motivaatiota toimia terveytensä eteen, muuttaa elintapojaan ja ruokavaliotaan, jos muutoksen voimana on pakko maksaa ja ryhmähurmos, eikä oma sisäinen päättäväisyys ja määrätietoisuus?
Tsekkaa mun artikkeli Metabolic Advantage: A Calorie is Not a Calorie" Muskulaarinen Kehitys -lehden May numerossa.
Mikä hemmetti on "normaali ruoka"? Onko esim. riisi normaalia ruokaa vaikka se on evoluution aikana ollut ihmiselle täysin vieras eväs?
