zerogain sanoi:
Lainaus tämän päivän IT-viikosta:
"Lakiesityksen mukaan suojatusta teoksesta ei saa tehdä kopiota - ei varmuuskopiota eikä mp3-versiota. Kopiointi ei tosin olisi rangaistavaa."
Sama asia eri sanoin samasta artikkelista:
"Tehokkaasti suojatusta teoksesta ei saa valmistaa kopiota, kuten mp3-versiota, edes yksityiseen käyttöön.
Yksityinen kopiointi ei missään tilanteessa ole rangaistavaa"
WTF? Kertokaas mulle mitä hyötyä / älyä on kirjata lakiin tuollaisia juupas eipäs kohtia. Eihän tuolla saavuteta yhtään mitään...
"Se ei ole rangaistavaa lain tämänkään hetkisen kirjaimen mukaan, mutta tekijä voidaan velvoittaa hyvitysmaksuun oikeudenhaltijalle."
ITviikko
Eipäs-juupas kohta on kiero rahastamisautomaatti Teostolle, Gramexilla ja muille vastaavilla tekijänoikeusjärjestöille. Kopioimisesta ei lain mukaan rangaista - ei sakoilla eikä vankeudella. Mutta sen sijaan tekijänoikeusjärjestöt voivat vaatia jokaisesta kopiosta maksun. Mikäli tekijänoikeusjärjestöt vain pääsevät jotenkin käsiksi kuluttajilla oleviin erilaisiin kopioihin, niin jokaisesta kopiosta voidaan pyytää jälkikäteen hinta.
Tällöin esimerkiksi jossain ratsiassa takavarikoiduista mp3-tiedostoista mp3-soittimessa tai ogg-tiedostoista kannettavan kovalevyllä tai palvelimella p2p-verkossa voitaisiin jälkikäteen lähettää lasku laitteen omistajalle. Ja ratsiahan voidaan järjestää ilmoittamalla että tässä ja tässä ip-osoittessa on sellainen ja sellainen tiedosto, johon meillä on tekijänoikeus. Sitä parempi jos siellä sattuu olemaan muitakin tiedostoja.
Musiikkibisnekseen ei enää tarvittaisi hyvää tuotantoa tai laadukasta musiikkia. Riittäisi ainoastaan että saisi omat tiedostonsa jotenkin eteenpäin ja jotain kautta saisi tietää kenelle tiedostot päätyvät. Näin voisi rahastaa lähes täysin ilman omia tuotantokuluja.
Kierointa tässä on se, että kuluttajan on usein mahdotonta tietää, että onko jokin kappale tekijänoikeudella suojattu vai onko se vapaassa jakelussa olevaa taidetta. Pahimmillaan käyttöjärjestelmien ja laitteiden sisäiset, salaiset, DRM-oikeuksienhallintajärjestelmät voisivat antaa vinkkejä, minkä laitteiden omistajia kannattaisi lähestyä laskulla. Kunhan ensin saadaan jokunen käyttäjä lataamaan vaikkapa 30 000 euron Autocad-ohjelmisto tai levitettyä 20 euron surkeaa europop-singleä niin jälkikäteen voidaan rahastaa kuluttajia. Huolimatta siitä, että olisiko kukaan niitä ensikädessä koskaan ostanutkaan. Tai ovatko kuluttajat tietoisia siitä, että kyseessä ei olekaan kaverien kautta ilmaiseksi jakelussa oleva kotikorttelin cover-bändi vaan jälkikäteen kalliiksi tulevaa purkkapoppia.
Vainoharhainen skenaario:
Mikäli tekijänoikeusjärjestöjen visiot lainsäädännöstä toteutuvat...
Ytrzip-nuorison e-lehti jakaa ilmaisen java-ohjelman, josta saa kivoja soittoääniä puhelimeen ja samalla voi ladata mainosluonteisia mp3-kappaleita. Jotain nuorten crazy frog-hittejä, cover-biisejä smurffiäänellä tai muuta roskaa.
Ohjelmassa on piilo-ominaisuus eli se skannaa tietoja tallennusvälineillä olevista ääni- ja kuvatiedostoista. Kun sopivaa tietoa löytyy niin samalla kun käyttäjä hakee netistä mainoksia niin ohjelma lähettelee Ytrzip:n kanssa kimpassa olevalle Teostolle tiedot tekijänoikeusrikkomuksesta.
Pian poliisit voivatkin tulla takavarikoimaan koneen ja tekemään tarkemman analyysin kaikesta tallennetusta tiedosta. 132 CD- ja DVD-levyn kirjaston hinta tuplaantuu, kun joudutkin maksamaan jälkikäteen jokaisesta omasta kopiostasi hinnan. Kopiointi ei ole rangaistavaa(!), mutta olet korvausvelvollinen jokaisesta kopioista! Mikäli tarvitset mp3-tiedostojen lisäksi kolmannet ogg vorbis-tiedostot Linuxille niin saat laskut noistakin kopioista. Jos olet siirtänyt noita tiedostoja kannettavaan soittimeen eli tehnyt jälleen kopioit, niin lasku senkun kasvaa...