Olisitko -sanski- itse halukas olemaan siinä asemassa, että koulussa lapsellesi opetettaisiin täysin päinvastaista tarinaa kuin mihin itse uskot, täytenä totena, ja mahdollisesti itse sitten käsittelemään mahdolliset erot ja ristiriidat oman uskomuksesi ja koulussa opetetun välillä? Mun mielestä tuo lapsen kriittinen ja pohtiva kasvatus, jonka itsekin allekirjoitan, toteutuisi täysin ja itseasiassa paremminkin juurikin tuon ET:n opetuksen kautta.
No kun mä en itse koe, että mulle olisi koskaan opetettu kristinuskoa täytenä totena tai tuputettu mitään oppeja. Mä en usko Jumalaan, mutta jos lapsellani olisi jonkinlainen lapsen usko, mikä sitten myöhemmin vahvistuu todelliseksi uskoksi Jumalaan, niin se ei mua haittaa. Mun lapseni ei tarvitse uskoa tai olla uskomatta niin kuin minä sen teen.
Kuulun itse kirkkoon, vanhempani kuuluvat kirkkoon, minut ja sisarukseni on kastettu, olemme käyneet rippikoulun. Mutta sen kummemin meistä kukaan ei usko Jumalaan. Mutta ei ne riparit, seurakunnan kerhot, aamunavaukset ja joulujuhlat ole kyllä koskaan ketään meistä vituttaneetkaan. Olen siis koko elämäni altistunut näille kristillisille tavoille ja opeille, mutta ne eivät ole saaneet mua kääntymään uskoon. Mulla on aina ollut vapaus valita uskoako vaiko ei. Vaikka mun elinympäristössä on paljon kristillistä tapakulttuuria, niin mä en koe sen loukkaavan mun omaa "jumalattomuuttani". En siis koe olevani ateisti, vaan paremminkin agnostikko. Jos mietitään hokemaa
koti, uskonto ja isänmaa, niin mä koen sen meillä kotona olleen pikemminkin,
koti, laki ja isänmaa. Vaikka maailmassa on erilaisia uskomuksia, niin meille kotona on opetettu, että laki on se, jonka mukaan eletään.
En tiedä miksi mä en voi ymmärtää ihmisiä, joita uskonto
vituttaa. Mikä siinä niin ärsyttää? Satuahan se enimmäkseen on, mutta mitä vahinkoa voi olla sadussa? Jos siitä itse oppii suodattamaan ne hyvät neuvot, kuten
-älä tapa
-älä varasta
-älä tee huorin
-kunnioita muiden omaisuutta
-kaikki mitä haluat ihmisten sinulle tekevän, tee samoin heille
niin mitä vahinkoa siitä voisi syntyä? Toki nämä asiat voidaan lapsille opettaa muutenkin kuin uskonnon kautta. Mua ei siis haittaisi, vaikka kouluista riisuttaisiin kaikki uskontoon viittavat tunnukset ja varsinaisilla uskonnon tunneilla opiskeltaisiin tasapuolisesti kaikkia maailman uskontoja. Elämänkatsomustieto voisi hyvinkin tulla pakolliseksi kouluaineeksi, eikä seurakunta ja koulu tekisi muuta yhteistyötä kuin sitten niillä satunnaisilla uskonnon tunneilla, kun puhutaan kristinuskosta.
Mä en vain ymmärrä mistä tämä vitutus ja viha uskontoa kohtaan oikein kumpuaa. Toisaalta nämä fundamentalistiset ateistit, joita olen tuntenut ja jotka ovat valmiita menemään päiväkotiin tai kouluun heiluttamaan nyrkkiä uskonnon opetuksen vuoksi, ovat myös sitä mieltä, että Suomi on holhoava poliisivaltio. Eli niille ei kelpaa edes se laki :D
Se nyrkin pöytään lyövä suomalainen isä, joka julistaa että uskonto on perseestä eikä meidän lapselle saa moista paskaa syöttää, ei ole yhtään sen parempi kuin se muslimi-isä, joka kokee kristillisten tai länsimaisten tapojen loukkaavan itseään tai hänen uskontoaan, ja kouluun pitäisi sen vuoksi hänen mielestään saada lisää islamin opetusta ja islamilaisia tapoja.
- - - Updated - - -
Mä luulen, että yksi syy siihen, ettei nuo perinteisen uskonnonopetuksen vaihtoehdot ole nykyistä yleisempiä, on ihmisten tiedostamattomuus ja se, etteivät asiasta samankaltaisesti ajattelevat ole tietoisia toisistaan. Esim. päiväkodissa kirkkoon kuulumattoman lapsen vanhemmalta kysytään, että saako se pikkupertti osallistua seurakunnan järjestämään yhteiseen tilaisuuteen joulun alla ja vanhempana sitä vastaa empien, että no kyllä varmaan, kun aattelee, että se toinen vaihtoehto on pikkupertin kyyhöttää sitten yksin jossain piirtelemässä. Kun taas parempi vaihtoehto olisi, että päiväkoti huomioisi tällaiset lapset omana ryhmänään ja suoraan järjestäisi vaihtoehtoista toimintaa. Ja tietysti tästä vielä parempi vaihtoehto olisi, että seurakunta kutsuisi kirkkoon kuuluvat lapset tällaiseen tilaisuuteen ihan päiväkotiajan ulkopuolella.
Tykkään! Eli järjestelmällisesti ja rakentavasti edeten kohti uutta opetussuunnitelmaa ja uusia perinteitä. Ei mitään apinamaista älämölöä ja uhkailua, mihin se joillain ihmisillä tuntuu helposti kääntyvän
