Käypä vaikka vilkaisemassa tällä foorumilla keskusteluja homoliitoista, niin saatat saada hieman erilaisen kuvan siitä todellisuudesta jossa elämme.
Olen niitäkin keskusteluja lukenut ja kyllä siinä sydän itkee verta. Todellakin toivon, että tähän maahan saataisiin pian tasa-arvoinen avioliittolaki.
Ja myönnän, että nyt meni pikkuisen hiekkaa pyllyyn noista kommenttisi sanoista, jotka lihavoin. Nyt on pakko laittaa vähän tietoa pöytään:
Minulla on harvinainen, parantumaton sairaus. Siksi kannatan kantasolututkimuksia ja -hoitoja, sillä vaikka niistä ei vielä olisi apua minulle, niin tulevaisuudessa niistä voi olla suuri apu jollekin toiselle. En vastusta aborttia, sillä sairauteni hoidossa käytettävät lääkkeet ovat teratogeenisiä. Jos en huolehdi tarkkaan ehkäisystä, voin itsekin joutua tekemään abortin. Lääkkeet voin aina heivata helvettiin, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että silti sairauteni periytyy 50% todennäköisyydellä. Sairauteni näkyy, en saa sitä piiloon vaikka kuinka haluaisin. Se ei ole piilossa sisäelimissä, vaan näkyy jopa kasvoilta. Siinä, missä seksuaalivähemmistöihin kuuluva voi suojautua ikäviltä tilanteilta ja kommenteilta muuttamalla hetkellisesti käytöstä tai vaikenemalla, niin minun ainoa suojakeinoni on pysyä poissa ihmisten silmistä. Tuntemattomat ovat halailleet minua ja hokeneet, että löytämällä Jeesuksen tai Jumalan voin parantua. Olen myös saanut kuulla, että sisälläni asuu paholainen. Ja varsinkin teini-iässä minua kehoitettiin usein tappamaan itseni. Noudatin omaa näkemystäni ja jätin itseni henkiin: mikä sitä maailmasta pahan tappais...
Lukion filosofian tunnilla puhuimme ihmisoikeuksista. Opettaja lähestyi aihetta toisen maailmansodan kautta, miten Saksassa kehitysvammaisia käytettiin lääkäreiden "koe-eläiminä". Heidät saatettiin jopa tappaa vain siksi, että lääkäri tarvitsi johonkin kokeeseensa sisäelimiä. Sain ilmeisesti lievän paniikkikohtauksen. Päälleni vyöryi ajatus, että entäpä jos tämä toistuu ja minut voidaan tulevaisuudessa pakkosteriloida, koska en voi tuottaa terveitä jälkeläisiä. Silloin ajattelin, että se voisi tapahtua tieteen nimissä, koska tulevaisuudessa ihmisiltä halutaan poistaa niin paljon periytyviä sairauksia kuin vain mahdollista. En ajatellut, että mikään uskonnollinen taho voisi tehdä niin. Tuosta on nyt yli kymmenen vuotta ja edelleen jossain takaraivossa piilee pieni pelko, että holokausti voisi tapahtua uudelleen. Toivon vain, että maailma viisastuisi ja kehittyisi siihen suuntaan, että saan kuolla rauhassa vanhuuteen, enkä sairauteni takia polttouunissa jonkun hullun poliittisen tai uskonnollisen järjestön toimesta.
Että sellaista todellisuutta minä elän.
Olen puhunut.
