Tässä eräs näkemys USA:n hyökkäyksestä Irakiin...
---KLIPIKLIPIKLIPI---
Yhdysvaltain perustelut Irakin sodalle samat kuin Neuvostoliiton talvi
TEPPO VIHOLA 21.03.2003
Presidentti George W. Bush kertoi puheessaan kansakunnalle, että
Yhdysvalloilla on suvereeni oikeus puolustaa itseään ja kansalaisiaan
hyökkäämällä liittolaisineen Irakia ja sen johtoa vastaan. Aivan samoin Stalin
vakuutti vuonna 1939, että Neuvostoliiton on huolehdittava kansallisesta
turvallisuudestaan, jonka uhaksi hän näki pienen naapurivaltion Suomen.
Joulukuussa 1939 Kansainliitto tuomitsi Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen,
ja erotti Neuvostoliiton yhteisöstä. YK:n turvallisuusneuvosto ei antanut
Yhdysvalloille ja sen liittolaisille valtuutusta Irakin sotaan, mutta Yhdysvaltoja ja
Isoa Britanniaa ei eroteta tämän perusteella Yhdistyneistä Kansakunnista.
Jos Stalinin halu turvata maansa ja sen suurkaupunki Leningrad käymällä
Suomen kimppuun oli oikeutettu, Yhdysvaltainkin hyökkäyksellä Irakiin
saavutettava tavoite turvallisuudesta on oikeutettu. Jos taas Stalin ja
Neuvostoliitto toimivat kansainvälisesti ottaen väärin hyökätessään Suomeen
marraskuun lopussa 1939, myös Yhdysvaltain ja Bushin hyökkäys Irakiin on
jyrkästi tuomittava.
On vaikeata ymmärtää, että kehittynyt suurvalta Yhdysvallat syyllistyy tällaiseen
karkeaan virhearvioon. Jos väkivallalla voitaisiin lopettaa terrorismi, Israel ja
Palestiina olisivat päässeet siitä eroon jo aikoja sitten, Tshetshenia olisi
suoranainen rauhan tyyssija ja Vietnamissakin olisi käynyt aikanaan aivan toisin.
Pohjois-Irlannin tilannekin olisi hyvin tyydyttävä.
Irakissa käytettävä väkivalta lisää merkittävästi terrorismin uhkaa Yhdysvaltoja
ja sen kansalaisia kohtaan. Tämä uhka ei laannu, tapahtui Irakin sodassa mitä
tahansa ja oli Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten menestys sodassa kuinka
täydellinen tahansa. Sodan jälkeen Yhdysvallat ja sen kansalaiset ovat aina
otollinen ja haluttu kohde monesta suunnasta uhkaavalle terrorismille. Terrorismi
ei ole hyvänlaatuinen kasvain, joka voidaan kirurgisesti poistaa, vaikka monet
tahot maailmassa niin näyttävätkin uskovan.
Sodan jälkeistä terroriuhkaa kasvattaa edelleen se kulttuuripiittaamattomuus,
jota Yhdysvallat on esitellyt julkistaessaan sodan jälkeisen miehityshallintonsa
suuntaviivat. Irakin keskisen osan ja Bagdadin seudun hallintoa johtamaan on
kaavailtu yhdysvaltalaista pitkän linjan naisdiplomaattia. Yleisen tasa-arvon
kannaltahan tilanne on hieno, mutta ulkomaalaisen kristityn naisen laittaminen
johtamaan islamilaista patriarkaalista kansaa on suorastaan pöyristyttävä
loukkaus ja provokaatio, jonka antaminen anteeksi on alistetulle kansalle hyvin
vaikeata. Vain täydellinen piittaamattomuus ja halu nöyryyttää lyötyä kansaa voi
johtaa tällaiseen käytökseen. Jokainen historiaa tunteva tietää, miten nöyryytys
ja katkeruus kasvaa ja muokkaa mielipiteitä miehittäjää vastustavaksi.
Jos Yhdysvallat näkee Irakin ja Saddam Husseinin todelliseksi uhkaksi
turvallisuudelleen, perusteluja siihen on äärimmäisen vaikea löytää.
Vuosikymmenen ajan äärimmäisyyksiin kuritettu valtio ei ole todellisuudessa
uhka yhtään kenellekään, jos asiaan suhtautuu realistisesti ja järkeä käyttäen.
Mitään todisteita Irakin joukkotuhoaseista ei ole voitu esittää – eivät YK:n
asetarkastajat eikä valtavaan tiedustelukoneistoonsa nojautuva
Yhdysvallatkaan. Jos joku on uhka maailmanrauhalle ja meille kaikille, se ei ole
Irak ja Saddam Hussein, vaan Yhdysvallat ja George W. Bush liittolaisineen.
TEPPO VIHOLA
fil.tri,
Suomen historian dosentti
Jyväskylä
---KLIPIKLIPIKLIPI---