HYVÄN KESKUSTELUN KRITEEREITÄ
Keskeisiä piirteitä järjettömästä argumentaatiosta:
toisen keskustelijan viestiä ei edes kuulla
toisen viestiä ei haluta kuulla tai ymmärtää
ei pysytä annetussa aiheessa
valehdellaan
puhutaan niin, että toinen ei pääse puhumaan
ollaan tunteiden vallassa
syytetään tai mustamaalataan toista aiheeseen kuulumattomista
mielipiteistä tai ominaisuuksista
Jokainen voi keksiä itse lisää tarkkailemalla kommunikaatiotilanteitaan.
Hyvän argumentaation tunnuspiirteet ovat sitten tietenkin vastakkaiset:
( Mariitta Vuorenpää Yhdyskuntasuunnittelun seurassa käydyn keskustelun perusteella)
"Järkevän keskustelun säännöt"
Lainaus Kimmo Lapintien artikkelista "Argumentaatio, retoriikka ja
relativismi", ***** 2/1997, 158
Frans van Eemerenin ja Rob Grootendorstin pragma-dialektisessa teoriassa
keskeisenä tavoitteena onkin ollut määritellä harha-argumentit poikkeamina
ns. järkevän keskustelun säännöistä. Näiden mukaan:
1. keskustelijat eivät saa estää toisiaan esittämästä kantojaan tai
kyseenalaistamasta niitä,
2. kannan esittäjän on puolustettava sitä toisen niin vaatiessa,
3. hyökkäyksen jotakin kantaa vastaan tulee suuntautua vain esitettyä
kantaa vastaan,
4. kantaa tulee puolustaa vain argumenteilla, jotka ovat sen kannalta
relevantteja,
5. keskustelija ei saa virheellisesti panna toisen suuhun väitteitä, joihin
tämä ei ole sitoutunut, eikä myöskään kieltää omia julkilausumattomia
olettamuksiaan,
6. keskustelija ei saa virheellisesti esittää lähtökohdaksi oletusta, jota
molemmat eivät hyväksy, eikä toisaalta kieltää yhteisesti hyväksyttyä
lähtökohtaa,
7. kantaa ei tule pitää riittävästi puolustettuna, mikäli se ei perustu
oikein sovelletun argumentaatioskeeman käyttöön,
8. argumentaatiossa tulee käyttää vain loogisesti valideja argumentteja tai
sellaisia, jotka voidaan tehdä valideiksi kirjoittamalla näkyviin yhden tai
useamman julkilausumattomista premisseistä,
9. kannan puolustamisen epäonnistumisen tulee johtaa siitä luopumiseen, ja
puolustuksen onnistumisen taas siihen, että vastustaja luopuu sen
kyseenalaistamisesta, ja
10. keskustelijoiden tulee käyttää mahdollisemman selvää ja yksikäsitteistä
kieltä ja tulkita vastustajan ilmaisut niin huolellisesti ja tarkasti kuin
mahdollista. (van Eemeren & Grootendorst 1992, 208 - 209)
Nämä säännöt edustavat van Eemerinin ja Grootendorstin mukaan argumentaation
normatiivista puolta, jota voidaan pitää pätevänä argumentaatiokentästä riippumatta. Niitä perustellaan sillä, että ne ovat välttämättömiä edellytyksiä argumentaation kommunikatiivisen funktion, erimielisyyksien ratkaisun (resolving differences of opinion) kannalta. Tällä avainkäsitteellään van Eemeren ja Grootendorst tarkoittavat tilannetta,
jossa argumentaatio johtaa yksimielisyyteen. Ratkaisu eroaa siten olennaisesti erimielisyyksien sopimisesta (settling), johon päästään esimerkiksi neuvottelujen tai kolmannen osapuolen (esim. tuomarin, luottamusmiehen tai refereen) tekemä ratkaisun avulla ... jne.
Lähde:
http://tutuhesa.blogspot.com/2006/11/tutuhesa-heimona.html