Unihalvaus

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja subotai
  • Aloitettu Aloitettu
Onhan noita muistin mukaan pari kertaa käynyt, mutta tosiaan tosi lyhyitä. En ole varma olenko ollut silloin unessa mutta säpsähdän ja kaikki on muuten kuin kohtauksessa, mutta kukaan ei ole kuristamassa tai mitään
 
Joku vuosi sitten luin lehdestä tapauksesta (tapahtui Suomessa), jossa murtovaras oli aikonut tappaa talon isännän vasaralla tämän nukkuessa. Isäntä vain oli herännyt hetkeä ennen kuin kutsumaton vieras oli yrittänyt lyödä päähän, saanut torjuttua lyönnin ja taltuttanut jannun :hyvä: Jos isäntä olisi rennosti ajatellut, että "taasko unihalvaus - näen vain näkyjä", olisi lopputulos voinut olla varsin ikävä...

Toivon kyllä, etten ikinä tule unihalvausta kokemaan. Lihaa ja verta oleva vastustaja olisi kyllä miellyttävämpi vaihtoehto kuin joku v*tun demoni ;)

Kokemusta on paljonkin niistä tappelu-unista, joissa lyönteihin ei saa ruutia sitten millään. Yleensä jatkan taistelua epätoivoisesta tilanteesta huolimatta - luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Tuloksena onkin kunniakas voittotilasto unimaailmasta: ennemmin tai myöhemmin voitan aina.

Joku yö sitten näin unta, että vaihtoehtonani oli joko maata liikkumatta kyljelläni maassa, tai takanani oleva iso koira (tunsin sen selkääni vasten) raatelee minut. Tilanne alkoi lopulta vituttaa, kun olin ilmeisesti ainoa, joka nöyryyttävän pattitilanteen voisi ratkaista. Hyökkäsin nopeasti koiran kimppuun tarttumalla sen ylä- ja alaleukaan (iso koira, pitkä kuono). Tunsin, kun se yritti purra sormiani kovaa - sopivasti minulla oli paksut hanskat kädessä, joten ei paljoa haitannut :rolleyes: Oli varsin palkitseva tunne vääntää sen leuat ensin sijoiltaan (käsissä oli mukava voiman tunne), ja lopettaa se p*ska sitten pistoolilla (mistähän olin sen saanut). Ja kyllä oli taas kunkku olo :D

VAROITUS! Seuraavaksi puhdasta :david: mutuilua: Unessa alitajunnan suojamuurit aukeavat, ja sieltä voi päästä pelottavaa shittiä pintaan. Unihalvauksessa tietoinen mieli on ilmeisesti sen verran mukana, että se havaitsee esim. makuuhuoneen, mutta alitajunta vääristelee kokemusta liittämällä siihen omiaan. Unista on väitetty, että ne ovat usein harjoittelua erilaisia uhkatilanteita varten, jotta niistä selviäisi tositilanteessa mahdollisimman tehokkaasti. Unihalvaukseen liittyy ikävä kyllä unitilalle tyypillinen lihastonuksen(?) puuttuminen, eikä alitajunnan tuottamia makuuhuoneen mörköjä vastaan voi tällöin "kynsin hampain" puolustautua :rolleyes: Mielipiteeni kuitenkin on, että oli tilanne kuinka pelottava ja kauhu kuinka syvää tahansa - viholliselle ei unissaankaan toista poskea käännetä :curs:

On ehkä jotain hyvääkin siinä, että unihalvaus on niin paljon peruspainajaista todentuntuisempi. Jos liikkumaan kykenemättömänä yrittää vaikka ampua sitä demonia "silmälaserilla" :hyper:, voi kyseisestä "valveunesta" saada rohkeutta ja uskoa omaan selviytymiseen myös todellisten vihollisten varalle. Unihalvaus voisi olla erittäin tehokas "selviytymissimulaatio", jonka avulla teet itsestäsi voittajan.

Toisaalta en mitenkään voi varmuudella tietää, miten itse toimisin unihalvaustilanteessa. Yritän vain elämässäni muistaa sankarin ja pelkurin välisen eron: vaikka molempia pelottaa yhtä paljon, sankari uskaltaa yrittää.

En jaksanut lukea threadia läpi. Jos joku kokee, että toistan hänen sanojaan - pahoittelen :piis:
 
HABA82 sanoi:
Kokemusta on paljonkin niistä tappelu-unista, joissa lyönteihin ei saa ruutia sitten millään. Yleensä jatkan taistelua epätoivoisesta tilanteesta huolimatta - luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Tuloksena onkin kunniakas voittotilasto unimaailmasta: ennemmin tai myöhemmin voitan aina.
Click to expand...

Hmm. En ole varma onko kyseessä unihalvaus, mutta joskus herään siihen että jännitän leukoja äärimmilleen ja vien alaleukaa edestakas vasemmalle ja oikealle. En pysty heti lopettamaan tuota vaikka olen herännyt, vaan menee muutama sekunti. Tuntuu aika vittumaiselta. Tekee varmaan helvetin hyvää purukalustolle. Ei varmaan mikään ihme että vasemmalla puolella alaleuan ja yläleuan yhtymäkohta (nivel?) "paukkuu" nykyään kun avaan suun ammolleen.

Tuollaisista tappelu-unista on kyllä myös kokemusta. Ja intissä ollessa toistui sellainen uni, jossa olisi pitänyt pystyä ampumaan, mutta liipaisinta vedettäessä kuula (kyllä, luit oikein: kuula) pyöri vain piipusta ulos ja tippui maahan. :D

Mun on myös helvetin vaikeaa herätä päiväunilta, varsinkin jos nukkuu myöhään iltapäivällä/illalla (18-21).

Monta kertaa olen myös kaatunut tikapuilla siten, että tikapuut ovat lähteneet kaatumaan suorasta pystyasennosta ja olen itse ollut tikapuiden yläpäässä. Juuri ennen kuin sitä lävähtää maahan, sitä herää sängyssä ja koko kroppa pomppaa muutaman sentin ilmaan. Pelästytin entisen tyttöystävän muutaman kerran oikein huolella tuolla tempauksella. :)
 
Nyt kun muistelee, joskus 5-7 vuotiaana oli semmoinen tilanne että "haamu" olisi kävellyt huoneen läpi viikate ojossa, mutta loppujen lopuksi se olikin vain vaate josta molemmat veljet hyppäsivät ulos. (No sai seki uni sitten hyvän lopun) Mutta ihan oikean tuntuinen tilanne oli, en tosin muista että pystyinkö liikkumaa tahi mitään semmosta.
 
Itse koin unihalvauksen pari kertaa tossa pari viikkoa sit... krapulassa herätessä menin takaisin nukkumaan ja yhtäkkiä näin jostain tyyliin manaajasta olevan pikkutytön sänkyni vierellä.. Noh siinä sitte ihmettelin et mites vitussa toi on tänne päässy. Yritin puhua ja kaikkea, mutta ei vaan pystyny tekee mitään kun kroppa ei toiminu :D. Oli joteki iha törkeen sellane fiilis et "nyt mä kuolen" (ne varmaa ymmärtää ketkä näitä halvauksia kokenut..). Sitte herättyäni hirveessä paniikissa kävelin kämpän läpi enkä löytänyt sitä tyttöä (ylläri :D). Uudestaan nukkumaan mutta tällä kertaa tapahtuikin varsin jännästi.. Selälläni makasin ja yhtäkkiä kuului askelia takaani. Yritin kattoa et mitäs siel tapahtuu mut taas kroppa jumitti. Sitten rupesi kuulumaan jonkun repun avaamista takanani. Tässä vaiheessa ajattelin jo, että kukas nyt meille olisi päässyt, vai onkohan tämä taas unihalvaus. Noh, hetkeksi tuli hiljasta, mutta sitten yhtäkkiä rupes tuntumaan ihanku joku hiplais mun korvia. Voin sanoo et se oli iha törkeen pelottavaa siin vaihees. Ei pysty ite tekee mitää, tuntuu vaa iha ku joku hiplais ja raapis korvia iha voimakkaasti ja repis ne melkein irti. EI enää IKINÄ unihalvauksia, KIITOS.
 
Unihalvauksen riski on sitä suurempi mitä enemmän asiaa psykologisesti tiedostaa. Esim. jos hoet ennen nukkumaan menoa "tänä yönä koen unihalvauksen" ja todella uskot siihen se on jopa mahdollista onnistua. Jostain olen tuommoista kuullut ja kyseinen metodi pätee ainakin selkouniin.
 
~3 vuotta takaperin oli tällane kohtaus.Nukuin päiväunia sohvalla yksin kämpässäni,kun alko kuulua ilmiselviä askelia takaani ympäri kämppää,välillä pysähtyen ihan kuin "tyyppi" ois ettiny jotain. Ajattelin ensin,että kämppis tuli kotio. Mutta kun tää tyyppi pysähtyi metrin päähän musta,edelleen hiljaa ja ihan kuin tuijottaen,yritin nousta ylös.Silmät vaan sain auki,mutta muuta kroppaa saanut hievahtamaankaan..Pistin silmät taas kii ja sama hiissaus taas jatkui. Hetken kuluttua kämppis oikeasti rymisteli ovesta sisään,siihen sit heräsin.Oli hiukan pelokas olo sen jälkeen:wtf:
 
Mulla oli nuorempana taipumus näihin unihalvaus juttuihin. Usein miten se tuli jos olin valvonut poljon tai olin muuten tosi väsynyt. Ne alkoi aina sellasella putoamisen tunteella, sitten tunsin epämääräisen "pahan" läsnä olon ja joko näin jotain tai kuulin. Pelottavin oli se kerta kun nukuin vatsallani ja tunsin kuinka jokin ryömi selkäni päälle ja supatti jotain epäselvää mongerrusta korvaani. Puristin silmiäni kiinni ja ajattelin että jos tää on totta en kyllä haluu nähä minkä näköinen örkki siinä on. Loppu yön nukuinkin valot päällä.
 
Viime yönä koin tämän unihalvauksen ensimmäistä kertaa. Heräsin yöllä ja tunsin miten jonkun kädet piteli mua nilkoista ja käsistä. En pystynyt mitään ruumiinosaa liikuttamaan. Yritin huutaa, mutta mitään ääntä ei ilmeisesti lähtenyt. Lopussa vielä joku yritti vetää mua pois sängystä ja sitten heräsin. Pelottavin/ahdistavin kokemus ikinä.. hurr

Mutta tavallaan haluaisin kokea tuon uudelleen, osais ehkä ottaa "rennommin" seuraavalla kerralla.
 
Koin tuossa syksyllä saman yön aikana 3 kertaa jonkinlaisen unihalvauksen. Heräsin kesken unien järettömään pelon tunteeseen enkä pystynyt liikkumaan mutta en myöskään saanut silmiä auki, tämä toistui siis 3 kertaa peräkkäin.
 
itsellä näitä unihalvauksia on jatkuvasti, ollu jo 14 vuotiaasta asti. sitä joko herää keskellä yötä, ei kykene liikkumaan ja tuntuu että silmiä sai ihan pikkasen avattua ja muka näkee jotain samalla tuntee yleensä jonkin "pahan" läsnäolon siinä joko yrittää rimpuilla irti tästä olotilasta ja saada liikuntakykynsä takas että pystyy ns "puolustautumaan" tai sitten sitä voi päättää olla yrittämättä liikkua ja toivoa että se "jokin" ei huomaa sun yrityksiä ja jättää sut rauhaan.

välillä näitä taas on ilman mitään pahojen läsnäoloja, herään vaan enkä kykene liikkumaan, siinä yleensä yritän tiputtaa itseni sängystä, mutta eihän se onnistu. tässä harjoittelun tuloksena oppinu tavallaan repäisemään itsensä irti, se vaatii kylläki hetken aikaa keskittyä, ottaa itsensä ns hallintaan ja sitten repäistä mielellään itsensä liikkeelle.

painajaisten jälkeen nämä yleensä on vittumaisia, varsinki ku painajaisten hirviö tai mikälie olikaan onkin yhtäkkiä ilmielävänä siinä erittäin lähellä ja et kykene liikkumaan.

sitten välilä unihalvauksien yhteydes tunnen helvetin kovaa kipua. viimeksi mulla oli unihalvaus viikonloppuna, tais olla pariki sellaista samana yönä, näinki painajaisia sen koko yön myöskin. useesti kans näitä unihalvauksia tulee silloinki ku yrittää nukkua, ja just ku saavuttaa unitilan niin se alkaa.

sitte nuorempana päiväunilla ollessa kävi kans väliin niin että mun korvat alko rummuttaan, korvien sisällä tärykalvo tai jokin alkoi huiteleen vitun kovaa ja se sattu joka lyönillä perkeleesti. varmaan vaan unihalvauksen tuomaa kuvitelmaa.

on kyllä vittumaisia, mutta eipä ne ny enää nykyään haittaa ku näitä jokunen sataa kappaletta ollu jo.
 
Mullakin on tullu noita unihalvauksia muistaakseni pari kertaa. Viimesin tuli n. puol vuotta sitte ja oli kyllä tosi vittumainen! Tuntu et se kesti monta tuntia vaikka todellisuudessahan tollasen kohtauksen kesto taitaa olla muutaman minuutin luokkaa. Kamalinta on se kun ei pysty liikkumaan eikä lähde ääntä, vaikka olevinaan yrittää huutaa. Kroppa on ku betonia!!:eek: Ja se kun tuntuu ettei saa henkeä, yyyyhhhh. Mut jännintä on kyl ne hallusinaatiot...niin toden tuntusia :)
 
Mulla on ollut pienempänä näitä, aikoihin ei ole onneksi ollut. Se kauhun tunne ja se miten ei pysty puhumaan/huutamaan vaikka haluaisi niin oli kyllä aika karmeaa..
 
Itelläkin ollut tälläisiä. Erittäin ahdistavia. Ihan kuin olisin ollut juuri heräilemässä, mutta en voinut liikuttaa kättä tai liikkua mitenkään ja kuulin kuinka ovi vieressä aukesi ja ihan kuin viereen oli tullut tumma hahmo. koitin peloissani kääntyä siihen päin ja tuntui ettei mikään raaja totellut. yhtäkkiä sain käännettyä pääni ja (heräsin) taas todellisuuteen. Erittäin hankala selittää, Creepy :/
 
Noni! Nyt se selitys sitten löytyi vuosikausien kuluttua! Muistan pienenä (about viis vee) nukkuessani äipän vieressä nähneeni makkarin ovessa örkin kasvot, tottakai paniikissa yritin riuhtoa äitiäni hereille, mutta en tietenkään pystynyt liikautamaan niveltäkään. Heti herättyäni toki kerroin tapahtuneesta paniikissa äipälle "äiti äiti ihan oikeesti se tapahtu!", mutta tämäpä ei uskonut, vaan väitti painajaisuneksi :( Uskomattomat traumat kyseisestä tapahtumasta jäi, ja vielä näinäkin päivinä tapaus on aika ajoin hiipinyt mieleeni (usein esim. mennessäni nukkumaan kauhuelokuvan jälkeen :(). Vai tämmönen unihalvaus se sitten vain olikin, noh näistä en ole sen koommin kärsinyt, tosin pelkkä tapauksen muistelukin aiheuttaa vieläkin paskahalvauksen!
 
Ei ollu mitään ideaa et tää on näinkin yleinen asia, viime vuoden puolella olin ihan helvetin stressaantunut alku vuodesta ja varmaan viikon verran aina jotain erilaista tapahtu ennen kuin yritin mennä nukkumaan. Se oli kahen viikon putki missä olin nukkunut iltapäivät ja ollut aina hereillä 3-4 iltapäivään asti. Eli luultavasti vaan siitä paskasta unirytmistä johtui. Ekan kerran kun tämä tapahtui niin kokemus oli ihan helvetin friikki tosiaankin. Ei ollu ihan mitään normaalia että joku kävelee vieressä vaan koitin herätä ku luulin että mun rinnan päällä oli kynitty helvetin isokokonen lintu. Meni varmaan 2 tuntia sen jälkeen ku heräsin tosta et uskalsin mennä nukkumaan.
 
Täällä on kanssa yks levoton nukkuja. Unihalvauksia on ollu elämän aikana useita. Siis et mulla on jo silmät auki ja tiedostan et näen makuuhuoneen mut et uni jatkuu ja ajattelen et mun pitää herätä et pääsen liikkumaan. Ihan kauheita noi.

Näen välillä myös aivan kamalia painajaisia, jos elämässä on ollu vastoinkäymisiä. Kauheimmassa unessa ikinä tarkastelin itseäni läpinäkyvässä pussissa, siis sellasessa ku leffoissa (esim. Twin Peaks) on. Heräsin, kun silloinen miesystävä herätti mut, olin kuulemma haukkonu henkeeni ja pitäny sellasta ääntä, ku tukehtuisin enkä saa happea. Noi unet on ihan toden tuntusia, mikä on kaikkista kurjinta. Hiukan pelotti mennä nukkumaan sen jälkeen kun oli unissaan ollu tukehtumassa.
 
sivis sanoi:
Hmm. En ole varma onko kyseessä unihalvaus, mutta joskus herään siihen että jännitän leukoja äärimmilleen ja vien alaleukaa edestakas vasemmalle ja oikealle. En pysty heti lopettamaan tuota vaikka olen herännyt, vaan menee muutama sekunti. Tuntuu aika vittumaiselta. Tekee varmaan helvetin hyvää purukalustolle. Ei varmaan mikään ihme että vasemmalla puolella alaleuan ja yläleuan yhtymäkohta (nivel?) "paukkuu" nykyään kun avaan suun ammolleen.
Click to expand...

Hampaiden narskuttelu nukkuessaan on aika yleistä. Tyttöystävän narskuttelua oon saanu aika paljon kuunnella, ja oon itsekkin monesti herännyt omaan narskutteluun. En nyt muista mistä toi aiheutuu, olikohan stressistä johtuvaa?
 
Mielenkiintoista. Nyt kun mietin, niin mulla on koko elämäni ajan ollut "aika" vilkas unielämä, en ole vain tiennyt, että noilla on oikein termejäkin. Unihalvaukset, lucid-unet ynnä muut mukavat ovat seuraneet minua läpi elämäni. Lucid-unen kokiessani haluan aina lentää, sen muistan jo lapsuudestani. Edellä mainittujen lisäksi koen huomattavan usein säpsähdyksiä takaisin valveille vaipuessani uneen, kun luulen joko putoavani sängyltä tai muuta mukavaa. Samaten "haamukäsi" eli puutunut, kylmä käsi (tai jalka), jota ei pysty minuutteihin liikuttamaan muun kropan toimiessa hyvin on tuttu juttu. Ja olen koko elämäni nähnyt unia, joissa minua jahdataan tai yritetään tappaa. Välillä tulee yhteenottokin ja taas karkumatka jatkuu. Samaten minulla on ollut samoja, toistuvia painajaisia lapsuudesta asti. Yksi näistä on esimerkiksi sellainen, jossa olen umpikujan päässä, vatsani on viilletty auki, näen siellä sellaista punajuurisalaatin väristä ja näköistä juttua ja samalla tiedän, että kohta "se mies" tulee osoittamaan minua aseella. Olen jo vuosikausia tiennyt tähän uneen joutuessani, että "jaahas, tuttu juttu" ja pyrin hereille.

...ja tästä kaikesta huolimatta olen aina pitänyt itseäni lähes normaalina :D
 
Back
Ylös Bottom