Vähän siihen liittyen, että riittääkö Venäjällä budjetti sotimiseen kuinka pitkään niin nappasin alle pari kuvaajaa öljytuloista, joilla käytännössä sota rahoitetaan. Ylempi on raakaöljyn vienti. EU on ajanut ostonsa hyvin alas mutta korvaavaakin on saatu tilalle. Äkkiseltään katsottuna droppaus on n. 30% vuoden aikana. Alempi kuvaaja on jalostetut öljytuotteet. Se ei näytä ollenkaan niin hyvältä. EU on edelleen ylivoimaisesti suurin vientialue ja siten myös yksi isoimmista sodan rahoittajista.
Öljytulot kokonaisuudessaan ovat selkeästi laskeneet, mutta vaikuttaako se sodankäyntikykyyn? Mielestäni ei, koska öljytulojen laskusta huolimatta rahaa tulee edelleen todella paljon. Venäjä pystyy pitämään sotabudjetin entisellään tai jopa tarvittaessa kasvattamaan sitä, ja tinkimään muista menoista, joka näkyy mm. kansan kurjistumisella. Olenko väärässä?
katso liitettä 250438
katso liitettä 250439
Pari pointtia tähän.
1) Öljyn osto jatkui pitkälle syksyyn osaksi siksi, että oli voimassa olevia toimitussopimuksia.
2) Noita pakotteita kierretään urakalla mm. Italiassa, Intiassa ja Turkissa. Moni tekee isot rahat nyt ostamalla Venäjältä öljyä alennushintaan ja myymälle sinne sanktioiden alaista materiaalia. Tuo miten venäläistä öljyä sai -30% alennuksella on liian hyvä diili ohitettavaksi hämärämiehille. Tämä ongelma ratkaistiin toivottavasti nyt tuolla öljyn hintakatolla.
3) Kohta tulee myös EU:n bänni öljytuotteille ja kemikaaleille ja noiden vaikutuksen pitäisi olla vielä isompi.
4) Kaikki tämä näkyy kyllä Venäjällä. Supplychainit venyvät ja kustannukset kasvavat, kun joudutaan käyttämään enemmän välikäsiä.
Tuosta Venäjän sodankäynnistä vielä pari pointtia.
1) Venäjän sotateollisuuden supplychainit oli riippuvaisia Ukrainasta ja lännestä. Esim. hävittäjien moottorit tehtiin Ukrainassa. Nyt kun on vielä pakotteet päällä, niin siinä on isoja haasteita hankintaorganisaatiolla keksiä mistä saavat korvaavat moottorit hankittua. Ensin pitää löytää toimittajia jotka osaavat rakentaa näitä moottoreita ja jotka vielä uskaltaa toimittaa näitä. Esim. kiinalainen yritys joka kiertää pakotteita voi joutua mustalle listalle länsimaissa. Sitten siinä menee vielä pitkään, että tuotantolinjat saadaan pystyyn. Laatu voi myös olla ongelma. Esim. Armatat on käyttökelvottomia tankkeja. Se voi olla mahdotonta pistää pystyyn korkean teknologian valmistusta sota-aikana. Tähän herättiin jenkeissä joitain vuosia sitten ja siksi alettiin siirtää supplychainia pois Kiinasta. Jos tulee sota Kiinaa vastaan, niin amerikkalainen sotateollisuus ei voi olla riippuvainen kiinalaisista alihankkijoista.
2) Esim. ohjuksia Venäjä on pystynyt valmistamaan lisää. Heillä on ollut näiden tuotanto omissa käsissä ja vaikka pakotteet on lyöty päälle, niin silti osia ovat saaneet. Taisi olla jotain hollantilaisia piirilevyjä tms. mitä oli löytynyt ohjuksista. Näitä Venäjä saa kyllä hankittua pimeästi, mutta hinta on korkeampi ja saatavuus vaihtelee.
3) Matalan teknologian kalustoa ja aseita Venäjä pystyy valmistamaan hyvinkin paljon. Vaikkapa tykistönammuksia. Ongelmana on vain kulutus mikä on ollut niin älyttömän isoa, että sellaisia määriä tykistönammuksia ei saa valmistettua mitenkään. Viime aikoina Venäjä onkin vähentänyt tykistötultaan reilusti.
4) Modernit aseet tarvitsevat huoltoa ja varaosia jatkuvasti ja näihin tulee myös isoja ongelmia pakotteiden takia. Venäjältä menee muuten toimivaa kalustoa käyttökelvottomiksi ihan vain siksi, että varaosia ei saada.
5) Venäläiset tehtaat käyttävät Leania ja he eivät olleet valmistautuneet sotaan mitenkään. Tämä aiheutti heti tuotanto-ongelmia.
