Niin paljon kuin muuta toivonkin niin... Uutisointi on ollut liian positiivista Ukrainan suhteen ja liian negatiivista Venäjän suhteen. Tarkoitan siis sotilaallista suorituskykyä. Aloittihan Venäjä heikosti, mutta niin se aloitti aikanaan talvisodankin ja alku Saksaa vastaan oli suoranainen katastrofi. Mutta lopputulos ei ollut huono. Eikä Venäjä piittaa hinnasta, ei ihmisten tai materiaalin.
Ukraina on kärsinyt kovia miestappioita ja infrastruktuuria on tuhottu valtavat määrät. Oli myös täysin epärealistista kuvitella, että 40 miljoonan kansaa, puolustustahtoista, voisi noin vaan voittaa - mikään armeija. Ei mennyt hyvin Afganistan tai Vietnamkaan. Yksi harvoja onnistujia on ollut, kukas muu kuin Aatu Ranskaa vastaan.
Talouspakotteet taas.. Ei ratkaisevaa merkitystä. Irankin on ollut pakotteiden alla ties kuinka pitkään eikä mikään maan hallinnossa ole muuttunut. Venäjä ei myöskään ole kauppasaarrossa.
Kovasti toivon, että Ukraina onnistuisi vastahyökkäyksessään Hersoniin, mutta epäillä tuota sopii. Todennäköistä on, että Ukraina voi voittaa sodan vain muiden maiden suoralla avulla ja puuttumisella. Ja mitä siitä sitten seuraisi?
Mitä nyt sitten tapahtuu? Venäjä jauhaa ja jauhaa, kiire sillä ei ole mihinkään. Jos Ukraina saa riittävästi aseapua, se parhaassa tapauksessa voi pitää taistelun tasaisena mutta ei kykene ajamaan venäläisiä pois.