Asioiden vierestä puhumisen ja ihan suoran höpön höpön sekaan vähän karua tilannetta myös rintamalta.
ja vähän vertauskuvainnollista maalailua.
Jauri Varvikko:
Keikahduspisteessä
Ukrainan tilanne näyttää saavuttaneen keikahduspisteen. Sotatilannetta ei kyetä enää muuttamaan kuin radikaaleilla kansainvälisillä muutoksilla. Ukrainalla ei ole enää reservejä, joten se ei kykene kierrättämään joukkoja. Venäjä painostaa läpi rintaman ja tappiot ovat suuria.
Kaikki mahdolliset keinot on käytetty ja Venäjä näyttää suhtautuvan Kurskin tilanteeseen vain keinona sitoa Ukrainan joukkoja. Ukraina on menettämässä tällä hetkellä samaan aikaan Toretskin, Selidoven, Gornikin ja Chasov Yarin. Venäläiset ovat työntymässä myös Kurahoveen.
Kaupungit eivät ole strategisesti Pokrovskin veroisia, mutta kyse onkin suunnasta. Ukraina ei kykene enää muuttamaan sodan kulkua. Sillä ei ole siihen yksinkertaisesti voimia. Kulutussota on käymässä Venäjän eduksi, joka kykenee ylläpitämään painetta usealla lohkolla samaan aikaan.
Jos mitään ihmeellistä ei tapahdu, niin Venäjä valmistautuu koko Donetskin alueen haltuunottoon kevääseen mennessä. Se tarkoittaa Pokrovskista, Slovjanskista ja Kramatorskista luopumista. Tämän lisäksi Venäjä voi pyrkiä läpimurtoon myös jollain toisella lohkolla, koska ylivoima on kääntymässä vahvasti sen eduksi.
Materiaalisesti tämä tarkoittaa sitä, että sotatarvikkeiden määrää ei kyetä enää lisäämään rintamalla oleellisesti tai sillä ei ole oleellista merkitystä. Kummankin voimat ovat saavuttaneet tietyn pisteen ja sitten ollaan kuin nyrkkeilyottelussa: toinen alkaa saamaan iskuja sisään ja toinen alkaa olla putoamisen partaalla.
Oleellisin ase tässä on FAB-lentopommit, joilla Venäjä tuhoaa ukrainalaisten asemat pikkuhiljaa lohkolla kuin lohkolla.
Psyykkisesti se tarkoittaa sitä, että kaikki selitykset on käytetty, eikä enää kyetä psyykkaamaan itseä uuteen raivoon. Kukaan ei jaksa enää uskoa omaan voittoon. Yritetään vain pysyä tolpilla. Tämä näkyy myös länsilehdissä. Jatketaan höpöttämällä vanhoja tai merkityksettömiä juttuja, kun ei uskalleta kohdata totuutta. Viivytetään väistämätöntä poliittista jargonia puhumalla, kun ei muutakaan voida.
Sotilaallisesti se tarkoittaa, että Venäjällä on ensi keväänä realistinen mahdollisuus päättää sota haluamallaan tavalla. Joko Ukraina antautuu tai Venäjä työntyy syvälle rintaman läpi. Ukrainalla ei ole oikein vaihtoehtoja, vaikka se roikkuukin epätoivoisesti kiinni lännen helmassa. Viimeisenä keinona voidaan lyödä vielä nuoret miehet rintamalle ja lopuksi naiset.
Sota ratkaistaan rintamalla, mutta jostain syystä niin länsi kuin Zelenskyn hallinto eivät halua tästä puhua. Puhutaan muista asioista. Käännetään katse pois siitä, mistä pitäisi puhua, eli tappioista. Sekin on merkki keikahduspisteestä. Firma on konkassa, mutta firman juhlissa ei kukaan puhu asiasta kuin yksityisesti. Kuiskitaan pohjoiskorealaisista, vaikka pitäisi puhua siitä, että omat miehet ovat loppu.
Eli kaikki juhlavieraat ymmärtävät, että peli on pelattu, mutta kukaan ei halua puhua maanantaista, kun pitää mennä töihin vastaanottamaan irtisanomislappu ja kerätä tavarat. Lauantai-illan toivotaan kestävän ikuisesti, vaikka kello on yli puolen yön... Ja sitten se krapulasunnuntai lopulta koittaa, eikä ole enää selityksiä...