Varvikolta jälleen mielenkiintoista tilannekatsausta Ukrainasta, ja vähän myös mietintöjä tulevasta...
Jauri Varvikko:
Ukrainalla tupla tai kuitti
YK:n yleiskokouksessa on kuultu erilaisia epärealistisia viestejä. New Yorkiin on matkannut useita toivioretkeläisiä erinäisine toiveineen. Kun kuuntelee esim. Stubbin ja Zelenskyn puheita, niin ne eivät tunnu olevan tästä maailmasta. Niillä ei ole todellisuudenpohjaa.
Stubbin sanomisilla ei ole merkitystä, mutta Zelenskyn osalta on tarpeen käydä läpi tilannetta. Mikä on Zelenskyn voitonsuunnitelma? Mitä Zelensky hakee Yhdysvalloista? Asia kulminoituu tänään, kun Zelensky tapaa Joe Bidenin. Kyseessä on Ukrainalle tupla tai kuitti.
Zelensky on jo ehtinyt saada välinsä Trumpin kanssa solmuun, joten tuota korttia ei voi enää pelata. Kaikki panokset on lyöty kiinni Kamala Harrisin voittoon. Tänään esitetään sitten tuo ’voitonsuunnitelma’. Mitä on Zelenskyn toivelistalla?
1. Ukraina haluaa länneltä luvan ampua pitkän matkan ohjuksia syvälle Venäjälle. Tätä varten Ukraina tarvitsee niitä. Lisäksi Ukraina tarvitsee katkeamattomasti lisää aseita ja rahaa.
2. Venäjä pakotetaan rauhaan ’rauhankonferenssien’ kautta. Tämä vaatii entistä tiukempaa sanktiointia. Kaikki indikaattorit kuitenkin näyttävät, että Venäjän energiatulot ovat vain kasvaneet tänä vuonna, eikä tuontikaan ole vähentynyt, joten lännellä tuskin on keinoja Venäjän kiristämiseen.
3. Ukrainalle annetaan turvatakuut ja lupaus Nato-jäsenyydestä. Zelensky et al toivoo, että länsi ottaisi Ukrainan suojiinsa. Vaikka sitä ei otettaisi suoraan Naton jäseneksi, niin Ukraina toivoo länneltä artikla viiden mukaisia turvatakuujärjestelyitä.
Zelenskyn alkuperäisenä tavoitteena ei ollut mennä USA:han tyhjin käsin. Kurskin operaation piti olla tuliaisena, näyttönä, että Ukraina kykenee haastamaan Venäjän, vaikka sen omalla maaperällä. Kurskin operaatio on kuitenkin kuivumassa kasaan ja monet tekijät viittaavat, että se oli myös virhearvio, sillä Ukrainalla ei riitä nyt miehiä ja kalustoa muiden rintamaosuuksien pitämiseen.
Onkin luultavaa, että Zelensky joutuu myös poistumaan USA:sta tyhjin käsin. Hän saa kuulla sanahelinää, hänelle luvataan useita miljardeja lisää rahaa ja loputtomasti aseita, mutta Biden ei voi ennen vaaleja tehdä lupauksia sodan eskaloimiseksi, eli lupaa pitkän kantaman ohjusten käytölle tuskin tulee. Tai jos tulee, on se se tupla.
Venäjää ei voida mihinkään prosessiin pakottaa, eikä Ukraina tule saamaan mitään turvatakuita. Länsi on liian hajanainen ja varovainen tämän suhteen. Ukrainaan ei haluta lähettää länsijoukkoja, sillä se voisi eskaloida sodan lännen ja idän väliseksi. Länsi ei halua Venäjän edes kaatuvan, koska sitä tarvitaan tulevaisuudessa Kiinan vastaiseen liittoumaan. Kuten olen monesti sanonut, länsi haluaa heikentää Venäjää, mutta ei kaataa sitä.
Jos Zelensky joutuu palaamaan kotiin täysin tyhjin käsin, alkaa lähtölaskenta. Tähänkin on jo jossain määrin varauduttu. Tappiota ei tulla nimittämään tappioksi, vaan suomalaiseen tyyliin torjuntavoitoksi. Kaikki analyytikot tietävät, että Ukraina on häviämässä rintamasodan. Ukrainalaiset joukot vetäytyvät lähes kaikilla lohkoilla. Tarvitaan siis ’tarina’, narratiivi, että Venäjän eteneminen on pysäytetty ja Ukrainan suvereniteetin säilyminen on voitto.
Zelensky ei ainakaan vielä halua ryhtyä venäläisten kanssa neuvottelemaan, mutta se tilanne saattaa olla edessä, ennemmin tai myöhemmin. Jos Trump voittaa vaalit, voi peli olla siltä osin pelattu. Jos Krim ja neljä muuta aluetta menetetään, pitää sekin selittää, kuten meillekin aikanaan selitettiin. ’Sovitut ehdot ovat vaikeat, mutta Ukraina säilyy vapaana’ -tyyliin.
Mutta jotta todellisiin neuvotteluihin ryhdyttäisiin, pitää vielä tapahtua jotain rintamalla. Venäjä vyöryttää nyt joka lohkolla. Ukrainalaiset joutuvat luopumaan Ugledarista todennäköisesti hyvin pian. Kaupunkia yritetään pitää väkisin niin kauan, että Zelensky ehtii palata kotiin. Venäläiset ovat kuitenkin jo kaupungissa. Jos ja kun Ugledar kaatuu, pääsevät venäläiset suht nopeasti etenemään aina 25-30 kilometrin syvyyteen rintamasta. Kaakkoisrintama romahtaa, jonka jälkeen venäläiset pääsevät Kurahoveen ja tie länteen jää auki, mikä taas mahdollistaa liikkumisen Pokrovskin eteläpuolella.
Ukrainalle ei jää tällä hetkellä muuta oljenkortta, kuin toivoa saavansa jonkinlaiset bilateraaliset turvatakuut länneltä, joilla turvattaisiin ainakin Länsi-Ukrainan koskemattomuus, mutta niin tuskin käy. Ainakaan vielä. Tilanne etulinjassa on niin vaikea, että Ukraina yrittää kaikin keinoin saavuttaa jonkintasoiset takuut. Jos Lännen lupaukset eivät muutu radikaalisti, Ukraina häviää sodan satavarmasti. Viime kädessä Ukraina tarvitse jonkinlaisia takuita länneltä itse rauhankin tekemiseen, sillä se pelkää, että jos maa antautuu ehdoitta, Venäjä valloittaa joka tapauksessa maan jossain vaiheessa.
Tässä mielessä Ukrainan toiveet ovat realistisia. Se tarvitse lännen apua rauhanneuvottelujen aloittamiseksi. On sitten toinen asia, hyväksyykö Venäjä tällaista kutsua. Kuten olen aiemminkin sanonut, Venäjä ottaa Lännen neuvottelupöytään, jos sille näytetään riittävästi porkkanaa. Mutta vaikka Ukraina kykenisi jäädyttämään nykyisen konfliktin lännen tuella, niin se ei tulisi siitä sen autuaammaksi.
Ensinnäkin maa on jo menettänyt 18% alueestaan, ja tuskin näitä saa takaisin. Toiseksi nuo menetetyt alueet olivat Ukrainan teollisuuden ja maatalouden kannalta oleellisia. Samalla Ukraina menettää tärkeitä satamia ja teollisuuslaitoksia, kuten Azovstalin. Demografisesti tilanne on hyvin surkea. Ukrainan hallituksen hallitsemilla alueilla asuu enää 29 miljoonaa ihmistä. Vuonna 2014 Ukrainassa asui 45 miljoonaa ihmistä. Etenkin nuoret ukrainalaiset, naiset ja lapset, ovat poistuneet; miehet kuolleet, invalidisoituneet tai heillä on ongelmia psyykeen kanssa. Jos takuita tulevasta ei ole, eivät myöskään ihmiset palaa koteihinsa.
Ukrainan BKT on pudonnut ennätysalas, joten se ei pysty nousemaan omin voimin ylös. Se tarvitsee siihen konkreettisen pitkän aikavälin suunnitelman ja niin lännen kuin Venäjän tukea. Jos Ukraina jää Venäjälle, ja ilman läntisiä tukitakuita, joutuu Venäjä vastaamaan uudelleenrakentamisesta, mutta investoinnit haettaisiin silloin idästä. Tämä tarkoittaisi Kiinan vaikutusvallan kasvua Euroopassa. Demokratisoitumisprosessi pysähtyisi ja palattaisiin vanhaan korruptiojärjestelmään. Venäjän vallan alla ei myöskään syntyisi uutta luottamusta, jolloin iso osa ihmisistä siirtyisi ja jäisi länteen. Tästä taas muodostuisi joka tapauksessa suuri taloudellinen taakka kaikille EU-maille.
Vaikka länsi lupaa Ukrainalle loputonta tukeaan, on se riippuvaista länsimaiden taloudellisesta ja poliittisesta kehityksestä. Eri maiden vaalit saattavat muuttaa tukipolitiikkaa, joten sen varaan ei voi laskea ilman yhtenäistä kansainvälistä konsensusta ja sopimukseen perustuvaa sitoutumista. Venäjän lähes loputtomat resurssit mahdollistavat sen, että se kykenee käyttämään niitä vipuvartena tilanteen saamiseksi omanlaisekseen. Hävinneessä Ukrainassa nousisivat valtaan todennäköisesti ne voimat, joilla on kykyä ja suhteita saada Venäjältä apua ja tukea uudelleenrakennukseen. Zelensky et al joutuisi poistumaan maasta.
Jos rauhaa hakeva Ukraina ei saa länneltä vähintään taloudellisia takuita uudelleenrakentamiseen ja sodanjälkeisten ongelmien lievittämiseen, ajautuu se väkisinkin Venäjän huomaan. Jotta Venäjä päästäisi lännen takaisin Ukrainaan, pitää lännen liennyttää ja alentaa pakotteita. Sitä mukaa kuin Ukraina heikkenee, on lännen pakko tehdä päätöksiä tulevaisuudesta. Venäjä ei päästä maata Natoon, mutta ei ole poissulkenut taloudellisen yhteistyön mahdollisuuksia. Venäjä itse asiassa toivoo, ettei joutuisi maksamaan Ukrainan jälleenrakennusta yksin; joten se on valmis tulemaan vastaan markkinoiden avoimuuden ja investointi-ilmapiirin parantamisen suhteen.
Ennustan, että kun Ukrainan sota on taputeltu ja Ukraina joutunut nielemään vaikeat rauhanehdot, alkaa liennytys. Ei heti, koska länneltä ottaa aikaa hyväksyä tilanne ja selittää oma tappio itselle parhain päin. Länsi tarvitsee Venäjää liikaa jäädäkseen vihoittelemaan muutamaa vuotta lukuun ottamatta. Putin on jo tietyllä tavalla voittanut globaalin sodan, sillä hän on kyennyt rakentamaan varteenotettavan moninapaisen voiman länttä vastaan.
Tarvitaan uusi ”Jaltan konferenssi”, jossa maalataan uutta maailmanjärjestystä ja alueellisia jakoja eri taloudellisiin ja sotilaallisiin vaikutusalueisiin. Tämähän ei ole demokratian hengen tai vapaan markkinatalouden mukaista, eikä sinänsä toivottavaa kehitystä, mutta muuten useat eri välitiloissa olevat maat jäävät tuuliajolle ja geopoliittisen kilpailun pelinappuloiksi. Ilmastonmuutos on jo muutenkin jakamassa maailmaa ja moninapaisuus on realismia.
Tällaisessa konferenssissa olisi mahdollista luoda poliittisia suuntaviivoja myös YK:n tulevalle asemalle, turvallisuusneuvoston kokoonpanolle jne. Ukraina-kysymys ratkaistaisiin ’lopullisesti’. Myös Kiina-kysymys tarvitsee perkausta, samoin monet asiat Afrikan mantereella ja Lähi-idässä. Uudet kasvavat taloudet pääsisivät niihin asemiin, mihin kuuluvat. Suomella ei tässä ole vaikuttamisen sijaa, sillä olemme valinneet lakeijan roolin ja uuden etupiirimme hamaan tulevaisuuteen asti.
Jos liennytystä ei tapahdu, saatetaan olla uuden sodan kynnyksellä jo vuosikymmenen lopulla. Tämä riippuu ensisijaisesti lännestä. Jos länsi ei kykene rakentavaan keskusteluun Venäjän kanssa, vastakkainasettelu säilyy ja myös maailman jako syvenee.