Hyvää pohdintaa siitä, miksi euroopan johtajat eivät edelleenkään halua edes keskustella rauhasta, vaan kaivavat vain syvempää kuoppaa itsellensä ja koko euroopalle.
Petteri Hiienkoski:
MIKSI LÄNSIMAAT EIVÄT TEE RAUHAA VENÄJÄN KANSSA?
Huolimatta siitä, että länsimaita johtava globalistieliitti näyttää viimein käsittävän, että se on häviämässä Ukrainassa Venäjää vastaan käytävän proxy-sodan, se ei edelleenkään halua rauhaa sen kanssa.
Globalistijohtajat ainakin Euroopassa ovat sen sijaan suunnittelemassa sodan laajentamista tavalla, joka voi johtaa suursotaan ja ydintuhoon.
Haluttomuus päästä rauhanomaiseen ratkaisuun johtuu osaltaan siitä, että globalistit ovat oman utopiansa vankeja. Siihen ei sovi Venäjän kaltainen suvereeni kansallisvaltio, joka ei alistu heidän agendaansa, vaan kunnioittaa perinteisiä arvojaan, ennen muuta ortodoksikristillisyyttä ja perhearvoja. Se on heidän utopiaansa uhkaava malli, joka kyseenalaistaa heidän agendansa.
Globalistijohtajat ovat lyhytnäköisesti ajaneet itsensä ja johtamansa länsimaat tilanteeseen, joka tekee heille vaikeaksi neuvotella Venäjän johdon kanssa.
He eivät ole ainoastaan epädiplomaattisesti demonisoineet sitä. Etenkin Euroopan globalistijohtajat ovat myös tulleet uhranneeksi jo niin paljon nykymuotoisen Venäjän tuhoamiseksi siinä kuitenkaan onnistumatta, ettei heidän ylpeytensä tee rauhanomaista ratkaisua helpoksi.
Rauhasta sopiminen ei kuitenkaan ole heille vain arvovaltakysymys. Neuvotteluratkaisuun suostumalla globalistijohtajat tulisivat käytännössä tunnustaneeksi, että he tekivät valtavan arviointivirheen Venäjän suhteen. Sen myöntäminen vaarantaisi heidän valta-asemansa, jota he ovat totalitaarisia otteita länsimaissa kiristämällä yrittäneet pönkittää.
Kansainväliset tai ylikansalliset instituutiot, joiden kautta globalistieliitti on edistänyt agendaansa, saattaisivat sen seurauksena hajota tai ainakin muuttua. Niiden merkitys tosin heikentyy muutenkin sen takia, että globalistijohtajat ovat Venäjän vastaisella sodalla nopeuttaneet kansainvälisen järjestelmän moninapaistumista.
Epäonnistumisen tunnustaminen olisi myös voitto perinteisiä arvoja puolustaville kansallismielisille aitokonservatiivisille ja oikeistopopulistisille puolueille ja poliitikolle. Näiden kannatus saattaa tosin jatkaa kasvuaan sen takia, että globalistieliitti on kuluttanut sotaan jo useita kymmeniä miljardeja euroja veronmaksajien varoja ja ajanut sodalla etenkin Euroopan maat taloudelliseen ahdinkoon.
Globalistijohtajille Venäjän vastaisessa sodassa on kysymys olemassaolon taistelusta, heidän valta-asemastaan, eivätkä he sen takia voi myöntää tappiotaan tekemällä rauhaa sen johdon kanssa. Länsimaat ovat jäänet globalistieliitin vangiksi.