- Liittynyt
- 27.2.2004
- Viestejä
- 5 834
Kyllähän jenkit aika pitkälle sanelevat sen, mitä Eurooppa ajaa.
Perusteluita kiitos?
Tuo on sellainen aika ontto lause, jota edelleen hoetaan sokeasti, vaikka Eurooppa on nykyään usein napit vastakkain Yhdysvaltojen kanssa.
Ja se ei ole mitään sanelemista, että etenkin turvallisuus- ja talouspolitiikan puolella meillä on usein yhtenevät intressit. Kuten esimerkiksi nyt Ukrainan suhteen. Ei Venäjä Yhdysvaltoja uhkaa vaan se uhkaa Eurooppaa, joten se on paremminkin EU, joka on sanellut pakotteiden aloittamisen ja länsimaiden reaktion konfliktiin.
Gaddafin ja Husseinin suhteen aloitteita kuitenkin löytyi Euroopastakn. Blair toimi ystävyydenrakentajana Jenkkien ja Gaddafin välillä ja halusi auttaa everstiä eräässä harmillisessä oikeusjututussa. Mutta sen jälkeen kun oli taas toinen ääni kellossa, Sarkozy olisi varmaan itse lentänyt pommitamaan Gaddafin, jos kukaan muu ei olisi sitä tehnyt.
Gaddafin kaataminen oli tosiaan ensisijaisesti Ranskan projekti, koska kyseessä oli entinen siirtomaa. Mutta kyllä Gaddafi oli koko Euroopan ja läntisen maailman shitlistillä, koska kaveri oli vuosikymmeniä tukenut länsimaiden vastaisia terroristijärjestöjä. Se, että Libyassa alkoi spontaani kansannousu juuri nyt oli viimein se vuosikymmeniä odotettu tilaisuus auttaa Libyan kansaa heittämään ukko helvettiin pääosin omin voimin.
Irakin suhteen Blair painotti Saddamin joukkotuhoaseita, vaikka oma tiedustelu oli kumonnut väitteet sellaisten olemassaolosta.
Jep. Mutta Saddam kyllä jouti mennä, vaikka sodan perustelut toki ontuivat. Oikeastaan Saddam olisi pitänyt kaataa jo Persianlahden sodassa. Vai jäikö ikävä?
Mihin unohtui vapaus ja demokratia?
Ei mihinkään. Hussein on kuollut ja Irak on demokraattinen.
Neuvostoliittoa ei ole ollut ollut kohta neljännesvuosisataan, mutta niin vain Castrot pitää saartaa saarelleen.
Voi Castro parkaa. Eikö olekin ironista, että maailman viimeisimpiin lukeutuva dogmaattinen kommunistivaltio olisi noin riippuvainen maailman suurimpana kapitalismina pidetystä maasta, joka ei halua leikkiä markkinataloutta sen kanssa?
Mutta eiköhän se saartokin lopu, kun Kuuba vapauttaa kansansa. Vaarana on tietysti se, että sieltä häipyy loputkin Yhdysvaltoihin. Suuri painostus Kuuban saartoonhan tulee Yhdysvaltojen kuubalaisilta pakolaisilta (2 miljoonaa), jotka näkisivät Castron mielellään jo helvetissä.
Monesti hallinnon kanssa tehdyt sopimukset raukeavat vallankumouksessa. Se on asia, jolle ulkovalta ei oikein voi mitään. Jos kansaa hallinnon kanssa hyvässä yhteistyössä riistäneet firmat menettivät toimintonsa, niin mun silmäkulma ei kyllä siitä kostu. Itse pidän selvänä vastausta kysymykseesi. Varsinkin siihen nähden mihin taloudelliseen jamaan Kuuba on joutunut jenkkien valtapelin vuksi, Castro on tarjonnut kansalleen tosi paljon enemmän kuin Batista.
Siis jenkit ovat syyllisiä Kuuban kommunismin paskuuteen, kun eivät halua tehdä kauppaa Castron hallinnon kanssa? Ironista todellakin. :D
Ulkovalta voi toimia niinkuin Suomikin toimisi; jos sopimuksia ei noudateta, niin sitten ei myöskään tehdä kauppaa. Yksinkertaista ja ihan reilua. Suomestakaan ei enää tykätä myydä paperikoneita Kiinaan niin innolla, kun siellä alettiin kopioimaan niitä luvatta ja myymään polkuhintaan. Mutta ihan oikein joo meille, kun sorrettiin kiinalaisia reppanoita noin.
Kuuballa menee paskasti, koska se on kommunistinen totalitaristinen maa, jonka teollisuus ja talous on yllätyksellisesti siis aivan päin prinkkalaa. Ei minkään jenkkien takia. Se on iänikuinen tekosyy kommarimaissa syyttää kapitalisteja siitä, että heidän systeeminsä kusee ja kapitalistit eivät halua jakaa rahaansa hyväntekeväisyytenä loputtomasti räkäisen kommarikorttitalon pystyssä pitämiseen. Vähän niinkuin Pohjois-Korean ongelmat ovat "Yhdysvaltain imperialismin" seurausta eikä suinkaan sen, että kyseessä on täysin suljettu maa, maailman surkeimmalla talousjärjestelmällä ja hulluimmalla johdolla.
Kuuba voi tehdä kauppaa vaikka koko muun maailman kanssa, mutta kukaan ei halua enää ostaa ylihintaista Kuuban sokeriruokoa, jolla Neuvostoliitto käytännössä piti pystyssä maata vuosikymmeniä ostamalla tuotetta yli markkinahintojen. Ja koska maa on kommunistinen suunnitelmatalous, niin ei siellä oikein muuta osata tehdä tai saada aikaiseksi kuin kasvattaa sokeriruokoa, kun kukaan ei halua investoida maahan, joka sosialisoi rahasi. Mutta tämähän on tietysti Yhdysvaltojen vika. :dance2: