Työttömät jotka eivät haluaisi olla työttömiä?

[Vensku123]

Venskulle terveisiä. Vaikken sinua tunnekaan niin tykkään sinun provosoivasta kirjoitustyylistä:thumbs: Ilman sinua tämä olisi tylsä ketju

Moro moro Vaikka mä vähän provoilevasti kirjoitankin ja kukaan muu ei musta enää tykkää.. Niiin toivoisin että joku ihan oikeasti saa apua tästäkin ketjusta ja rupeaa katselemaan vähän isommalta kantilta elämäänsä ja syitä miksi on työttömänä, jos ei halua näin olevan.
Mä olen paljon tekemisissä n 20v nuorien kanssa ja olen tosi selvästi huomannut tässä vuosien varrella että ne jämptit ja nohevat kaverit tosiaan on töissä, ja monesti huomaa näiden työttömien toiminnassa olevia vikoja.. tämä toinen ryhmä on tosiaan valmis muuttamaan,opiskelemaan ja tekemään vaikka mitä paremman tulevaisuutensa puolesta kun taas tämä toinen ryhmä karkeasti sanottuna, luulee itsestään aivan liikoja ja odottavat että työpaikka napsahtaa heti kun on tutkinto taskussa. Tai mikä pahinta ryssiivät itse työt johon pääsevät.

duunari=toteuttava porras.

 

[pååtta]

Tällainen käsitys minullakin on. Olen hakenut uutta paikkaa sekä tuossa 2006-2007 että sen jälkeen ja voi kyllä sanoa, että 2008 syksyn jälkeen ei olla palattu tuohon aikaisempaan.

Sääliksi käy niitä jotka jäävät tässä täysin väliinputoajiksi. Taitaa kilpailu vaan koventua nyt, kannattaa yrittää olla tippumatta junasta

Mitäs sitten kun niitä väliinputoajia onkin tarpeeksi? Massatyöttömyys on sellainen asia, mikä uhkaa koko järjestäytyneen yhteiskunnan perusteita.

 

[Herra Mirandos]

Mitäs sitten kun niitä väliinputoajia onkin tarpeeksi? Massatyöttömyys on sellainen asia, mikä uhkaa koko järjestäytyneen yhteiskunnan perusteita.

Eikö pelkkä yhteiskunta riitä? Niitä järjestäytymättömiä yhteiskuntia on nykyään aika vähän.;)

 

[humanpro]

Samassa voisin kysyä mitä muut ajattelee sanasta "duunari"? Itse pidän sanaa hieman halventavana. Missä se raja kulkee, olet tai et ole "duunari"? Koulutus, palkka, titteli, työtehtävät, vaatetus?

Duunari tekee töitä, luen itseni tähän lokeroon. Teen töitä koska siitä saa rahaa, viikko töitä ja sen jälkeen on viikko aikaa tehdä jotain mikä oikeasti kiinnostaa. Jos saisin jostain riittävästi rahaa niin ottasin lopputilin heti. Esim jos kansalaispalkka tulisi ja se olisi tarpeeksi elämiseen niin hanskat tippuisi samantien.

Mua oikeesti vähän ihmetyttää miksi esim joku lottovoittaja vieläkin tekee töitä? Tai joku miljonääri. Valta? Ego? Keksisin aika paljon parempaakin tekemistä kun ravata golffin pelaamisen välissä loputtomissa kokouksissa.

edit: typoja

 

[hoyhenen_kevyt]

Tiedätkö yhtään kuinka turhauttavaa on maata sohvalla, sylkien puol päivää kattoon ja iltapäivästä väistellä niitä klimppejä? Siitä samasta syystä ne lottovoittajatkin tekee työtä. En näkisi itseäni edes vaihtamassa stressittömään osa-aikaiseen paskaduuniin miljoonien napsahtaessa tilille. En ole naapuri.

Pieni stressi ja aikataulut pitää mielenvirkeänä ja saa ajan kulumaan. Viikkokin on ihan saatanan pitkä aika tekemättä mitään.

 

[humanpro]

Tiedätkö yhtään kuinka turhauttavaa on maata sohvalla, sylkien puol päivää kattoon ja iltapäivästä väistellä niitä klimppejä? Siitä samasta syystä ne lottovoittajatkin tekee työtä. En näkisi itseäni edes vaihtamassa stressittömään osa-aikaiseen paskaduuniin miljoonien napsahtaessa tilille. En ole naapuri.

Pieni stressi ja aikataulut pitää mielenvirkeänä ja saa ajan kulumaan. Viikkokin on ihan saatanan pitkä aika tekemättä mitään.

Toki, ainut mikä tässä skenaariossa häiritsi on se, että en viettänyt aikaa sylkien kattoon vaan harrastuksissa ja esim salilla. Kirjat? Tiede? Opiskelu? Onko työntekemisen ainut vaihtoehto apatia?

Edit: Toki tämä itselle ihanteellinen tilanne tarvitsee joko lottovoiton tai radikaalin muutoksen yhteiskunnassa. Sitä ennen maksan veroni ja teen duunia. Kerran vuodessa pakenen pariksi kuukaudeksi aasiaan.

 

[Grandie]

Ihan mielenkiinnosta, kun täällä on useaan otteeseen mainittu se, kuinka hankalaa on hakea työtä jos ei ole mitään työkokemusta. Eikö kyseiset henkilöt ole ollut ikinä edes kesätöissä?

 

[hoyhenen_kevyt]

Ihan mielenkiinnosta, kun täällä on useaan otteeseen mainittu se, kuinka hankalaa on hakea työtä jos ei ole mitään työkokemusta. Eikö kyseiset henkilöt ole ollut ikinä edes kesätöissä?

Nollatyökokemuksella varustettu 20-vuotias ei ole mikään ihme tänä päivänä.

 

[Herra Mirandos]

Ihan mielenkiinnosta, kun täällä on useaan otteeseen mainittu se, kuinka hankalaa on hakea työtä jos ei ole mitään työkokemusta. Eikö kyseiset henkilöt ole ollut ikinä edes kesätöissä?

Jokaisen vanhemman pitäisi huolehtia siitä, että oma tenava on ollut edes lyhyemmän aikaa kesätöissä ennen 20-vuotispäivää.

 

[Darvi]

Samassa voisin kysyä mitä muut ajattelee sanasta "duunari"? Itse pidän sanaa hieman halventavana. Missä se raja kulkee, olet tai et ole "duunari"? Koulutus, palkka, titteli, työtehtävät, vaatetus?

Se, että duunaa jotain ammatikseen.

 

[Ray Lewis]

Mua oikeesti vähän ihmetyttää miksi esim joku lottovoittaja vieläkin tekee töitä? Tai joku miljonääri. Valta? Ego? Keksisin aika paljon parempaakin tekemistä kun ravata golffin pelaamisen välissä loputtomissa kokouksissa.

edit: typoja

Melko moni törsää rahansa vähintään osittain... ne lottovoittorahatkin on kuitenkin sellaisia, jotka pystyy tuhlaamaan. Elintason noustua tarvitaankin lisää rahaa ylläpitämään koko hommaa. Jos ne sijoittaisi oikeasti fiksusti ja tuottavasti, niin silloin ei ehkä tarvitsisi mitään ihmeempää tehdä, kun pysyä siinä sijoittamisskenessä syvällä. Tai lähtisi osakkaaksi johonkin firmaan, jonka toiminnasta oikeasti ymmärtää, mutta ei raataisi siinä sitten niin raivokkaasti... se olisi kanssa yksi vaihtoehto.

 

[carcayu]

Toki, ainut mikä tässä skenaariossa häiritsi on se, että en viettänyt aikaa sylkien kattoon vaan harrastuksissa ja esim salilla. Kirjat? Tiede? Opiskelu? Onko työntekemisen ainut vaihtoehto apatia?

Tämä ihmetyttää jatkuvasti tässä työttömyyskeskustelussa. Ihan kuin ihmisen elämän tarkoitus olisi saada palkkaa. Jos palkansaanti lakkaa niin lakkaa elämäkin. Palkkatyö on suhteellisen uusi keksintö ihmiskunnan historiassa. Suuri osa maailman ihmisistä elää edelleenkin ilman palkkatyötä ja minun on hyvin vaikea kuvitella, että he tuntisivat elämänsä turhaksi, kun kukaan ei maksa siitä palkkaa. Suurin ongelma työttömyydessä on mielestäni se, että aina pitäisi saada palkkaa ennenkuin ollaan valmiita tekemään mitään. Olen lukenut muutamien taloudellisesti menestyneiden ihmisten elämänkertoja (esim. Richard Branson). Noissa kaikissa korostuu tekemisen ilo ja alituinen omana itsensä kehittäminen. Sama juttu Supercellin tarinassa. Taustalla on intohimo peleihin ja niiden tekemiseen. Ei intohimo rahan tekemiseen. Jos minä voittaisin lotossa niin lopettaisin palkkatyöt ja perustaisin oman urheiluseuran jota pyörittäisin oman visioni mukaan.

 

[pooli6287]

Tämä ihmetyttää jatkuvasti tässä työttömyyskeskustelussa. Ihan kuin ihmisen elämän tarkoitus olisi saada palkkaa. Jos palkansaanti lakkaa niin lakkaa elämäkin. Palkkatyö on suhteellisen uusi keksintö ihmiskunnan historiassa. Suuri osa maailman ihmisistä elää edelleenkin ilman palkkatyötä ja minun on hyvin vaikea kuvitella, että he tuntisivat elämänsä turhaksi, kun kukaan ei maksa siitä palkkaa. Suurin ongelma työttömyydessä on mielestäni se, että aina pitäisi saada palkkaa ennenkuin ollaan valmiita tekemään mitään. Olen lukenut muutamien taloudellisesti menestyneiden ihmisten elämänkertoja (esim. Richard Branson). Noissa kaikissa korostuu tekemisen ilo ja alituinen omana itsensä kehittäminen. Sama juttu Supercellin tarinassa. Taustalla on intohimo peleihin ja niiden tekemiseen. Ei intohimo rahan tekemiseen. Jos minä voittaisin lotossa niin lopettaisin palkkatyöt ja perustaisin oman urheiluseuran jota pyörittäisin oman visioni mukaan.

Taloudellisesti menestyneiden ihmisten on hyvä kirjoittaa elämänkertoja sen jälkeen kun ovat "menestyneet taloudellisesti." Luonnollisestikkin niissä korostetaan tekemisen iloa ja oman itsensä kehittämistä. Suurin osa ihmisistä vain ei ole yhtä älykkäitä kuin nämä Bransonit joten jäljelle jää vain itsensä elättäminen normi palkkatyöllä, joista harvemmin mitään myyviä raflaavia teoksia kirjoitellaan. Kaunis ajatus tietenkin elättää itsensä pelkästään "metsästyksellä ja kalastuksella", joihin Suomen olosuhteet vielä -30 luvulla sopivatkin. Enkä ymmärrä lausetta "aina pitäisi saada palkkaa ennenkuin ollaan valmiita tekemään mitään." Ensin pitää saada jostain rahaa elääkseen teollisustuneissa valtioissa ennekuin voi alkaa puuhastelemaan omiaan.

Ja iso ongelma työttömyydessä on Virolaisten, ryssien ja muitten ryntääminen tänne tekemään työt halvemmalla, mihin kotimainen työvoima pystyy (asumiskustannusten jne. ollessa Suomessa kalliimmat kuin maissa, joista tänne tullaan) työvoiman vapaan liikkuvuuden johdosta ja sen seurauksena mm. palkkatason lasku aloilla, joissa "podetaan työvoimapulaa" pl. ehkä telemarkkinointi tai muu vastaa työ.

Toki toisten nuorten asenteessakin hivenen korjattavaa kun työhön tullessa "heti pitäisi saada ammattimiehen palkkaa" ja toisia kiinnostaa älypuhelimen päivittäminen enemmän kuin varsinainen työ. Tämä sinänsä ei liity asiaan, kunhan mainitsin (:

 

[sporteme]

Suurin osa ihmisistä vain ei ole yhtä älykkäitä kuin nämä Bransonit joten jäljelle jää vain itsensä elättäminen normi palkkatyöllä, joista harvemmin mitään myyviä raflaavia teoksia kirjoitellaan.

Mä tartun tähän ja kerron hyvän esimerkin tuntemastani henkilöstä tuolta Itä-Suomesta:
koulu läpi 5-6 arvosanoilla ja sitten autopuolelle amikseen, kun aina oli kiinnostanut nuo moottorivehkeet, lukupäätä ei ollut ja muualle ei päässyt. Sitten autohuoltoliikkeeseen autokorjaajaksi.. Mutta kun hänelle ei tämä riittänyt. Puhui, että voisi mennä amk:hon lukemaan insinööriksi.. Minä sanoin, että nostan hattua jos sen teet, kun aiemmin ei ollut kouluhommat kiinnostanut. Samoihin aikoihin hän oli ostanut 1. kaivurinsa ja tehnyt työnohessa pientä urakointia. Hän pääsikin amk:hon ja luki itsensä maanrakennuspuolen inssiksi tavoiteajassa 3:n keskiarvolla, opiskeluittensa aikana (aikaa oli myös yrittämiselle) kasvatti yritystään ja palkkasi 1. työntekijät.

Nyt 10 vuotta myöhemmin hän sai 3 milj. euron tarjouksen yrityksestään, jossa työskentelee useampi kymmenen miestä.. Ja miettii, että mitä nyt tekisi..

Tee sitä mistä tykkäät ja yht. äkkiä työnteko ei tunnutkaan enää työnteolta! Kuinka moni voi sanoa samaa?

E: ja ikää kaverilla 37 -vuotta..

 

[D.Yates]

Tee sitä mistä tykkäät ja yht. äkkiä työnteko ei tunnutkaan enää työnteolta! Kuinka moni voi sanoa samaa?

En nyt ihan hiffannut mitä tällä haettiin. No mutta helppo hommahan tuo on. Vaikeus tulee yleensä siitä että siitä kivasta tekemisestä saisi jonkun maksamaan jotain...

Opintotuella varmaan osti kaivurinsa :D

 

[Ray Lewis]

Tämä ihmetyttää jatkuvasti tässä työttömyyskeskustelussa. Ihan kuin ihmisen elämän tarkoitus olisi saada palkkaa. Jos palkansaanti lakkaa niin lakkaa elämäkin. Palkkatyö on suhteellisen uusi keksintö ihmiskunnan historiassa. Suuri osa maailman ihmisistä elää edelleenkin ilman palkkatyötä ja minun on hyvin vaikea kuvitella, että he tuntisivat elämänsä turhaksi, kun kukaan ei maksa siitä palkkaa. Suurin ongelma työttömyydessä on mielestäni se, että aina pitäisi saada palkkaa ennenkuin ollaan valmiita tekemään mitään. Olen lukenut muutamien taloudellisesti menestyneiden ihmisten elämänkertoja (esim. Richard Branson). Noissa kaikissa korostuu tekemisen ilo ja alituinen omana itsensä kehittäminen. Sama juttu Supercellin tarinassa. Taustalla on intohimo peleihin ja niiden tekemiseen. Ei intohimo rahan tekemiseen. Jos minä voittaisin lotossa niin lopettaisin palkkatyöt ja perustaisin oman urheiluseuran jota pyörittäisin oman visioni mukaan.

Kolme pointtia:
1. On helppo jälkeenpäin jeesustella, kuinka on jotain juttua tehnyt intohimosta ja rakkaudesta ja blaablaa... tästä asiasta mainittiinkin tuossa jälkeesi jo.

2. Ihan näkökulmana; jos joku innovaattori tekee pikkufirmallaan jotain erikoisempaa juttua, johon moni ei usko ja alkaa siinä vaiheessa (ennen suosiota ja rahaa) valistamaan, että tekee juttuuan rakkaudesta ja intohimosta hyvällä tekemisen meiningillä, niin hän kohtaa yleensä kahdenlaista palautetta:

A. "Kannattaisiko kaupallistaa ideasi myös, eikä vaan haihatella?"

B. "Vittu, mikä kylähullu/nörtti/puuhastelija"

Tämä vain näkökulmana.

3. Olet toki erittäin oikeassa siinä, että elämässä on muutakin kuin palkkatyö. Arvostan omalla tavallaan ihmisiä, jotka osaa elää niin boheemisti ja/tai antimaterialistisesti, etteivät haikaile isojen tulojen perään. Itse en sellainen ole, vaan erittäin työorientoitunut ja uraihminen, mutta arvostan toki. Varmasti ihan vitun vapauttavaa.

 

[carcayu]

Kolme pointtia:
1. On helppo jälkeenpäin jeesustella, kuinka on jotain juttua tehnyt intohimosta ja rakkaudesta ja blaablaa... tästä asiasta mainittiinkin tuossa jälkeesi jo.

Tämä on ihan validi pointti. Itse uskon, että toisilla intohimo suuntautuu bisnekseen ja toisilla taiteeseen, tieteeseen, urheiluun tms. Väitän että menestyksen takana on usein intohimo, joka joissain tapauksissa poikii myös rahaa.

2. Ihan näkökulmana; jos joku innovaattori tekee pikkufirmallaan jotain erikoisempaa juttua, johon moni ei usko ja alkaa siinä vaiheessa (ennen suosiota ja rahaa) valistamaan, että tekee juttuuan rakkaudesta ja intohimosta hyvällä tekemisen meiningillä, niin hän kohtaa yleensä kahdenlaista palautetta:

A. "Kannattaisiko kaupallistaa ideasi myös, eikä vaan haihatella?"

B. "Vittu, mikä kylähullu/nörtti/puuhastelija"

Näinhän siinä helposti käy ja tämä on ongelma, jota koitin tuoda esiin. Mielestäni tällaista asennoitumista olisi syytä kehittää positiivisempaan suuntaan.

3. Olet toki erittäin oikeassa siinä, että elämässä on muutakin kuin palkkatyö. Arvostan omalla tavallaan ihmisiä, jotka osaa elää niin boheemisti ja/tai antimaterialistisesti, etteivät haikaile isojen tulojen perään. Itse en sellainen ole, vaan erittäin työorientoitunut ja uraihminen, mutta arvostan toki. Varmasti ihan vitun vapauttavaa.

Olen ymmärtänyt, että sinä nautit rahan tienaamisesta. Esimerkiksi minä en nauti. Rahaa toki tarvitaan ja siksipä palkkatyöhön osallistunkin. Rahalla on minulle kuitenkin vain välinearvoa. Sinä et saisi minua motivoitua uranluomiseen paasaamalla siitä miten minun pitäisi innostua rahasta. Jos taas löytyy tehtävä, josta nautin omista lähtökohdistani, teen sitä jopa ilman rahaa. Arvojen monimuotoisuus on minusta rikkaus yhteiskunnassa. On hienoa, että nautit talouden pyörittämisestä, koska tarvitsemme taloutta. Minä nautin omista puuhistani ja uskon, että olen tarpeellinen osa yhteiskuntaa omalla sektorillani. Minusta vapauttavaa on olla sellainen kuin on. Ihan sama onko muiden silmissä boheemi vai uraihminen.

 

[Ray Lewis]

Tämä on ihan validi pointti. Itse uskon, että toisilla intohimo suuntautuu bisnekseen ja toisilla taiteeseen, tieteeseen, urheiluun tms. Väitän että menestyksen takana on usein intohimo, joka joissain tapauksissa poikii myös rahaa.



Näinhän siinä helposti käy ja tämä on ongelma, jota koitin tuoda esiin. Mielestäni tällaista asennoitumista olisi syytä kehittää positiivisempaan suuntaan.



Olen ymmärtänyt, että sinä nautit rahan tienaamisesta. Esimerkiksi minä en nauti. Rahaa toki tarvitaan ja siksipä palkkatyöhön osallistunkin. Rahalla on minulle kuitenkin vain välinearvoa. Sinä et saisi minua motivoitua uranluomiseen paasaamalla siitä miten minun pitäisi innostua rahasta. Jos taas löytyy tehtävä, josta nautin omista lähtökohdistani, teen sitä jopa ilman rahaa. Arvojen monimuotoisuus on minusta rikkaus yhteiskunnassa. On hienoa, että nautit talouden pyörittämisestä, koska tarvitsemme taloutta. Minä nautin omista puuhistani ja uskon, että olen tarpeellinen osa yhteiskuntaa omalla sektorillani. Minusta vapauttavaa on olla sellainen kuin on. Ihan sama onko muiden silmissä boheemi vai uraihminen.

Hyvä näin. Ja toki tärkeää muistaa sekin, ettei luoda liikaa vastakkainasettelua. Joissain toimivissa yrityksissä on läheisessä yhteistyössä se äärikaupallinen uraihminen ja intohimoisesti työhönsä paneutuva boheemi tekijä. Esim. itse olen sivutyönä kohta mukana projektissa, jossa hoidan kaupallista ja myynnillistä puolta kokoonpanolla, jossa muut ovat enemmän tai vähemmän ei-kaupallisia. He haluavat vain tehdä tekemisen ilosta hyvää juttua ja kokevat sen bonuksena, jos sillä pystyy elättämään itsensä. Minä tuon kaupallisuuden pöytään ja he runsaasti ideoita ja näin ollen syntyy hyviä näkökulmien kokonaisuuksia.

 

[mountainer]

Mä tartun tähän ja kerron hyvän esimerkin tuntemastani henkilöstä tuolta Itä-Suomesta:
koulu läpi 5-6 arvosanoilla ja sitten autopuolelle amikseen, kun aina oli kiinnostanut nuo moottorivehkeet, lukupäätä ei ollut ja muualle ei päässyt. Sitten autohuoltoliikkeeseen autokorjaajaksi.. Mutta kun hänelle ei tämä riittänyt. Puhui, että voisi mennä amk:hon lukemaan insinööriksi.. Minä sanoin, että nostan hattua jos sen teet, kun aiemmin ei ollut kouluhommat kiinnostanut. Samoihin aikoihin hän oli ostanut 1. kaivurinsa ja tehnyt työnohessa pientä urakointia. Hän pääsikin amk:hon ja luki itsensä maanrakennuspuolen inssiksi tavoiteajassa 3:n keskiarvolla, opiskeluittensa aikana (aikaa oli myös yrittämiselle) kasvatti yritystään ja palkkasi 1. työntekijät.

Nyt 10 vuotta myöhemmin hän sai 3 milj. euron tarjouksen yrityksestään, jossa työskentelee useampi kymmenen miestä.. Ja miettii, että mitä nyt tekisi..

Tee sitä mistä tykkäät ja yht. äkkiä työnteko ei tunnutkaan enää työnteolta! Kuinka moni voi sanoa samaa?

E: ja ikää kaverilla 37 -vuotta..

Mäkin tartun tähän ja kerron esimerkin tuntemastani ihmisestä. Hän on opiskelukaverini. Äärimmäisen kiinnostunut ja motivoitunut lukemastaan aineesta jo fuksivuodesta lähtien ja vitosen oppilas korkeakoulussa, teki säntillisesti kaiken ja enemmänkin. Pääsi heti valmistuttuaan koulutustaan vastaaviin hommiin ja sai nopeasti palkankorotuksen kun pomo näki hänet alipalkattuna kykyihinsä nähden. Jossain vaiheessa hänelle tarjottiin parempaa positiota johon hänellä olisi varmasti rahkeet riittäneet. Hän tuli siihen tulokseen ettei ottanut paikkaa vastaan koska ei halunnut stressaavampaa työtä vaikka palkka olisi noussutkin.

Tästä nyt on jo joitain vuosia aikaa ja hänkin on kai jo vähän edennyt urallaan. Kuitenkin tarinan opetus: työstä voi tykätä mutta kaikki eivät ole yhtä kunnianhimoisia kuin tämä sinun kaveri

 

[Ray Lewis]

Mäkin tartun tähän ja kerron esimerkin tuntemastani ihmisestä. Hän on opiskelukaverini. Äärimmäisen kiinnostunut ja motivoitunut lukemastaan aineesta jo fuksivuodesta lähtien ja vitosen oppilas korkeakoulussa, teki säntillisesti kaiken ja enemmänkin. Pääsi heti valmistuttuaan koulutustaan vastaaviin hommiin ja sai nopeasti palkankorotuksen kun pomo näki hänet alipalkattuna kykyihinsä nähden. Jossain vaiheessa hänelle tarjottiin parempaa positiota johon hänellä olisi varmasti rahkeet riittäneet. Hän tuli siihen tulokseen ettei ottanut paikkaa vastaan koska ei halunnut stressaavampaa työtä vaikka palkka olisi noussutkin.

Tästä nyt on jo joitain vuosia aikaa ja hänkin on kai jo vähän edennyt urallaan. Kuitenkin tarinan opetus: työstä voi tykätä mutta kaikki eivät ole yhtä kunnianhimoisia kuin tämä sinun kaveri

Kaikki eivät voi olla esimiehiä. Ja varsinkin myynnistä tiedän sen hyvin omakohtaisesti, ettei kaikkia hyviä myyjiä voi eikä pidä nostaa esimiehiksi. Vaikka monesti näin tehdään, että hyvät myyjät ylennetään, niin hyvä myyjä ei ole aina hyvä esimies. Ja huonostihan siinä käy jos esimiestason alapuolella ei ole yhtään hyviä ja kokeneita myyjiä.

Joissain firmoissa on hoksattu asia ja tehty niin, että se talon osaavin myyjä on ilman esimiesasemaa jopa vuosikymmeniä positiossaan ja tahkoo rahaa. Häntähän voi toki lahjoa, vaikka ei ylennystä tulisi.