Kesätyönhaku ja sen aiheuttama stressi ja v#tutus iskee jälleen päälle. Vuodesta toiseen kaupan, varaston, vartijan, tuotannon yms duunarihommia on tarjolla pk-seudulla enemmän kuin tarpeeksi, ja niistä jopa maksetaan tietyissä paikoissa mukavasti. Nyt jo kandiksi valmistuneena koneteekkarina alkaa painamaan hartijoilla kuitenkin se tosiasia, ettei oman alan kokemusta ole päässyt kertymään oikeastaan lainkaan. Tähän on syynä ihan se, että a) alan kesätyöpaikat ovat lähes poikkeuksetta palkattomia/pienipalkkaisia harjoittelupaikkoja ja b) useimmat niistä sijaitsee pk-seudun ulkopuolella (Wärtsilä -> Vaasa, Patria -> Hämeenlinna jne) c) duunarihommista saa paremman palkan.
Työkokemusta on ehtinyt kertymään jo vuosia erinäisistä duunarihommista, ja yksi (tutalaisille sopiva) hallintopuolen (palkallinen) harjoittelu löytyy sulkana hatusta. Kuitenkaan mitään teknillistä työtä, kuten CAD-piirtelyä, tai työnjohtoa ei ole tullut harjoitettua.
Esimerkkinä mainittakoon, kuinka Wärtsilä rekrypuheissaan mainitsi, että harjoittelu tapahtuu useimmiten Vaasassa tai Turussa, ja on palkaton. Tämän ohella ensimmäisenä harjoitteluvuotena on tapana mennä perus duunarinhommiin, ja ehkä jo toisena kesänä pääsee harjoittelemaan CAD:ia yms. Täten harjoittelun kautta saisi luotua hyvät mahdollisuudet uraan Wärtsilällä. Kuitenkaan näin Helsingissä puolison kanssa asuvana ei kuulosta kovin houkuttelevalta muuttaa kesäksi toiselle paikkakunnalle jo ihan sen takia, että palkattomuuden (ja tuettomuuden) lisäksi pitäisi sitten maksaa yhden vuokran sijasta kahta vuokraa. Tähän sitten päälle mahdolliset oheiskulut, kuten esimerkiksi julkisilla päivittäin Hämeenlinnaan lienee lähempänä 500 euroa / kk, tai Vaasasta vaimon luokse viikonloppuisin minimissään sen 120 euroa / kk. Sitten pitäisi vielä kyetä jollain keinoin ruokaakin ostamaan?!
Viime palkkanauhaa katsoessani totesin tienaavani varastolla yövuorossa ilman sen suurempia sykkimisiä ("satasen tehot" = minimi, josta maksetaan kannusteita = pomo ei hengitä niskaan) bruttona 3200 euroa / kk. Pienellä veroprosentilla tästä jää ihan kiva siivu käteen. Siihen kun lisää vielä muutamat sunnuntaiöverit, sykkimisen ja mahdollisen kylmälisän, niin bruttopalkka on jo lähempänä 4000 euroa / kk. Kesän jälkeen voikin sitten hyvillä mielin lähteä kuukaudeksi kiertelemään maailmaa, ja todeta kouluun palattua tilillä olevan kesältä jäljellä edelleen lähemmän kymppitonni.
Tuntuu, että vuosi vuodelta vaikeutan työnhakuani merkittävästi, kun ikää ja opintoja kertyy taakse, mutta arvokas työkokemus on silti nollassa.
Mikäs on Pakkiksella kanta siihen, ammunko itseäni jalkaan, jos jatkan samalla duunarilinjalla vielä jatkossakin? Voisin kuvitella, että hakiessani valmistuttuani työnjohdon tehtäviin, voin pyyhkiä perseeni DI:n papereilla, jollei ole mitään käytännön kokemusta alasta tai työnjohdosta?
