Työnhaku! (vinkit, ohjeet ja mielipiteet)

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja jp-84
  • Aloitettu Aloitettu
Huhhuh. Mitenköhän tässä nyt oikein asennoituisi? Nykyinen duuni ei nappaa pätkän vertaa. Firman henki on läpipaska ja työnkuvaakin on muutettu nyt ainakin toistaiseksi itseäni vähemmän kiinnostavaan suuntaan. Uusi paikka on jo löytynyt, mutta aloitus on vasta elokuun alussa. Miten motivoida ja jaksaa sinne asti tällaisessa tilanteessa?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Katsomalla tilinauhaa ja vertaamalla sitä työttömyyspäivärahaan ja sen mukanaan tuomaa pakollista sohvalla makoilua.

Sullahan on asiat vitun hyvin.

Olet oikeassa toki. Mutta kolikon kääntöpuolella on se, että on oikeasti myyntityössä aika vaikea motivoida itseään tällaisessa tilanteessa. Toki otettava huomioon tilanteen isot plussat: paineettomuus ja varmuus (on paikka minne mennä, jos nykytyö lähtisi yllättäen alta).
 
Huhhuh. Mitenköhän tässä nyt oikein asennoituisi? Nykyinen duuni ei nappaa pätkän vertaa. Firman henki on läpipaska ja työnkuvaakin on muutettu nyt ainakin toistaiseksi itseäni vähemmän kiinnostavaan suuntaan. Uusi paikka on jo löytynyt, mutta aloitus on vasta elokuun alussa. Miten motivoida ja jaksaa sinne asti tällaisessa tilanteessa?
Mieti vaikka sitä, että mä oon neljän vuoden sisään toista kertaa puolivuotista työttömyyspätkää nauttimassa (välissä tein ei-niin-motivoivia & ei-niin-oman-alan hommia tipoittain annosteltuina pätkinä, mutta niistä sai sentään säännöllisen, vaikkakin vaatimattoman tulon ja jonkun osoitteen, jonne aamuisin raahustaa), eikä tälle näy päätöstä yrityksistä huolimatta. Kukaan ei ole kutsunut mua edes haastatteluun. Alkaa loppua rahat, mielenterveys ja noin yleensäkin kaikenlainen kiinnostus elämää kohtaan.
 
Huhhuh. Mitenköhän tässä nyt oikein asennoituisi? Nykyinen duuni ei nappaa pätkän vertaa. Firman henki on läpipaska ja työnkuvaakin on muutettu nyt ainakin toistaiseksi itseäni vähemmän kiinnostavaan suuntaan. Uusi paikka on jo löytynyt, mutta aloitus on vasta elokuun alussa. Miten motivoida ja jaksaa sinne asti tällaisessa tilanteessa?
Oma filosofia on ollut tsempata tilanteesta riippumatta. Et voi tietää, missä seuraavan kerran tulee vastaan nykyduunin kolleegoja tai asiakkaita. Uusi aloitus elokuussakin voi mennä puihin vielä moneen kertaan.
 
Oma filosofia on ollut tsempata tilanteesta riippumatta. Et voi tietää, missä seuraavan kerran tulee vastaan nykyduunin kolleegoja tai asiakkaita. Uusi aloitus elokuussakin voi mennä puihin vielä moneen kertaan.

Hyvää juttua ja näkemystä. Elokuuhun on aikaa ja siksi pyysinkin, että sainataan paperit kesäkuun lopulla. Ko. yritys kun oli sitä mieltä, että voivat omasta puolestaan sainata paperin vaikka heti. Varmempaa istua vielä alas kesäkuussa ja puhua asioista, koska yritysmaailmassa 3 kuukauttakin on jo pitkä aika. Tuskin asiat muuttuvat dramaattisesti, mutta kaikki on mahdollista.

Täällä kun kirjottelee joitain työsuhdeasioiden tuntijoita, niin nyt on kysyttävä siitäkin, että miten vaikeaa on saada rahat tilille konkurssin sattuessa? Nykyinen työnantajani kun voi aika helposti kipata ennen kesääkin tässä... onko vaikea saada pitämättä jääneet lomat rahana esim. Palkkaturvan kautta? Saako ko. tahon kautta helpolla provikoita, pitämättömiä lomia...
 
Täällä kun kirjottelee joitain työsuhdeasioiden tuntijoita, niin nyt on kysyttävä siitäkin, että miten vaikeaa on saada rahat tilille konkurssin sattuessa? Nykyinen työnantajani kun voi aika helposti kipata ennen kesääkin tässä... onko vaikea saada pitämättä jääneet lomat rahana esim. Palkkaturvan kautta? Saako ko. tahon kautta helpolla provikoita, pitämättömiä lomia...

Mä laitoin palkkaturvahakemuksen liittyen työharjoittelupaikkaan viimevuoden marraskuussa. Ei ole vieläkään rahoja näkynyt
smokerr.gif
 
Huhhuh. Mitenköhän tässä nyt oikein asennoituisi? Nykyinen duuni ei nappaa pätkän vertaa. Firman henki on läpipaska ja työnkuvaakin on muutettu nyt ainakin toistaiseksi itseäni vähemmän kiinnostavaan suuntaan. Uusi paikka on jo löytynyt, mutta aloitus on vasta elokuun alussa. Miten motivoida ja jaksaa sinne asti tällaisessa tilanteessa?

Mullahan oli vuosi sitten sama tilanne. Eli työnkuva muuttui ja oli jopa puhetta että kaikille ei riitä duunia. Sekä muutenkin jo 15vuotta samaa takana niin oli jotenkin into jo loppu. Sitten aikani siinä katselin markkinoita ja olin jo luovuttanut aktiivisen etsinnän kun kuulin yhdestä paikasta. Sitten siitä alkoi melkein vuoden odotus että sain nimen paperiin. Ja nyt pari viikkoa sitten kirjoitin nimen ja kävin sanomassa itseni irti vanhasta. Nyt vasta alkaa olla sellainen hälläväliä asenne tuohon vanhaan jota on jäljellä viellä 2 viikkoa. Voi tietysti vaikuttaa se että hoidan jo uuden duunin asioita kaikki vapaa-ajat.
On tietysti ollut hetkittäisiä katumisia kun tiedän että joutuu ainakin alkuun painamaan ihan helvetisti duunia kun vanhassa pystyi menemään hieman helpommalla. Mutta palkka/työaika ovat hemmetisti parempia.

Miten hyvin porukka on saanut paikkaa vaihtaessa neuvoteltua lomia? Meillä ei onnistu yhtään lomat kun ihan tyhjästä tempaistaan firma pystyyn ja alkuun pitää tehdä pitkää päivää että saadaan homma kunnolla pyörimään.
 
Pikkufirmoissa lomat ehkä saattaa onnistua. Itse aloitin vajaa vuosi sitten hommat konsernissa, ekat kesälomat nyt ja talvilomat sitten parin vuoden päästä. Kaikki menee HRn sanelemien sääntöjen mukaan. Paljonhan vaikuttaa myös aika. Jos ei duuni kelpaa, niin nouse yläs ja päästä seuraava sisälle ;)
 
Pikkufirmoissa lomat ehkä saattaa onnistua. Itse aloitin vajaa vuosi sitten hommat konsernissa, ekat kesälomat nyt ja talvilomat sitten parin vuoden päästä. Kaikki menee HRn sanelemien sääntöjen mukaan. Paljonhan vaikuttaa myös aika. Jos ei duuni kelpaa, niin nouse yläs ja päästä seuraava sisälle ;)

Kun mulla taas kuva että pikkufirmoissa ei ole mahdollista nuo lomat neuvotella kun sitten pitäs aina joku tilalle palkata tuuraamaan jne. Kun taas isoissa firmoissa ei edes huomata kun joku jannu lomalla.
Siis mullahan ei nyt ole ongelmia tämän uuden kanssa. En ole viellä edes kunnolla aloittanut sitä kun viellä vanhassa kiinni. On vaan suuri muutos kun edellises olin lähes 16vuotta ja lomat jne oli itsestään selvyys. Tässä uudessa sitten kaikki aloitetaan tyhjästä joka on haastavaa ja siksi lomia jne ei kerkee alkuun pitää tai ole mahdollista se hieman harmittaa. Mutta kuten sanoin palkka+työaika ja kaikki muut puitteet ovat erittäin innostavia ja kannustavia siihen että kuvittelen tällä hetkellä jopa että tuo on minun paikka eläkeikään asti.
 
Oma filosofia on ollut tsempata tilanteesta riippumatta. Et voi tietää, missä seuraavan kerran tulee vastaan nykyduunin kolleegoja tai asiakkaita. Uusi aloitus elokuussakin voi mennä puihin vielä moneen kertaan.

Joo, siltojen polttaminen on täysin hyödytöntä, vaikka sillä hetkellä tuntuisi hyvälle idealle. Kaverini on saanut tämän huomata, että kun on sillat poltettu, niin hankaloittaa aika paljon tulevien työpaikkojen saantia jatkossa.
 
Mieti vaikka sitä, että mä oon neljän vuoden sisään toista kertaa puolivuotista työttömyyspätkää nauttimassa (välissä tein ei-niin-motivoivia & ei-niin-oman-alan hommia tipoittain annosteltuina pätkinä, mutta niistä sai sentään säännöllisen, vaikkakin vaatimattoman tulon ja jonkun osoitteen, jonne aamuisin raahustaa), eikä tälle näy päätöstä yrityksistä huolimatta. Kukaan ei ole kutsunut mua edes haastatteluun. Alkaa loppua rahat, mielenterveys ja noin yleensäkin kaikenlainen kiinnostus elämää kohtaan.

Laita headhunter/rekry-firmoihin paperit? Itse sain tuota kautta pari yhteydenottoa. Olen sinua vain pari v vanhempi.
 
Kaipaisin kokeneemmilta vinkkiä, mitä kannattaisi tehdä jos haluaisi työskennellä ulkomailla? Alana on rakennusala ja oikeastaan mikä tahansa toimihenkilötyö kiinnostaa suunnittelua lukuunottamatta. Pohjalla on DI:n paperit tutan sivuaineella ja pari vuotta kokemusta työnjohto/työmaainssin hommista ja vähän muuta sekalaista. Tällä hetkellä on työpaikka alla Suomessa projekti-insinöörinä, joten kiirettä ei ole, mutta ajattelin että voisi vähitellen katsella ulkomaidenkin suuntaan. Kielistä osaan englantia sujuvasti ja ruotsia aika hyvin sekä jonkin verran saksaa eli työkielenä pitäisi varmaan alkuun ainakin olla englanti, mutta saksankielisissäkin paikoissa saattaisi pärjätä. Maalla ei nyt tällä hetkellä ole hirveästi väliä, olen ainakin avoin ehdotuksille :)

Eli onko suomalaisille rakennusinsinööreille kysyntää ulkomailla ja, jos on, niin mitä pitää tehdä/osata?
 
Täällä kun kirjottelee joitain työsuhdeasioiden tuntijoita, niin nyt on kysyttävä siitäkin, että miten vaikeaa on saada rahat tilille konkurssin sattuessa? Nykyinen työnantajani kun voi aika helposti kipata ennen kesääkin tässä... onko vaikea saada pitämättä jääneet lomat rahana esim. Palkkaturvan kautta? Saako ko. tahon kautta helpolla provikoita, pitämättömiä lomia...

Palkkaturvahakemusten käsittelyaika on n. 1-6kk riippuen tapauksesta. Lisäksi yli 3kk vanhoja saatavia (saatavien eräpäivät ratkaisee eli milloin olisi pitänyt tulla alunperin maksuun) hakemuksen jättämispäivästä taaksepäin laskettuna ei ole mahdollista saada palkkaturvasta. Palkkaturvasta voi hakea kaikkea työsuhteeseesta johtuvia saatavia eli palkat, lomapalkat, lomarahat, km-korvaukset, päivärahat, kustannustenkorvaukset yms. Kääntöpuolena on että mikäli työnantaja edes ohimennen kiistää saatavien perusteen niin palkkaturva ei saatavia suoraan maksa vaan pitää mennä vielä käräjäoikeuden kautta ns. palkkaturvakanteena jossa selvitetään saatavien peruste ja onko niihin oikeus.

täällä lisätietoa:

Palkkaturva - ELY-keskus
 
Valmistumiseen on viela muutama kuukausi aikaa, mutta tyonhaku stressaa kovasti. Juristiksi haluaville homma menee taalla niin, etta valmistumisen jalkeen pitaa viela kayda noin vuoden mittainen Legal Practice Course (LPC) ja sen jalkeen harjoitella firmassa 2v (training contract). LPC:lle paasee opiskelemaan mikali loytaa jostain sen n.£8000 mita ko. kurssi maksaa, mutta training contract on se maaginen paamaara mita kaikki alalle haluavat tavoittelevat. Viime vuonna training contracteja oli koko maassa n.5000. Halukkaita kandidaatteja oli paljon, paljon enemman, varsinkin kun otetaan huomioon etta iso osa hakijoista haki lahinna Lontoon isoihin firmoihin.

Olen tyoskennellyt paikallisessa lakifirmassa marraskuusta asti osa-aikaisena ja tanaan yksi osakkaista vihjasi etta mikali haluan training contractin heilta, saan sen. Ja nyt seuraa se pakollinen ongelma... Firma ei varsinaisesti tee yrityslakia, mika taas kiinnostaa minua eniten. Firma ei myoskaan maksa LPC-kustannuksia, toisin kuin isot yritykset. Palkka olisi myos jonkin verran pienempi, tosin tyotunnit olisivat satavarmasti 9-17.30 eika 9-22 kuten isommissa paikoissa. Stressitasot ovat tuolla myos alhaiset koska kiireisia aikoja on melko vahan. Toisaalta taas firma tekee tosi hyvaa tulosta joten konkursista ei ole pelkoa. Sijainti on ok, olen asunut alueella nyt 3,5v ja taalla on "ihan kivaa". Olisin kuitenkin mieluummin Lontoossa tai vaikka Birminghamissa.

Minun ei toki tarvitse paattaa viela mitaan vaan voin odottaa taman vuoden hakujen loppuun asti, mutta en tieda mita tehda jos en saa paremmasta paikkaa tarjousta. Pitaisiko ottaa nykyisen firman tarjous vastaan vai pitaa valivuosi ja yrittaa uudelleen seuraavana vuonna? Pitaisiko tyytya hyvaan ja turvalliseen duuniin vai lahtea hakemaan mainetta ja mammonaa isoon maailmaan?

Minulla on tiedossa kesaharjoittelu isossa yrityslakifirmassa ja saan sita kautta automaattisesti training contract-haastattelun, mutta se ei viela takaa etta saan paikan. Viime vuonna oli sama tilanne ja mokasin haastattelun :jahas: Stressaa kovasti, vaikka tiedan etta CV:ni on erittain hyva ja todennakoisyys tyottomaksi paatymiselle on pieni... Laki ei todellakaan enaa ole ala, jolle tyollistyy varmasti.
 
Täällä tuskin kukaan tietää brittien lakikuvioista ja töistä. Kuuntele intuitiota.
Suomessa systeemi olisi ollut ilmainen, mutta nyt meilläkin on lupalakimiesjärjestelmä ja nyt valmistuvan pitäisi auskultoida tai suorittaa asianajokoe että saa käräjöidä. Tuokin pistää nuoria lakimiehiä hanuriin aika ikävästi kun käytännössä ei voi työskennellä missään missä pitäisi prosessata.
 
Täällä tuskin kukaan tietää brittien lakikuvioista ja töistä. Kuuntele intuitiota.
Suomessa systeemi olisi ollut ilmainen, mutta nyt meilläkin on lupalakimiesjärjestelmä ja nyt valmistuvan pitäisi auskultoida tai suorittaa asianajokoe että saa käräjöidä. Tuokin pistää nuoria lakimiehiä hanuriin aika ikävästi kun käytännössä ei voi työskennellä missään missä pitäisi prosessata.

Ongelma ei mielestani ole niinkaan maakohtainen vaan turvallinen tyo vs unelmien seuraaminen-kuvio lienee melko tuttua missa vaan. Intuitiolla se paatos pitaa tosiaan varmaan tehda... Pitaisi vaan jotenkin onnistua loytamaan tasapaino intuition ja jarjen valilla :)

Mielestani pakollinen harjoittelu on yleisesti ottaen hyva asia (jossain maarin karsii jyvat akanoista), mutta toisaalta se myos lisaa kilpailua ja epavarmuutta vastavalmistuneille.
 
Ongelma ei mielestani ole niinkaan maakohtainen vaan turvallinen tyo vs unelmien seuraaminen-kuvio lienee melko tuttua missa vaan. Intuitiolla se paatos pitaa tosiaan varmaan tehda... Pitaisi vaan jotenkin onnistua loytamaan tasapaino intuition ja jarjen valilla :)

Mielestani pakollinen harjoittelu on yleisesti ottaen hyva asia (jossain maarin karsii jyvat akanoista), mutta toisaalta se myos lisaa kilpailua ja epavarmuutta vastavalmistuneille.

Melko varmasti täällä ei kukaan tunne sua niin hyvin että voisi tehdä tuon päätöksen puolestasi ja perustella sen sinulle. Meillä on vain yksi elämä ja unelmia seuratessa on varmasti helpompi motivoitua työelämässäkin haasteiden edessä. Minä ottaisin riskin. Tunnen hyvin paljon sellaisia ihmisiä jotka eivät ottaisi. Eli it's up to you.
 
Ongelma ei mielestani ole niinkaan maakohtainen vaan turvallinen tyo vs unelmien seuraaminen-kuvio lienee melko tuttua missa vaan. Intuitiolla se paatos pitaa tosiaan varmaan tehda... Pitaisi vaan jotenkin onnistua loytamaan tasapaino intuition ja jarjen valilla :)

Mielestani pakollinen harjoittelu on yleisesti ottaen hyva asia (jossain maarin karsii jyvat akanoista), mutta toisaalta se myos lisaa kilpailua ja epavarmuutta vastavalmistuneille.

Kuinkas monta ihmistä tunnet, jotka katuvat sitä, kun ei tullut aikoinaan tehtyä sitä tai tätä?
Entäs niitä, joilla on riittänyt rohkeutta seurata omia unelmiaan - kuinka moni niistä katuu?
Anna mennä vain :)
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom